keskiviikko 22. elokuuta 2012

Ei haittaa

Ja äkkiä alkaa sade
ensin rajusti, vaativana
kuin päämääräänsä
kiihkeästi tahtova
sitten lempeämmin
sovitellen
vaahteran oksilla viipyillen

Seisahdun puiden alle
hikihelmet otsalla
lyhytvartiset kumisaappaat
on minulla jalassa
ja vanha sininen sadetakki
joka ahdistaa hihoista
ja huivi
vinossa päässä

katson sadetta
se ei saavuta minua
olen suojassa
eikä se haittaa
vaikka sataa
eikä se haittaa
vaikka tulee syksy
sillä minä kestän
ja pää kestää
ei se hajoa

ja sitä minä olen
kumikenkiä,
yksinkertaisia ajatuksia,
kissan vatsapuolen lämpöä
en sitä
miten tämä maailma
hullua myllyttää
siihen en lähde mukaan
hiljaa kyselen tahtoasi
ja taivun siihen
vaikkei se olisi omani

tässä on onni
katsella sadetta
oman pihan puiden alta
multaiset työhanskat käsissä
kenenkään hoputtamatta
sisälle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti