torstai 23. elokuuta 2012

Vanha Ärtsy, eikä kyse nyt ole emännästä...


Nauhuksissa viihtyvät Neitoperhoset. Niitä on näkynyt aika paljon täällä. Koetin saada vähän kuvaakin otettua. Ovat kauniita katsella.


Tässä tarkemmin kukkapenkin tuunausta. Kaivoin kiviä penkistä esiin, ne olivat jääneet tuonne kukkien alle piiloon. Reunaan istutin patjarikkoa, saa sitten valloittaa koko tuon reunuksen jos tykkää. Täytyy keksiä vielä joku järkevä systeemi nurmikon ja kukkapenkin väliin, että saa ajettua ruohon hyvin.


Sain ystävältä maksaruohoja ja patjarikkoa. Istutin tähän kaivon viereen maksaruohot. Ovat ehkä vähän piilossa kuunliljojen takana, mutta katsantasuunta voi olla muualtakin kuin ovelta.


Tänään sitten leikkasin nurmikon! Jo oli aikakin... Ajattelin, että apua, millainen työnnettävä tämä oranssi monsteri on, mutta yllätyin positiivisesti! Tätä oli jopa mukava lykkiä siitä huolimatta, että renkaat muljuilivat mihin sattuu. Nimesin pelin Ärtsyksi, koska oli sen verran ärhäkkä. Lähti kertavetäisyllä käymäänkin. Tulemme toimeen.


Isäntä ja isännän isä tuunasivat vanhat kottikärryt. Olivat päässet vähän sammaloitumaan... Nyt ovat taas käytössä ja upouusi rengaskin on. Toimii!
Emäntämäisiä puuhia.
Saatiin isännän porukoilta tämmöinen päältä ajettava. Tykkään ehkä silti enempi Ärtsystä. Siinä saa liikuntaa itsekin. Tämä sopii kyllä laajempien aluiden leikkuuseen.

Nyt Pellonperä hiljenee viikonlopuksi hautajaisten viettoon. Hyvät viikonloput lukijoille!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Ei haittaa

Ja äkkiä alkaa sade
ensin rajusti, vaativana
kuin päämääräänsä
kiihkeästi tahtova
sitten lempeämmin
sovitellen
vaahteran oksilla viipyillen

Seisahdun puiden alle
hikihelmet otsalla
lyhytvartiset kumisaappaat
on minulla jalassa
ja vanha sininen sadetakki
joka ahdistaa hihoista
ja huivi
vinossa päässä

katson sadetta
se ei saavuta minua
olen suojassa
eikä se haittaa
vaikka sataa
eikä se haittaa
vaikka tulee syksy
sillä minä kestän
ja pää kestää
ei se hajoa

ja sitä minä olen
kumikenkiä,
yksinkertaisia ajatuksia,
kissan vatsapuolen lämpöä
en sitä
miten tämä maailma
hullua myllyttää
siihen en lähde mukaan
hiljaa kyselen tahtoasi
ja taivun siihen
vaikkei se olisi omani

tässä on onni
katsella sadetta
oman pihan puiden alta
multaiset työhanskat käsissä
kenenkään hoputtamatta
sisälle

maanantai 20. elokuuta 2012

Perennamaan kunnostus

Ennen...
...jälkeen!

Vuorenkilpien alta löytyi laattoja!

Hieno kolokivi.

Samettikukat.

Sain ystävän yllättävälle vierailulle ja se auttoi kun sai jutella. Ei synkistänyt enää. Sain sitten virtaa niin paljon, että päätin lähteä kukkamaan kimppuun. Isäntä ja isännän isä laittoivat eilen vanhat kottikärryt kuntoon, vaihtoivat renkaan. Ja ulkovarastosta löytyi lapio ja hara ynnä muita sopivia työvälineitä. Sitten vaan työhön!

Tuo ennen-kuva on vähän huono, mutta kai siitä käsityksen saa. Rikkaruohoja penkissä oli aika roimasti. Vanhan kaivon ympärillä olevat laatat olivat hautautuneet täysin vuorenkilpien joukkoon ja jääneet suurimmaksi osaksi nurmikon alle. Ihmettelin kun lapio kolahti jatkuvasti kiviin, kunnes hoksasin että siellähän on laatoja enemmänkin. Ryhdyin niitä sitten kaivamaan esiin. Oli jotenkin terapeuttista riipiä vuorenkilpiä mäkeen! Tuossa kukkamaassa on todella hyvä ja kuohkea multa. Ei ihme, että kasvit viihtyvät! Talolta päin valuu vedet kukkamaahan päin, ja niinpä ensimmäisestä kuvasta katsottuna, vasen reuna oli aika märkää.

Jouduin myös varomaan mooseksenpalavapensasta, joten kitkeminen penkin keskeltä oli haasteellisempaa. Homma jäikin vielä kesken. Jaoin joitakin jaloangervoja ja istutin niitä uusiksi samettikukista vasemmalle puolelle. Penkissä oli myös paljon luonnonkiviä, niitäkin kaivelin esiin ja siirsin uusiin paikkoihin. Löysinpä vuorenkilpien keskeltä myös kastelukannun pään. Joltakin sinne luiskahtanut joku aika takaperin.

Talolta tuonne kaivolle on aikoinaan johtanut myös laattakuja, joka on täysin nurmikkoon hautautunut. Mitähän sille pitäisi tehdä?! Tiukkaa vääntöä on vielä luvassa! Aion myös ehkä siirtää tuosta kukkamaasta pionin muualle, sillä se on jäänyt pahasti muiden kasvien peittoon.

Pitäisi löytää paikka vielä tuijalle ja kirsikkapuulle, sekä salkoruusuille. En halunnut istuttaa tuijaa kaivon eteen, koska siitä kasvaa kuitenkin aika iso vuosien saatossa. Sitten näkymä kaivolle peittyisi. Perennamaan keskellekään en viitsinyt sitä istuttaa. Odottakoon ruukussa vielä toistaiseki. 

Mukavaa viikkoa kaikille lukijoille!

ps. 11 pulloa mehua kellarissa...

Kylmän aamun apeita mietteitä

Kesäyön usvaa.

Kylmä aamu Pellonperällä. Ikkunasta näytti hämäävän kesäiseltä päivältä, mutta kun menin aamumarjoille, ei meinannut t-paidassa tarjeta. On varmaan ollut kylmä yö. Syksyn tuntua on jo ilmassa, vääjäämättä se tulee, joka vuosi. Tietynlaista luopumisen fiilistä, monessa merkityksessä. Kesästä ja lämmöstä on luovuttava, syksy ja arkinen aherrus tulee taas (sanoo hän, jolla on vielä 4 viikkoa lomaa ennen töiden alkua, mutta ei tippaakaan lomafiilistä...) talvikin, lumi, kylmä. En sillä sano, tykkään talvesta. Ehkä tänä talvena teen ladun, vaikka meidän pellon ympäri! Ja hiihdän sitä. Viime talvi meni niin, etten hiihtänyt kertaakaan. Vasta joitakin vuosia takaperin hommasin kirpparilta sukset, alkoi peruskoulun pakollisistä hiihdoista olemaan sen verran kauan aikaa, että pahimmat traumatkin lienee jo hälventyneet, kun rupesi tekemään mieli hiihtämään.

Luopumisen tuska. Tai paremminkin haikeus. On luovuttava ihmisistä, isovanhemmista, lapsuudesta ja nuoruudesta. Ei sillä, olen tuntenut itseni aina niin vanhaksi. Silti kun käyskentelin kaatosateessa ukin ja mummon tiluksilla, katsoi vanhaa ränsistynyttä saunaa, joka oli tilkitty ties millä ukin kalsareilla, miten siellä oli pimeää ja vähän tunkkaista saunoa lapsena. Silti muistan ne kerrat, kun uitiin hyisessä Kusianjoessa. Mummo ei osannut uida. Hän kävi vain kastautumassa kaiteesta kiinni pitäen.

Suru kun katselin isoa mansikkamaata, jonne mansikat tänä vuonna mätänivät, kun ei ollut ketään niitä keräämässä. Keltaisen talon ikkunat katselivat tyhjinä minua. Tästä kaikesta on luovuttava, lapsuudesta ja niistä hetkistä, joita vietin mummolassa. Niistä hetkistä, kun seikkailin kylmässä kivinavetassa, jossa oli kaksi isoa sinistä autonpesuria ja ne näytti tosi pelottavilta möröiltä. Ja käärmeet, niitä piti varoa aina kun meni talolta saunalle. Piti hyppiä koko matka, että käärmeet pelästyisivät töminää. Ukki sitten aina tappoi niitä.

Ukin kuorsaus, kun se nukkui päiväunia vihreällä sohvalla. Seinäkellon päättäväinen raksutus. Uutiset vanhasta televisiosta. Mummon hääräily keittiössä, uunissa oli ukin pyytämä jättimäinen hauki, täytetty riisillä ja luumuilla, siinä oli ruotoja. Ja hellalla kiisseli, ei sokerinen ukin sairauden takia. Kiisselissä oli mansikkaa, mustikkaa ja aina lakkoja. Otin sitä aina, vaikken koskaan oikeastaan tykännyt kiisselistä. Nyt antaisin aika paljon, jos saisin taas istua sen pyöreän pöydän äärellä ja katsella mummon hääräilyä keittiössä.

Ja minä olen yksin, meidän talossa. Kirjoitan tätä tekstiä. Olen yksin ja Neko puskee itkusta märkää naamaani, kehrää voimakkaasti ja katselee ikkunasta lintuja jotka pyrähtelevät naapurin omenapuissa. Olen yksin ja en silti ole. 

lauantai 18. elokuuta 2012

Emännän hommia

Menossa maijaan...

Maija pöhisee!

Viisi pulloa punamustaa! Jee!

Emännän puuhia...

Viikate heiluu!

Usvaa ajomatkan varrelta, ei siis meidän pellolta tämä kuva.

Sain itsestäni sen verran irti, että keräsin maijallisen herukoita ja pöhäytin satsin. En ole ennen keitellyt itse maijalla mehua, vaan äitin kanssa ollaan joskus poimittu marjoja ja lapsena sain päästää nipsusta mehua kattilaan. Koska olen tietenkin urbaani emäntä, niin googletin ensin ohjeita mehun keittämiseen. Toimin kutakuinkin näin:

* kerää maijallinen marjoja, ei tarvitse perata sen kummemmin (huonot marjat on syytä poistaa)
* lisää marjojen joukkoon sokeria, jos haluat valmiiksi sokeroitua mehua. Itse laitoin n. 4 dl, koska en halunnut kovin imelää mehusta
* täytä maijan vesiosa vedellä ja kiinnitä letkun nipsu, ettei mehut leviä pitkin pirttiä (huolehdi että vesiosassa on vettä koko mehun keiton ajan)
* keitä mehua marjoista riippuen n. 1-1,5h
* pese lasipullot huolellisesti astianpesuaineella
* laita uuni 100-150 asteeseen ja pistä lasipullot uuniin. Anna olla n. 15 min, kunnes tippa kosteutta lasipullon sisältä on haihtunut
* keitä kumikorkit vedessä (toisissa ohjeissa laitettiin Atamonia veden joukkoon, mutta minä menin ilman, kun ei moista säilöntäainetta ollut)
* jos olet valuttanut mehun kattilaan, kiehauta mehu vielä ennen pullotusta
* kaada suppilolla mehu kuumiin pulloihin piripintaan ja laita korkki heti päälle. Kun kumikorkki painuu kuopalle, on pulloon muodostunut tyhjiö ja näin pullotus onnistunut :)

Sitten vielä toiseen asiaan, nimittäin viikatteeseen! Mietiskelin jo aiemmassa bloggauksessa sitä, miten saataisiin tuo marjatarhan puoli pysymään siistinä, nyt kun siellä kasvaa heinää ja nokkosta yms, että ruohonleikkurin saisi vain tukkoon siellä. Satuin jo aiemmin bongaamaan kaksi viikatetta ulkorakennuksen seinältä. Toinen oli pieni uudempiaikainen, toinen vanha ja hyvin hioutunut, paljon käytetty iso viikate. Isännältä sitten menin kysymään, jotta osaako se käytellä moista vehjettä. "No tottahan minä viikatetta osaan käyttää!" Isäntä huikkasi ja näytti mallia. Olin itseasiassa aika yllättynyt, että isäntä osasi viikatetta käyttää. Hyvin se häneltä sujui (vai pitäisikö sanoa "luonnasi" niinkuin täälläpäin sanotaan...)

Sitten oli minun vuoroni koettaa. Yllättävän helppoa se olikin, ehkä siksi että käsissä oli hyvä peli. Viikatteesta näki, että sitä on todella käytetty paljon. Terä oli monista teroituskerroista kulunut ja kädensijan puu sileäksi hioutunut. Kunnioittavasti pitelin tätä vanhaa työkalua käsissäni ja kun sitä käyttelin ymmärsin, miksi se oli niin käytetyn näköinen. Sillä on talon aikaisempi isäntä varmaankin niittänyt monet monituiset kerrat. Ja ehkä joku jo aikaisemminkin. Hieno työkalu.

Nyt täytyy enää opetella teroittamaan viikatteet teräviksi. Näillä työvälineillä koitan saada marjatarhan esiin pusikosta ja tämän jälkeen koettaa saako ruohonleikkurilla pidettyä ruohot kurissa. (mikäli marjatarha on niin tasainen, että sinne uskaltaa leikkurin kanssa ajella)

torstai 16. elokuuta 2012

Kaiken maailman kalikoita rattaissa, mutta myös työhuoneen sisustusta ja semmoista kivaakin








Meitä isännän kanssa nauratti pari päivää takaperin kun mentiin saunomaan ja katsottiin lähempää puukiuasta, sehän on Misa-merkkinen. Ilmankos pikkukissamme Misaki alias Misa tykkää niin paljon hengailla saunassa... Kissat on muuten hassuja. Niiden mielestä sauna on tosi kiva paikka ja sinne pitää päästä aina, jos ovet on vaan auki. Tässä joku päivä menin antamaan kylpyä isoposliinikukalle ja kun avasin hanan, saunan puolelta pilkisti kissanpää ja suuret kauhistuneet silmät.

Eilen oli viimeinen voimainponnistus, kävin hakemassa loput tavarat kämpältä ja vein pari satsia kirpparillekin. (sivuhuomautuksena, akvaarion muuttaminen ei ole mitenkään kiva projekti...) Ja siivosin. Vaan eipä mennyt minun (siivoojanakin työskennelleen!) siivous lopputarkastuksessa lävitse. Löytyi nimittäin PÖLYÄ sälekaihtimista, eikä kylpyhuone ollut tarpeeksi hyvin hinkattu. Rumaksi meinasi mennä tämä lähtö, mutta onneksi isäntä hoiti homman kotiin. Uskomatonta nillitystä. Olen NIIIN onnellinen, että päästiin pois vuokralta ja nyt on OMA talo. En ole kenellekään vastuussa, paitsi itselleni! Kukaan ei tule valittamaan siitä, että minun portaillani on liikaa kesäkukkia tai minulla on liikaa kissoja tai mitään muutakaan! Arvasin, että tästä viimeisestä irtautumisesta ei tule muuta, kuin paha mieli ja juuri niin se menikin. Nyt voi sanoa vaan, että heippa!

Sitten mukavampiin aiheisiin. Piti saada eilen hermolepoa, joten järjestelin työhuoneen kirjahyllyyn (kyllä, tuo pinkki, jonka olen muuten itse tehnyt) askartelutarvikkeitani. Tuntui tosi hienolta laitella kenkälaatikot riveihin ja piilottaa peltipurkkeihin naruja, kiiltokuvia, kyniä, värejä ja kaikkea sellaista pientä tarpeellista, mitä tarvitsee kun ryhtyy askartelemaan. Mietin vähän, että ehkä tuonne työhuoneeseen tarvitsee vielä jonkun toisenkin hyllykön tai kaapin. Edelleenkään en tajua, missä nämä kaikki tavarat on olleet edellisessä 65 neliön kämpässä. Ehkä turboahdettuna kaappeihin? (vaan kun ei niitä kaappejakaan ollut...) Mutta ajatelkaa, huone jonne voi levittää maalausvehkeensä ja askartelutarvikkeensa, jonne voi vetäytyä tuunailemaan mitä huvittaa ja jättää vaikka kaikki levälleen ja jatkaa seuraavana päivänä! Mahtavuutta on se!

Poimin karviaisia pari päivää sitten. Meinasin keitellä niistä hilloa, mutta en ehtinyt. Pakastin ne kokonaisina, voi sitten talvella mussuttaa rahkan kanssa niitä. Olen säästänyt raejuusto-, ja rahkapurkkeja, niitä isompia, sillä syön paljon rahkaa ja raejuustoa, nyt niistä on hyötyä, kun voi pakastaa. Läpinäkyät kannet on myös käteviä, kun näkee mitä rasiassa on. Harmittaa vähän, kun en ole ehtinyt marjoille "kunnolla". Ostin mehumaijankin, mutta en tiedä ehdinkö tänä vuonna vielä mehustaa. Muutamille ihmisille olen myynyt vattuja ja punaherukoita kun ovat käyneet itse poimimassa. Eivät ihan hukkaan mene tältäkään vuodelta. Aion kyllä poimia vielä kokonaisina punaista ja mustaa rasioihin. Joka aamu olen käynyt poimimassa vattuja, herukoita ja karviaisia tuorepuuroni joukkoon. Tässäpä resepti superaamupalaan:

Emännän superpuuro

n. 45 g luomukaurahiutaleita
n. 5 g luomukauraleseitä
pari kourallista marjoja
n. 100g raejuustoa
n. 1,5dl vettä

Tässä sitä herkkua sitten on!
Kiehauta vesi vedenkeittimessä. Mittaa luomukaurahiutaleet (usko pois, luomusta tulee niiiin paljon parempaa!) ja leseet syvään kulhoon ja kaada kiehunutta vettä päälle, niin että hiutaleet peittyy. Anna turvota ainakin 10 min. (voit tehdä tämän jo edellisenä iltana, jos on kiireaamu tiedossa) Sekoittele turvonnutta puuroa ja mittaa raejuusto joukkoon. (2% rasvaa sisältävä raejuusto on paljon parempaa kuin rasvaton, suosittelen siis sitä tähän) Kippaa marjat joukkoon. Jos kaipaat makeutusta, laita hunajaa mielesi mukaan. Nautiskele vaikkapa teen kera! 

Todella hyvältä tuntuu myös se, että voi kierrättää energiajätettä! Uusi jäteastia tuli pari päivää sitten ja nyt olen koettanut opetella, mitä kaikkea sinne saa laittaa. Isännällä on myös opettelemista tässä, kun on totuttu heittämään kaikki sekajätteeseen, kun ei ollut mahdollisuutta kierrättää edellisessä asunnossa. (paitsi tietysti paperit, lasit, metallit) Muovijätettä tulee ihan hirveästi taloudessa! Olen miettinyt sitäkin, että ellei meillä ehdi neljässä viikossa tuo pömpeli täyttyä, kysäisen ehkä naapureilta, ovatko kiinnostuneita tulemaan energiajätekimppaan :)

Olen jo suunnitellut ensimmäisen ulkoprojektin. Ajattelin tekaista roskisten alle pienen laatoituksen, koska sain yhdeltä tutulta viime vuonna isoja betonilaattoja muutamia kappaleita. Voisi tehdä jonkun järkevän näköisen systeemin, ehkä aidan roskisten ympärille. Istutan säleikkövilliviiniä aitaa pitkin kiipeilemään. Miksei roska-alue voisi olla hieno, kun pihassa kuitenkin on sellainen oltava? Samaan riviin tulee vielä komposti. Lähden ehkä tänään sitä metsästämään!

Olen myös suunnitellut täsmäiskuja muurahaisille. Sumutin lopun BioKill-purkin murkkuihin, joita tuntui pesivän portaiden edessä laatoituksella. Nyt ne perhanat on siirtäneet paikkaa! Käyn hyökkäykseen Raid-sirotteella. Raportoin tilanteesta myöhemmin.

Viikko loppusuoralla, voimia kaikille viikonlopun odotukseen! :)


tiistai 14. elokuuta 2012

Kunnes taas tavataan





On munkin rinnassani hongat huojuneet
ja soinut soitto siell' on latvain lautuvain,
on munkin aatteheni nuorna nuojuneet
ja kerkät kertoneet on munkin tunnettain.



On munkin lehvilläni lempi istunut
ja onni laulanut on munkin oksillain,
on munkin latvassani käkönen kukkunut
ja vanamot viihtyneet on minunkin varjossain.


Ois munkin rinnassani voima noussut näin
ja tullut tukkimetsä, vankka, vakainen.
Mut kirpos kipunainen yöllä metsähäin
ja sotasoihduks nous - ma itse iskin sen.


Nyt maa on mustana ja kangas karstana
ja onni, lempi nyt ne lentää ohi sen.
Mut sieltä täältä toki louhten lomista
nään jälleen nousevan ma nuorten virpien.


Ei nouse rinnassani enää, tiedän sen,
nyt humisten honkapuu, ei kuusi kukkapäin,
mut jospa joskus edes ehtooks vanhuuden
vois lemuta lehtimetsä minunkin mielessäin.

Eino Leino

Jälleennäkemisen toivossa, sinua kaivaten ukki. 

maanantai 13. elokuuta 2012

The keppi

Nauhukset kukkii portaiden vieressä.

Tässä yksi työmaa...

Tuleva työhuoneeni ja retrosohva!

Makkari, vielä on tyhjää...

Portailta kuvattua.

Keittiö.

Sauna lämpiää!

Toinen aamu Pellonperällä, aamiainen :)


Muutto on aina sellainen operaatio, jonka voisi tehdä todella järjestelmällisesti, fiksusti ja hyvin, mutta silti se on aina yhtä kaaosta. Kuten tälläkin kertaa. Minä koetin varoa omaa vointiani flunssan jälkimainingeissa (edelleen, tänään menenkin lääkäriin varmuuden vuoksi) ja isäntä kavereineen roudasi  kaikki huonekalut ja raskaimmat tavarat. Onneksi minä sain yhden ystävän myös illasta auttelemaan ja sunnuntaina isännän vanhemmat tulivat auttelemaan kasvihuoneen + siivouksen kanssa.

Nyt on jo keittiö miltei kunnossa, kaapit on pesty ja tavarat kaapeissa, vielä kun muistaisi missä kaapeissa! Lauantaina pesin kylppärin ja vessan ja vierashuoneen. Sunnuntaina jatkettiin Holmesin äidin kanssa siivousta. Minä tosin lähinnä vain järjestelin tavaroita ja ihmettelin.

Tunnelmat on olleet kovin sekavat. Hurjasti iloa, mutta samalla myös surua ukin poismenon vuoksi. Eilen illalla kun lösähdettiin sohvalle saunan jälkeen, teekupit kourassa peittojen alle katsomaan televisiota, alkoi ensimmäistä kertaa tuntua hyvältä. Ehkä tästäkin muutosta selvitään? Ehkä nämä tavarat on joskus paikoillaan? Ja hyvältä tuntui myöskin se, kun avasin ulko-oven ja heitin kepin keskelle pihaa. Siinä oli sellainen asia, jota ei olisi voinut edellisessä asunnossa tehdä ja jotenkin se sai hymyn huulilleni. Tänään Holmes meinasi heittää kepin pois nurmikolta, mutta kielsin. Ajattelin nauttia siitä vielä vähän aikaa. Ehkä otan siitä jopa kuvankin! Keppi.

Tänään aamulla Holmes lähti töihin, minä lyllersin alakertaan keittämään teetä ja lähdin sitten ulos poimimaan lisuketta tuorepuurooni. Vattuja, punaherukoita, mustaherukoita ja karviaisia. Pihlajaan lehahti samalla julmetun kokoinen sepelkyyhky. Siinä toisiamme ihmeteltiin tovi. Pystyyn kuivuneesta hopeakuusesta kuului tikan koputus. Se tuntui ihmeelliseltä, oma rauha, pellonlaita, marjapensaat, minä aamutukalla.

Vielä riittää työtä, niin vanhalla kämpällä kuin uudellakin. Loppusiivous, akvaarion siirtäminen, täällä tavaroiden järjestäminen ja siiiiiiiivousta. Mutta pikkuhiljaa. Jahka ensin saan lääkärin tuomion tilastani, niin uskallan taas jotain tehdäkin. Rintakipu flunssan jälkeen ei liene hirveän hyvä merkki...

Tilasin jätehuollon ja nyt meille tulee sekajätteen sekä energiajätteen kierrätys! Jee! Tällä viikolla aion hakea myös kompostin. Suunnittelin jo paikkaakin tälle jätekompleksille, siitä tulee hieno. Kasvillisuuskin on jo mietittynä. Aion myös ostaa erittäin piakkoin uuden sängynpeitteen. Sen olen ansainnut!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Marjoja, muuttoa, roudaamista....

Talo "takapihan" puolelta.

Hellurei ja sunnuntaita kaikille! Täällä on ollut emännöinti kortilla ja samoin emännän voimat. Työt on haitanneet harrastuksia, mutta ollaan ehditty silti viedä jonkin verran tavaraa pirtille. Tänään vietiin viherkasvit, joita on ärsyttävä roudata muuttaessa, joutuu varomaan jne. Nyt ne on pois alta, paitsi iso kiinanruusu joka ei mahtunut vielä kyytiin. Kaikki taulut on myös roudattu, matot... Isäntä ajeli tänään toisen pyöristä talolle.

Olen harmitellut vattuja, joita en ole ehtinyt poimia niin paljon kuin olisin halunnut. Tänään sitten yksi ihminen Facebookissa kyseli olisko kellään vadelmia ja laitoin hälle sitten viestiä. Hänhän ajeli sitten jo saman päivän aikana poimimaan vattuja ja lupasi niistä maksaakin. Tuli ihan hyvä mieli, parempi näin kuin että marjat putoavat maahan eikä niistä ole iloa muille, kuin linnuille. Itse sain vielä käydä poimimassa tutun vadelmapensaista vattuja, niitä ehdinkin poimia miltei kaksi kiloa ennen kuin rupesi satamaan. Sain siitä itselle vattuja pakkaseen. Vatut on vähän niinkuin sellasia yleellisyysmarjoja. Niitä on aina vähän nihkeästi saatavilla (tai ei ehkä olisi, jos olisi viitseliäisyyttä mennä vaikkapa metsään...) ja jotenkin on jäänyt ajatus, että vadelmia on aina niukemmin tarjolla ja ne on erityistä herkkua. Ilo siitä, että niitä on omalla tontilla ja ilo siitäkin, etteivät tältä vuodelta menneet täysin hukkaan myöskään. (ja ehkä ehdin vielä niitä itsekin lisää poimimaan tässä vielä...)

Emännällä on nyt stressipisteet nousseet sen verran korkealle monien asioiden takia, että on ollut pakko priorisoida asioita ja edes yrittää järjestää aikaa lepäämiseen. Onhan muutto (avioero, läheisen kuolema on niitä muita pahimpia asioita) yksi ihmisen elämän stressaavimpia asioita, vaikka siihen liittyy myös paljon kivaakin. Joten nyt täytyy olla harmittelematta marjoja ja poimia niitä sen verran, kuin ehtii. Ensi vuonnakin on taas kesä ja sadonkorjuu edessä.

Sain muuten vinkin tältä vadelmanpoimijalta, että kerää viinimarjat röntteineen päivineen ja iskee pakastimeen ja mehustaa sitten myöhemmin kuin ehtii. Tuokin voi olla viisautta tilanteessa, jossa ei juuri sillä hetkellä ehdi tehdä kaikkia asioita, mitä haluaisi.

Ensi viikosta tulee tiukka setti, lähden huomenna katsomaan sairasta ukkia pohjoiseen ja palailen vasta torstaina. Perjantai sitten on aikaa pakkailla ja lauantaina muutto. Onneksi kaikkia tavaroita ei ole pakko viedä juuri silloin, vaan isommat. Ja tämän kämpän jälkisiivoukseen ehtii vielä myöhemminkin. Kaikki vapaaehtoiset on tervetulleita auttelemaan kaikissa hommissa!

Mukavaa alkavaa viikkoa!