lauantai 18. elokuuta 2012

Emännän hommia

Menossa maijaan...

Maija pöhisee!

Viisi pulloa punamustaa! Jee!

Emännän puuhia...

Viikate heiluu!

Usvaa ajomatkan varrelta, ei siis meidän pellolta tämä kuva.

Sain itsestäni sen verran irti, että keräsin maijallisen herukoita ja pöhäytin satsin. En ole ennen keitellyt itse maijalla mehua, vaan äitin kanssa ollaan joskus poimittu marjoja ja lapsena sain päästää nipsusta mehua kattilaan. Koska olen tietenkin urbaani emäntä, niin googletin ensin ohjeita mehun keittämiseen. Toimin kutakuinkin näin:

* kerää maijallinen marjoja, ei tarvitse perata sen kummemmin (huonot marjat on syytä poistaa)
* lisää marjojen joukkoon sokeria, jos haluat valmiiksi sokeroitua mehua. Itse laitoin n. 4 dl, koska en halunnut kovin imelää mehusta
* täytä maijan vesiosa vedellä ja kiinnitä letkun nipsu, ettei mehut leviä pitkin pirttiä (huolehdi että vesiosassa on vettä koko mehun keiton ajan)
* keitä mehua marjoista riippuen n. 1-1,5h
* pese lasipullot huolellisesti astianpesuaineella
* laita uuni 100-150 asteeseen ja pistä lasipullot uuniin. Anna olla n. 15 min, kunnes tippa kosteutta lasipullon sisältä on haihtunut
* keitä kumikorkit vedessä (toisissa ohjeissa laitettiin Atamonia veden joukkoon, mutta minä menin ilman, kun ei moista säilöntäainetta ollut)
* jos olet valuttanut mehun kattilaan, kiehauta mehu vielä ennen pullotusta
* kaada suppilolla mehu kuumiin pulloihin piripintaan ja laita korkki heti päälle. Kun kumikorkki painuu kuopalle, on pulloon muodostunut tyhjiö ja näin pullotus onnistunut :)

Sitten vielä toiseen asiaan, nimittäin viikatteeseen! Mietiskelin jo aiemmassa bloggauksessa sitä, miten saataisiin tuo marjatarhan puoli pysymään siistinä, nyt kun siellä kasvaa heinää ja nokkosta yms, että ruohonleikkurin saisi vain tukkoon siellä. Satuin jo aiemmin bongaamaan kaksi viikatetta ulkorakennuksen seinältä. Toinen oli pieni uudempiaikainen, toinen vanha ja hyvin hioutunut, paljon käytetty iso viikate. Isännältä sitten menin kysymään, jotta osaako se käytellä moista vehjettä. "No tottahan minä viikatetta osaan käyttää!" Isäntä huikkasi ja näytti mallia. Olin itseasiassa aika yllättynyt, että isäntä osasi viikatetta käyttää. Hyvin se häneltä sujui (vai pitäisikö sanoa "luonnasi" niinkuin täälläpäin sanotaan...)

Sitten oli minun vuoroni koettaa. Yllättävän helppoa se olikin, ehkä siksi että käsissä oli hyvä peli. Viikatteesta näki, että sitä on todella käytetty paljon. Terä oli monista teroituskerroista kulunut ja kädensijan puu sileäksi hioutunut. Kunnioittavasti pitelin tätä vanhaa työkalua käsissäni ja kun sitä käyttelin ymmärsin, miksi se oli niin käytetyn näköinen. Sillä on talon aikaisempi isäntä varmaankin niittänyt monet monituiset kerrat. Ja ehkä joku jo aikaisemminkin. Hieno työkalu.

Nyt täytyy enää opetella teroittamaan viikatteet teräviksi. Näillä työvälineillä koitan saada marjatarhan esiin pusikosta ja tämän jälkeen koettaa saako ruohonleikkurilla pidettyä ruohot kurissa. (mikäli marjatarha on niin tasainen, että sinne uskaltaa leikkurin kanssa ajella)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti