perjantai 1. helmikuuta 2013

Kurkistusta pimeään

Siivosin tänään kellarin. Olen sitä hommaa vältellyt syksyn sateiden ja tulvan jälkeen, eli siis jo riittävän kauan. Kellarissa itsessään ei ollut kamalasti mitään siivottavaa, mitä nyt hiekkaa tulvan jäljiltä ja vähän styroksroskaa alapohjaan menevän luukun peittämisestä. Mutta kellari on vähän sellainen paikka, tiedättekö, pimeähkö, hämähäkkinen ja vähän likainen. Tulee olo, että myyräkuume odottaa nurkassa. Kellari on vähän niinkuin oma sisin. Toisinaan se tuntuu niin synkältä ja ikävältä paikalta, sen siivoamista välttelee viimeiseen saakka. Koin jotenkin tuon kellarin siivoamisen myös oman sisimpäni siivoamisena. On vapauttavaa kun heittää jotakin pois. Varsinkin tällaiselle hamsterin luonteelle, joka tuppaa aina ajattelemaan, että "hei tätähän voi käyttää vielä askarteluun".

Roudasin vanhat perunalaatikot pois kellarista, alimmat olivat kaiketi kastuneet syksyn tulvassa, kun vettä oli alaportaalle saakka. Avasin oven ja heivasin laatikot vain pihalle. Roudaan ne ulkorakennukseen tässä (jahka ensin keitellään kahvit ja syödään isännän eilistä synttärikakkua...) ja katson saako niistä vielä jotain tehtyä. Kunnon mäntysuopakuurauksen ne ainakin vaativat ennen jatkojalostusta. Tehdään sitten uusia laatikoita, jos tarvitaan perunansäilytyspaikkaa kellarissa.

Kellarin portaiden alapäässä oli myös kaappi, ehkäpä vanhoja keittiön kaapistoja joka oli tuotu siihen portaan alapäähän säilytystilaksi. Roudasin senkin ylös portaita, (tiedä sitten mitä olkapää siitä tykkäsi, nostin kyllä jaloilla mutta kyllähän sitä käsiäkin vähän tarvitsee kantamiseen) avasin ulko-oven ja tönäisin koko höskän portaita alas. Tumps kolin kolin. Hellurei vaan! Tuntui vapauttavalta.

Harjasin roskat ja hiekat pois lattioilta, hämähäkinseitit sai kyytiä nurkista. Pinosin tiilet, joiden päällä perunalaatikot olivat olleet siistiin riviin seinustalle. Hetki aiemmin kun painuin kellariin olin leikellyt vanhan pussilakanan räteiksi. Sillä pyyhin seinät ja tasot ja ovet ja rappuset ja karmit ja heitin rätit suoraan roskiin. Kierrätystä sekin. Yksi jätesäkillinen roinaa pois tästä taloudesta.

Kellarissamme on hyllykkö, jossa on tekemiäni mehuja, vähän anopin kurkkusäilykettä ja paljon lasipurkkeja ja pulloja. Hyllykön edessä oli nipsuissa kiinni vanha suihkuverho. Otin sen irti ja heivasin roskapussiin. Tuntui hyvältä imuroida kaikki rakoset rappusista ja hyllyiltä ja pyyhkiä sormenjäljet pannuhuoneen ovesta pois.

Kellari on nyt siisti, kissatkin on käyneet sen tarkistamassa moneen otteeseen. Se on edelleen sama kylmähkö kellari, joka tuoksuu maalta, mutta ei tunnu pahalta. Nyt voi vähän omaankin sisimpään kurkistaa ja huomata, etteihän se ehkä olekaan niin paha paikka. Siellä voi säilyttää monenmoista, mutta joskus on hyvä heittää jotain mennyttä myös pois. Elämä on tässä ja nyt, tänään, tässä hetkessä, ei eilisessä eikä huomisessa.

Tänään olen kiitollinen puhtaasta kellarista. Kodista, säilömisen mahdollisuudesta ja poisheittämisen mahdollisuudesta. Olen kiitollinen kahdesta jalasta, joilla voin kiivetä kellarin raput alas ja ylös. Kiitollinen käsistä, joilla voin viedä roskapussin omaan sekajäteastiaan, josta roskakuski käy sen hakemassa ja toimittaa eteenpäin.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

ps. eilen köpsin autosta sisälle ja fasaanit olivat kuusen alla. Eivätpä emännästä piitanneet mitään, vaan jatkoivat siementen nokkimista, aivan kuin en niistä olisi ollutkaan alle 10 m päässä. Oravakaan ei minua enää pelännyt.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että sait kellarin siivottua! "Tätähän voi vielä käyttää askarteluun" -ajattelu on niin tuttua ja siksipä meilläkin paikat pursuaa. Vähitellen yritän luopua turhasta tavarasta, mutta vaikeaa se on. Rentoa viikonloppua urakan suoritettuasi!

    VastaaPoista
  2. Heippa! Jos kiinnostaa niin käypä nappaamassa haaste: http://lehmihaka.blogspot.fi/

    -eija-

    VastaaPoista