lauantai 1. syyskuuta 2012

Mallia kärsimätön

Hautajaiset menivät hyvin, lämmöllä ja surren muistelimme ukkia. Toki hautajaisissa on aina se puolensa, että näkee sukulaisia. Kerrankin. Välimatkat kun on pitkät, niin harvoin osutaan yhteen paikkaan samaan aikaan. Sekin surettaa. Tietynlainen juurettomuus on minua vaivannut jo kauan. Ehkä saan juurtua tänne, Pellonperälle? (ehkä minusta kasvaa joku puu tuonne keskelle peltoa, kataja,sitkeä ja piikkinen)

Poimin vielä pestyihin raejuustorasioihin punaherukkaa, mustaherukkaa ja karviaisia. Edelleen olen joka aamu kotosalla ollessa käynyt hakemassa puuron päälle marjat puskista. Nyt alkaa syksy jo puskemaan päälle. Illat on pimeitä, täytyisi kaivaa tunnelmavaloja esiin, tehdä asetelma lyhdyistä ja täydentää kynttilävarastot. Syksy itsessään on jo pesiytynyt  minun sisimpääni ja koettaa sieltäkäsin jäähdyttää kaiken. Syksyt on vaikeita, vaikka tiedän, että kaikki taas selviää ja sujuu ja järjestyy.

Olen hiukan sisustellut sisällä talossa. Eniten minua on vaivannut se, etten oikein tiedä mitä tai miten tahtoisin sisustaa. Meillä on vanhoja kalusteita, löytyy niin koivua, tummaa, kuin Ikeaakin. Iloisessa sekamelskassa keskenään. Silti, en halua mitään valkoista, steriiliä kotia. En pystyisi elämään kodissa, jossa ei ole tavaroita, puukepukoita jotka on kerätty polkujen varsilta muistoiksi, tammenterhoja rasioissa, lahjaksi saatuja esineitä. En ole sellainen tyyppi, että ostelisin uutta ja kallista ja isoa. Meillä tämä sisustuspuoli jää enemmän emännän puuhiksi. Isännällä on kyllä mielipiteensä mm. siitä millainen tietokonepöytä tulee olla ja miten se sijoitetaan huoneessa, mutta suurin osa sisustusideoista tulee meikäläiseltä.

Meillä on olohuoneessa beige, vähän kullanhohtoon taipuva, melko neutraali tapetti, joskin vähän romanttista ornamenttiä löytyy. Tällä hetkellä olkkarissa on tummia, puisia huonekaluja, sohvasarja on harmaanruskea, Ikean Expedit hyllykkö mustana. Satuin sitten laittamaan valmiiseen naulaan äidin Nekosta tekemän tussityön, joka on hopeisissa kehyksissä. Siitä sitten tuli idea hopea/harmaaseen sisustukseen. Harmaa on erinomainen sisustusväri. Sen kanssa sopii mikä tahansa muu väri, eikä se riitele. Tykkään harmaasta. Tein expeditin päälle pienen sommitelman, johon kokosin hopean värisiä esineitä. Kävin myös vähäsen shoppailemassa ja ostin ison neliskanttisen peilin, jossa on hopeiset reunat. Meinasin sitä expeditin päälle, mutta sovittaessani sitä sinne totesin, ettei kukaan muu kuin isäntä (191 cm pitkä) näe peilistä mitään. Tahtoisin sen olevan kuitenkin sillä tasolla, että siitä näkee.  Ukki jätti minulle myös ryijyn, jonka ripustin olohuoneeseen parhaalle paikalle. Siinä on punaisen ja ruskean sävyjä, melko lämmin. En tiedä miten se sopii tähän alkuperäiseen hopea/harmaa- ideaan, mutta en halua laittaa ryijyä mihinkään piiloonkaan. No katsotaan. Kai se hakee paikkansa ennemmin tai myöhemmin.

Akvaario sijoitettiin työhuoneeseen, joka on siis seuraavana keittiöstä. Meillä on kaksi työpöytää, koska molemmilla on omat tietokoneet. Olen jo pitkään havitellut jotain järkevää systeemiä, että saataisiin samannäköiset pöydät ja toimiva homma. Nyt ollaan laitettu pöydät vaan vastakkain. Tietysti huoneen koko rajoittaa suunnittelua ja tietokoneiden keskusyksiköt vievät tilaa. Tässä yksi ongelma ratkaistavaksi. Akvaarion ylle ripustin ison pyöreän, vihreäreunaisen retropeilin. Se sopii mainiosti siihen, koska on kuin laivan ikkuna itsessään. Tykkään muuten peileistä ja ostelen niitä kirppareilta aina jos löytyy joku sievä.

Työhuoneeseen tein myös kirjahyllyyn valokuvakokoelman. Etsin kaikki kehykseni ja laitoin kuvia esille. Siellä on kummipoika vauvana ja sylissäni, meidän (epä)virallinen hääkuvamme ja sisaruskuva jne. Tuntuu kivalle katsella niitä. Mietin myös mitä laittaisin kirjahyllyn "viinakaappi"- osioon. Kirjahyllyssä on siis yksi avaimella avattava kaappi, jossa on lasihyllyt ja peili sisällä, sinne saisi valonkin. Sitten keksin, että sehän on oivallinen paikka maljakoille. Kätevästi käden ulottuvilla, mutta silti piilossa pölyltä. Jee.

Taulut on edelleen laittamatta seinille, enkä aio hosua niiden kanssa, ettei tarvitse tehdä turhia reikiä. Saavat olla niin kauan, kunnes tulee joku selkeä visio, mitä haluan mihinkin. Patsaat ovat löytäneet aika luontevasti paikkansa kirjahyllyjen päältä.

Tarvitsisin uusia rullaverhoja, tosin olen ajatellut sitäkin, tarvitaanko me rullaverhoja ollenkaan. Uskomattomissa hinnoissa ovat (jopa yli 50e yhdestä rullaverhosta) ja toisaalta tahtoisin olla ekologinen ja miettiä miten voisi tässä asiassa toimia toisin. Keittiön pikkuikkunaan ostin kirpparilta laskosverhon 3e. Jopa sain sen asennettuakin. Ja vaihdoin keittiöön iloisen värisen kapan. Toisaalta tykkäisin puusälekaihtimista, ne voisivat olla hienot. Harkintaan...

Kuten sanottu, olen mallia kärsimätön, jotain kun keksii, pitäisi se saada toteutettua välittömästi. Toisinaan ideat ei aina toimi niin hyvin, kuin on ajatellut, että ne toimivat... Sisustamisessakin tuntuu, että on kamalat paineet. Ihmiset kyselee mitä remppaa meinataan tehdä ja olenko sisustellut jo paljon jne... Tuntuu, että pitäisi heti tietää mitä haluaa, vaikka viisaampaa on odottaa ja antaa ajatusten hautua. Ehkä tämäkin on osa elämänkoulua minulle. Opetella pysähtymään, antamaan kaiken hetkeksi olla. Hölläämään ohjista.

Kuvia sisustuksista ei juuri nyt ole, koska lähdin viikon kotona käkittyäni vielä Itä-Suomeen sukuloimaan. Kuvia luvassa myöhemmin.

Mukavaa viikonloppua!

ps. isäntä asensi kissoille tähystyspaikan pukkarin ikkunalle. Niillä on siellä oma ikkunalauta, voivat vähän katsella ulos, kun eivät vielä pääse tarhaankaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti