sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Lintutiedotus

Väliaikatietona kerrottakoon, että lintulaudan ovat löytäneet talitiaiset, sinitiaiset (ehkä kuusitiaset) punatulkkunaaraat, varpuset ja yksi harakka.

Yksi raasu lensi ikkunaan ja sitä murehdin tovin, kunnes totesin isännälle, että verhot on vedettävä osittain ikkunaan. Kissatkaan kun ei ikkunassa kuitenkaan 24/7 ole. Mainittakoon myöskin, että tätä ikkunaan lentänyttä raukkaa ei löytynyt mistään, eli elämme toivossa, että se selviytyi siitä tärskystä.

Ei mulla muuta. Moi!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Puun tukeminen

Nauha solmitaan ensin toiseen tolppaan tiukasti...

...sitten kiepaistaan vastakkaisen tolpan takaa...

...ristiin niin, että puu jää löyhästi väliin...

...kieputellaan ympäri...

Ja tältä pitäisi näyttää lopputuloksen kun toinenkin pää on kieputettu!

Ei kuristeta puuparkaa, ilmaa tulee jäädä väliin.

Tässä kuvasarjaa puun tukemisesta. Tapoja on varmaan monenlaisia, tässä niistä yksi! Tolpat pitää iskeä tukevasti kuoppaan, joka on kaivettu puulle ja ne saisivat olla vähän ulospäin puusta kallellaan, että sidonnasta tulee kireä. Sidontaan käytetään tervanauhaa tai jotain muuta pehmeää materiaalia, joka ei vahingoita puun kuorta. Itse käytin matonkudetta, kun ei ollut tervanauhaa. En yhtään tiedä miten kude kestää, mutta jää nähtäväksi. Ainakin se on joustavaa materiaalia, eikä hankaa. Nauhan saa vetää aika kireään, niin että siitä todella on puulle tukea. Jos se on löysässä, ei siitä ole mitään iloakaan. Tuenta tulee olla jämäkkä, mutta nauha ei saa hangata.

Puu tuetaan yhdestä kohtaa, joskin olen nähnyt joskus sidottavan kahdestakin kohtaa. Tuenta auttaa puuta kasvamaan suoraan ja juurtumaan nopeammin. Latva saa kuitenkin heilua tuulessa, se vahvistaa puuta. Tuenta saa olla paikallaan ainakin pari vuotta. Se on siis syytä tehdä jämäkästi, että kestää. Toki on myös hyvä tarkastaa sidonta sopivin väliajoin, ettei siitä koidu puulle mitään haittaa :)

Tässä vielä hieno lintulautamme!

Eilen tehtiin viimeinen silaus lintujen ruokintapaikalle. Kiinnitin tuollaisen ison vaahteranoksan tolppaan, että linnut voi siinäkin sitten istuksia. Ja havujakin. Laitoin eilen iltapäivällä siemenet, enkä nähnyt yhtään lintua eilisen aikana (pimeäkin tuli kyllä nopeasti). Tänään ovat talitiaiset ja sinitiaiset rantautuneet ruokintapaikalle. Taisi joku varpunenkin pyörähtää! Nyt saadaan nauttia lintujen tarkkailusta. Täällä onkin kolme erityisen innokasta, karvaista tarkkailijaa ikkunan takana...

Viikonloppuja!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Lintujen ruokintapaikan tuunausta

Yks karvainen rempantekijä.

Huonoa kuvaa laatoista, mutta raidasta saa jo idean!

Siskon kanssa laitettiin lintulauta vihdoin.

Lähikuvaa hienosta virityksestä.

Siemenkakku joitakin vuosia takaperin.
Saatiin siskon kanssa viritettyä se lintulauta. Sisko käytteli rautakankea ja minä tuunasin tuon jalan. Tosin, isäntä voi joutua vähän fiksaamaan tuota yläpalkkia, kun se ei EHKÄ ole ihan hirveän tukeva, ainakaan kun tuo siemenpömpeli tulee täyteen siemeniä... Siis, emäntämäisiä puuhia, ihan itse sahasin tuon jalan alapään teräväksi, että se uppoaisikin maahan ja sitten naulasin tuon palkin ja vieläpä laitoin naulat niinkin, ettei tuo pömpeli luiskahda pois tuosta palkin päältä. Ostin Halpa-Hallista tuon pytyn, maksoi muistaakseni alle 20e. Tuo on aika iso ja toimiva, vaikkei ehkä kauneimmasta päästä. Vetoisuus on ainakin pari litraa. Ei tarvitse olla heti täyttämässä. Eikä kastu kun on hattu jne. Aion kiinnittää tuohon tolppaan havunoksia saamani vinkin mukaisesti. Ehkä talvella lyhteenkin. Oi, se näyttää niin hienolta sitten kun tulee lunta! Nään jo sieluni silmin, miten se kuhisee lintuja! Ihanaa. (emännässä voi olla jotain vikaa, kun intoutuu tällälailla kompostoinnista ja lintujen talviruokinnasta...) Tuohon saa myös tarvittaessa viritettyä jonkinlaisen verkkosysteemin. Katsotaan nyt miten kaikki kulmakunnan kissit rupeavat pyörimään ilmaisen ruokabaarin ympärillä...

Tuo on aika aukeaa paikkaa tuossa etupuolella, mutta kuvassa ei näy, että lähellä on pihlaja johon linnut voi ampaista pakoon eikä isot kuusetkaan ole kovin kaukana. Ikkunassa tulee olemaan varmaan 24/7 kolme (kohta neljä...) karvaista kissanpelättiä. Saatiin muuten isännän porukoilta kauraakin säkillinen. Nyt voi tehdä sitten omia sekoituksia auringonkukasta ja kaurasta, joskus kun oikein on varoissaan (ai millon?) voisi murskata joukkoon pähkinöitäkin. Tulipa vinkki kaurasta lähempääkin, kiitosta vain, tiedetään kenen puoleen käännytään jos kaurat loppuu kesken! :) Niin ja tuo toinen häksätin tuossa lintulaudan vieressä on talipalloteline. Tuo jojo siis venyy ja sinne voi tunkea talipallot väleistä. Taidettiinpa joku vuosi ängetä sinne talipötkökin. Ainoa huono puoli tuossa on, ettei ole mitään hattua, talipallot ainakin kastuu jos tämmöisiä kelejä on. No, pakkasia odotellessa....

Laitoin tuohon vanhan kuvan vielä siemenkakusta, joka tehtiin isännän kanssa linnuille joku talvi takaperin. Bloggasin siitä vanhassa blogissa, mutta laitetaan nyt uusillekin tuttavuuksille vinkiksi. Käytettiin muistaakseni munkkirasvaa siemeniä ja pähkinöitä. Täytettiin kakkuvuoka siemenillä ja sulatettiin munkkirasva kattilassa ja kaadettiin muottiin. Annettiin jähmettyä kylmässä. (aika kauankin, yli vuorokausi muistaakseni, yksi kakku meni pilalle kun otettiin liian aikaisin pois, mureni) Piti vähän hiustenkuivaajalla lämmittää kakkua päältä, että saatiin pois muotista. Mutta olipa vaan kaunis! Tänä vuonna voisi taas toteuttaa tämänkin. Jouluksi vaikka.

Nyt vielä semmonen toive tuonne Taivaan Iskälle, että jos mitenkään ois mahollista, niin tykkäisin kauheesti jos tulis vähän lunta ja pakkasta, niin vois sitten jo hyvällä omalla tunnolla ruveta ruokkimaankin lintusia? Mutta ymmärrän, kaikki ajallaan!

Yksi kylppärikuvakin. Vaikka on pimeätä, niin kyllä tuosta raidasta saa aika hyvin idean. Valo osuu sopivasti niin, että laatan muodonvaihtelut tulevat ilmi. Oi että kun se näyttää niin hienolta! Raidan kohdalle tulee siis suihku. Pyykinpesukone jää oikeaan nurkkaan heti ovesta tullessa. Siinä oli ennen käsienpesuallas. Sitä emme säästäneet, vaikka oli se kyllä aika kätevä siivotessa. Onneksi kesällä voi pestä kaikkea pihalla ja kaivosta saa vettä! Nyt kun saisi vielä loppuun asti tämän rempan ja pääsisi omaan suihkuun ja saunaan! Tänään ja huomenna taas jatketaan.

Nyt vähän siivoilujen pariin. Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Haasteita pukkaa

 
 1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle. 2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.
 

Tuppasi pari haastetta Tiinalta! Kiitosta vain :) Ihan hauskaa joskus näidenkin kanssa puuhastella! Kyllähän tämä eka haaste on jätettävä äiteelle Markka-aikaan, Sesselle Ilo elää- blogiin, Hituselle Hitusen Helmiä- blogiin, Norpalle Sillä mennään mitä on- blogiin ja Saronille Saronin kortit- blogiin :) Olkaatten hyvät! Halutessanne voitte myös osallistua alla olevaan haasteeseen!

Toinen haaste olikin sitten kasveihin liittyvä. Kysymys kuului: Mitä kasvihankintoja aiot tehdä ensi vuonna, kerro yksi tai vaikka sata! Tämä olikin miettimisen arvoinen kysymys. Ainakin aion kasvattaa punajuuria. Se on selvyys. Viime viikkoina olen oppinut, että punajuurta voi höyryttää, paistaa pannulla tai tunkea uuniin. Aina vaan tulee taivaallista. Joten niitä on saatava. Myöskin muita hyötykasveja, porkkanaa. Ehkä vähän perunaa muttei paljon, koska meillä ei syödä sitä kovinkaan paljon. Isäntä lupautui huolehtimaan hernepellosta. Itse tahtoisin kasvattaa myös jotakin papuja. Mansikkaakin pitäisi saada pari riviä. 
 
Olen pohtinut myöskin ruusujen hankkimista tuohon hopeakuusen edustalle, entisten ruusujen viereen. Saisivat siinä kasvaa sitten mukavasti. Jonkun puun tahtoisin myöskin, vaikka onhan noita tontilla jo ennestäänkin... Ehkä sen tammen, se puuttuu joukosta. Kuivuneen kuusen viereen istutinkin jo sen balkanin hevoskastanjan (jolla on tukikepit mutta sitä ei ole VIELÄKÄÄN sidottu niihin kiinni... Varmaan paljon hyödyttää ne kepit kun jököttävät siinä vieressä...) Hortensian jo sainkin, siitä olin haaveillut aika kauan. Ehdottomasti hankintalistalla on myös köynnöshortensia, sitä miltei himoitsen - kuuluu listaan "pakko saada". Haavelistalla kaunopunahatut, piikkiputket ja liljat, joskaan liljakukoista en kauheammin välitä...Eteenkään niiden listimisestä. Hmm, sipulikukkia hommasinkin jo tänä vuonna, katsotaan miten selviytyvät ensi vuoteen, hommataan sitten lisää niitäkin :) Lumikelloa ainakin! Tämän kummempia tai tarkempia suunnitelmia ei vielä ole...
 
Sisko tyttöineen tuli viikonloppuvieraaksi kun isäntä lähti kaverilleen. Ihan mukavaa, kun on saanut seuraa :) Täällä onkin siskontytölle ihmettelemistä, ohjelmassa on ollut savijuttuja, akvaarion siivousta ja kissojen leikitystä.  

Nyt nukkumaan. Öitä!

torstai 15. marraskuuta 2012

Vladimir Purr-tin ja komposti käy - käske käydä meilläkin

Meidän oma komposti, maamuna kuusen alla!
Tänään paistoi aurinko iiiihanasti. Kävin möyhimässä kompostia taas. Se on jatkanut käymistään, vaikka välillä kävi pakkaset ja se pysähtyi. Nyt taas pöhisee. Ihan itsekseen on lähtenyt taas toimimaan, en ole mitenkään herätellyt enkä tehnyt juuri mitään muutakaan sen kummempaa. Edelleen ihmettelen miten se toimiikin niin hyvin! Luulin, että kompostoiminen olis jotenkin paljon vaikeampaa. Olen heittänyt ruokajätteiden päälle kuusen alta keräämääni neulasmuhjua ja pöhinyt kompostia sopivin väliajoin. Hyvin on vajunut ja jopa kokonaiset omenat hajonneet hienosti. Kananmunan kuoret kompostoituvat kuulema erittäin hitaasti, mutta en ole silti niitä murskannut, paitsi pöyhiessäni. Olen tullut siihen tulokseen, että kompostin pöhinään edesauttavat seuraavat seikat: säännöllinen kompostijätteiden vienti (suodatinpaperit kahveineen, teepussit, hedelmien kuoret, ruoantähteet yms) puutarhajätteen (lehdet, neulasmuhju, kasvijätteet) lisääminen ja säännöllinen pöyhiminen. Komposti ei haise, silloin se toimii. Lämpökompostorissa on sitten ihan omat jujunsa, siitä en tiedä mitään, meidän komposti on ihan tavallinen vain. Mutta toimii <3 Kompostointi on parasta! [miten niin olette kuulleet tämän saman jutun ennenkin?]

Tänään tepasteli pihalla kaksi fasaanikukkoa. Pötkivät pellolle pakoon, kun kävin viemässä remppapuolelta puutavaraa liiteriin. Aurinko paistoi, jäin tuijottamaan miten se kimmelsi kuusen oksien läpi. Romumobilen metalliset piparimuotit ja avaimet on alkaneet ruostua. Näyttää hienolta!

Kävelin illalla pienen matkan päästä kotiin ja ihmettelin taas astuessani talomme pihaan, miten ihanalla kodilla meitä on siunattu! Että edelleen tuntuu tosi hienolta kun saa tulla omaan kotiin! Edelleenkin isännän kanssa jompikumpi tokaisee muutamien päivien välein, voitko kuvitella, me asutaan täällä, tää on meidän koti! Niin ihmeellistä se on.

Meille tulee neljäs kissa! Pakko nyt on vähän hehkuttaa jo täälläkin, kun maksoin tänään kulukorvauksen hänestä. (huomatkaa, Hän ei Se) Hän tulee Rekku Rescuen kautta Virosta meille. On 1,5 vuotias (arviolta) pitempikarvainen, leikattu kolli. Varsin lupsakan näköinen (ainakin kuvissa) ja oloinen. Itsenäisyyspäivän jälkeen hänen pitäisi Suomeen matkata ja jännittää jo kovasti, miten hän sitten sopeutuu laumaamme. Uskoisin, että hyvin. Tämä kissa on ensimmäinen aikuisena meille tullut kissa. Kaikki muut ovat tulleet pentuina ja sen takia sopeuttaminen on ollut helppoa. Kovasti ollaan mietitty hänelle nimeä. Minä pohdin pitäisikö nimen jotenkin edustaa hänen Virolaista alkuperäänsä, isäntä siihen ehdotti et miten olisi Vladimir Purr-tin. (eihän se kyllä Viroon mitenkään liittynyt, mutta nauratti silti) Itse ehdotin Kasimiriä, se olisi vähän niinkuin pehmoisen turkin mukaan, cashmir, mutta lempparinimenä voisi olla Kasi. Katsotaan nyt, kai se nimikin sieltä putkahtaa kun ensin näemme herran livenä.

Rempasta sen verran, että laatat on seinillä ja hyvältä näyttää. Aivan oikeat oli laattavalinnat ainakin seinille, olen tyytyväinen! Ilmeisesti lattiakin oli antanut jo hyviä lukemia mittariin, eli siis kutakuinkin kuiva jo! Seuraavaksi varmaan panelointivaihe. Tässä jo malttamattomina odotellaan milloin pääsee uuteen saunaan :)

Mukavaa viikonloppua!!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Järjen ääntä itselleni

Pitää taas puhua peilin edessä järjen ääntä omalle itselleen. Tsempittää yli sunnuntaimöllön. Kannattaa muuten kokeilla, sillä on yllättävä teho. Sinä osaat, sinä pystyt, sinä pärjäät, olet hyvä, olet arvokas.

Katsokaas kun se on tämä olkapää. Rakas viheliäs vasen olkapääni. En ole koskaan aiemmin kärsinyt olkapään takia. Selässä on ollut krenkkaa, iskiasta sun muuta, vasen käsi on vaivannut, tenniskyynärpäät, niskahartiat vaativat sopivin väliajoin käsittelyä (onneksi osaan jo kaivaa kipukoukun itsekin kaapista) ja niin edelleen. Mutta olkapää. Huomenna pyörähtää seitsemäs viikko tätä kipuilua ja sehän on ollut vallan maailmanloppu minulle. Se rassaa kun on vaivaa, eikä ikääkään ole edes vielä kolmeakymmentä. Olen kyllä tottunut kaikenlaiseen krenkkaan, kun aina sitä jotain pientä on. Kuitenkin, tämä olkapääjuttu on ollut katastrofi meikäläiselle. "En voi tehdä mitään." No faktahan on se, että voin tehdä. Joudun kyllä jarruttelemaan ja nöyrtymään, pyydän isäntää avaamaan kurkkupurkin, kantamaan kauppakassin ja tekemään muut painavat jutut. Ei se varmaan ole niin paha juttu pyytää joskus apua. Niin ja se valitus. Osaan kyllä äärimmäisen hyvin valittaa, sen olen myös huomannut. Ja kaikille ihmisille heti, mulla on olkapää kipee. En mä voi nyt tulla enkä mitään. Kuule kun niin kauan on jo ollut kipeänä, eikö olekin kamalaa? No onhan se hanurista, mutta kun sama levy pyörii jo ties monennettako kertaa niin ei jaksa enää itsekään kuunnella. Olisko asennekatsauksen aika emäntä hoi?

Ehkä eniten on harmittanut se, että olin päässyt niin hyvään vauhtiin treenaamisissa. Hauiskin alkoi hahmottua. Ajattelin, että nyt se surkastuu pois ja tipahtaa! Katoaa yhdessä yössä. Tarkistan peilistä - siellä se edelleen on. Ei ole tipahtanut mihinkään. Ja tietysti se, etten päässyt tekemään syystöitä pihalle. No, katson ikkunasta - hyvin ehtii puutarhan kimppuun keväälläkin. Nyt on niin märkääkin. Miten sitä ihminen on niin taukki, että jää jumimaan yhteen ongelmaan, kun voisi keskittyä niihin kaikkiin muihin asioihin jotka on hyvin? Kun kuitenkin ne kaikki muut asiat ovat hyvin. Omalla asenne voisi toimia placebona - olkapää paranee ennemmin tai myöhemmin, kaikki ok, silti voin:

- käydä lenkillä
- reenata jalkoja
- reenata vatsaa
- reenata kylkiä
- venytellä
- maalata
- ommella
- näperrellä
- silittää kissoja
- laittaa ruokaa
- puhua ja laulaa
- käydä kylässä
- hortoilla pihalla
- suunnitella
- käydä kirppiksellä
jne jne jne....

Nyt tulostan taas ruokaohjelmani, laadin kauppalistan ja pieniä tavoitteita, käydä lenkillä kerran viikossa. Reenata jalkoja kerran viikossa. Jättää valittamatta jollekulle ja sen sijaan antaa vaikka positiivinen palaute! Minä voin, minä pystyn, minä osaan. Keskityn valittamisen ja murehtimisen sijaan siihen mikä on hyvää, niin käsketään Raamatussakin: Fil. 4:8 Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.

Näillä eväillä uuteen viikkoon!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Laattaa, sisustusta yms

Alttari.

Etsi kuvasta kissa!

Uusi verho

Puun istutus.

Betonilaatta.

Bling bliiing.

Valkoisessa laatassa on hennosti hopeinen aaltokuvio.

Tuunailin jo aikaa sitten tuolta ulkorakennuksen yläkerrasta löytyneistä puulaatikoista tällaisen "alttarin". Ei se nyt mikään alttari alttari ole sanan varsinaisessa merkityksessä, vähän varovaisesti käytän tuota sanaa. Ehkä parempi sana olisi hiljentymispaikka. Siinä on monta tärkeää elementtiä ja jo pidemmän aikaa olin halunnut tehdä tämmöisen. Sain tuon "ikonin" tai Jeesuksen kuvan isännän äiteeltä, joka osti sen minulle. Tykkään siitä kovasti. Halusin korostaa sitä laittamalla tuohon ympärille tuollaiset vanhat kehykset, jotka olin saanut yheltä tutulta, olisivat varmaan menneet roskiin muutoin. Punaisen ristin olen saanut myös yhdeltä ystävältä, se lienee ollut hänen edesmennen äitinsä, ehkä joku matkamuisto. Minusta se on kaunis ja halusin laittaa senkin tuohon. Kynttilä ja kynttilänalus on vain rekvisiittaa, tuossa ei uskaltaisi polttaa kynttilää niin lähellä noita puuelementtejä. Lyhdyissä sitten vain vieressä. Alhaalla laatikossa on kiviä. Isoin on poimittu isännän kanssa meren rannalta. Se on ollut meillä niin rottien häkissä kuin ovistopparinakin, kulkenut mukana jo vuosien ajan. Pienempiä kiviä olen keräillyt mm. Tanskasta reissussa ollessamme. Puulaatikoiden päällä on myöskin meren rannalta viime kesänä poimimani juurakko. Tehtiin isännän kanssa juhannusreissu Kaskisiin ja ajeltiin meren rantaa pitkin pysähdelleen hienoihin paikkoihin. Vielä puulaatikon oikeassa laidassa on tupaantuliaislahjaksi saatu "sadonkorjuun enkeli", joka sopi mielestäni kokonaisuuteen niin hyvin. Hiljentymispaikan eteen on tarkoitus hommata tyyny, ehkä sellainen pyöreä kaislatyyny polvistumista varten.

Sain tänään ystävältä puun! Se on balkanin hevoskastanja ja kasvaa siis iiiiisoksi! Istutettiin se isännän kanssa tuohon kuivuneen kuusen tuntumaan, saa sitten kasvaa siinä isoksi rauhassa kun kuusi kuitenkin kaadetaan pois. Siinä oli aika luonnollisen oloinen paikka isolle puulle tässä pihapiirissä. Kiitos vaan Tinasin Tiina!

Istutuksesta himppasen... Ostin Agrista tukikepit. Ensin pitäisi kaivaa niin iso kuoppa, että tukikepit mahtuvat sinne kuoppaan myös. Ne isketään tiiviisti ja tukevasti maahan moskalla tai kumivasaralla. Tarvittaessa tehdään kangella reijät. Istutin puun samaan syvyyteen kuin se oli ollutkin, varresta näkyi hyvin raita missä syvyydessä puu oli ollut. Lisäsin vähän säkkimultaa kuoppaan ja poljin päältä tiiviiksi. Sitten kastelu. Märkää on ollut, mutta kastelin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi. Tukeminen pitäisi tapahtua tervanauhalla tai muulla vastaavalla (ei hiertävää materiaalia) kutakuinkin keskivaiheilta. Puun latva saa heilua tuulessa, se vahvistaa juuristoa. Minulla ei sattuntu nyt tervanauhaa olemaan, joten viritän jotain varmaan sukkahousuista :D Katsotaan keväällä miten puu lähtee kasvuun ja viihtyy paikassaan!

Agrista lähti matkaan myös alennusmyynnistä pari pussia kirjopikarililjoja. Oi, ne on niin ihania. En tiedä mahtoiko sipulit olla jo entisiä, eivät näyttäneet kovin hehkeiltä, en kyllä niitä isommin kaupassa ruvennut syynäämään. Iskin maahan kuitenkin, katsotaan keväällä kuinka käy.

Ostettiin myös säkki auringonkukan siemeniä. Nyt vielä pitäisi saada kauraa jostain edullisesti lintujen sekoitukseen. Olisi hyvä jos saisi jostain maatilalta suoraan kauraa ostettua isomman satsin. Ei tarvitsisi jatkuvasti rampata hakemassa pieniä pusseja, tulee kalliiksikin. Eli lintujen talviruokintasysteemikin on yhden askeleen eteenpäin!

Laatoista vielä! Tuossa huonot kuvat seinälaatoista. Valkoinen tulee sinään ja siinä on siis hento, hopeinen aaltokuvio läpi laatan, joka näkyy ehkä alimmassa kuvassa kun klikkaa suuremmaksi. Myyjä luonnehti laattaa "koivuntuohimaiseksi". Tykkään siitä kovin! Suihkun taakse tulee tuo musta bling bling, siinä näkyy hyvin tuo kimalle. Vähän jotain yleellistä. Nuo kiiltävät, mustat laatankohdat on syvenyksiä, kimaltelevat vähän niinkuin koholla. Elävyyttä siis valon taittuessa.

Valupäivänä saattui jäämään betonia himpan yli ja sehän piti äkkiä saada johonkin. Uhrasin sitten yhden mansikkalaatikon ja junttasin betonit sinne. Painoin pari lehtikuviota. Ajattelin, että kyllä jostain puutarhasta löytyy tämmöisellekin laatalle paikka. Ei mennyt hukkaan!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Rakas päiväkirjani...

Kello herätti seitsemältä erittäin ikävällä äänellä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että herätyskellon äänen on oltava lempeä ja rauhallinen, mutta jämäkän päättäväinen. Lempilauluaan ei kannata laittaa herätysääneksi, sillä sitä oppii vihaamaan enemmin tai myöhemmin. Raavin vaatetta ylle ja raahauduin zombina alakertaan ja pistin vedenkeittimen kiehumaan. Mittasin vakituiset satsit puuroa + chia-siemeniä + leseitä kulhoon ja kuumaa vettä päälle (=emännän pikapuuro). Samalla kun hain pakkasesta karviaisia (kääk, olen kohta jo syönyt kaikki marjat pakastimesta eikä talvi ole vielä edes alkanut! Tämä tietää sitä, että emännän on oltava ahkerampi ensi vuonna puskien ja marjanpoimuun kanssa...) nappasin kissoille kalaa ja heitin sen mikroon. Lusikoin puuron raejuuston ja karviaisten kanssa naamariin ja luin päivän sanana psalmeja. Askartelin hienon kyltin isännälle mikron oveen, jossa oli kolmen kissan kuva ja yrmeä kala, joka oli siellä mikrossa siinä kuvassa ja pakkasin kamat kassiin ja vedin erittäin hienon uuden piponi päähän. Minun piti ostaa pipo, joka sopii fiksulle naiselle ja järkevälle ihmiselle vaikkapa villakangastakin ja saappaiden kanssa. No, astelin ulos kaupasta kädessäni musta läppäpipo (sellainen, jossa on ne läpät korvilla + narut) jossa oli pinkkejä pääkalloja joilla on rusetit. Se siitä hienosta ja fiksusta. No, se näyttikin minulta. Anyways, se on lämmin ja mukava ja peittää hyvin kampaajaa kirkuvan tukkani.

Ryysin pihalle ja ahtauduin Nissukkaan, jolla hurautin työpaikan pihalle napsauttamaan uunin päälle. Siitä hurautin pankkiautomaatille, tarkoituksenani oli ottaa käteistä auton korjaamisen maksamista varten. Iskin kortin sisään ja samalla tuli totaalinen black out - tunnusluku! Ei mitään hajua siitä, mitä se olisi voinut olla. Kokeilin paria mahdollisuutta, mutta ei. Totesin, että on parempi lopettaa kokeileminen, tai Otto nielee kortin kokonaan. Sadattelin lahoavaa päätäni ja läksin viemään autoa korjattavaksi. Heti aamusta kehtasin tupata vierailulle mukavan immeisen luokse aivan siihen autokorjaamon naapuriin, tai samaa pihapiiriähän ne ovatkin :) Siinä aika meni rupatellessa ja kahvitellessa, kunnes piti taas joutua eteenpäin. Auto saatiin puoliksi valmiiksi, kun jouduin lähtemään tohtoriin viereiseen kaupunkiin. Huristelin sinne ja lääkäri ihmetteli viidettä viikkoa kipuilevaa olkapäätä. Sain sitten sairaslomaa ja lähetteen fysikaaliseen. Kiitin kauniisti siitä. Poikkesin kirpparille, jossa hypistelin ihania virkattuja amigurumeja ja mietin tarvitsenko lisää nauhoja, nappeja tai nahkapaloja, totesin että en ja lähdin kaupan kautta kotosalle. Isäntä oli sillävälin lähtenyt hakemaan lämpöhaapaa meitin saunaan + laattoja. Kotona luovin tieni tiskipöydälle kulhovuorien (kyllä, syön aamuisin puuroa ja illalla raejuustoa, tämä tekee yhteensä 2 kulhoa, taloudessa jossa ei ole VIELÄ astianpesukonetta...) ohitse ja aloin taistella likaista tiskiä vastaan.

Isäntä toi puupaneelit, jotka majaileekin nyt meidän olohuoneessa odottamassa seinille lätkijää. Se homma alkanee huomenissa mahdollisesti. Hirveästi himottaisi mennä raottelemaan laattalaatikoita ja varmistella, että olihan ne tosi hienot laatat, mutta maltan mieleni. (enkä viitsi koska olen laiska ja laatat on ulkorakennuksessa...) Isäntä ja pappa lähtivät syöpöttelemään, koska minä epäemäntänä en ollut varannut heitille mitään sapuskaa (paitsi salaattia, mutta kun kaikki miehet ei ole yhtä mieltä siitä, että se on sapuskaa, minusta se on kun siihen tunkee tonnikalaa, luomuista täysjyväpastaa ja katkarapuja) ja samalla tulikin sitten ilmoitus, että meikäläisen patja + petari ovat saapuneet naapurikaupungin huonekaluliikkeeseen. Niitä lähtivät sitten vielä hakemaan. Pappa vei vieläpä vanhan runkopatjan ja pyykkipussitkin mukanaan mennessään.  Erittäin hyvä palvelu oli se.

Tämä päivä on ollut mahakipuinen, iltapäivällä en kestänyt enää vaan lähdin käpyttelemään pihalle, josko kipu helpottaisi ja auttoihan se. Ei sovi kahvi minun ruoansulatukselle, se on nyt todettu jo moneen kertaan. Katselin ihmisten pihoihin, siellä täällä paloi lyhdyssä kynttilöitä, näytti niin kivalle pimeässä. Soitin äiteelle puhelun ja hölistiin niitä näitä. Kiva on kävellä ns. "uusia" lenkkipolkuja, kun entisessä asuinpaikassa oli jo kolunnut kaikki mahdolliset reitit läpi.

Tänään oli vähän niinkuin joulu, kun tuli kaikkea kivaa, vaikka osa onkin rakennusmateriaalia. Mutta nyt saadaan pian taas remppaa eteenpäin ja jotain konkreettista tehtyä kun paneelit heivataan seiniin. Hienolta näyttää paketeissaan lämpöhaapa, on tosi kauniin sävyistä. (ja lompakossa näyttää erittäin tyhjältä...)

Nyt koitan pikkuhiljaa totutella tätä ärtynyttä mahaparkaa sapuskaan ja käyn sohvalle iltaa viettämään kera jääpussin, kissojen ja töllöttimen. Isäntä on päivä/iltaunilla, sen verran kuitti oli tästä päivästä hänkin.

Semmoinen päivä oli emännän tiistai. Kuvasaastetta taas, jahka jotain kuvattavan arvoista tapahtuukin.

Mukavaa viikkoa!