tiistai 26. helmikuuta 2013

Orastaa jo!

Uskokaa tai älkää, pelargoniat "Super Hybrid Mix" itivät parissa päivässä!!! Nyt on jo vihreä taimi nostanut päätään mullasta! Uskomatonta. Jo eilen katsoin, että voiko olla totta, ihan kuin sieltä vihreätä pilkistäisi ja kyllä - näin on! Saas nähdä miten isoja pelakuita mulla on ennen kuin saan ne edes kasvihuoneeseen...

Ukko rakenteli semmosen taimihyllyn, joka kauniisti paketoitiin kelmulla, jotta kissat ei heti tiputtelisi taimia alas. Ruma kuin mikä tuli lopputuloksesta paketoinnin jälkeen (hylly itsessään oli ok) mutta toimii. Se on sitten yläkerrassa minun työhuoneeni ikkunalla, koska siellä on paras valo. Nyt vaan odotellaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Mutta nopeaa toimintaa oli kyllä tuo!

Täällä ollaan kuumeessa. Jonkin sortin pikkuflunssa iski. Tai oikeastaan minulla ei ole muita oireita kuin tuo pieni lämpö ja väsymys. Onneksi jaksoin maanantain työpäivän, nyt on pari päivää aikaa toipua. Olen lähinnä majaillut sohvalla ja juonut mehua, jonka hain kellarista (omatekemää!) ja syönyt isännän tekemää tomaattikeittoa. Uusi aluevaltaus kokkausrintamalla. Äsken otin pakkasesta pullan ja kohta keitän kahvit. Oikeastaan ihan ok olla pikkuisen kipeänä, saa ainakin luvan kanssa levätä ja loikoilla. Ei ole kiirettä mihinkään.

Otin irtioton Facebookista. Jotenkin hirveän vapauttava tunne olla sieltä pois. Meni hermo tiettyihin ilmiöihin siellä ja tuntui hyvältä ottaa pieni irtiotto. Varmaan ihan saman ajan tulen istumaan koneeni äärellä vaikka en Facebookissa olekaan, on mielenkiintoisia blogeja luettavana, puutarhapalstoja yms. Ja tietysti tämä omakin blogi päivitettävänä.

Olen menossa taas fyssarille olkapäästä ja toivon, että saisin jonkun järkevän vinkin mitä tämän kivun kanssa pitäisi tehdä. Olan tilanne on nyt taas pahentunut, vaikka en ole oikeastaan mitään uutta tai erilaista tehnyt. Tiettyjä toimintoja olen rajoittanut, käyn nyt hierojalla jne. Toivottavasti saadaan käsi kuntoon. Alkaa vähän kypsyttää tämä ainainen kipuilu.

Elämä muutoin on ollut oikein mukavaa viime päivinä. Olen tuntenut suurta kiitollisuutta kodista ja pihapiiristä ja omasta rauhastamme. Lisäksi olen toteuttanut yhden pienen, mutta jo pitkään rinnan alla kyteneen haaveen ja se on paluu hevosen selkään. Bloggaan uudesta heppaystävästäni myöhemmin kuvan kera. Hän on todella mukava tapaus ja toivon, että meidän yhteistyö ja orastava ystävyys saa jatkua pitkään tästä eteenpäin :)

Nyt sumpin keittoon!

2 kommenttia:

  1. Minä myös olen jättänyt facebookin ihan minimiin, käyn joskus kurkkailemassa kavereiden juttuja, mutta en jaksa paljoa kommentoida. Jotenkin yököttää koko fb...

    Toivottavasti saat apua olkapäähän, itselläni on tuo niska"lumpura" kipuillut jonkin aikaa ja pyörryttää, taitaa olla vaan lihakset jumissa. Kuka näitä tietää.

    VastaaPoista
  2. Eija: joo, nyt on uudet ohjeet ja fyssarilla käynnit. Ainakin alkuun tuntu nää isometriset jumppaliikket hyviltä olkapäässä. Liikerata tuntuu jo nyt vähän laajentuneen isommaksi mitä se aiemmin oli... Tsemppiä sinne niskan kanssa, mullakin sama paikka jumissa...

    VastaaPoista