lauantai 28. joulukuuta 2013

Terveempien elämäntapojen metsästys + joulupäivän puutarhuroinnit!

...alkaa huomenna! Yllytin ystävän mukaan herkkulakkoon, tai sanotaanko parempien elämäntapojen etsintään. Nimittäin herkkupäivä on sovittu lauantaiksi, jotta pysyy balanssi eikä tule rajuja heittoja sitten suuntaan tai toiseen. Jotenkin vähän kyllä luulen, että kun sokeririippuvuus jälleen helpottaa, ei niin teekään mieli sitten mässytellä lauantaisin muuta kuin terveellisimmillä herkuilla. Muuten eletään normaalia arkea, syödään kotiruokaa ja koitetaan vähän petrata siinäkin. Liikuntaa olisi tarkoitus harrastaa 3x viikossa vähintään 30 min kerrallaan (tai miksei enemmänkin jos intoutuu...ainakin vesijuoksu starttaa täällä heti kun uimahalli aukenee taas joulutauolta) ja kaikesta annetaan raportti viikon lopulla kaverille. Sanktiota tulee lankeamisesta yhden extraliikunnan verran. Heh!

Uskoisin, että tällainen molemminpuolinen yllytys toimii hyvin omalla kohdalla, on se kaveri tsemppaamassa ja potkimassa eteenpäin. Pientä kilpailuhenkeä! Aika huumoripohjalta tähän lähden mukaan, tiedän, että pystyn tuohon helposti, koska olinhan kuukausitolkulla herkutta jo aiemminkin (ja tähänhän kuuluu herkkupäivä!) ja olisi kiva lähteä koittamaan jotain erilaisia liikuntalajejakin vaikka tämän prosessin varjolla :) Ehkä hiukan ongelmaa voi tulla sosiaalisista tilanteista tai kahvilakäynneistä, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Ajattelin, että olisi kiva palailla taas terveyssmoothieiden pariin ja kokeilla vaikka jotain superfoodejakin. Opetella tekemään terveellisiä hyviä ruokia ja herkkuja taas. Mitään tiivistä dieettiä en aio vetää, kasviksia voi aina lisätä ruokavalioon ja vähentää ehkä punaisen lihan määrää.

Tiedän, että minulla on vähän taipumusta näihin (ehkä jopa tiukkapipoisiinkin) "paremman elämän projekteihin", aion kuitenkin ottaa tämän haasteena, mutta en niin kovin tiukkapipoisena tai ajatellen, että minusta tulee nyt kertaheitolla parempi ihminen tämän seurauksena. Haluan katsoa mitä tapahtuu ja miten pitkään jatketaan ystävän kanssa tätä jatkaa.

Vaikka tänään saisi vielä herkutella, ei tee tippaakaan mieli suklaata tai joulun mässyjä, joita on kyllä tullut syötyä rutkasti. Iltapalaksi otin banaania ja raejuustoa, höystin sitä nokkosensiemenillä ja leseillä ja marjarouheella. Nam. Taidan vetää kyytipojaksi vielä ruisleivän.

Näillä mennään ja raportoin kuinka ämmän käy. Pitäkää peukkuja :)

ps. kävin joulupäivänä tekemässä puutarhahommia. Satoi vettä ja maa oli sulaa, joten aloitin kaivamaan ylös sitä kukkamaata, jolle en ole ehtinyt tehdä mitään vielä tässä talossa asuessamme. Perennapenkki on tuossa takapihalla marjakuusen ja syreenin välissä ja päässyt pahoin villiintymään. Tarkoituksena on kaivaa kaikki perennat ylös ja istuttaa pensaita tilalle, ehkäpä ruusuja. Jotain pikkuperennaa juurelle. Kaivoin maasta 9 mojovaa kiveä ja sain ehkä 1/3 kukkapenkistä käännettyä. Onhan se vähän hassua tehdä puutarhahommia joulupäivänä, mutta kinkun sulatuksesta kävi hyvin se! Jos ei olis näin märkää, voisi puutarhahommia jatkaa hyvinkin!

tiistai 24. joulukuuta 2013

24.12.2013

                                                                     Oh holy night
 

                                                   O holy night! Stars are brightly shining
                                               It is the night of the dear Savior's birth!
                                              Long lay the world in sin and error pining
                                              Till he appear´d and the soul felt its worth.
                                                A thrill of hope the weary world rejoices
                                                   For yonder breaks a new and glorious morn.


talvi 2013 098


talvi 2013 093
                                                             
                                                                   Fall on your knees
                                                               Oh hear the angel voices
                                                                  Oh night divine
                                                                Oh night when Christ was born
                                                                      Oh night divine
                                                                         Oh night divine...

talvi 2013 091

talvi 2013 087

talvi 2013 086


                                             Led by the light of Faith serenely beaming
                                             With glowing hearts by His cradel we stand
                                              So led by light of a star sweetly gleaming
                                                Here comes the wise men of Orient land
                                                  The king of kings lay thus in lowly manger
                                                    In all our trials born to be our friend.


talvi 2013 094


                                                       Truly He taught us to love one another
                                                       His law is love and his gospel is peace
                                                        Chains shall He break for the slave is our brother
                                                        And in his name all oppression shall cease
                                                        Sweet hymns of joy in grateful chorus raise we,
                                                        Let all within us praise His holy name.
.

talvi 2013 096


Siunattua joulunaikaa sinulle <3 
Let all within us praise His holy name!

Laulun sanat täältä http://www.christmas-tree.com/stories/holy.html

torstai 19. joulukuuta 2013

Valmisteluja

Joulu tulee! Tiesittekö, että suklaa maistuu parhaalta kun sitä syö nälkäänsä. Testasin juuri äsken.

Tänään laadittin joulun toimintasuunnitelma isännän kanssa. Hyvältä näyttää! Tähän päivään sisältyy piparitaikinan tekoa, pyykin pesua ja vähän askartelua. Kaupassakin käytiin hakemassa ne sapuskat, mitä saattoi hyvillä mielin ostaa jo nyt. Siivous jätettiin suosiolla lähemmäs aattoa (kissaperhe...) että olisi sitten siistiäkin aattona. Kuusi uupuu vielä, eikä ole oikein suunnitelmaa mistä sitä lähtisi hakemaan. Suht stressittömästi tarkoitus kuitenkin tätä joulua suunnitella ja aattoa kohti edetä. Muutamia paikka on vielä käymättä, jonne viedään joulutervehdys, mutta vielä on aikaa. :)

Otin pienen irtioton ja kävin siskolla kyläilemässä muutaman päivän. Tuli siinä sitten tarkasteltua vähän tätä maamme pääkaupunkia ja käytyä joulumyyjäisissä ja nähtyä muitakin sukulaisia yllättäen. Oli mukavaa.

Rentoja joulunaluspäiviä sinne!

torstai 12. joulukuuta 2013

Elossa

Tässä ei oikein pariin päivään ole kyennyt ajattelemaan mitään muuta, kuin että mikä valtava kiitollisuus ihan vaan siitä, että ollaan hengissä. Nimittäin ihmeelliset suojelusenkelit olivat mukana eilen, kun isäntä otti sähköhellasta aikamoisen sähköiskun. Monta laitetta meni rytäkässä rikki ja paljon harmia tästä koitui. Onneksi vika ei ollut meidän päässä, eikä talossa, joten kaikki korvataan. Mutta laitteista viis, kun mulla on vielä isäntä <3  Aika pieneltä tuntuu tällä hetkellä murheet laitteista, kun vastapainona on jonkun ihmisen elämä. Muutenkin arjen pienet murheet kalpeni kummasti tämän kaiken rinnalla.

Eilen ei meinannut uni tulla silmään kun tätä kaikkea illalla pohdittiin. Isäntä on kunnossa, minä olen kunnossa ja kissat on kunnossa ja talo on kunnossa. Kaikki on siis hyvin. Hyvää hoitoa ja palvelua tuli ensiavussa ja ystäviltä sai konkreettista kyyditysapua ja keskustelua, huolenpitoa. Kiitos <3 Spekuloida voi, että jos joku heiveröisempi tai heikkokuntoisempi olisi sen sähköiskun ottanut, niin kuinka olisi käynyt. Ei tässä muuta osaa sanoa, kuin yläkertaan päin - Kiitos elämästä.

Tänään ollaan sitten käyty ostelemassa uutta hellaa ja pyykinpesukonetta. Vaihdettu lamppuja, odotettu öljypolttimen korjaajaa, ihmetelty kärähtänyttä valosarjaa, syöty kohtalokasta kanakeittoa, välillä naurettu ja välillä melkein itkettykin. Isännän porukat on olleet tukena ja auttamassa tänään. Kiitos <3

Olkaa kiitollisia elämästä, sillä se voi päättyä minä päivänä tai hetkenä hyvänsä. Ja olkaa erittäin varovaisia sähkölaitteiden kanssa.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Lisää havaintoja

- joulukuista olomörköä voi lievittää raapimalla kissojen pehmeitä massuja ja painamalla korvan kissaa vasten ja kuuntelemalla hurinaa. Ehkä myös työntämällä nenää kissan naamaa kohti, jolloin usein tarjolla on tuohon ulokkeeseen kohdistuva pusku
- siskot on hyviä olla olemassa. Erittäin hyviä.
- joskus on kiva shoppailla jotakin kotimaisten käsityöläisten tekemää, kuten vaikka kivoja hiusdonitseja 50 snt kpl
- kun maha on ollut kipeänä monta päivää, osaa olla kiitollinen siitä, että voi syödä salaatin ja croissantin
- joskus on hyvä olla täysin rehellinen ja sanoa suoraan ja kaunistelematta miten paskalta tuntuu ja tirauttaa itkut. Sen jälkeen ei välttämättä tunnu enää niin jaskalta.
- suklaa parantaa aika monta sydänsurua ja murhetta. Esim. joululahjaksi saatu valkosuklaa mustikoilla. Nam.
- lukeminen on erittäin mielekästä ja levosta käsin tapahtuvaa tekemistä, jossa siis yhdistyy sekä lepo, että tekeminen
- joskus voi olla tarpeen koota vanha porukka kasaan, pelata zombienlahtauspeliä ja nauraa rätkättää epäonnistumisille ja onnistumisille ja pelata vaan

maanantai 9. joulukuuta 2013

Havaintoja

Sellaista vaan, jotta juolahtipa tänään mieleeni:

- aamuyöllä puoli neljältä elämä ei välttämättä näytä olevan valoisimmillaan (miltään kantilta tarkasteltuna)
- jäätävä närästys (jota ehdin jo umpisuolen tulehdukseksi luulemaan) ei lähde Renniellä, mutta maitorahka voi auttaa
- onneksi olen jo niin vanha, että voin käyttää toppahousuja eikä tarvitse palella
- niitä syvälle luotaavia parisuhdekeskusteluja ei auta käydä klo. 23 - silloinkaan elämä ei välttämättä näytä valoisimmalta
- kömpiminen oman villapeiton alle saattaa olla parasta mitä tiedän. Ainakin klo. 3.50 aamuyöllä.

Eipä tässä muuta.
Hyvää yötä.


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Fasaaniennätykset!

Tänään aamulla tuli tähänastiset enkkarit, nimittäin pihalla tepasteli peräti 12 fasaania! Naaraita ja uroksia, taisi olla melkein puolet ja puolet. Viime talvena enimmillään niitä oli yhdeksän. Hurjaa! Suurin osa fasuista hengaili tuijien ja kuusten alla nokkien lumen alta jotain syötävää. Sitten hopeakuusta pitkin loikki orava, joka kiipesi suoraan fasaanien ruokintaparvekelaatikon sisälle ja rupesi mussuttamaan siemeniä. Se orava taisi näyttää sille ensimmäisellä fasaanille, että pömpelissä on sapuskaa, koska aiemmin eivät "kananaivot" ole tainneet sitä vielä tajutakaan. Sen jälkeen kaksi urosta kävi "orrella" syömässä. Mutta tuo orava! Täytyy antaa pisteet sille rohkeudesta, nimittäin se ajoi toisen fasaanin pois ruokapaikalta ja hyökkäili sitä kohti häntä viuhtoen. Ajatteli varmaan, että nyt jätkä pois meikäläisen sapuskoilta!

talvi 2013 081
Porukkaa tuijan alla.

talvi 2013 083
Tyyppejä. Huomatkaa tukin päällä oleilijat!
talvi 2013 080
Tässä kuvassa orava hyökkää kohti fasaania. Orava on tuo harmaa "suttu" tuossa ruokintapaikan vasemmassa kulmassa, hyppäämässä alas. Fasaani räpyttelee kauhistuneena!
talvi 2013 077
"Ai tälleenkö tässä kuuluu syödä?"
Nauratti kun katsoin keittiön ikkunasta ja samassa kuvassa näkyi 12 fasaania, 1 orava ja vieläpä naapurin kissa hiippaili pellolla. Aika tapahtumarikas ja eläimellinen aamu :)

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Hiuskoruja kierrätysmatskuista, fasaanien ruokintapaikka ja jouluvalojen virityksiä

Etsiskelin nettikaupan läpi söpöjä pinnejä tai hiuskoristeita, mutta en löytänyt millään mieleisiä. Ajattelin sitten, että se on tehtävä itse moisia sitten. Olen innostunut (hiukan) tukan laittamisesta, nyt kun se on pitkä ja yltää pompuloillekin. Olisi kivaa joskus jopa laittaa joku helppo kampaus tukkaan.

Kierrätyshenkisiä hiuskoruista tuli. Pinnit ostin uutena kaupasta, mutta härpäkkeet on kierrätettyjä. Osa metallinkeräyksestä dyykattuja rintarosseja, vanhasta kukkakranssista nappasin yhden kukkasen, jonka maalasin akryylillä mustaksi. Pinnit mokomat loppuivat kesken, olisin varmaan askarrellut vielä lisääkin :) Kivaa oli! Kuumaliimaa ja rautalankaa, sillä pysyvät härpäkkeet (toivottavasti) kiinni.

talvi 2013 070
Kierrätystukkahärpäkkeitä. (ei siis kierrätetystä tukasta tehtyjä...)
Koska fasaanit on alkaneet taas pyöriä nurkissa, pyysin isäntää rakentelemaan niille oman ruokintapaikan, ettei tarvitsisi siemeniä heitellä maahan. Isäntä askartelikin hienon ruokintapaikan ulkorakennuksesta löytyneistä matskuista. Puuosat käsiteltiin jollakin suojamönjällä, jota taisi jäädä kissatarhan rakennuksesta. Siemenet menevät parvekelaatikkoon, joka on irroitettava. Kätevää. Mahtuu reilusti siemeniä kerralla, eikä fasut pääse ulostamaan ruokansa joukkoon. Tosin pikkulinnuthan siellä voivat käydä myöskin. Mutta siitä tuli hieno! Koetin vähän naamioida kattoa havun-, ja koivunoksilla, mutta en jaksanut hakea parempia oksia, joten lopputulos on mikä on. Kuitenkin, nyt odotellaan enää että fasaanit uskaltaa tulla murkinalle. Toistaiseksi on käynyt vain tinttejä ja harakka. Kuvan nappasin ikkunan läpi äkkiseltään.

talvi 2013 071
Etsi kuvasta harakka!
On ihan joulufiilis jo! Huomenna viimeinen työpäivä, uuni on ollut kuumana yötä päivää, että saan poltettua kaikki oppilaiden työt ennen joulua. Hyvin olenkin saanut poltettua tavaroita. Kotona ollaan viritetty tosiaan molemmat lintujen talviruokintapaikat ja jouluvaloja ripusteltu sinne tänne. Isäntä oli yllärinä ostanut ison valosarjan eteiseen, joka kulkee nyt eteisestä portaisiin saakka. Se valaisee hienosti! Kissatarhan ympärillä on myös piiiitkä valosarja, joka isännän äidin kanssa aseteltiin jo varmaan 2 kk sitten paikoilleen. Tykkään valoista.

talvi 2013 067
Tervetuloa!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kompostikuulumiset

Hei moi ja kivaa perjantaita!

Piti vaan tulla kertomaan kompostikuulumiset pikaisesti. Kävin viemässä biojätettä kompostiin (meillähän siis on L&T Globe komposti vararenkaalla, eli ei lämpökompostori vaan tavallinen) ja möyhensin sitä oikein kunnolla. Komposti tuntui aikaslailla kostealta, joten tungin kuusen alta neulasmuhjua ja vähän syksyn lehtiä vielä joukkoon. Ollaan nyt koetettu jatkaa kompostin käymistä tunkemalla kompostin sisään kiehuvalla vedellä täytettyjä lasipulloja. Tuntuu ihan toimivan, höyry nousi eikä komposti ollut jäässä, ehkä reunoilta hiukan kohmeessa. (tosin pullot on pienehköjä ja niitä on vain kolme, isommilla toimisi varmaan paremmin) Kuiteskin, meidän kompostissa on paljon matoja! Niitä oikein möyrysi menemään siellä, kun käänsin kompostia. Toivottavasti se jatkaisi käymistä vielä vähän aikaa. Aika pitkällähän tässä jo ollaan, kun joulukuu kolkuttelee jo ovella, joten saan olla ihan tyytyväinen kompostiimme.

Kompostointi on edelleen niin tyydyttävää! Ajattelin oikein ilolla sitä multamäärää, joka tuostakin kompostista joskus tulee ja tietääpähän, ettei kaikki tuo määrä kotitalousjätettä ole kaatopaikkoja kuormittamassa. Se jos mikä on iloitsemisen arvoinen asia! Kompostoikaa hyvät ihmiset!

Kuulin radiosta eilen, että jätteen polttaminen on lisännyt suosiotaan.  Muistaakseni siellä sanottiin, että nykyään energiaan menee yhtä paljon jätettä kuin kaatopaikoille, minusta se oli todella hyvä uutinen! Kierrättäminen kannattaa ja on jokaisen meidän vastuulla, tämän maapallon hyvinvoinnin lisääminen pienin askelin, siihen voimme kaikki vaikuttaa!

Tein tänään kasvissosekeittoa kellarin antimista. Keittoon hujahti porkkanaa, pieni maa-artisokka, jääkaapin perukoilta löytynyt lantun pala ja pari perunaa. Maustoin mustapippurilla ja merisuolalla, timjamilla ja basilikalla. Hyvää ja terveellistä, kevyttä ruokaa. Olisin tietysti laittanut valmiiseen keittoon raejuustoa, mutta sitä nyt ei sattunut olemaan. (kauhea katastrofi joka on korjattava vielä tänään!)

Joulua ja talvea tässä jo odotellaan. Olen tehnyt pieniä lahjahankintoja, lähinnä jotain kierrätettyä, tuunattua tai muuten eettistä lahjaa olisi tarkoitus tänä vuonna lahjoittaa läheisille. Enempää ei tohdi paljastaa!

Menen tänään vielä töihin, meillä on viikonloppukurssin töiden lasitus tänään. Sitten saan polttaa loput savityöt ja antaa ne oppilaille. Melkoista "rumbaa" on tuo töiden saattaminen loppuun asti. Sunnuntaina on pikkupikkupikkuisetjoulut! Kivaa!

Eloisaa viikonloppua!  

tiistai 26. marraskuuta 2013

Värikkäitä puita ja vähän sisustushommeleita

Olen tehnyt viimeaikoina Puita. Materiaalina keramiikka ja rautalanka. Idea on omani. Alunperin tein kolme puuta, jotka ovat olleet muutamissa näyttelyissäkin, nyt ne ovat meidän portaikossa. Yhden lehvästössä on hematiitteja, yhden avaimia ja yhden lehvästössä nappeja. Olen metsästänyt materiaaleja kirppareilta ja rompetoreilta.

Tein kaksi puuta ystävälleni Kuopioon, niistä ei ole kuvia (!!!) ja yhden puun toiselle ystävälleni Marille. Tässä alla on Marin puu. Olen koristellut puuta pitäen mielessäni (tietysti tilaajan toiveet) puuta halajavan henkilön persoonallisuuden. Mari on värikäs, joten Marin puusta tuli värikäs! Seuraavaksi aion tehdä valkorunkoisia puita, vähän niin kuin talven teemalla. Olen tehnyt isoja puita (rungot n. 30-40 cm) ja pikkupuita, joiden rungot ovat ehkä 15 senttisiä.

talvi 2013 029


talvi 2013 030

Olin kranssikurssilla. Tein ihan havuista ja tuijanlehdistä pajusta pujoteltuihin rinkuloihin kransseja, yksi on ovessa ja sen keskellä killuu saviruukku merkkinä siitä, kuka talossa asuu (ehkä tasa-arvon nimissä siihen pitäisi ripustaa myös joku kivimieheen viittaava juttu?) Tein myös pari koristetta, piikkilankasydämen jossa hematiittejä ja koivun oksista sydämen, jossa nappeja ja risti. Oli kiva kurssi.

talvi 2013 040
Ihmeinen risti.

Leivoin kurpitsaleivän, koska sain ystävältä iiiison lohkon jättikurpitsasta. Leivän ohje oli täältä.  Laitoin puoli desiä vähemmän öljyä kuin ohjeessa. Tuli ihan hyvää, laitoin pakkaseen. Ehkä olisi kaivannut enempi suolaa. Ensi kerralla voisi painella leivän pintaan vaikkapa oliiveja ja aurinkokuivattua tomaattia ja hyppysellisen sormisuolaa. Nam. Netistä löytyy myös paljon erilaisia mausteisempia ohjeita kurpitsaleivästä. Söinpä eilen kurpitsasta tehtyä piirakkaakin. Se oli hyvää se.

talvi 2013 012
Huomaa kissansyömä pullasuti!
Tehtiin isännän kanssa hyvä kirppislöytö, jalkalamppu 15e. Lähti matkaan. Voi olla, että vaihdan tuon varjostimen jossain vaiheessa, en tykkää ruskeista hapsuista. Lamppu kuitenkin sopii sisustukseen, jota koitan pikkuhiljaa hahmottaa makkariin. Siinä on hieman kullanhohtoa ja lämpimiä sävyjä. Viimeaikoina olenkin tehnyt todella hyviä kirpparilöytöjä, (äiskän kanssa roijattiin 7 h kirppareilla viime lauantaina... hmmm...) mm. emalinen lävikkö, emalinen pesuvati + pieni emalikulho, neuleliivi jne.

talvi 2013 024
Löytö!

talvi 2013 027
Etsi kuvasta kissa.
Tuo iso peili on myös menossa makkariin, jahka siihen saadaan hyvät ja järeät ripustukset. Sain kehykset ystävältäni, isäntä pisti ne kasaan ja teetätin kehyksiin peilin. Kännykkä on tuossa alanurkassa määrittämässä kokoa. Tämä peili on _iso_ ja _painava_! Ja hieno!

talvi 2013 018
Keittiön ikkunasta katsottuna näyttää tältä.
Pihassa on talvi. Viritän pian lintujen talviruokintapaikan. Mietinnässä on, saisiko fasaaneille ihan oman ruokintapömpelin, etteivät pääsisi ulostamaan ruokaansa. Pari talipalloa ovat tintit jo hakanneet ruokapaikan tolpasta. Ihanaa, talvi!

Heippa taas!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Rakkaat kissat

Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että pitäisi taas kirjoittaa kissoista. Meillä on neljä kissaa, kuten tuosta sivupalkista voikin huomata. Neko, Misaki, Nuhru ja Nukka, ikäjärjestyksessä, kaksi tyttöä, kaksi poikaa. Neko on syntynyt 2007 ja muut ovat siitä nuorempia. Viimeisin tulokas on Nukka Puustinen, joka tuli Virosta Valgasta viime itsenäisyyspäivän tietämillä.

seka 009
Neko kesällä 2007 vauvana.
Kissat on ihania. Kissat on raivostuttavia. Kissat on työläitä. Kissat on iloa tuottavia. Kissat ovat väärinymmärrettyjä, monesti niin paljon heikommassa asemassa (ihmisten ajatuksissa) kuin koirat. Kissa on monen ihmisen mielestä se "helppo" valinta. Eläin, joka ei tarvitse mitään ihmeellistä, ulkoilutusta, sen tarkemmin paneutumista. Se tuntuu aina niin surulliselta, kun kissan hengellä ei ole arvoa. En tarkoita, että eläimet pitäisi korottaa ihmisen kaltaisiksi ja kohdella niitä kuin ihmisiä. Eläin on eläin, mutta silti se on aina ihmisen kohtelun varassa. Kissa ei selviydy luonnossa yksin, se ei pärjää taistelussa vastaan autoja, petoeläimiä tai ihmisiä.

huhtikuu-kalat 2009 002
Nuhru pentuna.
pics 024
Misaki ja Neko, kaverukset ikkunalla.
Moni ottaa kissan ilmoituksen perusteella jostakin maatalosta, jossa kissakantaa harvennetaan syksyllä. Keäsisin kun on kiva lapsille, että on kissanpentuja.  Syksyllä kissasta tuleekin kiusankappale, koska se tarvitsee lämpöä ja suojaa, ravintoa ja se lisääntyy ilman toimenpiteitä. Niin kauan kuin tällainen ajattelutapa vallitsee, ei kissalla tule suomessakaan olemaan parempaa asemaa. Se pysyy aina "työläisenä", hiirestäjänä tai ulkokissana.

nn&mm
"Haamukissat"
Itse olen valinnut toisenlaisen elämän kissoilleni. Osa niistä on tullut oloista, joissa ne olisi lopetettu ellei kotia olisi löytynyt. Osa niistä on ruokittu kaurapuurolla, eikä madotettu saati rokotettu pentuina, emoista puhumattakaan. Osa kissoistani joutuu kärsimään sairauksista juurikin edellämainittujen seikkojen takia. Kaikki kissani ovat leikattuja, joten ne eivät tule koskaan tuottamaan yhtään pentua maailmaan, jossa kodittomia kissoja on jo aivan riittävästi. Kissani on myös sirutettuja, joten jos ne sattuisivat karkaamaan, sirunumero löytyy niskasta ja näin ollen omistajien tiedot Kissaliitosta. Näin minulla on mahdollisuus saada kissani takaisin, jos ne lähtisivät omille teilleen. Kissani ovat myös säännöllisesti rokotettuja ja madotettuja.

Kun Neko tuli meille, en tiennyt paljonkaan kissoista. Ostin sille marketista sapuskaa ja kaupasta silakkaa. Nekon maha oli kuralla pitkän aikaa sen tullessa meille, olihan se syönyt lähinnä kaurapuuroa ja nappulaa syntymäkodissaan. Silti se oli sitkeä ja reipas pikkukissa. Aloin perehtymään kissojen ruokintaan. Nopeasti tietoisuus markettiruokien huonosta laadusta valtasi minut. Tieto lisää tuskaa ja niin päätin minäkin, etteivät meidän kissat kasvaisi ruoalla, jonka lihapitoisuus on 4% "lihaa ja eläinperäisiä tuotteita", kun oikea luku pitäisi olla lähemmäs 90%. Kissa on lihansyöjä, loppuun saakka. Ei vehnän tai maissinsyöjä.

Neko on aina ollut itsetietoinen, silti hyvin utelias ja ihmisrakas kissa. Opin nopeasti Nekosta, että se kuvitelma, mikä minulla oli kissoista, oli täysin väärä. Neko oli pentuna villi, välillä suorastaan raivoisa. Se tarrasi käsiin kiinni ja puri ja potki. Pentuna se yritti mennä koiran nisälle ja koetti imeä eri materiaaleja. Se oli vieroitettu emostaan aivan liian aikaisin. Neko osoittautui hyvin fiksuksi ja oppivaiseksi kissaksi, joka rakastaa valjaissa ulkoilua ja silittelyhetkiä sen omilla ehdoilla. 

orava tarkka (19)
Lintutelevisiota katsellessa.
Misaki tuli maatalosta, jossa kissakantaa harvennettiin syksyn tullen. Se ei ollut koskaan ollut sisällä, nähnyt hiekkalaatikkoa tai saanut madotusta tai rokotusta, kuten ei sen emokaan. Misakilla on calici-virus, joka oireilee verestävinä ikeninä ja ongelmina suun terveydessä. Misaki on ehkä sisäsiittoisuuden vuoksi vähän "hidas", mutta juurikin sen takia kultainen kissa. Kesti monia vuosia voittaa sen luottamus niin, että se itse kiipesi syliin. Nykyisin se valtaa äkkiä paikkansa isännän sylistä kun katsomme sohvalla televisiota tai tulee kerjuulle ruokapöytään. Se hyppää syliin ja tuijottaa kiinteästi ruokaa, mutta ei hyökkää ruoan kimppuun vaan teputtaa tassuilla sylissä ja toivoo makupalaa.

Kun ryhdyimme etsimään kollia perheeseen, oli jo tietoisuus kasvanut niin paljon, että halusimme antaa kodin löytöeläimelle. Suomessa on monia löytölöitä, jotka pullistelevat toinen toistaan kiltimpää kotikissaa, joka on joko kadonnut omistajaltaan tai jätetty luontoon. Kaikki niistä ovat potentiaalisia kotikissoja ja kehruukoneita! Niinpä Nuhru saapui meille Rekku Rescuen kautta. Kun kävimme katsomassa sitä, se porhalsi häntä pörheänä isojen koirien joukossa välittämättä niistä tai meistä tuon taivaallista. Kun kotiuduimme Nuhrun kanssa, se näytti orvolta pikkukissalta, joka tarvitsi syliä ja hellyyttä. Siitä tuli vilkas ja rakastava kissa, joka tykkäsi olla olkapäillä. Se sopeutui hyvin laumaan kolmanneksi. Nuhru ei varsinaisesti ole mikään sylikissa, mutta toisinaan se hakeutuu rinnan päälle makaamaan, puskee nenään ja kehrää.

Niinä epätoivoisina hetkinä, kun suru on täyttänyt mieleni syystä tai toisesta, olen saanut lohdutusta kissoilta. Ne eivät tuomitse, ne eivät tee ikäviä huomautuksia, eivätkä vaadi mitään. Ne antavat hellyyttä kyseenalaistamatta. Silloin kun elämälläni ei ole ollut mitään arvoa, olen ajatellut, että jos ei mitään muuta, niin näille kissoille olen voinut tarjota paremman elämän. Elämän, joka sisältää turvallista ulkoilua vailla (omistajan) pelkoa auton alle jäämisestä, ruokaa joka tukee niiden kasvua ja terveyttä, sekä aikani ja hellyyteni. 


DSCF1130
Nukkis the noutaja.
Nukka Puustinen on nuorin kissamme, leikkisä, raivostuttava, roskien tonkija. Se on eleillyt kadulla todennäköisesti ja siellä oppinut selviytymään varastamalla ruokaa milloin mistäkin. Sama ominaisuus sille on edelleen jäänyt, vaikka ruokaa tulee kaksi kertaa päivässä naaman eteen. Nukkiksen sopeutuminen laumaan ei ole ollut täysin ongelmatonta. Alun stressi aiheutti pissailua ympäriinsä, joka onneksi loppui aikanaan. Se kiristi hermoja ja verotti kukkaroa eläinlääkärikäyntien takia. Se ei ole tullut täysin ongelmattomasti toimeen muiden kissojen kanssa. Lähinnä kuningattaremme Neko on ollut kärttyinen nuoren ja energisen kollin tulosta perheeseen. Kuitenkin ajan kanssa Nukkis on tullut osaksi laumaa. Halusin punaista sylikollia ja sain juuri sellaisen. Nukkiksella on rakkautta jaettavana kaikille. Se puskee, marisee, noutaa palloa ja tulee syliin. Se on rohkea ja utelias, ensimmäisenä vieraita vastassa ovella. Se on aivan toiselta planeetalta kuin kollikaverinsa Nuhru.

Kaikki kissamme ovat aivan erilaisia luonteeltaan. Neko on omanarvontuntoinen, silti hellyyttä ja rapsutuksia hakeva, fiksu ja vilkas kissa. Misaki on hitaasti syttyvä, vähän "simppelin" oloinen, ystävällinen kissa. Toisinaan jopa omissa oloissaan viihtyvä. Nuhru on rakastava, vilkas ja kujeileva, aktiivinen kolli. Se haluaa ulkoilla ja ilmaisee halunsa päästä tarhaan. Se ei ole "pahantekijä" eikä useinkaan aiheuta mitään mieliharmia meille omistajille. Nukka taas on kakaramainen, raivostuttava, leikkisä ja hellyyttä hakeva, kaiken alan valtaava sylikissa.

Minulle on ollut tärkeää kissojen hyvä hoito. Ne käyvät rokotuksilla säännöllisesti, samoin hammaskiven putsauksessa tarvittaessa. Ne syövät suurimmaksi osaksi raakaruokaa, johon sisältyy erilaisia lihoja, sisäelimiä, siipikarjan ruhon osia (mm. siipiä) toisinaan ne saavat kermaviiliä ja kananmunankeltuaista. Öljykuurin aina silloin tällöin. Joskus harvoin pienen nokareen voita ja puuroa ruoansulatuksen hyvinvointiin. Raksunsa kissat saavat eläinkaupasta ja sielläkin syynään sisällysluettelot mahdollisimman tarkasti ja valitsen lihapitoisimman ruoan kissoilleni.

Kissat ulkoilevat aidatussa tarhassa ja Neko valjaissa toisinaan. Kissoja harjataan tarvittaessa, leikataan takkuja ja kynsiä lyhennetään. Niille on järjestetty raapimapuita taloon sisälle, mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Niillä on myös laatikoita ja omia nukkumapaikkoja. (silti kaikkien aikojen paras nukkumapaikka on meidän sängyssä) Niille on myös järjestetty tilaa ikkunoilla katsella lintuja ja elämää pihamaalla.

Tottakai tällainen ruokavalio vaatii perehtymistä, vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. Itse olen ajatellut, että se raha jonka sijoitan kissojen ruokaan, maksaa itsensä takaisin terveinä kissoina, joita ei tarvitse kuskata eläinlääkäriin huonon ravinnon aiheuttamien sairauksien takia. Loppujen lopuksi raakaruokinta tulee meille halvemmaksi kuin eläinkaupasta kalliiden ruokien ostaminen kissoille. Loppujen lopuksi, kissojen terveys on minun vastuullani. Minä olen halunnut nämä lemmikit kotiini, enkö ole niille velkaa hyvän hoidon ja terveen elämän niin paljon, kuin se minun käsissäni on?


En halua tuomita ketään toisella tavalla kissojensa kanssa elävää ihmistä. Kuitenkin kerron mielelläni omien kissojemme ruokinnasta ja sen hyödyistä. Parhain palkinto minulle on se, kun joku ystävä tai tuttava tulee kysymään neuvoa ruokinnassa ja voin jakaa tietouttani ja kertoa mistä lisää tietoa löytää. Silloin voin ilolla ajatella auttaneeni ainakin yhtä kissaa omieni lisäksi.

Toivoisin, että kissasta voisi tulla yhtä arvokas eläin kuin vaikkapa koirasta tai hevosesta. Voisiko kissakin olla niin tärkeä, että sen ruokintaan kannattaa perehtyä paremmin? Voisiko kissa olla enemmän kuin se lemmikki, joka ammutaan sitten, kun se sairastuu ja otetaan uusi? En tiedä millaista elämää kissamme viettäisivät jos ne eivät olisi meillä. Olisivatko ne jo autuaammilla hiirestysmailla, hyvässä vai huonossa kodissa? 

Mitä voisit tehdä parantaaksesi kissojesi ruokintaa? Suosittelisin vaihtamaan markettiruoan eläinkaupan ruokiin. Voisit tarjota kissallesi raakaa lihaa teollisen muonan rinnalla. Jauhelihaa tai kanansuikaleita, possun sydäntä. Näitä löytyy useimmista marketeista. Jo se olisi iso askel kohti terveempää kissanelämää :)

torstai 7. marraskuuta 2013

Johonkin vielä emäntä toimertuu...

Torstaita lukijaiseni!

Nyt on emäntä jälleen ylittänyt itsensä emännöinnissä, nimittäin eilen tehdä rykäisin Kinuskikissan ohjeella porkkanasämpylöitä! Kuvaa ei tietenkään ole, mutta voitte nyt kuvitella hyvin kohonneet, pehmeät, suoraan uunista otetut sämpylät, joihin voi sulaa hetkessä. Toisin sanoen, ne onnistuivat! Kohottaminen ja löysä taikina lienee sämppyjen salaisuus. Isännälle jo monta kertaa olen jutellut, että olisi hienoa kun jaksaisi itse leipoa leivät. (mitään muuta kuin aikaahan ei ole, joten lähinnä viitseliäisyydestä on kysymys... Ehkä minusta kuoriutuukin ehtoisa emäntä, joka pyöräyttää joka aamu [tai jokatoinen... no ok kerran viikossa!] leivän tai sämpylät uuniin.)


talvi 2013 008
Kyttääkö tämä...

talvi 2013 007
...tätä, vai kyttääkö tämä tuota?
Koska sitä maa-artisokkaakin tuolla kellarissa edelleen on, rykäisin vihdoin sen maa-artisokkalaatikon. Se oli simppeli aineiltaan, lähinnä suurimman päänvaivan tässä ruoassa tuotti jälleen kerran maa-artisokan kuoriminen. Ohjeessa luki, että keitettynä maa-artisokasta irtoaa kuori paremmin. Alatyylistä ilmaisua käyttäen irtoaa my ass!! Ei todellakaan irronnut. Eli siis suosittelen edelleen kuorimaan artisokat raakana ja keittämään sen jälkeen. Tuon kuorimisen takia tämä laatikko oli työläs, en ole vielä maistanut lopputulosta. Ohjehan laatikkoon löytyi täältä.

Isäntä kokkaili chili con carnea eilen sapuskaksi, joten ruokapainotteista on ollut elo pari päivää. Mikäs siinä, tykkään syödä ja omaa arkea ja olemista helpottaa kun isäntä on paneutunut kokkailun saloihin. Tympeintä leipomisessa on tiskaaminen ja jälkien siivoaminen. Varmaan tunti meni keittiön puunaamiseen eilen kaiken sen kokkailun jäljiltä.

Toisaapäivänä oli melkoinen myrsky illasta. Naapurissa rysähti kuusi nurin (kuulema) meidän pihassa ei onneksi. Kyllä olikin kädet ristissä, ettei nuo isot kuuset tuosta kaadu. Ihan sama mihin suuntaan olisivat lähteneet, jonkun rakennuksen, auton tai ihmisen päällä olisivat olleet! Täytyy miettiä jatkossa, mikä on puiden kohtalo. Rakastan noita isoja puita, en haluaisi niistä millään luopua, mutta mieluummin pidän kuitenkin talon kuin puut!

Syksy ja mälsää. Pimeää. Ei innoita mihinkään isompiin suorituksiin. Luovuus on kutakuinkin saamattomuuden takana. Ei huvita ryhtyä mihinkään. Toivon lunta ja pakkasta ja kirkkaita kuulaita talvipäiviä - kiitos. Jos pitää etsiä positiivisia puolia, niin olen kyllä lukenut kirjoja ja kuunnellut musiikkia, mistä molemmista olen iloinnut.

Jatkotuunasin myös yhden lampun, josta tulee keittiön valaisin. No minkäkö takia? Arvatkaa? Tuunauksessa käytin valoverhoa, lampunraatoa, ruusuaiheisia kahvikuppeja ja kirpparilta ostamiani kristalleja. Tulos oli tämä:


talvi 2013 002

Kissatkin pulskistuu ja tylsistyy sisällä. Pitäisi jaksaa keksiä nappulan piilotusta ja aktivointijuttuja. Nyt ne lähinnä torkkuu, vahtaa ikkunasta lintuja ja syövät. Kisailevat keskenään välillä. Laitoin nyt lintulaudalle pari talipalloa linnuile. Sinitintit istuivat tänään laudalla ja katselivat minua ikkunan takana ja kääntelivät päätä. "Eikö ruokaa jo heru?" ne kyselivät. "Vielä saatte sinnitellä vähän aikaa, mutta pari talipalloa voin tuoda", sanoin niille. Nyt ei yhtään lintua näy, kun ruokaa olisi tarjolla. Kai sade liuottaa nuo pallot murusiksi... Eilen tulivat taas fasaanit! Kaksi kukkoa tuijottelivat toisiaan pellolla. Pitäisi keksiä joku fiksu ruokintapömpeli niillekin, ettei eväitä tarvitsisi heittää maahan. Isännälle hommia...

Nyt täytyy rientää lounaalle ja sieltä töihin. Mukavaa viikonlopun odotusta!

perjantai 1. marraskuuta 2013

Maa-artisokan nosto + jatkokäyttö ja muita kuulumisia

Nostin keskiviikkona maa-artisokat ylös. Jäi vähän viimetipalle ja tietysti innoissani nostin ne kaikki ylös. Pienimpiä mukuloita tungin takaisin maahan, jotta ensi vuonnakin tulisi maa-artisokkaa. Ilmeisesti maa-artisokka tykkää savisesta maasta ja katteesta juurella. Maanpäälliset osat olikin aika mojovat. Luin netistä, että maa-artisokka kasvattaa mukuloidensa kokoa syksyllä, joten sato kannattaa kerätä syksyllä tai sitten vasta keväällä. Jos olisin ollut kovinkin fiksu, olisin jättänyt puolet maahan ja nostanut vasta keväällä. Maa-artisokka ei kuulemma säily kovin pitkään kellarissa. Noh, eilen tehtiin maa-artisokkakeittoa joka oli todella hyvää (tulihan siihen kermaa...) ja netistä kaivelin muita ohjeita, esim. uunissa paahdetut maa-artisokat sekä maa-artisokkalaatikon ohjeen. Jääkaapissa löytyy jo aineet laatikkoon, joten sitä on tarkoitus tehdä lähipäivinä. Maa-artisokkaa voi laittaa myös esim. perunamuussin joukkoon antamaan makua. Käyttääpä toiset sitä raakanakin salaateissa. Maa-artisokan makua on vaikea kuvailla, se on niinkuin peruna, mutta ei sinnepäinkään. Maku on pehmeä, omalaatuinen, kuitenkin juures. Hyvää se jokatapauksessa on ja terveellistä.

Olen luopunut akvaariostamme. Itse akvaario fyysisesti menee äiskälle, jonka kalat pääsevät pikkuakvasta isompaan ja kalat lähtivät tänään uuteen kotiin tuttavalle täältä samalta paikkakunnalta. Harmitti hiukkasen, koska olen tykännyt akvaariosta, mutta koetan panostaa enemmän muihin eläimiin ja niiden hyvinvointiin akvaarion hoidosta jääneellä ajalla. Sekin helpotti vähän "tuskaa", että tiesin kalojen pääsevän 300 litraiseen akvaan. Eli huomattavasti isompaan asumukseen.

Ollaan vähän laitettu Myrdiksenkin terraariota uuteen uskoon. Lannoittamattoman turpeen sijaan, pohjamateriaaliksi otettiin nyt lehtipuuhake. Se ei pölise läheskään niin paljon kuin tuo turve ja onhan se myös sievän näköistä. Hommattiin myös lämpölamppu, kun tuo lämpömatto tuntuu lämmittävän vain terraarion pohjaa ja yleislämpö jää matalaksi. Lamppu on aika tehokas, joten se on ajastettu olemaan välillä päällä, välillä sammuksissa. Näin lämpöpaikassa pysyy n. +30 asteen lämpö lähes kokoajan. (täytyy vielä ratkaista miten sen yöllä saisi laskemaan muutaman asteen, mutta ei liikaa...) Viileässä päässä lämpö on +24-25 astetta. Myrdeli on voinut hyvin. Pelättiin, että sillä olisi ummetusta, mutta kakka olikin hautautunut turpeen joukkoon. Ehkä bongaamme jatkossa ulosteetkin paremmin hakkeen joukosta.

Tämän kesän puutarhuroinnit on nyt pulkassa. Enää ihmetellään opetuksia ja keväällä taas tarhurointeja. Nyt jää melko paljon vapaa-aikaa, jonka toivottavasti osaan käyttää jotenkin järkevästi. Ainakin olen viimepäivinä koittanut panostaa omaan jaksamiseen ja hemmotteluun. Tänään kävin hakemassa uusia vaatekappaleita (sanotaanko, jotta naisille sellasia melko välttämättömiä kamppeita!) ja huomenna olen menossa ratsastamaan pitkästä aikaa ja illalla ystävän luo saunailtaan. Olen taas pikkuhiljaa löytänyt musiikin kuuntelemisen ja kirjojen lukemisen. Molemmat tuottavat iloa elämään.

Kotona olen tehnyt pikkuhiljaa inventaariota kaiken maailman rojuista ja tavaroista. Jonkin verran tavaraa on lähdössä kirpparille, jotakin olen myynyt eteenpäin ja edelleen koetan hankkiutua eroon joistakin tavaroista ja huonekaluista. Mukava on saada välillä vaihtelua ja nyt olen päättänyt hankkiutua eroon parittomista kupeista ja astioista. Loppujen lopuksi ihminen ei tarvitse kolmea eri kahvikuppisarjaa - se vaan on fakta. Ellei juo tosi paljon kahvia ja kahvittele ihmisiä runsaasti.

Semmoista tänne Pellonperälle! Mukavaa viikonloppua kaikille. Ja Pyhäinpäivää.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Puuhailuja

Heippa vaan kaikille!



Yksi vastustaa talvea!
Isännän äitee oli meillä viikon päivät lomailemassa. Paljon tuli puuhattua, vaikka itse tietysti olin töissä myöskin siinä ohessa. Pihamaalla näyttää nyt siltä, että talvi voi tulla. Lehtiä on haravoitu ja hurauttipa isännän äitee nurtsitkin vielä lykättävällä.

Tuo ihana siperianunikko oli plopsahtanut kukkaan vielä näin talven kynnyksellä! En edes tiennyt omistavani moista kasvia. Ilmeisesti se on kulkeutunut ystävältäni, jolta sain noita patjarikkoja. Hänen pihassaan ainakin kukkivat siperianunikot. Toivottavasti se leviää ahkerasti jokapaikkaan :)

Tänään on ollut varsinainen puuhapäivä. Kissat herätti jo ennen kahdeksaa (kyllä! Sunnuntaina!) joten nousin ylös. Heti ensimmäisenä kävin eilisen tiskin kimppuun ja tiskasin ja siivosin keittiön. Sitten laitoin kissoille ruokaa ja pilkoin 1,5 kg possun sydäntä pakastimeen kissoja varten. Vein roskat ja putasasin kissojen hiekkalaatikot. Vast sitten söin aamupalaa. Kun isäntä kömpi yläkerrasta alas, hain vihdosta viimein saumauslaastia ja paikattiin pari reikää kylpyhuoneen/saunan lattiasta. Tuokin niin mitätön homma, vaan niinpä melkein vuosi rempasta ehti vierähtää ennen kuin saatiin tehtyä.
 
Isännälle esitin sitten toiveen. Meillä on tuossa pikkueteisessä tuollainen pieni vaatehuone/komero, joka on ollut vähän epäkäytännöllinen, sillä ovi aukeaa sisäänpäin. Aina siellä sitten jotakin tavaraa on edessä eikä huoneeseen tahdo päästä sisälle. Ehdotin isännälle, että otetaan ovi pois ja laitetaan tilalle joku nätti verho. Niin saadaan lisää säilytystilaa vaatteille ja kengille, eikä kaiken tarvitse olla eteisen lattialla (kenkien) tai takkien valtavana kasana naulakossa. Isäntä sitten näperteli verhotangon puulistasta ja minä etsin sopivan verhon. Jouduin vielä purkamaan vähän ommellun verhon alalaidasta, kun sattui jäämään hiukan lyhkäiseksi tuo valoverho. Kuiteskin siitä tuli oikein hyvä ja nyt täytyy enää järjestellä tavarat kunnolla. On tullut vähän lykättyä sellaista kamaa pikkuhuoneeseen, jonka on halunnut saada äkkiä pois silmistä. Nyt on sekin huone paremmalla käytöllä ja saatiin lisätilaa! Hip hurraa!

Hyvä fiilis, kun on saanut kaikenmoista tehtyä. Meinataan seuraavaksi rentoutua sohvalle teekupin, mutakakun ja televisiosarjan pariin!

Mukavaa sunnuntain jatketta kaikille!

ps. sain ystävän mieheltä hänen kasvattamiaan kurpitsoita. Tekaisin yhden uunissa kera valkosipulin, oliiviöljyn, mustapippurin ja merisuolan. Ai että oli hyvää! Ensi vuonna pakko koittaa kasvattaa kurpitsaa itsekin!

lauantai 28. syyskuuta 2013

Pesänrakennusta

Syksyistä lauantaita Pellonperältä!

Emäntä heräili aamulla yksin yläkerrasta epämääräiseen marisevaan ääneen. No, sehän oli Nukka alias Nukkis aka Nukkiksenpete, joka marmatti että akka saisi alkaa nousta ylös ja antaa sapuskaa mirreille. Eukon ylössaantia vauhditettiin mussuttamalla viherkasveja ja kiusaamalla kanssaolijaa Misakia ikkunalaudalla. Kyllähän se emäntä sieltä sitten ylös kömpikin ja pisti särkeä kattilaan kiehumaan. Nams sanoivat kissat ja lipoivat viiksiään!

syksy 2013 021
Hmm... haravoitavaa...

 Emäntä pähkäili hyvän tovin aamupuuron äärellä mitä koko pitkä vapaa lauantai voisi pitää sisällään. Vaihtoehtojahan oli monta. Haravoimisesta jumiin saadut paikat sitten ajoivat emännän pihamaalle. Olihan sitä sisäänajettava myös uudet talvilenkkarit oman jalan mukaan muotoilluilla kengänpohjallisilla.

Kun ei pihalla tieteskään voi olla jouten, alkoi emäntä vähän syyspuuhiin. Vaikka lehtiä oli taas varissut vaahteran alle, emäntä päätti että nyt on jätettävä haravoimiset, että niskat saa palautua. Olihan noita lehtiä vielä puussakin, ne ehtisi sitten myöhemminkin haravoimaan läjään... Pakkasen puraisemat samettikukat lähtivät amppeleista kompostiin, nuukahtaneet kuunliljan lehdet nips naps samaan paikkaan. Emäntä keräsi kaikki omistamansa lyhdyt yhteen ja mietti, että jotakin niillekin olisi tehtävä. Osan oli tuuli kaatanut ja rikkonut jokusen lasin. Ennen valkoinen, pihalla pari talvea viettänyt lyhty muistutti lähinnä ruostunutta metallihäkkyrää. No, ei muuta kuin mustaa spraymaalia kehiin ja suihkimaan! Taisipa siinä yksi pihalaattakin vähän värjääntyä sivumennen...

syksy 2013 001
Musta lyhty tuunattuna versiona!
Vanhaa ruostunutta piikkilankaa oli tullut hommattua nurkkiin. Emäntä mietti, josko siitä sitten vihdoin jotakin taiteilisi. Ikävää muovailtavaa, mutta syntyihän siitä epämuotoinen pallero. Mutta mitä pallon sisälle? No sammalta, oksia, käpyjä - luonnonmateriaaleja. Niin syntyi portaille ihkaoikea pesä! Onpahan siellä yksi munakin... lohikäärmeenmuna nimittäin!

syksy 2013 006
Mörrimöykyn pesäkolo?


syksy 2013 004

Tietysti callunoita piti hakea kaupalta ja tehdä niistäkin oma asetelmansa. Pieni sammalpallo pääsi roikkumaan kepin nokkaan callunoiden yläpuolelle. Emäntä oli tyytyväinen asetelmiinsa! 

syksy 2013 009
Väriä syksyyn...
syksy 2013 008


syksy 2013 012

Jotain karvaista väkeä tarkkaili emäntää tarhasta käsin... Tältä näyttivät he: (eli melko hassuilta...)

syksy 2013 017

Kaiken tämän tehtyään, emäntä kömpi sisälle, päivitti blogin, keitti ison kupin kaakaota ja vetäytyi sohvalle peittojen alle (ja kissojen alle) sallitusti laiskottelemaan!


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kesäkurppaa ja omppuja

Isäntä teki kesäkurpitsakeittoa siitä "jättiläisen" puolikkaasta. Ohje saatiin isännän äiteeltä, alkuperästä ei ole tietoa, ehkä jonkun lehden sivuilta napattu? Keitosta tuli hyvää, ei kauhean täyttävää pidemmän päälle, mutta kylkeen leipää ja raejuustoa niin saa täyttävämpää. Ulkomuoto muistutti erehdyttävästi pinaattikeittoa, joka lukeutuu inhokkeihini lapsesta lähtien, joten olin vähän ennakkoluuloinen. Kuitenkin keitto oli hyvää, kannattaa kokeilla!

Kesäkurpitsakeitto

1 kg kesäkurpitsaa
yksi purjo
öljyä tai voita
mustapippuria
basilikaa
1 paketti Koskenlaskijaa
Kermaa
13 dl kana&kasvislientä

Pilko kesäkurpitsa & purjo ja paista voissa tai öljyssä. Laita kattilaan ja lisää joukkoon vesi + liemikuutiot. Anna kiehahtaa ja mausta. Surrauta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Laita kattila uudelleen liedelle ja sulata joukkoon paketti koskenlaskijaa. Lisää viimeisenä kerma (käytettiin ruokakermaa) Kiehauta. Nauti!

kesä2013 277
Nams!


kesä2013 275
Talviomenaa omista puista. Koossa ei ole moittimista!

Kerättiin isännän kanssa viime omenat pois. Valtavan kokoista talviomenaa oli oksat pullollaan kahdessa puussa. Muumioita löytyi myös joukosta, mutta paljon oli puussa hyviä, isoja omppuja. Kerättiin pahvilaatikoihin ja lajiteltiin sisällä parhaimmat laatikoihin kellariin, kääräistiin paperiin. Yhtään lommoiset tai muuten rupiset jätettiin sisälle, osa viilutettiin kuivumaan pannuhuoneeseen peltien päälle. Katsotaan saadaanko niistä tällä tavalla kuivattuja omppuja. Osasta tekaisin omena-puolukkahilloa, joka meni pakastimeen säilytykseen. Isäntä teki myös nopeata kaura/omenaherkkuja uunissa. Sehän maistui jäätelön kanssa. Nyt ihmetellään mitä lopuille omenille tehdään...

Olen ollut pari päivää kahvilakossa! Kofeiini vaikuttaa vähän epäsuotuisasti kahvissa minuun, joten taas kerran olen vieroituskuurilla. Päätä särkee! Kokemuksesta tiedän, että muutaman päivän päästä helpottaa. Juon kyllä teetä ja näin syksyllä tee alkaa taas maistumaankin. Kesällä on liian kuuma juoda kuumaa.

Viikonjatketta!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Syystöitä puutarhassa

Tänään löytyi virtaa pitkästä aikaa puuhata myös kotipihassa. Syystöitä onkin syytä jo aloitella, lehtiä on tippunut aika paljon maahan, tosin niitä tulee vielä lisääkin. Pihakalusteet on vietävä suojaan talven tieltä, allas tyhjennettävä, sipulikukkia istutettava, kuihtuneita perennoja leikattava alas ja pääsipä yksi mongolianvaahtera vielä maahankin. Ensin tihutteli vähän vettä, josta puutarhuri ei toki pelästynyt, vaan jatkoi hommiaan ja tulihan se ihana auringonpaistekin sieltä vielä. Keli oli hieno tehdä pihatöitä ja isäntäkin tuli auttelemaan haravoinneissa. Kottikärryt ovat aivan liian pienet yrittää survoa isoja vaahteranlehtiä sinne ja kärrätä kompostiläjään, joten otettiin vanha pressu, jolle oli helppo haravoida lehdet ja siitä käydä kippaamassa haluttuun paikkaan. Toimiva ratkaisu oli se.

Kesäkurpitsapenkistä löytyi jättimöhkö! Siitä tulee varmaan kurpitsakeittoa. Sitä en ole vielä koettanutkaan tehdä kesäkurpitsasta. Hilloa löytyy jo kellarista ja yksi purkki on syötykin. Erittäin hyvää ja voin suositella lämpimästi. Uskoisin, että kesäkurpitsahillo sopisi erinomaisesti esim. juustokakkuun. Viimeiset kesäkurpitsat onkin jo syöty jääkaapista pois. Onneksi tuli käytyä kurpitsapenkissäkin, niin löytyi tuo jättikesäkurpitsa eikä jäänyt sinne ököjen syötäväksi.


kesä2013 243
Size does matter?



kesä2013 262
Maa-artisokat kasvimaan reunalla. Samettikukat oikein röhöttää!

Ihana kukkasekoitus on kukkinut jo jonkin aikaa kasvimaalla Olen lähinnä ihastellut kukkia penkissä ja napsinut kuvia, yhden kukkakimpun nappasin, mutta leikkokukilla ei ole kauhean pitkä ikä kissataloudessamme. Kissat kun tuppaavat närppimään ja maistelemaan kukkasia. En tiedä tarkalleen mitä kaikkia nuo kukat ovat, ruiskaunokkia ainakin, kukontöyhtöä ja jotain muuta. Ihania kuitenkin. Ensi vuonna on laitettava lisää kukkasekoituksia!


kesä2013 260
Mikä viehättävä kukkanen! Aivan kuin keskellä kukkaa olisi pieniä keltaisia kukkasia ympyrän muodossa.

kesä2013 258
Ihana roosa väri...

kesä2013 259
Karvainen nuppu, ihastuttava tämäkin!

kesä2013 261
Upea väri.
Kastelin luumupuut vielä kerran. Tämä syksy on ollut aika kuiva! Sade  kastelee vain pinnan, eikä siitä ole juuriston kostuttajaksi. Pahimmassa tapauksessa kasvin juuret hakeutuvat pintaan hakemaan kosteutta, eivätkä syvälle maahan, jonne niiden kuuluisi hakeutua. Luumupuut ovat lähteneet ihan kivasti kasvuun, yksi taitaa olla vainaa. Joskus tulevaisuudessa on siis odotettavissa luumuja.


kesä2013 265
Näkökulmaa läpi laventelin.
Viikonloppuna on myös paikalliset rompepäivät taas kerran. Kävin jo tekemässä löytöjä. Ostin pienen puisen hyllykön keittiöön, johon tarkoituksena on laittaa esille hienot peltipurkkini (mm. Twiningsin eriväriset peltiset teepurkit, joita olen keräillyt sieltä sun täältä kirppareilta yms) Hintaa hyllyllä oli 10e ja tinkasin sen 8e, joten hyvä kauppa tuli! Lisäksi löysin suunnitteilla oleviin keraamisiin juttuihini lasihelmiä/kristalleja (en tiedä kumpia ovat?) joista olin myös todella innoissani! Hyviä löytöjä, kerrankin. Välillä kirppareita kierrellessä tuntuu, että kaikki on jo nähty eikä mitään enää edes tarvitse.

Siivosin viime viikolla paikkoja ja tungin kaikki lasiset kynttilälyhdyt ja tuikut tuonne kirjahyllyn baarikaappiin maljakoiden seuraksi. Eivätpähän pölyty (?pölyynny?) siellä. Otan ne esiin sitten kun siltä tuntuu! Pahvilaatikollinen keramiikkaa lähti myös vintille säilöön. Kaivelen niitäkin esille sitten kun huvittaa. Pari keraamista, pään muotoista tuikkulyhtyä otin esille ja isäntä saa ripustella ne seinään. Jätin vain harvoja valittuja esineitä esille. Jotenkin olo, että kaikki pölyä keräävä on rasittavaa. Onneksi tavaroita voi vaihdella ja ottaa esille sitä mukaa kun siltä taas tuntuu. Iso kassillinen tavaraa lähti myös kirppikselle. Nyt on taas tilaa kaapeissakin. Vielä edessä on kesävaatteiden inventaario + pussitus vintille säilöön ja talvivaatteiden esiin kaivaminen. Kaipasinkin jo villaneuleita ja lämpimiä pusakoita. 

Semmoista Pellonperälle! Mukavaa viikonlopun jatkoa!