perjantai 28. joulukuuta 2012

Kaikenlaisia hiihtäjiä...

Outo hiihtäjä ilmestyi pihapiiriin...
...melkoisen mairea hymy oli kasvoillaan...
Lumipallolyhtykin kynttilöineen!
...joku oli piirrellyt sydämiä ikkunoihin...

Eilen oli suojasää, tai siis nuoska kuten meilläpäin sanotaan. Vähän sitten rupesi lapsettamaan ja sanoin isännälle kun oltiin menossa tekemään lumitöitä, että nyt tehdään lumiukko! Isäntä siinä vähän empi ja kysyin sitten häneltä, että milloin viimeksi olet tehnyt lumiukon? Totesi sitten, että onhan siitä jo aikaa, joten ei kun tuumasta toimeen. Melko hauska operaatio olikin. Ripustin vielä kuvan oton jälkeen kaulaliinan kaulaan.

Eilen oli fasaaniennätys! 5 fasaania. Neljä urosta ja yksi naaras. Lintulaudalla kävi myös käpytikka! Siitä tulin tosi iloiseksi. Tinttejä myös nakuttaa talia. Talitiaisia ja kuusitiaisia ja sinitinttejä.

Tänään pistettiin sirkkeli laulamaan pihamaalla. Pätkittiin huussiin varastoituja paneeleita, joita revittiin siis suihkun ja saunan seinistä. Saatiin huussi vapaaksi, jos vaikka sisävessa lakkaa pelittämästä... Tiputtelin myös ulkorakennuksen vintille heiteltyjä paneelinpätkiä alas ja sirkkelöitiin niitä isännän kanssa yhdessä. Välillä toinen sirkkelöi ja toinen taittoi naulat laudan suuntaisesti ja pinosi liiteriin. Pinoaminen oli paljon raskaampaa kuin sirkkelöinti. Sirkkelöinnistä voisi tulla uusi harrastukseni. Sen verran kivaa puuhaa oli. Tuntui hienolta nähdä, kun paneelit vähenivät ja puupinot kasvoivat. No, jäi sitä hommaa vielä tuleville päivillekin.

Keitin hernekeiton tänään kinkun jämistä. No, ei siitä niin superhyvää tullut, vähän suolatonta. Mutta syötävää. Nyt alkaa jo jouluruoat tökkiä. Jotenkin tämä possun ahtaminen ei tunnu ihan kamalan hyvältä kropassa. En tiedä olenko tietämättäni reumaattinen tai jotain, mutta ihan kuin olkaakin särkisi paljon enemmän nyt kun on syönyt selvästi enemmän lihaa kuin kasviksia. Ehkä minun pitäis alkaa kasvissyöjäksi. Ruokavaliot on ihan pershiillään. Olen taas kahvikoukussa ja konvehteja on vielä monta pakettia jäljellä... Tästä sitten uuteen nousuun... jossain vaiheessa.

Nyt suuntaan nokan kohti rukousasemaa ja vien lahjoituksia lähteväksi Viipuriin lastenkoteihin ja köyhiin perheisiin.

Mukavaa viikonloppua ystävät!

torstai 27. joulukuuta 2012

Tunnustus






Sain Tiinalta Tina's blogista tämmöisen tunnustuksen. Kiitos! Tunnustukseen kuuluu kertoa kahdeksan totuutta ja jakaa se kahdeksaan blogiin. Joten tässä tulee:

1. Olen ailahtelevainen, melankolinen ja tunneherkkä ihminen. Tämä ei tule yllätyksenä läheisilleni... Joskus se on siunaus, joskus kirous. En kuitenkaan valita (kovin paljon... no okei, valitan vähän!) sillä sanooko savi tekijälleen - sinulla ei ole taitajan kättä...

2.  Minulla on lennokas huumorintaju, jonka olen perinyt varmaan äidiltäni. Kun tielleni osuu joku samantyylinen ihminen, on tiedossa hervotonta menoa. Satakunnassa se on ehkä vähän laantunut, täällä joutuu toisinaan hiukan pidättelemään itseään, ettei saisi mulkaisuja osakseen. Onneksi on kuitenkin ne omat piirit ja ystävät, joiden kanssa uskaltaa irrotella.

3. Työkseni opetan keramiikkaa. Enkä todellakaan ole mikään opettaja. Mutta näin se elämä vaan on sitten mennyt.

4. Minua on sanottu taiteilijaksi. Ainakin tunnemaailma on kutakuinkin taiteilijan tunnemaailma, luulisin. Luomisen tuska on tuttu termi ja tiedän miltä se tuntuu. En silti ajattele itseäni taiteilijaksi. Yksi ihana ihana uusi ystäväni sanoi minulle katselleessan kuvia töistäni "Sinä et ole mikään opettaja, sinähän olet taiteilija." Se saattoi olla kauneinta mitä minulle on koskaan sanottu. Ainakin se jäi ikuisesti mieleeni ja kommenttina oli sellainen, joka todella tuntui sydämessä hyvältä.

5. Inhoan pinaattikeittoa. Lapsesta saakka se on ollut inhokkiruokani. En tosin ole syönyt sitä aikoihin, mutta luulisin ettei makuni ole muuttunut sen suhteen, vaikka monen muun onkin.

6. Minulla ei ole unelmia. Tällä hetkellä. Ne asiat, joista olen unelmoinut, ovat täyttyneet tässä talossa. Oma koti ja piha. Ehkä pian syntyy uusia unelmia, mutta juuri nyt minulla ei ole unelmia.

7. En ole koskaan tyytyväinen hiuksiini. En vain ole.

8. Olen muuttanut ainakin 10 kertaa elämäni aikana.

Kahdeksan nopeinta voi sitten napata tunnustuksen vapaasti tästä itselleen :)

***

Päivä on kirkastunut hyvin nukuttujen yöunien jälkeen. Lukittiin kissat pois makuuhuoneesta ja seurauksena tästä nukuin kuin pieni possu puoli yhteentoista saakka! Nyt elämä näyttää jo vähän valoisammalta. Synttäreistä on selvitty ja univelat kuitattu. Ja kävin aamulla omassa suihkussa! Näin se elämä etenee. Nyt on kahvit juotu ja joulutortut syöty. Seuraavaksi painun isännän kanssa lumitöihin pihalle.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Hopealanka katkeaa

Täytin tänään 27 vuotta. Toisten mielestä olen vielä nuori. Omasta mielestäni olen vanha, erittäin vanha ja väsynyt. Olo on venytetty, kuin virahtaneella kankaalla. Kankaalla, jonka värikkäät raidat ovat haalentuneet jo ajat sitten liian monessa pesussa. Ja siellä täällä nyppyjä ja kissankarvaa.

En pidä syntymäpäivistä. Olen iloinen, että tämä päivä on pian ohi ja saan olla seuraavan vuoden rauhassa vanha, ilman että kukaan muistuttaa siitä. Voisin kyllä juhlia syntymäpäiviä hehkeänä, laitettuna, kampaajalla käyneenä, tälläytyneenä ja kakusta kynttilöitä puhallellen. Hörppiä kuplajuomaa korkeajalkaisesta lasista ja lasketella kevyttä vitsiä vieraiden kanssa. Mutta juurikaan juhlatunnelmaa ei ole väsyneessä, mustilla silmänalusilla varustetussa emännänrohjakkeessa, jolla on päällään virttynyt kirpparilta eurolla ostettu t-paita, saumauslaastilla kuorrutettu huppari (sekin kirppikseltä) ja länässä oleva ylikasvanut maantienharmaa tukka.

Kohtalainen alavire ja remonttiväsymys on vaivannut. Puhumattakaan järjettömästä jouluahtamisesta, syömisestä, kahvikoukuttumisesta. Päätä särkee ja olkaa jomottaa. I feel like hundred years old granny. Aamulla heräsin ennen herätyskelloa siivoamaan kissapissaa nurkasta. Kämpässä käryää etikka ja hermo palaa pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Oman alavireisyyden ja masennuksen huomaa siitä, että ilo katoaa. Ei enää naurata. Vanhemmiten naurattaa entistä vähemmän. Kaipaan niitä aikoja, kun ystävien kanssa sai nauraa niin paljon, että vatsaan sattui. Enää ei vaan naurata.

Päivän paras hetki oli, kun Nuhru-kissa tuli puskemaan minua sohvalle, siristeli silmiään ja jäi hetkeksi lähelle. Ihan kuin olisi vaistonnut, että tarvitsin hieman hurinaa, kissaterapiaa. Ja tietysti isännän tekemät voileivät ja tee.

Tänään ei ole näkynyt kuin yksi fasaani. Ehkä loput ovat tapaninpäiväkutsuilla. Suljin tänään makuuhuoneen kissoilta. En jaksa kuurata enää yhtään pissaa mistään. 7 hiekkalaatikkoa, kolmea erilaista sorttia, joissa on kahta erilaista kuiviketta on ripoteltu ympäri asuntoa.Tänä yönä yksikään kissa ei tule minun jalkopäähäni nukkumaan.

Löysin keittiön tason alta Pellonperän entisen emännän valkoisen kamman. Laitoin sen jemmaan hyllylle. Se oli kai joskus tipahtanut tason väliin, kaapin taakse. Nyt kun siivosin tason alla olevaa kissojen hiekkalaatikkoa, se löytyi. Se muistuttaa minua omasta mummostani, jolla oli monta erilaista kampaa. Erivärisiä, punainen, oranssi ja vihreä. Niillä sitten kammattiin valkoista lapsentukkaa ja tehtiin letit. Kesällä saunan jälkeen mentiin ulos kampaamaan, ettei hiukset tipahtelisi lattialle. Oli pitkähelmainen yöpaita, joka kiertyi inhottavasti vartalon ympärille nukkuessa. Minulla oli herkkä päänahka, valitin aina lettejä tehdessä. Sain valita minkä värisellä kammalla kammattiin. Ne kammat ovat edelleen mummolla. Siellä hoitolaitoksen huoneessa olevassa kaapissa, laatikossa. Niillä mummo sitten kampaa hopeista tukkaa, jos muistaa.

Ikävöin isovanhempia, on vaikea uskoa, että isän puolen isovanhemmat ovat poissa. Heitä ei enää ole. Mennyttä on lapsuuden kesät, uimiset, polku rantaan, joen kylmä vesi ja lakkareissut. Tutkimusretket vanhassa navetassa. Ikävöin jopa mummon kiisseliä, josta en edes koskaan tykännyt kovin paljon. Siinä oli aina lakkoja ja mustikoita. Ikävöin lapsuuden huolettomuutta. Kun ei vielä tiennyt elämän murheista. "Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä... Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon..." Luopumista. Sitä tämä elämä on, luopumista asioista. Lapsuudesta, nuoruudesta, isovanhemmista, lapsista jotka lähtevät pois kotoa. Terveydestä luopumista. Luopumista ystävistä, jotka eivät halua enää olla ystäviä. Toisinaan jopa toivosta luopumista, kun ei jaksa.

Sitten menee päivä tai pari. Ja pikkuhiljaa alkaa mielessä kyteä ajatus. Puistosta. Jospa tekisinkin pellosta puiston. Kääntäisin monta lapiollista multaa. Kylväisin monta monta säkkiä nurmensiementä. Istuttaisin monta monta tammea kujaksi sorakäytävän molemmin puolin. Kunnostaisin vadelmatarhan. Istuttaisin monta uutta kukkaa. Paljon yrttejä ja kasvimaan. Istuttaisin vielä yhden omenapuun, vaikka maailmanloppu tulisi huomenna. Maalaisin vielä taulun, johon tulisi meduusa. Koettaisin vielä kerran saada dreijaamalla aikaan säännöllisen kulhon. Möyhisin vielä kerran, kaksi kertaa kompostia. Ripustaisin huussin kattoon kattokruunun ja tekisin kanalan. Monta ruskeaa kanaa. Joiden nimet olisivat Evangeline, Klaara, Sibylla ja Viveca.

Ja niin elämä jatkuu. Hengenveto kerrallaan. Päivä kerrallaan, loppuun saakka.

tiistai 25. joulukuuta 2012

"En se minä ollut!"
Liikaa...kinkkua...onko samariinia...
"Nuusk nuusk"
Antakaa mun nukkua.
Voit tunkea sen kameran...sanonko minne!
Tä? Sanoko joku graavilohi?

lauantai 22. joulukuuta 2012

Jouluntoivotus










Joulua tunnelmoidaan jo kovasti Pellonperällä. Vielä on tiedossa ruoanlaittoa ja hiukan leipomista. Ehkä nopsaan imaisen vielä kissankarvoja lattioilta. Meinaan tehdä linnuille vielä siemenkakun kokosrasvasta, pähkinöistä ja siemenistä. Saavat sitten paukkupakkasilla sitä mussuttaa. Ehkäpä vien yhden ompunkin lintusille. Tänään oli ennätysmäärä fasaaneja kuusien alla, peräti neljän fasaanin poikamieskerho kokoontui. Saavat läpi joulun nauttia runsaasta ruokinnasta. Kummat tupsulakit oli niillä päässä, kuten kuvasta näkyy...

Joulun rauhaa ja siunausta toivotan kaikille!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Lintujen touhuja ja pissan metsästystä...

Polku fasaanien ruokapaikalle.
Kukko.
Palokärki hommissa.
Jotain joulunpunaista...muutakin kuin tomaatit.

Eilen tein lumilapiolla käytävän fasaanien ruokapaikalle ja loin sieltä lumet myös pois, että "safaanit" pääsevät ruokailemaan. Ripustin pienen lintulaudan faasaanien ruokapaikan ylle hopeakuuseen. En tiedä onko lumihanki jotenkin hidastanut lintujen liikuskelua tuolla toisella lintulaudalla, mutta siellä on ollut hiljaisempaa nyt. En tosin ole joka päivä käynyt putsaamassa lautaa lumesta, mutta eipä tuolla kuhinaa ollut putsattunakaan. Tintit on käyneet enempi talipalloilla. Pari närheä on myös pyörinyt nurkilla. Ehtivät aina pyrähtää pois kun otan kameran esille.

Ikkunan takaa sain lähikuvaa fasaanista. On sillä vaan hieno höyhenpeite. Tulee melkein jokin suomuinen nahka mieleen tuosta höyhenkuvioinnista. Vihdoin sain palokärjestäkin kuvan kun se oli taas hommissa kuivuneen kuusen luona. On aika lahjakkaasti parturoinutkin kuusen rungon paljaaksi. Pitkää päivää on tehnyt! Harmi kun en saanut zoomattua enempää.

Kovin vähän on jouluista vielä kämpässä. Kuitenkin kaksi kynttelikköä palaa ja portaikossa paperinarupallo, jossa on valot. Kuusi haetaan ja tarkoitus on hiukan koristaa kotia vielä kun saan vähän siivottua. Tänään on sitten viimeinen päivä remppaa ennen joulua. Todennäköisesti saamme suihkun siihen malliin, että päästään peseytymään. Joulusauna jää ensi vuoteen. Ensin se harmitti, mutta sitten ajattelin, että turha tehdä pitkää päivää ja uuvuttaa itsensä, kun voi hyvin rauhoittaa tilanteen jouluksi, nauttia ruoasta, lämmöstä, kodista, vieraista, hiljentymisestä ja keskittyä joulun todelliseen sanomaan - Vapahtajamme syntymään. Sitten uusin voimin joulun jälkeen voi taas paneutua asiaan ja tehdä remontin hyvin loppuun. Paljonhan ei enää jäljellä olisi, lauteet, kiuas... Sellaista pientä, mutta aikaavievää kuitenkin. Ehditään sinne saunaan tammikuussakin.

Putkimies on ahertanut kolmatta päivää ja tänään varmaan saadaan vedet kuntoon. Toivottavasti ei jää ainakaan paljon enää hommia tekemättä. Kunhan saan remppamiehet "ulos talosta", niin ajattelin hiukan siivoilla. En mitään massiivista jouluhinkutusta, vaan ihan vaan perussiivous niin, että on kiva olla.

Tänään metsästin Nukka-kissalta pissanäytteen, jonka vien tutkitutettavaksi eläinlääkärille vielä tänään. Nukka (kirjoitin eka hän, mutta tajusin sitten, et siitä tulisi mielleyhtymä, että eläinlääkäri on pissaillut! *hirn*) on siis pissaillut paikkoihin, joka voi tietysti johtua ihan vaan stressistä ja uusista kuvioista, mutta parempi tutkia varmuuden vuoksi pissa. Olin tosi tyytyväinen kun sain näytteen otettua! Vähän jouduin käyttämään viekkautta, nimittäin kiehuvassa vedessä käytettyä soppakauhaa, jonka lykkäsin Nukan takapuolen alle kun hän meni hiekkikselle. Nukka vilkaisi vähän närkästyneenä meikäläistä, mutta jatkoi pissaamista. Näin sain näytteen, jonka laitoin keitettyyn pakasterasiaan ja jääkaappiin jemmaan. Tiedoksi vaan teille, jos kissanne pissailee paikkoihin, ei välttämättä syynä ole henkimaailman asiat, vaan taustalla voi piillä terveydellistä vaivaa. Älkää siis ajatelko, että kissa pissaa tahallaan, vaan jos pissaaminen tuottaa kipua, yhdistää kissa kivun hiekkalaatikkoon ja pissaa tällöin muualle. Kysyy siis viisautta ja kärsivällisyyttä kissojen kanssa. Aina kyse ei ole mielenosoituksesta! Kuitenkin, voittajafiilis, kun sain näytteen otettua! Nyt enää toivotaan, ettei tulehdusta olisi. Mainittakoon, että tuota soppakauhaa ei enää tulla käyttämään soppaan, eli nou hätä!

Semmoista, mukavaa loppuviikkoa ja joulun odotusta kaikille!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kylppäriremppaajan muistilista

Huh huh! Tänään ahkeroitiin taas kerran kylppärin parissa ja saatiin vihdoin laatat lattiaan. Olen oppinut tämän rempan aikana saumaamaan laattoja, levittämään kosteuseristettä, laatottamaan liuskekiveä ja käyttämään sirkkeliä. Onneksi remontti ihan oikeasti alkaa olla loppusuoralla. Huomenna tulevat putkimiehet ja saadaan vesihommelit ja lattialämppäri päälle. Nyt oikeastaan puuttuu enää alareunojen laatat, lattialaattojen saumaus, ikkunoiden kunnostus, lauteet ja kiuas ja sen alle tulevat levyt. Sen jälkeen on pelkkää hienosäätöä. Eilen kävi sähkömies asentamassa ilmalämpöpumpun ja tuollahan se nyt pöhisee olkkarissa. Samalla hän vaihtoi viallisen pääkytkimen ja laittoi kylppärin valot + saunan ledit - joissa on viallinen muuntaja, koska ledit välkkyy. Mitään discoa ei oltu kuitenkaan ajateltu saunaan...

Nyt alkaa värimaailma hahmottumaan. Mustaa ja valkoista, hopeaa ja harmaata. Huomasin tuossa, että meidän spottivalojen kuoret on hopean väriset, liuskekivi on harmaata, saunan lasiovi on harmaa ja koristeraidan koholla oleva laatta on harmaahkon kimaltava. Sopivat hienosti yhteen! Paneeliksi valittiin lämpöhaapaa, joka oli kallista, mutta erittäin kaunista eikä pihkaa. Siinä on hienoa loimukuviota siellä täällä. Paneelit on käsitelty Supi saunasuojalla.

Tässä tätä remppaelämää viettäneenä ajattelin tehdä kaikille kylppäri/saunaremonttia suunnitteleville ekakertalaisille muistilistan, jossa on on sellaisia pikkuvinkkejä, joita näin naisen näkökulmasta on tullut huomanneeksi remontin aikana. Tässä listassa ei nyt luetella remontintekijän hommaamisesta tai vastaavasta, vaan ihan niistä käytännön pikkunikseistä joita olisi voinut ajatella etukäteenkin...Suurimman osan kun on kokenut jo kantapään kautta... Tässä se nyt sitten tulee:

* suunnittele etukäteen missä peseydyt ja peset pyykkisi remontin ajan, ellei sinulla ole talossa toista peseytymismahdollisuutta
* vuoraa kaikki lattiapinnat ja ylipäätään kaikki pinnat mitkä haluat varjella hyvin esim. pahvilla. Rullaa matot turvaan. Remontoidessa tulee jätettä, kuljetaan kengät jalassa sisällä jne.
* keksi etukäteen paikka, missä säilytät työkaluja + remonttitarvikkeita sillä NE VIEVÄT TILAA.
* suunnittele etukäteen mihin toimitat kaiken jätteen mitä remontista tulee, betoninkimpaleet, vuorivillat, laudat yms tai missä säilytät jätettä, jos et saa sitä heti toimitettua esim. kaatopaikalle. Jätteet vievät myöskin tilaa! Jos säilytät remonttijätettä pihalla, laita sen alle ja päälle pressu. Näin varjelet nurmikkoa ja helpotat jätteen keruuta ja estää jätteen kastumisen sateella
* varaa jätesäkkejä roskasäkeiksi
* hommaa huonompi "kakkosimuri" vielä teollisuusimurin rinnalle jos mahdollista. Älä imuroi sillä uudella Mielellä esim. sirkkelinpurua
* hommaa reilusti ämpäreitä ja esim. vanha tiskiharja tms kuurausharja.  Pese likaiset ämpärit heti, sitten kun betoni/saumausaine/laasti kuivuu on ämpäri kutakuinkin entinen
* aloita käsien rasvaus jo kuukausi ennen remppaa. Monia töitä ei vaan voi tehdä hansikkaat kädessä ja mm. saumauslaasti kuivattaa käsiä turkasesti
* keksi pihalta paikkaa, minne voit kaataa likaisia vesiä, joita ei voi lurauttaa viemäriin
* jos voit eristä muu asumus rempattavasta huoneesta mahdollisuuksien mukaan, sulje ovet jne Sirkkelöidessä tulee pölyä joka leviää koko asuntoon, sikälimikäli sirkkeli on pakko olla sisätiloissa (mihin vuodenaikaan remonttisi osuu) Myös purkuhommissa tulee pölyä ja likaa
* valmista etukäteen isoja satseja sapuskaa koko remppaporukalle, esim. helppoja laatikoita uuniin.
* jemmaa vanhat vaatteet remppavaatteiksi tai hae niitä kirpparilta. Ei kannata tehdä remonttia pyhävaatteet yllä
* siivoa sopivin väliajoin remonttialue, raivaa pois tyhjät pahvilaatikot ja lajittele jätteet. Helpompi tehdä remonttia kun alue pysyy siistinä
* käytä vanhempaa emännänjatkoa jos taloudesta löytyy kaksi
* kun hommaat laattoja, ota sellaiset joista tykkäät. Jos mahdollista ota kuvat laatoista tai jos saat, pyydä mallikappaleet. Kotona ei enää muista miltä lempilaatat näyttivät. Kierrä useampi liike, mutta älä jää vatvomaan oliko valinta sittenkään hyvä. Laattoja on niin paljon, että saat vaihtaa suosikkiasi hamaan maailmanloppuun saakka

Siinä nyt ajatuksia, joita tämä remppaelämä on herättänyt. Koko elämä on ollut yhtä remppaa, en ole nähnyt kovin paljon ystäviäkään saati ehtinyt mihinkään. Koti on kutakuinkin räjähtänyt, joulusta ei ole tietoakaan. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että joululta toivon vain rauhaa ja hiljaisuutta, sitä että remppa olisi vihdoin ohitse.

Lisäksi Nukka Puustisen kotiutuminen ei ole mennyt aivan nappiin. Kolli parka on ollut stressaantunut, merkkaillut ja pissaillut paikkoihin. Nyt kun reilu viikko on mennyt, alkaa vaikuttaa siltä, että Nukasta ja Nuhrusta voisi tulla kavereita. Nukka on kyllä reipas, mutta tuo merkkailusuhauttelu ei tätä emäntää hirveästi innosta. No päivä kerrallaan menemme eteenpäin ja toivotaan, että kissojen kemiat kohtaavat kunhan alkushokki helpottaa ja kaikki tajuavat, että uusi tulokas on tullut jäädäkseen.

Nyt menen nukkumaan x_x

tiistai 11. joulukuuta 2012

Nimismies Nukka Puustinen ja ihmeitä lintujen talviruokintapaikalla...

Nimismies Nukka Puustinen vapaapäivänään.
Nukan kanssa torkuilla.
Taistelevat metsot... Eiku...
Talvista pihapiiriä!

Noniin! Nimismies Nukka Puustinen on laskeutunut kotiimme hurinan ja puskemisen kera! Haimme hänet perjantain ja lauantain välisenä yönä (tuli Rekkuaktiivin mukana Suomen puolelle ja sovitusta paikasta haimme hänet) ja automatka kotiin meni rauhallisissa ja hiljaisissa tunnelmissa. Kotiin päästyämme Nukka majoitettiin "omaan huoneeseensa" eli nyt hoitohuoneena toimivaan työhuoneeseeni. Siellä olinkin kaikki paikat laittanut kuntoon, hiekkalaatikko nurkkaan ja peittelin varmuuden vuoksi lakanoilla sohvan ja nojatuolin. Feliway- haihdutin (kissan naamaferomonia sisältävä valmiste, rauhoittaa kissaa) oli myös jo seinässä. Kaikki viherkasvit vein pois ja muutenkin kissaturvalliseksi tein huoneen.

Päästettiin Nukka pois kuljetuskopastaan ja valtaisa kehrääminen alkoihin heti. Hän tuli kamalasti puskemaan ja hurisi ja oli kiitollinen kun pääsi pois kopasta pitkän matkustuksen päätteekis. Hiekkis testattiin aika pian ja hyvin sinne on asioitukin. Nukka oli myös nälkäinen kuin susi, joten sai heti iltapalaa. Hiukan koitettiin jo harjata ja nipsittiin takkuja turkista.

Nukka majailee eristyksissä nyt viikon verran ainakin tautiriskin takia. Eli toisinaan Virossa suoritetusta eläinlääkärin tarkastuksesta huolimatta eläimellä voi puhjeta joku piilevä tauti matkustusstressin takia, mutta meillä näyttäisi kaikki olevan ok. Nukka on siis eläinlääkärin tarkastama, rokotettu, madotettu, sirutettu sekä leikattu, hänelle on tehty FelV ja Fiv-testit sekä sienitesti, joista kaikista negatiivinen tulos ja nämä tiedot löytyvät Nukan omasta passista. Eli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kissa on rajan takaa tuotu :)

Pari päivää kotiutumisen jälkeen pesimme Nukan. Hän oli vähän reissussa rähjääntynyt ja yksi pissa kopassakin oli vähän sutannut turkkia, joten pesu oli paikallaan. Olin valmistautunut siihen, että käsivarret ovat verinaarmuja täynnä operaation päätteeksi, mutta mitä vielä! Nukka leikki viemärin tulppaa lavuaarissa ja ihmetteli kun lämmin vesi lorisi ympärillä. Ensimmäinen kissamme, joka on helppo pestä! En tiedä oliko Nukkis niin ihmeissään kaikesta, ettei sen takia rimpuillut, vai oliko pesuoperaatio sille ihan ok. Kuitenkin, saatiin hänet hienosti pestyä ja jopa kuivateltua osittain hiustenkuivaajan avulla. Mainittakoon, että tämä ei ole onnistunut ikinä minkään kissamme kohdallal myöskään...

Nukka on jo vähän tylsistynyt majailemaan yksikseen, mutta vielä koitamme jaksaa pinnistää. Tänään kävin pitämässä Nukkikselle seuraa ja otettiin torkut sohvalla. Nukka majoittautui sopivasti mahani päälle pieneksi, pehmeäksi lämpökääryleeksi <3 On se vaan rakastettava ja ihanan oloinen kissimirri! Nyt vaan odotellaan, että karanteeniaika menee umpeen ja voidaan päästää Nukka tutustumaan muihin kisseihin. Tähän mennessä on katseltu vaan oven raosta. Neko on sähissyt, Nukka ihmetellyt ja Nuhru ja Misaki koittaneet päästä tutustumaan uuteen asukkaaseen. Hyvin tuntuu toimivan tällainen pikkuhiljaa totuttaminen, hajut ehtivät sekoittua ja kissat tottua ajatukseen, että tuon hajuinen otus on tänne tulossa. Saavat vähän tutustua ovenraosta ja sitten myöhemmin ihan koko talon alueella. Jännityksellä odotellaan!

***

Vähän talvisia kuvia myös. Ollaan ihmetelty lintulaudan elämää. Tänään fasaanit uskalsivat tulla tien puolelle nokkimaan lintulaudalta pudonneita siemeniä. Sitten kolme kukkoa lähtikin tepastelemaan naapurin tontille ja seurasin niitä, kun kaksi tuntui käyttäytyvän kummasti, sitten tajusin, että siellähän oli kukkotappelu käynnissä! Yksi oli vissiin erotuomarina... No, pyrähtivät sitten kuka minnekin suunnalle ja hirmutöiltä vältyttiin. Vein hopeakuusten alle taas siemeniä, edelliset olikin nokittu tehokkaasti.

Närhi oli varmaan käynyt pöllimässä talipallotelineestä pussit, joissa oli pähkinöitä. Sen verran löysiä olivat nuo pähkinäpussit, että olivat saaneet ne "ujutettua" telineen (semmoinen jojo, jota voi venyttää ja raosta tunkea talipallot sisään) rakosesta ulos. Epäilen närheä, koska yksi päivä närhi seisoi maassa olevan pähkinäpussin päällä ja takoi sitä nokallaan. Nyt pussit on kadonneet. No, evääksi menivät jollekin...

Ripustettiin tänään piiiitkä valosarja (400 lamppua!) pihalle pensaisiin. Siitä kuvaa joskus. Siivoilin myös vanhaa saunaa (tai pukuhuonetta paremminkin...) järjestelin tavaroita ja läjitin pahvilaatikoita, joita oli jäänyt muutosta ja rempasta sinne tänne. Tungin ne kaikki autoon, saa sitten kerralla viedä kierrätykseen. Liiterin puolella tuli myös järjesteltyä hiukan. Nyt mahtuu hakemaan puita SITTEN kun sauna on valmis... Tänään jatketaan taas hommia, pieni lomareissu oli remppamiehellämme. Nyt taas työmaalla.

Eipä muuta, mukavaa viikon jatketta kullekin!

perjantai 7. joulukuuta 2012

Liikkumisesta ja vähän piirtämisestäkin



Testataanpa kuvan laittoa Photobucketista linkin kautta... Josko se näin onnistuisi!

Osallistuin erään foorumin leikkimieliseen piirustuskilpailuun, jossa sovitaan yhteinen aihe ja jokainen piirtää kuvan millä tekniikalla haluaa. Ensimmäinen aihe oli "jotankin minkä haistat". Kukin voi sitten päätellä mikä tässä kuvassa haisee ;) Huomatkaa jouluinen teema. Hahmottelin kuvan lyikkärillä, piirsin eri vahvuisilla tusseilla. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Huvittais jo piirtää lisääkin. Ehkä tässä joululoman aikana tulisi piirreltyä. Kivaa.

Hommasin Fimo-massaa! Nyt löytyy mustaa, valkoista, glitterkeltaista, pinkkiä ja vihreää. Joulun pyhinä ajattelin siitä jotakin askarrella paskarrella. Koruja oli mielessä. Hyväntekeväisyystarkoituksiin.

Tällä viikolla on kyllä liikunnat menneet nappiin, pakko vähän nostaa kissan häntää, kun kuka sen hännän nostaa jos ei kissa itse. Tiistaina olin (viimeisessä!) kansalaisopiston jumpassa nyt kun olkapää alkaa jo kuntoutua. Toivottavasti kevätpuolella päästään taas kahvakuulaan käsiksi. Siellä tuli jumpattua kuminauhan kanssa ja tekipä hyvää! En muista teinkö keskiviikkona mitään O_o Torstaina kävin lyhykäisen lenkin ja jumppasin kuminauhan kanssa kotona, tehokasta on se ja sopii olkapäälle. Tänään perjantaina kävelin auton puutteessa töihin ja sieltä takaisin. Reittihaun mukaan matkaa kertyi n. 6,8 km. Luulin että enemmän, mutta oli kyllä ihan riittävän pitkä kävelylenkki sauvojen kera. Tuntuu tuo sauvakävely hyvältä olkapäähän. Tarvittaessa olen laittanut kylmää siihen, mutta ei se kamalasti enää kipuile. Ja olkaas nyt rauhassa, en revitettele mitään ja teen ihan olkapään mukaan ja rauhallisesti kaiken mitä teen, toiveena on täydellinen kuntoutuminen, ehkä jopa entistä ehompi olkapää. Tarkoitus olisi vielä tänään venytellä oikein hyvin tässä kun on toipunut lenkistä ja lihakset on lämpimät. Ah liikunta! Tulee hyvä fiilis, kun näkee peilistä, että tulosta tulee liikkumisesta. En tiedä onko se pinnallista, mutta kyllä minun itsetuntoani nostattaa se, että näkee että on hauis ja reisilihakset. Ja samalla (pienistä takapakeista huolimatta - ehkä niistä jotain oppineenakin...) pysyy kunnossa, terveenä. Parasta on se fiilis, kun on lämmin ja tuntee miten veri kiertää, suorastaan kohisee suonissa. Suosittelen lämpimästi. Kaikille. Ja erityisesti miehille! Liikunta on jees.

Jos saisin kaverin niin voisin ehkä kuvitella änkääväni johonkin kuntosalille viikottain. Joskin, tykkään kuntoilla kotonakin. Pitäisikö hommata painonnostopenkki? Vai tyydynkö kahvakuuliin? Ne vievät ainakin vähemmän tilaa ja voi tarvittaessa heittää lipaston alle. Nimim. "ei kiva lyödä varvastaan kahvakuulaan joka lojuu olkkarin lattialla". Lihaksia pitää pitää yllä, ne katoaa jos kuntosalikortti loppuu eikä uutta tule hommattua rahanpuutteessa. Sen takia tykkään kotiurheilusta ja hyötyliikunnastakin. Voi hakata vaikka halkoja, haravoida tai kolata lunta. Tarvitsisin kyllä lenkkikaverin ja säännöllisyyttä tähän urheiluun. Pientä pakotetta, että tulee myös lähdettyä eikä jää sohvalle. Ehkä tästä uudesta naapurustosta saisi jonkun lenkkikaveriksi?

Tänään Kasimir tulee kotiin. Olen jo miltei nimennyt uuden kissan Kasimiriksi eli Kasiksi. Voi että jännittää! Kaikki on valmista. Raksuta jo kello eteenpäin!

Reipasta viikonloppua! Nyt jokainen sohvaperuna lähtee ulos nauttimaan liikunnasta. Ei ole liikaa pakkastakaan :) Voi vaikka sytytellä kynttilöitä pihaan samalla. Sen jälkeen voi hyvällä omallatunnolla vähän löhötä sohvalla.

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän kuulumisia

Meidän itsenäisyyspäivään on kuulunut jokavuotiset vieraat, ihana tuttavapariskunta lapsensa kanssa. Tällä kertaa oltiin sitten vaihteeksi taas meillä - mutta nyt uudessa kodissa. Tuntuu hyvältä, kun ystävät toteavat, että onpa meillä kiva talo ja ihan meidän näköinen :) Ja sitä se on! Yhteiseen oleiluun kuuluivat joulutortut, glögi ja piirakat homejuustolla ja lisukkeilla. Mukavaa oli.

Piti laittaa talvisia kuvia tänne, mutta nyt tapahtui se sama juttu minullekin, joka monelle muulle bloggarille, eli kuvatila oli loppunut blogista. No ei se kauan riittänytkään. En tajua miten edellisessä blogissa riitti kuvatila, kun pidin sitä monta (ainakin 5) vuotta ja laitoin kuvia välillä paljonkin. Sitä sitten pitäisi ostaa lisää tai perustaa uusi blogi. Täytyy koittaa kikkailla jotain, pari jutskaa pitäisi olla, miten sitä saisi lisää. Nyt ei vaan jaksa säätää.

Lintulaudalla käväisi tänään närhi. On se vaan iso lintu. Oli onnistunut kaivelemaan talipallotelineestä pähkinäpussukan pois. Se oli maassa lintulaudan vieressä. Tungin sen takaisin siihen telineeseen. Pikkulintuja on käynyt kiitettävästi, punatulkkujakin, ihania! Kytätään isännän kanssa fasaaneja (safaaneja kuten me sanotaan) niitä käy kolme, kaksi urosta ja yksi naaras. Tänäänkin olivat aamupäivällä pihassa.

Saunan katto on paneloitu ja yksi seinäkin. Hienolta näyttää lämpöhaapa, oikea ratkaisu oli se. Hintava kylläkin, mutta kaunis. Liuskekivet kiukaan taakse on saatu paikalleen ja saumattu. Tiedoksi vain, saumausaine kuivattaa käsiä ihan törkeästi, tulipahan huomattua. Mutta panelointi näyttää hyvältä. 17. pvä tulee putkimiehet. Siihen mennessä täytyy saada muut hommat tehtyä. Panelointia, saumausta ja lattioiden laatotus + lauteet. Sitten se rupeaisi olemaan jo aikas lähellä, joulusauna! Ei malttaisi odottaa...

Huomenna se tapahtuu, Remi-kissan haku iltamyöhällä. Jännittää! Huone on järjestelty jo kuntoon ja kaikki kutakuinkin valmista. Enää puuttuu asukas itse. Tervetuloa!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Winter wonderland ja lintubongarit asialla

Eilen oli tukkoinen olo. Päänsärkyä jatkunut jo monta päivää. Makasin sohvan uumenissa ja ulkona myrskysi. Sitten päätin, että nyt riitti. Suoritin seuraavan michelinukkoutumisoperaation: t-paita, huppari, windstopperi, kevyttoppatakki, kaulahuivi, läppähattu (just se fiini, jossa on pääkalloja) huppu, villasukat, maiharit, kävelysauvat. Ja heijastimet!

Meillä bongataan lintuja. Tässä harakka.
Oksankäkkyrä on hyötykäytössä.
 Painuin pihalle ja mikä ihana luminen ihmemaa minua siellä odotti. Kiittelin jo Luojaa pihasta lähtiessä kun katselin miten kauniisti lumihiutaleet leijailivat katulamppujen valossa ja tuuli pyöritti välillä lunta kinoksiksi. Ei ollut kylmä, koska puin niin paljon päälle. Sauvat suihkimaan ja reipas lenkki. Ihmisiä ei ollut juuri liikenteessä, myrsky oli ajanut kaikki sohvannurkkiin - niinkuin minutkin aluksi. Ihmiset oli ripustelleet kauniita jouluvaloja puihin ja pensaisiin. Niitä oli ilo katsella. Tuntui jo vähän joululta! Puhelin Luojalle asioitani koko matkan. Tuli ihanan lämmin reippaasti kävellessä.

Kotona tein vielä kuminauhajumpan ja join kupin lämmintä teetä. Teki hyvää. Pitäisi useamminkin uskaltautua ulos, vaikka sääoloihin emme voikaan vaikuttaa. Silti saamme niistä nauttiakin <3 Ei pidä pelätä pientä lumimyräkkää.

Talvi on ihana. Koti on ihana, joulu tulee, kylppäri ja sauna valmistuvat. Tässähän tämä elämä rullailee.



Ihanat fasaanit!

Syömään!
ps. täytin tänään ekaa toista kertaa lintujen ruokintapömpelin. Aika nopeasti se tyhjenikin, vaikka tilavuus on ainakin pari litraa! Ja Tertulle kiitos vinkistä, laitoin siemeniä hopeakuusten alle ja tänään saapuivat fasaanit! <3 Siemenet olivat lumen alla, mutta sieltä ne niitä nokkivat esiin. Ihanaa!

Iloista viikonlopun jatkoa!


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Lintutiedotus

Väliaikatietona kerrottakoon, että lintulaudan ovat löytäneet talitiaiset, sinitiaiset (ehkä kuusitiaset) punatulkkunaaraat, varpuset ja yksi harakka.

Yksi raasu lensi ikkunaan ja sitä murehdin tovin, kunnes totesin isännälle, että verhot on vedettävä osittain ikkunaan. Kissatkaan kun ei ikkunassa kuitenkaan 24/7 ole. Mainittakoon myöskin, että tätä ikkunaan lentänyttä raukkaa ei löytynyt mistään, eli elämme toivossa, että se selviytyi siitä tärskystä.

Ei mulla muuta. Moi!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Puun tukeminen

Nauha solmitaan ensin toiseen tolppaan tiukasti...

...sitten kiepaistaan vastakkaisen tolpan takaa...

...ristiin niin, että puu jää löyhästi väliin...

...kieputellaan ympäri...

Ja tältä pitäisi näyttää lopputuloksen kun toinenkin pää on kieputettu!

Ei kuristeta puuparkaa, ilmaa tulee jäädä väliin.

Tässä kuvasarjaa puun tukemisesta. Tapoja on varmaan monenlaisia, tässä niistä yksi! Tolpat pitää iskeä tukevasti kuoppaan, joka on kaivettu puulle ja ne saisivat olla vähän ulospäin puusta kallellaan, että sidonnasta tulee kireä. Sidontaan käytetään tervanauhaa tai jotain muuta pehmeää materiaalia, joka ei vahingoita puun kuorta. Itse käytin matonkudetta, kun ei ollut tervanauhaa. En yhtään tiedä miten kude kestää, mutta jää nähtäväksi. Ainakin se on joustavaa materiaalia, eikä hankaa. Nauhan saa vetää aika kireään, niin että siitä todella on puulle tukea. Jos se on löysässä, ei siitä ole mitään iloakaan. Tuenta tulee olla jämäkkä, mutta nauha ei saa hangata.

Puu tuetaan yhdestä kohtaa, joskin olen nähnyt joskus sidottavan kahdestakin kohtaa. Tuenta auttaa puuta kasvamaan suoraan ja juurtumaan nopeammin. Latva saa kuitenkin heilua tuulessa, se vahvistaa puuta. Tuenta saa olla paikallaan ainakin pari vuotta. Se on siis syytä tehdä jämäkästi, että kestää. Toki on myös hyvä tarkastaa sidonta sopivin väliajoin, ettei siitä koidu puulle mitään haittaa :)

Tässä vielä hieno lintulautamme!

Eilen tehtiin viimeinen silaus lintujen ruokintapaikalle. Kiinnitin tuollaisen ison vaahteranoksan tolppaan, että linnut voi siinäkin sitten istuksia. Ja havujakin. Laitoin eilen iltapäivällä siemenet, enkä nähnyt yhtään lintua eilisen aikana (pimeäkin tuli kyllä nopeasti). Tänään ovat talitiaiset ja sinitiaiset rantautuneet ruokintapaikalle. Taisi joku varpunenkin pyörähtää! Nyt saadaan nauttia lintujen tarkkailusta. Täällä onkin kolme erityisen innokasta, karvaista tarkkailijaa ikkunan takana...

Viikonloppuja!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Lintujen ruokintapaikan tuunausta

Yks karvainen rempantekijä.

Huonoa kuvaa laatoista, mutta raidasta saa jo idean!

Siskon kanssa laitettiin lintulauta vihdoin.

Lähikuvaa hienosta virityksestä.

Siemenkakku joitakin vuosia takaperin.
Saatiin siskon kanssa viritettyä se lintulauta. Sisko käytteli rautakankea ja minä tuunasin tuon jalan. Tosin, isäntä voi joutua vähän fiksaamaan tuota yläpalkkia, kun se ei EHKÄ ole ihan hirveän tukeva, ainakaan kun tuo siemenpömpeli tulee täyteen siemeniä... Siis, emäntämäisiä puuhia, ihan itse sahasin tuon jalan alapään teräväksi, että se uppoaisikin maahan ja sitten naulasin tuon palkin ja vieläpä laitoin naulat niinkin, ettei tuo pömpeli luiskahda pois tuosta palkin päältä. Ostin Halpa-Hallista tuon pytyn, maksoi muistaakseni alle 20e. Tuo on aika iso ja toimiva, vaikkei ehkä kauneimmasta päästä. Vetoisuus on ainakin pari litraa. Ei tarvitse olla heti täyttämässä. Eikä kastu kun on hattu jne. Aion kiinnittää tuohon tolppaan havunoksia saamani vinkin mukaisesti. Ehkä talvella lyhteenkin. Oi, se näyttää niin hienolta sitten kun tulee lunta! Nään jo sieluni silmin, miten se kuhisee lintuja! Ihanaa. (emännässä voi olla jotain vikaa, kun intoutuu tällälailla kompostoinnista ja lintujen talviruokinnasta...) Tuohon saa myös tarvittaessa viritettyä jonkinlaisen verkkosysteemin. Katsotaan nyt miten kaikki kulmakunnan kissit rupeavat pyörimään ilmaisen ruokabaarin ympärillä...

Tuo on aika aukeaa paikkaa tuossa etupuolella, mutta kuvassa ei näy, että lähellä on pihlaja johon linnut voi ampaista pakoon eikä isot kuusetkaan ole kovin kaukana. Ikkunassa tulee olemaan varmaan 24/7 kolme (kohta neljä...) karvaista kissanpelättiä. Saatiin muuten isännän porukoilta kauraakin säkillinen. Nyt voi tehdä sitten omia sekoituksia auringonkukasta ja kaurasta, joskus kun oikein on varoissaan (ai millon?) voisi murskata joukkoon pähkinöitäkin. Tulipa vinkki kaurasta lähempääkin, kiitosta vain, tiedetään kenen puoleen käännytään jos kaurat loppuu kesken! :) Niin ja tuo toinen häksätin tuossa lintulaudan vieressä on talipalloteline. Tuo jojo siis venyy ja sinne voi tunkea talipallot väleistä. Taidettiinpa joku vuosi ängetä sinne talipötkökin. Ainoa huono puoli tuossa on, ettei ole mitään hattua, talipallot ainakin kastuu jos tämmöisiä kelejä on. No, pakkasia odotellessa....

Laitoin tuohon vanhan kuvan vielä siemenkakusta, joka tehtiin isännän kanssa linnuille joku talvi takaperin. Bloggasin siitä vanhassa blogissa, mutta laitetaan nyt uusillekin tuttavuuksille vinkiksi. Käytettiin muistaakseni munkkirasvaa siemeniä ja pähkinöitä. Täytettiin kakkuvuoka siemenillä ja sulatettiin munkkirasva kattilassa ja kaadettiin muottiin. Annettiin jähmettyä kylmässä. (aika kauankin, yli vuorokausi muistaakseni, yksi kakku meni pilalle kun otettiin liian aikaisin pois, mureni) Piti vähän hiustenkuivaajalla lämmittää kakkua päältä, että saatiin pois muotista. Mutta olipa vaan kaunis! Tänä vuonna voisi taas toteuttaa tämänkin. Jouluksi vaikka.

Nyt vielä semmonen toive tuonne Taivaan Iskälle, että jos mitenkään ois mahollista, niin tykkäisin kauheesti jos tulis vähän lunta ja pakkasta, niin vois sitten jo hyvällä omalla tunnolla ruveta ruokkimaankin lintusia? Mutta ymmärrän, kaikki ajallaan!

Yksi kylppärikuvakin. Vaikka on pimeätä, niin kyllä tuosta raidasta saa aika hyvin idean. Valo osuu sopivasti niin, että laatan muodonvaihtelut tulevat ilmi. Oi että kun se näyttää niin hienolta! Raidan kohdalle tulee siis suihku. Pyykinpesukone jää oikeaan nurkkaan heti ovesta tullessa. Siinä oli ennen käsienpesuallas. Sitä emme säästäneet, vaikka oli se kyllä aika kätevä siivotessa. Onneksi kesällä voi pestä kaikkea pihalla ja kaivosta saa vettä! Nyt kun saisi vielä loppuun asti tämän rempan ja pääsisi omaan suihkuun ja saunaan! Tänään ja huomenna taas jatketaan.

Nyt vähän siivoilujen pariin. Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Haasteita pukkaa

 
 1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. 2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.
 

Tuppasi pari haastetta Tiinalta! Kiitosta vain :) Ihan hauskaa joskus näidenkin kanssa puuhastella! Kyllähän tämä eka haaste on jätettävä äiteelle Markka-aikaan, Sesselle Ilo elää- blogiin, Hituselle Hitusen Helmiä- blogiin, Norpalle Sillä mennään mitä on- blogiin ja Saronille Saronin kortit- blogiin :) Olkaatten hyvät! Halutessanne voitte myös osallistua alla olevaan haasteeseen!

Toinen haaste olikin sitten kasveihin liittyvä. Kysymys kuului: Mitä kasvihankintoja aiot tehdä ensi vuonna, kerro yksi tai vaikka sata! Tämä olikin miettimisen arvoinen kysymys. Ainakin aion kasvattaa punajuuria. Se on selvyys. Viime viikkoina olen oppinut, että punajuurta voi höyryttää, paistaa pannulla tai tunkea uuniin. Aina vaan tulee taivaallista. Joten niitä on saatava. Myöskin muita hyötykasveja, porkkanaa. Ehkä vähän perunaa muttei paljon, koska meillä ei syödä sitä kovinkaan paljon. Isäntä lupautui huolehtimaan hernepellosta. Itse tahtoisin kasvattaa myös jotakin papuja. Mansikkaakin pitäisi saada pari riviä. 
 
Olen pohtinut myöskin ruusujen hankkimista tuohon hopeakuusen edustalle, entisten ruusujen viereen. Saisivat siinä kasvaa sitten mukavasti. Jonkun puun tahtoisin myöskin, vaikka onhan noita tontilla jo ennestäänkin... Ehkä sen tammen, se puuttuu joukosta. Kuivuneen kuusen viereen istutinkin jo sen balkanin hevoskastanjan (jolla on tukikepit mutta sitä ei ole VIELÄKÄÄN sidottu niihin kiinni... Varmaan paljon hyödyttää ne kepit kun jököttävät siinä vieressä...) Hortensian jo sainkin, siitä olin haaveillut aika kauan. Ehdottomasti hankintalistalla on myös köynnöshortensia, sitä miltei himoitsen - kuuluu listaan "pakko saada". Haavelistalla kaunopunahatut, piikkiputket ja liljat, joskaan liljakukoista en kauheammin välitä...Eteenkään niiden listimisestä. Hmm, sipulikukkia hommasinkin jo tänä vuonna, katsotaan miten selviytyvät ensi vuoteen, hommataan sitten lisää niitäkin :) Lumikelloa ainakin! Tämän kummempia tai tarkempia suunnitelmia ei vielä ole...
 
Sisko tyttöineen tuli viikonloppuvieraaksi kun isäntä lähti kaverilleen. Ihan mukavaa, kun on saanut seuraa :) Täällä onkin siskontytölle ihmettelemistä, ohjelmassa on ollut savijuttuja, akvaarion siivousta ja kissojen leikitystä.  

Nyt nukkumaan. Öitä!

torstai 15. marraskuuta 2012

Vladimir Purr-tin ja komposti käy - käske käydä meilläkin

Meidän oma komposti, maamuna kuusen alla!
Tänään paistoi aurinko iiiihanasti. Kävin möyhimässä kompostia taas. Se on jatkanut käymistään, vaikka välillä kävi pakkaset ja se pysähtyi. Nyt taas pöhisee. Ihan itsekseen on lähtenyt taas toimimaan, en ole mitenkään herätellyt enkä tehnyt juuri mitään muutakaan sen kummempaa. Edelleen ihmettelen miten se toimiikin niin hyvin! Luulin, että kompostoiminen olis jotenkin paljon vaikeampaa. Olen heittänyt ruokajätteiden päälle kuusen alta keräämääni neulasmuhjua ja pöhinyt kompostia sopivin väliajoin. Hyvin on vajunut ja jopa kokonaiset omenat hajonneet hienosti. Kananmunan kuoret kompostoituvat kuulema erittäin hitaasti, mutta en ole silti niitä murskannut, paitsi pöyhiessäni. Olen tullut siihen tulokseen, että kompostin pöhinään edesauttavat seuraavat seikat: säännöllinen kompostijätteiden vienti (suodatinpaperit kahveineen, teepussit, hedelmien kuoret, ruoantähteet yms) puutarhajätteen (lehdet, neulasmuhju, kasvijätteet) lisääminen ja säännöllinen pöyhiminen. Komposti ei haise, silloin se toimii. Lämpökompostorissa on sitten ihan omat jujunsa, siitä en tiedä mitään, meidän komposti on ihan tavallinen vain. Mutta toimii <3 Kompostointi on parasta! [miten niin olette kuulleet tämän saman jutun ennenkin?]

Tänään tepasteli pihalla kaksi fasaanikukkoa. Pötkivät pellolle pakoon, kun kävin viemässä remppapuolelta puutavaraa liiteriin. Aurinko paistoi, jäin tuijottamaan miten se kimmelsi kuusen oksien läpi. Romumobilen metalliset piparimuotit ja avaimet on alkaneet ruostua. Näyttää hienolta!

Kävelin illalla pienen matkan päästä kotiin ja ihmettelin taas astuessani talomme pihaan, miten ihanalla kodilla meitä on siunattu! Että edelleen tuntuu tosi hienolta kun saa tulla omaan kotiin! Edelleenkin isännän kanssa jompikumpi tokaisee muutamien päivien välein, voitko kuvitella, me asutaan täällä, tää on meidän koti! Niin ihmeellistä se on.

Meille tulee neljäs kissa! Pakko nyt on vähän hehkuttaa jo täälläkin, kun maksoin tänään kulukorvauksen hänestä. (huomatkaa, Hän ei Se) Hän tulee Rekku Rescuen kautta Virosta meille. On 1,5 vuotias (arviolta) pitempikarvainen, leikattu kolli. Varsin lupsakan näköinen (ainakin kuvissa) ja oloinen. Itsenäisyyspäivän jälkeen hänen pitäisi Suomeen matkata ja jännittää jo kovasti, miten hän sitten sopeutuu laumaamme. Uskoisin, että hyvin. Tämä kissa on ensimmäinen aikuisena meille tullut kissa. Kaikki muut ovat tulleet pentuina ja sen takia sopeuttaminen on ollut helppoa. Kovasti ollaan mietitty hänelle nimeä. Minä pohdin pitäisikö nimen jotenkin edustaa hänen Virolaista alkuperäänsä, isäntä siihen ehdotti et miten olisi Vladimir Purr-tin. (eihän se kyllä Viroon mitenkään liittynyt, mutta nauratti silti) Itse ehdotin Kasimiriä, se olisi vähän niinkuin pehmoisen turkin mukaan, cashmir, mutta lempparinimenä voisi olla Kasi. Katsotaan nyt, kai se nimikin sieltä putkahtaa kun ensin näemme herran livenä.

Rempasta sen verran, että laatat on seinillä ja hyvältä näyttää. Aivan oikeat oli laattavalinnat ainakin seinille, olen tyytyväinen! Ilmeisesti lattiakin oli antanut jo hyviä lukemia mittariin, eli siis kutakuinkin kuiva jo! Seuraavaksi varmaan panelointivaihe. Tässä jo malttamattomina odotellaan milloin pääsee uuteen saunaan :)

Mukavaa viikonloppua!!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Järjen ääntä itselleni

Pitää taas puhua peilin edessä järjen ääntä omalle itselleen. Tsempittää yli sunnuntaimöllön. Kannattaa muuten kokeilla, sillä on yllättävä teho. Sinä osaat, sinä pystyt, sinä pärjäät, olet hyvä, olet arvokas.

Katsokaas kun se on tämä olkapää. Rakas viheliäs vasen olkapääni. En ole koskaan aiemmin kärsinyt olkapään takia. Selässä on ollut krenkkaa, iskiasta sun muuta, vasen käsi on vaivannut, tenniskyynärpäät, niskahartiat vaativat sopivin väliajoin käsittelyä (onneksi osaan jo kaivaa kipukoukun itsekin kaapista) ja niin edelleen. Mutta olkapää. Huomenna pyörähtää seitsemäs viikko tätä kipuilua ja sehän on ollut vallan maailmanloppu minulle. Se rassaa kun on vaivaa, eikä ikääkään ole edes vielä kolmeakymmentä. Olen kyllä tottunut kaikenlaiseen krenkkaan, kun aina sitä jotain pientä on. Kuitenkin, tämä olkapääjuttu on ollut katastrofi meikäläiselle. "En voi tehdä mitään." No faktahan on se, että voin tehdä. Joudun kyllä jarruttelemaan ja nöyrtymään, pyydän isäntää avaamaan kurkkupurkin, kantamaan kauppakassin ja tekemään muut painavat jutut. Ei se varmaan ole niin paha juttu pyytää joskus apua. Niin ja se valitus. Osaan kyllä äärimmäisen hyvin valittaa, sen olen myös huomannut. Ja kaikille ihmisille heti, mulla on olkapää kipee. En mä voi nyt tulla enkä mitään. Kuule kun niin kauan on jo ollut kipeänä, eikö olekin kamalaa? No onhan se hanurista, mutta kun sama levy pyörii jo ties monennettako kertaa niin ei jaksa enää itsekään kuunnella. Olisko asennekatsauksen aika emäntä hoi?

Ehkä eniten on harmittanut se, että olin päässyt niin hyvään vauhtiin treenaamisissa. Hauiskin alkoi hahmottua. Ajattelin, että nyt se surkastuu pois ja tipahtaa! Katoaa yhdessä yössä. Tarkistan peilistä - siellä se edelleen on. Ei ole tipahtanut mihinkään. Ja tietysti se, etten päässyt tekemään syystöitä pihalle. No, katson ikkunasta - hyvin ehtii puutarhan kimppuun keväälläkin. Nyt on niin märkääkin. Miten sitä ihminen on niin taukki, että jää jumimaan yhteen ongelmaan, kun voisi keskittyä niihin kaikkiin muihin asioihin jotka on hyvin? Kun kuitenkin ne kaikki muut asiat ovat hyvin. Omalla asenne voisi toimia placebona - olkapää paranee ennemmin tai myöhemmin, kaikki ok, silti voin:

- käydä lenkillä
- reenata jalkoja
- reenata vatsaa
- reenata kylkiä
- venytellä
- maalata
- ommella
- näperrellä
- silittää kissoja
- laittaa ruokaa
- puhua ja laulaa
- käydä kylässä
- hortoilla pihalla
- suunnitella
- käydä kirppiksellä
jne jne jne....

Nyt tulostan taas ruokaohjelmani, laadin kauppalistan ja pieniä tavoitteita, käydä lenkillä kerran viikossa. Reenata jalkoja kerran viikossa. Jättää valittamatta jollekulle ja sen sijaan antaa vaikka positiivinen palaute! Minä voin, minä pystyn, minä osaan. Keskityn valittamisen ja murehtimisen sijaan siihen mikä on hyvää, niin käsketään Raamatussakin: Fil. 4:8 Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.

Näillä eväillä uuteen viikkoon!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Laattaa, sisustusta yms

Alttari.

Etsi kuvasta kissa!

Uusi verho

Puun istutus.

Betonilaatta.

Bling bliiing.

Valkoisessa laatassa on hennosti hopeinen aaltokuvio.

Tuunailin jo aikaa sitten tuolta ulkorakennuksen yläkerrasta löytyneistä puulaatikoista tällaisen "alttarin". Ei se nyt mikään alttari alttari ole sanan varsinaisessa merkityksessä, vähän varovaisesti käytän tuota sanaa. Ehkä parempi sana olisi hiljentymispaikka. Siinä on monta tärkeää elementtiä ja jo pidemmän aikaa olin halunnut tehdä tämmöisen. Sain tuon "ikonin" tai Jeesuksen kuvan isännän äiteeltä, joka osti sen minulle. Tykkään siitä kovasti. Halusin korostaa sitä laittamalla tuohon ympärille tuollaiset vanhat kehykset, jotka olin saanut yheltä tutulta, olisivat varmaan menneet roskiin muutoin. Punaisen ristin olen saanut myös yhdeltä ystävältä, se lienee ollut hänen edesmennen äitinsä, ehkä joku matkamuisto. Minusta se on kaunis ja halusin laittaa senkin tuohon. Kynttilä ja kynttilänalus on vain rekvisiittaa, tuossa ei uskaltaisi polttaa kynttilää niin lähellä noita puuelementtejä. Lyhdyissä sitten vain vieressä. Alhaalla laatikossa on kiviä. Isoin on poimittu isännän kanssa meren rannalta. Se on ollut meillä niin rottien häkissä kuin ovistopparinakin, kulkenut mukana jo vuosien ajan. Pienempiä kiviä olen keräillyt mm. Tanskasta reissussa ollessamme. Puulaatikoiden päällä on myöskin meren rannalta viime kesänä poimimani juurakko. Tehtiin isännän kanssa juhannusreissu Kaskisiin ja ajeltiin meren rantaa pitkin pysähdelleen hienoihin paikkoihin. Vielä puulaatikon oikeassa laidassa on tupaantuliaislahjaksi saatu "sadonkorjuun enkeli", joka sopi mielestäni kokonaisuuteen niin hyvin. Hiljentymispaikan eteen on tarkoitus hommata tyyny, ehkä sellainen pyöreä kaislatyyny polvistumista varten.

Sain tänään ystävältä puun! Se on balkanin hevoskastanja ja kasvaa siis iiiiisoksi! Istutettiin se isännän kanssa tuohon kuivuneen kuusen tuntumaan, saa sitten kasvaa siinä isoksi rauhassa kun kuusi kuitenkin kaadetaan pois. Siinä oli aika luonnollisen oloinen paikka isolle puulle tässä pihapiirissä. Kiitos vaan Tinasin Tiina!

Istutuksesta himppasen... Ostin Agrista tukikepit. Ensin pitäisi kaivaa niin iso kuoppa, että tukikepit mahtuvat sinne kuoppaan myös. Ne isketään tiiviisti ja tukevasti maahan moskalla tai kumivasaralla. Tarvittaessa tehdään kangella reijät. Istutin puun samaan syvyyteen kuin se oli ollutkin, varresta näkyi hyvin raita missä syvyydessä puu oli ollut. Lisäsin vähän säkkimultaa kuoppaan ja poljin päältä tiiviiksi. Sitten kastelu. Märkää on ollut, mutta kastelin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi. Tukeminen pitäisi tapahtua tervanauhalla tai muulla vastaavalla (ei hiertävää materiaalia) kutakuinkin keskivaiheilta. Puun latva saa heilua tuulessa, se vahvistaa juuristoa. Minulla ei sattuntu nyt tervanauhaa olemaan, joten viritän jotain varmaan sukkahousuista :D Katsotaan keväällä miten puu lähtee kasvuun ja viihtyy paikassaan!

Agrista lähti matkaan myös alennusmyynnistä pari pussia kirjopikarililjoja. Oi, ne on niin ihania. En tiedä mahtoiko sipulit olla jo entisiä, eivät näyttäneet kovin hehkeiltä, en kyllä niitä isommin kaupassa ruvennut syynäämään. Iskin maahan kuitenkin, katsotaan keväällä kuinka käy.

Ostettiin myös säkki auringonkukan siemeniä. Nyt vielä pitäisi saada kauraa jostain edullisesti lintujen sekoitukseen. Olisi hyvä jos saisi jostain maatilalta suoraan kauraa ostettua isomman satsin. Ei tarvitsisi jatkuvasti rampata hakemassa pieniä pusseja, tulee kalliiksikin. Eli lintujen talviruokintasysteemikin on yhden askeleen eteenpäin!

Laatoista vielä! Tuossa huonot kuvat seinälaatoista. Valkoinen tulee sinään ja siinä on siis hento, hopeinen aaltokuvio läpi laatan, joka näkyy ehkä alimmassa kuvassa kun klikkaa suuremmaksi. Myyjä luonnehti laattaa "koivuntuohimaiseksi". Tykkään siitä kovin! Suihkun taakse tulee tuo musta bling bling, siinä näkyy hyvin tuo kimalle. Vähän jotain yleellistä. Nuo kiiltävät, mustat laatankohdat on syvenyksiä, kimaltelevat vähän niinkuin koholla. Elävyyttä siis valon taittuessa.

Valupäivänä saattui jäämään betonia himpan yli ja sehän piti äkkiä saada johonkin. Uhrasin sitten yhden mansikkalaatikon ja junttasin betonit sinne. Painoin pari lehtikuviota. Ajattelin, että kyllä jostain puutarhasta löytyy tämmöisellekin laatalle paikka. Ei mennyt hukkaan!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Rakas päiväkirjani...

Kello herätti seitsemältä erittäin ikävällä äänellä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että herätyskellon äänen on oltava lempeä ja rauhallinen, mutta jämäkän päättäväinen. Lempilauluaan ei kannata laittaa herätysääneksi, sillä sitä oppii vihaamaan enemmin tai myöhemmin. Raavin vaatetta ylle ja raahauduin zombina alakertaan ja pistin vedenkeittimen kiehumaan. Mittasin vakituiset satsit puuroa + chia-siemeniä + leseitä kulhoon ja kuumaa vettä päälle (=emännän pikapuuro). Samalla kun hain pakkasesta karviaisia (kääk, olen kohta jo syönyt kaikki marjat pakastimesta eikä talvi ole vielä edes alkanut! Tämä tietää sitä, että emännän on oltava ahkerampi ensi vuonna puskien ja marjanpoimuun kanssa...) nappasin kissoille kalaa ja heitin sen mikroon. Lusikoin puuron raejuuston ja karviaisten kanssa naamariin ja luin päivän sanana psalmeja. Askartelin hienon kyltin isännälle mikron oveen, jossa oli kolmen kissan kuva ja yrmeä kala, joka oli siellä mikrossa siinä kuvassa ja pakkasin kamat kassiin ja vedin erittäin hienon uuden piponi päähän. Minun piti ostaa pipo, joka sopii fiksulle naiselle ja järkevälle ihmiselle vaikkapa villakangastakin ja saappaiden kanssa. No, astelin ulos kaupasta kädessäni musta läppäpipo (sellainen, jossa on ne läpät korvilla + narut) jossa oli pinkkejä pääkalloja joilla on rusetit. Se siitä hienosta ja fiksusta. No, se näyttikin minulta. Anyways, se on lämmin ja mukava ja peittää hyvin kampaajaa kirkuvan tukkani.

Ryysin pihalle ja ahtauduin Nissukkaan, jolla hurautin työpaikan pihalle napsauttamaan uunin päälle. Siitä hurautin pankkiautomaatille, tarkoituksenani oli ottaa käteistä auton korjaamisen maksamista varten. Iskin kortin sisään ja samalla tuli totaalinen black out - tunnusluku! Ei mitään hajua siitä, mitä se olisi voinut olla. Kokeilin paria mahdollisuutta, mutta ei. Totesin, että on parempi lopettaa kokeileminen, tai Otto nielee kortin kokonaan. Sadattelin lahoavaa päätäni ja läksin viemään autoa korjattavaksi. Heti aamusta kehtasin tupata vierailulle mukavan immeisen luokse aivan siihen autokorjaamon naapuriin, tai samaa pihapiiriähän ne ovatkin :) Siinä aika meni rupatellessa ja kahvitellessa, kunnes piti taas joutua eteenpäin. Auto saatiin puoliksi valmiiksi, kun jouduin lähtemään tohtoriin viereiseen kaupunkiin. Huristelin sinne ja lääkäri ihmetteli viidettä viikkoa kipuilevaa olkapäätä. Sain sitten sairaslomaa ja lähetteen fysikaaliseen. Kiitin kauniisti siitä. Poikkesin kirpparille, jossa hypistelin ihania virkattuja amigurumeja ja mietin tarvitsenko lisää nauhoja, nappeja tai nahkapaloja, totesin että en ja lähdin kaupan kautta kotosalle. Isäntä oli sillävälin lähtenyt hakemaan lämpöhaapaa meitin saunaan + laattoja. Kotona luovin tieni tiskipöydälle kulhovuorien (kyllä, syön aamuisin puuroa ja illalla raejuustoa, tämä tekee yhteensä 2 kulhoa, taloudessa jossa ei ole VIELÄ astianpesukonetta...) ohitse ja aloin taistella likaista tiskiä vastaan.

Isäntä toi puupaneelit, jotka majaileekin nyt meidän olohuoneessa odottamassa seinille lätkijää. Se homma alkanee huomenissa mahdollisesti. Hirveästi himottaisi mennä raottelemaan laattalaatikoita ja varmistella, että olihan ne tosi hienot laatat, mutta maltan mieleni. (enkä viitsi koska olen laiska ja laatat on ulkorakennuksessa...) Isäntä ja pappa lähtivät syöpöttelemään, koska minä epäemäntänä en ollut varannut heitille mitään sapuskaa (paitsi salaattia, mutta kun kaikki miehet ei ole yhtä mieltä siitä, että se on sapuskaa, minusta se on kun siihen tunkee tonnikalaa, luomuista täysjyväpastaa ja katkarapuja) ja samalla tulikin sitten ilmoitus, että meikäläisen patja + petari ovat saapuneet naapurikaupungin huonekaluliikkeeseen. Niitä lähtivät sitten vielä hakemaan. Pappa vei vieläpä vanhan runkopatjan ja pyykkipussitkin mukanaan mennessään.  Erittäin hyvä palvelu oli se.

Tämä päivä on ollut mahakipuinen, iltapäivällä en kestänyt enää vaan lähdin käpyttelemään pihalle, josko kipu helpottaisi ja auttoihan se. Ei sovi kahvi minun ruoansulatukselle, se on nyt todettu jo moneen kertaan. Katselin ihmisten pihoihin, siellä täällä paloi lyhdyssä kynttilöitä, näytti niin kivalle pimeässä. Soitin äiteelle puhelun ja hölistiin niitä näitä. Kiva on kävellä ns. "uusia" lenkkipolkuja, kun entisessä asuinpaikassa oli jo kolunnut kaikki mahdolliset reitit läpi.

Tänään oli vähän niinkuin joulu, kun tuli kaikkea kivaa, vaikka osa onkin rakennusmateriaalia. Mutta nyt saadaan pian taas remppaa eteenpäin ja jotain konkreettista tehtyä kun paneelit heivataan seiniin. Hienolta näyttää paketeissaan lämpöhaapa, on tosi kauniin sävyistä. (ja lompakossa näyttää erittäin tyhjältä...)

Nyt koitan pikkuhiljaa totutella tätä ärtynyttä mahaparkaa sapuskaan ja käyn sohvalle iltaa viettämään kera jääpussin, kissojen ja töllöttimen. Isäntä on päivä/iltaunilla, sen verran kuitti oli tästä päivästä hänkin.

Semmoinen päivä oli emännän tiistai. Kuvasaastetta taas, jahka jotain kuvattavan arvoista tapahtuukin.

Mukavaa viikkoa!

tiistai 30. lokakuuta 2012

Lahjoja

Tänään oltiin asioilla taas. Isännältä repäistiin yhtäkkiä ylimääräisiä hampaita suusta keskussairaalalla, ei oltu varauduttu yhtään tämmöiseen! No, tujut lääkkeet on kehissä ja toivotaan, että parantuminen lähtee hyvin käyntiin myöskin. Emäntä on lähinnä lämmitellyt keittoa ja muita sopivasti litkuja sapuskoja isännälle ja ollut itsekin väsynyt päivästä. Kurjalta tuntuu katsoa, kun toinen on kipenä, ei juurikaan voi auttaa.

Olkapää on edelleen kipeä, se jurppii, mutta nyt on vain elettävä sen mukaan. Tänään tuli ledit saunaan ja laskeskeltiin paneelien hintoja, niitä pitäisi lähteä joku päivä hakemaan peräkärryn kanssa. (toim. huom. meidän autossa ei ole peräkoukkua, eikä ole sitä peräkärryäkään...) Pikkuhiljaa remppakin etenee, vaikka me ollaankin nyt aika romuna fyysisesti isännän kanssa.

Jotenkin silti elämä tuntuu juuri nyt tosi hyvältä. Sain hurjasti virtaa rukouskokouksesta ja jotenkin taas muistin, että antaessaan saa. Kun lakkaa pyörimästä oman napansa ympärillä ja vatvomasta omia murheitaan, niin kummasti helpottaa. Jotenkin sitä välillä tarvitsee jonkin herätyksen, että havahtuu siihen, että miten paljon kuitenkin voi auttaa ja tehdä muiden ihmisten hyväksi. Rakkaus on kekseliäs, kuulin eräänä päivänä. Se on totta. Sillä rakkaudella millä minua on rakastettu, voin rakastaa muita ja samalla tulla rakastetuksi. Ihmeellistä on se. Kannattaa koittaa :)

Olen kiitollinen kaikesta hyvästä. Tästä kodista, pihasta ja fasaanista joka käpyttelee kuusten alla. Olen kiitollinen siitä vihreästä lintujen ruokintapömpelistä, jonka ostin tänään. Olen kiitollinen pellosta ja puista ja pensaista. Olen kiitollinen kuitenkin hyvästä terveydestä, mikä meillä molemmilla isännän kanssa on. Kissoistakin ja siitä ilosta, mitä ne tuovat.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa <3


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Valintoja






Ihana talvi jatkuu. Harmittaa vähän, kun jäi syystyöt pihamaalla aikalailla tekemättä kipeän olkapään takia. Lehdet jäi maahan ja perennojen varret talventörröttäjiksi. No, keväällä sitten jatketaan taas uusin olkapäin. Sain perjantaina kortisonipiikin olkaan ja nyt olen koettanut olla tekemättä mitään ja sekös vasta vaikeaa onkin minulle, työteliäälle ihmiselle. Mutta toivon todella, että tämä auttaa ja olkapäästä tulee entisen veroinen.

Eilen oli pintamateriaalien valintapäivä. Tehtiin nyt lopullinen päätös tulevista kaakeleista, sävyt musta, valkoinen, hopea. Näillä mennään, eikä enää vatvota oliko päätös sittenkään sopiva. Laattoja voi valita vaikka maailman tappiin saakka, niin paljon on valinnan varaa. Luotan aika paljon ammattilaisen mielipiteeseen. Toki myös omaa makua kuunnellen. Ihmeen hyvin päästiin isännänkin kanssa sopuun ;)

Laskeskelin tänään budjettia, ollaan siinä pysytty ihan hyvin, vaikka vähän ylläreitä tulikin alkuun, kuten putkien uusinta, mutta pakollista ja järkevää kuitenkin. Paneeleissa ja laatoissa ollaan valittu jotain vähän yleellisempää, että tulee kuitenkin jotain hienoakin, ettei kaikki mene halvimman kautta. Isännän porukat on auttaneet hurjasti, niin käytännössä kuin ihan taloudellisestikin. Eiköhän tästä selvitä. Joulusauna siintää edelleen tavoitteissa. Tällä hetkellä antaisin paljon kun pääsisin saunaan! Onneksi on ollut ihania ystäviä, joiden luona on saanut käydä suihkussa. Ja uimahallissa pääsee saunaankin.

Syysloma alkaa olla kutakuinkin lusittuna, hiukan poskelleen meni tämä loma olkapään takia ja muutenkin aika kotipainotteista ollut. Piti joku pikku reissu tehdä, mutta talvi yllätti ja peruuntui suunnitelmat. Nyt on vaan pakko töissäkin ottaa rauhallisesti ja yksinkertaisesti jätettävä latomatta uunit nyt, kunnes olkapää on taas reilassa. Flunssaakin olen potenut, tuntuu että aamuisin olen edelleen tosi tukkoinen ja ääni on kuin puhelintytöllä konsanaan.

Olen pari kertaa nähnyt nyt sen kuivuneen kuusen nakuttelijan, palokärkihän se on. Ei parane olla taikauskoinen, muuten kuolee aikalailla porukkaa, sillä melkein joka päivä palokärki on ollut nakuttelemassa kuusta. Hieno lintu kertakaikkiaan! Jännä ääni myös sillä. Lintujen lisäksi on näkyillyt aika paljon kissoja. Eilen hiippaili talon kivijalan vierestä musta kissa, jolla oli panta ja kulkunen kaulassa, sen perässä samoja jälkiä tuli raidallinen kissa häntä pörheänä. Tosiaan, paljon vapaasti ulkoilevia kissoja täälläpäin.

Täytynee pian se lintujen ruokintapaikka virittää. Siitä postaan myöhemmin, jahka ensin keksin millainen systeemi olisi paras ja toimivin.

Sunnuntaita!

torstai 25. lokakuuta 2012

Kuurankukkia

Vanille Fraise.

Sain siistittyä näiden puiden aluset ja leikattua juurivesat.


Haukkoo henkeään keraaminen ukkelikin kuuran alla.

Lyhtykin löysi paikan.

Hurjan kaunis aamu ja päivä Pellonperällä, luutavasti muuallakin! Kuura on peittänyt lehdet ja maan, kauniisti sitä on ripoteltu lehtiin ja korsiin. Pikapikaa kävin kuvailemassa pihamaalla crockseissani ja ohuessa takissa hytisten. Kaunista.

Halusin lyhdylle paikan, josta myös tiellä kulkijat näkisivät kynttilän valon ja saisivat siitä iloa. Keksin sitten virittää tuohon kaivon kannelle (tai siis öljypömpelihän siellä maassa on) tuon metallitynnyrin ja siihen lyhdyn. Vuorenkilpireunuskin on hieno. Saatiinkin peräti kolmisen kappaletta lyhtyjä tuparilahjaksi, ihanaa, tykkään lyhdyistä kovasti.

Olen tässä pohdiskellut dilemmaa lintujen talviruokinta. Haluan ehdottomasti ruokkia lintuja, täällä niitä on varmaan vielä enemmän kuin kaupungissa. Googlailin lintulaudan sijoituspaikkaa ja BirdLifen sivuilla tuumattiin, että lintulaudan tulisi olla n. 10 m rakennuksista ja kasvillisuuden lähellä, jotta linnut pääsevät piiloon tarvittaessa. Itse olin ajatellut virittää lintulaudan tuohon tien puolelle, että meitin kissat näkisivät ikkunoista linnut. On kyllä lähellä ikkunoita, siinä on riski, että linnut lentävät ikkunaan. Toisaalta kissat viettävät paljonkin aikaa ikkunoissa, joten sen varmaan pelottanee lintuja. Haluaisin itsekin lintuja katsella ikkunasta ja tuohon tien puolelle olisi helppo luoda lumikäytävät. Samoin olisi helppoa säilyttää siemeniä pannuhuoneessa pömpelissä, mistä ne saisi kätevästi kiikutettua lintuladalle.

Toinen dilemma on lintulauta itsessään. Millainen? Sen tulisi olla hyvin puhdistettavissa, joten sen puoleen metallinen olisi kätevä. Toisaalta jotkut linnut taas voivat karttaa metallista lautaa. Lintujen ei pitäisi päästä ulostamaan ruoan joukkoon, joten automaatin pitäisi ehkäistä tämäkin ongelma. Liian pientä lintulautaa joutuu jatkuvasti täyttämään. En ole kovin hyvä nikkaroimaan mitään, kärsivällisyys ei riitä, joten täytyy mennä kaupan kautta. Orava söi viimevuonna muovisen talipallotelineen, joten ei sellaista tänä vuonna...

Vinkkejä otetaan vastaan! Millainen lintulauta teidän pihassa nököttää ja miten olette sijoittaneet sen pihaan? Milloin aloittelet lintujen ruokintaa?

Nyt kaivan vaatteet päälle ja lähden lenkille. Näin kaunista päivää ei voi viettää pelkästään tietokoneen äärellä.