tiistai 30. lokakuuta 2012

Lahjoja

Tänään oltiin asioilla taas. Isännältä repäistiin yhtäkkiä ylimääräisiä hampaita suusta keskussairaalalla, ei oltu varauduttu yhtään tämmöiseen! No, tujut lääkkeet on kehissä ja toivotaan, että parantuminen lähtee hyvin käyntiin myöskin. Emäntä on lähinnä lämmitellyt keittoa ja muita sopivasti litkuja sapuskoja isännälle ja ollut itsekin väsynyt päivästä. Kurjalta tuntuu katsoa, kun toinen on kipenä, ei juurikaan voi auttaa.

Olkapää on edelleen kipeä, se jurppii, mutta nyt on vain elettävä sen mukaan. Tänään tuli ledit saunaan ja laskeskeltiin paneelien hintoja, niitä pitäisi lähteä joku päivä hakemaan peräkärryn kanssa. (toim. huom. meidän autossa ei ole peräkoukkua, eikä ole sitä peräkärryäkään...) Pikkuhiljaa remppakin etenee, vaikka me ollaankin nyt aika romuna fyysisesti isännän kanssa.

Jotenkin silti elämä tuntuu juuri nyt tosi hyvältä. Sain hurjasti virtaa rukouskokouksesta ja jotenkin taas muistin, että antaessaan saa. Kun lakkaa pyörimästä oman napansa ympärillä ja vatvomasta omia murheitaan, niin kummasti helpottaa. Jotenkin sitä välillä tarvitsee jonkin herätyksen, että havahtuu siihen, että miten paljon kuitenkin voi auttaa ja tehdä muiden ihmisten hyväksi. Rakkaus on kekseliäs, kuulin eräänä päivänä. Se on totta. Sillä rakkaudella millä minua on rakastettu, voin rakastaa muita ja samalla tulla rakastetuksi. Ihmeellistä on se. Kannattaa koittaa :)

Olen kiitollinen kaikesta hyvästä. Tästä kodista, pihasta ja fasaanista joka käpyttelee kuusten alla. Olen kiitollinen siitä vihreästä lintujen ruokintapömpelistä, jonka ostin tänään. Olen kiitollinen pellosta ja puista ja pensaista. Olen kiitollinen kuitenkin hyvästä terveydestä, mikä meillä molemmilla isännän kanssa on. Kissoistakin ja siitä ilosta, mitä ne tuovat.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa <3


2 kommenttia:

  1. Tärkeistä asioista kirjoitit, hyvä on muistuttaa aina välillä itselleen, mistä kaikesta on syytä olla kiitollinen. Toivon sinulle ja isännälle kaikenkattavaa voimaa tähän marraskuun pimeyteen! Puolen vuoden päästä jo helpottaa kummasti...

    VastaaPoista
  2. Elämä voi päättyä milloin vain, sen aina välillä unohtaa, että ei sitä omienkaan päivien määrää tiedä. Kun osaisi elää ja rakastaa joka päivä... Kiitos ja voimia sinnekin :)

    VastaaPoista