sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Sunnuntain askareita

Kävin viemässä taas yhden satsin kamaa Pellonperälle. Loput kirjat, tauluja, grillinkin jo vein. Holmes on aivan kanttuvei näillä helteillä, joten hoidin tämän homman tällä kertaa itsekseni. Totesin, että pirtissä oli autuaallisen VIILEÄÄ! Näilläkin asteilla. Mahtavuutta on se. Olisi voinut jäädä oleilemaan sinne pidemmäksikin aikaa.

Poimin vattuja yhden pakasterasiallisen verran jälleen. Milloinkahan opin, että pirtille ei mennä lipilapeissa, vaan kumppareissa ja pitkissä housuissa! Aina kykin siellä meidän hedelmätarhassa ja manailen nilkat nokkosten paukamilla. Vaan kun ei malta olla menemättäkään! Isot vatut kun mollottaa puskissa ja odottaa vain minun hennon käteni kosketusta. Pitäisi varustautua joku päivä ja mennä katsomaan siellä kauempana pellolla olevia vattupuskia, josko sieltäkin saisi vähän satoa. Liian paljon tekemistä, liian vähän aikaa, for now. Bongasin yhden räksän puskilta. Usutin sen tiehensä käsiä taputtelemalla ja huutamalla. Näin teen lähtemättömän vaikutuksen naapureihin :D

Tänään oli jo tosi lähellä, etten mennyt ihan vähän vaan nyppimään rikkaruohoja kukkapenkin reunasta. Sain kuitenkin hillittyä itseni vielä toistaiseksi. Ulkorakennuksessa on paljon kaikenlaisia puutarhavälineitä, haravista kuokkiin yms. Näkee, että siellä on asustellut viherpeukalo. Osa näistä tavaroista jää ehkä sinne.

Tuntuu ihanalta ajella pirtille ja kuunnella yksinkertaisesti vaan hiljaisuutta. Naapureita ei ole kamalasti näkynyt, kovin rauhallista väkeä tuntuu siellä asustelevan. Ihanaa, rauhaa, hiljaisuutta. Nautin.

Funtsin myös, mitä ihmettä teen syreenille, joka tuppaa leviämään perennapenkkiin. Napsinko alut poikki vai koetanko siirtää sitä toiseen paikkaan? Ei sen tarvitsisi keskellä perennapenkkiä kasvaa. No, kaippa sille jotakin sitten keksii.

Semmoisia sunnuntaipuuhia!


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Satoa

Karkottimesta näkyy emännän paidan väri.
Isäntä tiluksilla.

Vattuja!

Tässä on se pelto. The pelto.

Eka sato! :) :) :)

Ollaan viety kaksi pikkuista autokuormaa muuttotavaraa. Jee! Siitä se lähtee. Toistaiseksi lähinnä kirjoja ja tauluja, jotain sälää mitä kirjahyllystä irtosi. Dvd:t. Joku muuttoressi meneillään, kun on tunne, että tarvitsisi jotenkin tehdä enemmän ja samalla aikaa ei oikeastaan voi tehdä vielä paljon mitään. Ei sovi minun luonteelle, koska olen minulle-kaikki-nyt-heti-ihminen. Kaippa tässä joutuu sitten opettelemaan sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä! Toisaalta se on hyvä, että muuttoaikaa on, joten ei tarvitse taas rehkiä yhden viikonlopun aikana kaikkea.

Hirveästi syyhyttää päästä repimään rikkaruohoja ja paljastamaan marjapuskia nokkosten alta. Vadelmaa on tulossa myöskin! Oikeastaan sitä pitäisi jo kerätäkin, kuten kuvasta näkyy. Ostin menomatkalla kaupasta rasian vattuja ja sitten keräsin siihen samaan rasiaan vattuja meidän puutarhasta. Huomenna syön ne rahkan kanssa. Voi että, miten iloiseksi voi tulla vatuista!

Nähtiin myös naapuri ja heidän pieni koiransa, joka kävi urisemassa meille rajalla. Tuijotti Isäntää kiukkuisesti ja haukkui. Oli kyllä suloisen näköinen otus, nakkimainen sellainen. Naapuri sitä kyllä äkkiä komensi hiljaiseksi ja koira vieläpä totteli! Hyvä niin, ettei tule samanlaista räksyttäjää naapuriin kuin nykyisessämme on. Isäntä oli nostanut kättä naapurille. Pitääköhän sitä oikein käydä virallisesti esittäytymässä joskus? Jänskää. Uusia naapureita.

Nappasin lehden puusta, joka enemmänkin muistuttaa pensasta. Epäilen sitä Euroopanpähkinäpensaaksi, mutta googlettamalla pähkinäpensaan lehdet näyttivät pyöreämmiltä. Kyseinen kasvi kasvaa meidän marjapuskasta ja on erittäin pensasmainen. Lehti on karvainen kauttaaltaan, joka sopisi pähkinäpensaaseen. Sitä kasvaa luonnonvaraisena Suomessa, lähinnä vain täällä suomineidon alapäässä. En kylläkään syynännyt silmuja tai kasvin vartta juurikaan, olisi voinut auttaa tunnistusta. Toinen veikkaukseni puusta olisi joku Ulmus, mutta pensastava kasvutapa? Tai sitten se joku aivan muu. Täytyy tutkia asiaa uudelleen paremmalla ajalla.

Tähän mennessä olen bongannut seuraavia kasveja (listaan en laskenut marjapensaita, omenapuita ja raparperiä) Pellonperältä:


* okakuusia/hopeakuusia
* vaahtera
* pihlaja
* marjakuusi
* tuija
* koivu
* kuusia (yhden jättimäisen aidallisen verran :)
* vuorimäntyjä

*ainakin paria erilaista angervoa
* tuhkapensasta
* syreeniä
* neilikkaruusua

* palavarakkaus
* pioneja (!)
* isotöyhtöangervoa
* nauhuksia
* jaloangervoa
* suikeroalpia
* ukonhattua
* vuorenkilpeä
* kuunliljoja
* kultatyräkki
* mooseksen palava pensas (kahta eri väriä) 
* peurankelloa tms vastaavaa

Lista varmaan jatkuu vielä pitkälle, jahka päästään tositoimiin. Hienoja kasveja ja kasvillisuutta jokatapauksessa. Aion istuttaa ensimmäisenä kirsikkapuuni ja tuijan etuportaan ruukusta jonnekin pihalle. Bongattiin muuten hedelmätarhasta yksi kirsikkapuukin! Mahtavaa!

Tällä hetkellä kaheleista haaveistani päällimäisenä lienee toive päästä ottamaan aurinkoa omalle pihalle!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ensimmäisiä talollisen hommia

Järkyttävä kesäflunssa on verottanut emännöintiä, tosin ehkä ihan hyvä niin, sillä terveenä olisin varmaan jo puhkunut intoa mennä tiluksille (kun kipeänäkin on vaikeuksia pysyä nahoissaan!) hääräämään tai ryhtyä pakkaamaan, mutta koetan vielä hetken pidätellä intoa, jotta myyjät saavat rauhassa heitettyä hyvästit talolle ja siirrettyä loput tavarat talosta pois.  Sitäpaitsi, ei tässä olisi edes ollut aikaakaan tehdä mitään, on ollut Viron reissua, työssäkäyntiä ja kaikkea mahdollista!

Ensimmäinen ostos uuteen kotiin!

Kuitenkin oli puhe siitä, että meillä on vastuu marjapuskista ja räksien karkoittamisesta. Käytiin sitten tiluksilla kun siskon porukka tuli käymään ja hillitön räksäparvi lähti lentoon notkuvista marjapuskista. Minä siinä sitten panikoimaan, että nyt täytyy saada karkottimia kehiin tai marjasato menee parempiin suihin! Holmes kaivoi kotona kaikki vanhat cd-levyt esiin, joihin minä ripustelin siimat ja muita killuttimia. Yksi tuulikellokin löydettiin. Holmes kävi ne ripustelemassa paikan päälle, toivottavasti auttaa.

Olisin NIIIN paljon halunnut päästä testaamaan uutta sahaa omenapuihin, joissa näytti olevan joitakin kuivia oksia. (vaikka nyt ei olekaan omenapuiden leikkuuaika virallisesti... Vaan eipä mennyt hukkaan keväällä ostamani saha!) Mielessäni olen myös pohtinut, miten meidän marja& omenatarha pidetään hoidettuna, nyt marjapensaat olivat kutakuinkin aika pusikoituneet osaksi villiintynyttä peltoa ja sieltä myyjät olivat niitä raivailleet esiin. Eli varsinaisesti nurmikkoa ei pensaiden alla kasva. Mietin, että jos aluetta saisi kuitenkin pidettyä siistinä ruohonleikkurilla (riippuu tietysti myös kivistä ja maaston epätasaisuudesta...) niin etteivät pensaat aivan katoa pusikkoon... Itse en tykkää hirveästi ajatuksesta nurmikosta marjapensaiden välissä, mutta toisaalta alue on aika iso (kymmeniä pensaita) joten sen kattaminenkin olisi aikamoinen prosessi ja rikkaruohot kun tuppaavat silti kasvamaan väleistä. Kas siinäpä pulma ja pohtimista talven pimeisiin iltoihin!

Isäntä kävi ostamassa ensimmäisen hankinnan taloa varten. Kirppikseltä sattui löytymään osuva kyltti! :) 

Olen miettinyt kaikkea hullua ja varsin epäolennaista talon ja pihan suhteen. Kuten esim. sitä, että ensimmäisenä aion ripustaa huussin oveen keraamisen kyltin jonka tein jo joku aika takaperin, se on kissan pään muotoinen kyltti ja siinä lukee "huussi". Eikös se olekin erittäin tärkeä asia ja ensimmäisiä hommia, mitä on saatava tehtyä? (kun voisin oikeasti miettiä vaikkapa jätehuoltoa tms..) Holmes taas sanoi, että ensimmäisenä hän aikoo marssia kauppaan ja ostaa ison riippukeinun pihalle. Holmesin kanssa juteltiin eilen illalla nukkumaan mennessä talosta. Keskustelu käytiin kutakuinkin seuraavalla tavalla:

Emäntä makoilee jo kyljellään sängyllä peitto leuassa ja isäntä on vasta tulossa petiin pitkä vihreä aamutakki päällään, riisuu sukkia jalastaan.
"En tiiä oonko vähän kahjo, mutta ajattelen vaan sitä, että miten mahtavaa on, kun saadaan ekaa kertaa päästää kissat irti talossa sisällä", isäntä sanoo laittautuessaan maate. 
"Mulla ihan sama! Mietin just, että miten ne on aluksi ihmeissään ja vähän peloissaan ja sitten ne jossain vaiheessa tajuaa, että jäädäänkin sinne ja kirmaavat tyytyväisinä portaita ylös ja alas." Emäntä tuumii tyytyväisenä, silmät jo puoliksi kiinni, unealiaan raukeana.   
"Niinpä. Meidän oma talo." Isäntä puhahtaa ja laittaa käsivarren silmiensä päälle, huokaisee tyytyväisenä ja käy nukkumaan.

Päässäni olen myös suunnitellut kompostin laittoa. En tiedä onko sekin vähän hullua, mutta erityisen suurta iloa tuottaa minulle ajatus, että saan kompostoida! Mahtavaa, upeaa, huippua! Ei enää ruoantähteiden kippaamista sekajätteeseen ja huonoa omaatuntoa, vaan oma komposti josta tulee hyvää tavaraa kasvimaalle! Voiko enää onnellisemmaksi ihminen tulla? Olen ajatellut rakennella jonkinlaisen reilun kokoisen "karsinan" muotoisen kompostin, jonne voisi kottikärryillä suoraan kuskata puutarhajätettä. Ystävällä oli tämmöinen komposti pihamaalla. Eli vaan laudasta tms materiaalista rakennetut neljä seinää ja yhdellä seinällä kottikärryn mentävä aukko. Toiselle reunalle voi sitten ruveta keräämään jätettä ja tarpeeksi kauan kun on kerännyt, niin kääntää karsinan toiselle laidalle ja ryhtyä keräämään lisää tavaraa toiselle puolelle. Jos tajusitte tästä selityksestä mitään! Ehkä hommaamme myös ihan pikakompostorin ruokajätteille. (kävi kyllä myös mielessä voisiko huussia hyödyntää kompostina, mutta pitää ottaa asioista ensin selvää) Haaveena on myös sekajäteastian lisäksi energiajäteastia! Oi autuutta on se, kun saa kierrättää!

Vinkkejä kompostointiin otetaan vastaan :)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Nimet paperissa!

Tänään oli se päivä! Kirjoitimme kauppakirjat talosta! En voi uskoa, että se on nyt totta. Kai se iskee tajuntaan vasta sitten täysillä, kun viedään tavaroita paikan päälle. Kaikenlaista asiaa pitäisi hoitaa, vakuutuksia, jätehuoltoa, käydä sopimassa sähkön siirrosta, pakata, tehdä muuttoilmoitus... yms. Uutta ja ihmeellistä, mutta asiat (kirjoitin ensin siat...) selviää kun ottaa ja selvittää. Tuntuu uskomattomalta, että tämä prosessi on nyt päätöksessään, ainakin isoimmalta osin. Melkoisia kuvioita.

Olen iloinen, että se oikea koti sieltä sitten vihdoin löytyi. Olin jo vähän niinkuin luopunut toivosta, kunnes tämä talo plopsahti ihan puolihuomaamatta eteemme. Minulle tämä talon etsintä oli todella tunteellinen ja vaikeakin asia, ehkä siksi, että kyseessä on ainoa unelmani mitä minulla on. Ehdin monta kertaa innostua ja pettyä pahasti, kun sopivaa taloa ei löytynytkään. Ajattelin, että ei sellaista olekaan. Luovutinkin jo, ajattelin ettei meille ole tarkoitettu taloa. Mutta niinpä vain sopiva koti löytyi ja enemmän kuin sopiva! Olen haltioissani talon pihasta ja myöskin pellosta, marjapensaista ja omenapuista. Voiko paratiisimpaa puutarhurille ollakaan? Tämä pihapiiri mahdollistaa hurjasti asioita, joista olen vain haaveillut, enkä uskonut toteutuvan koskaan. Tämä on minulle enemmän, kuin olisin koskaan uskaltanut toivoakaan.

Kaikki kiitos ja kunnia tästä kodista kuuluu Taivaalliselle Isälleni. Kiitän hänen apuaan jokaisessa asiassa, niin ihmeellisesti moni minua pelottanut asia järjestyi! Pyydän siunausta uudelle kodillemme ja toivon, että talossamme saisi asua rakkaus, kuten ystävä kauniisti rukoili.