lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pihahommiin!

Tänään aloiteltiin puutarhahommat! Isännän vanhemmat tulivat kylään ja kun pappa viritteli nuotion pellolle, minä hain pikkuisen sahani ja oksasakset. En millään malttanut pysyä erossa puista enää kauempaa! Aloitettiin ensimmäisestä omenapuusta, joka on talolta katsoen vasemmassa laidassa. Meidän hedelmätarhassa on kolme omenapuuta, joista suurin osa talviomenaa ja ainakin viimevuonna kovin muumiotautisia olivat. Puut kaipaavat kunnon leikkausta ja sitä ne tulevat saamaankin! Leikattiin ensimmäistä nuorentaen. Minä lähinnä osoittelin isännälle mitä pitää sahata ja hän teki työtä käskettyä. Sahattiin suoraan ylöspäin kasvavia, katkaistujen oksien kohdalta kasvaneita, puun sisään kasvaneita ja liian korkealle meneviä oksia. Yksi oksa olikin aika iso (ehkä meikäläisen käsivarren vahvuinen, huom, sehän onkin varsin iso ;) ja puun ilme muuttui heti raikkaamaaksi. Harmi ettei tullut otettua ennen ja jälkeen kuvia, mutta kuvia tulee taas kerran sitten myöhemmin. Tuo isoin oksa oli aika radikaali, mutta olen silti kovasti tyytyväinen lopputulokseen. Latvus saa ilmaa ja valoa ihan eritavalla. Se vaikuttaa epäsuotuisasti kasvitauteihinkin. (olipa vaikea lause)

Kaksi muuta puuta jäivät vielä odottelemaan operointia. Ensi kesänä taidan hommata ainakin yhden omenapuun lisää joukon jatkeeksi ja siltä varalta, että vanhat omenapuu kupsahtavat leikkuuni jälkeen. Sitä kun ei koskaan tiedä! Tosin olen operoinut vieläkin vanhemman oloisia omenapuita, jotka vain virkistyivät leikkuusta. Haaveilen myös luumupuista, mutta en ole oikein päässyt käsitykseen vielä millaista maastoa ne kaipaavat. No, tilaahan meiltä löytyy pellolta yllin kyllin. Täytyy tutkia tarvitsevatko enemmän suojaa vai voiko ne täräyttää pellon laidalle. Oma luumutarha olisi aika mahtava juttu!

Isäntä peitteli pikkutuijan talviauringolta, se nöyrästi kumartelee tuolla harson alla nyt. Pihassa on jo joitakin pälvipaikkoja, kuten kuusten alla. Hitaasti, mutta... hitaasti. Sieltä se tulee. Oli kiva pällistellä pihassa ja kierrellä tiluksilla. Ihmetellä puita ja miettiä mitä millekin vanhalle ja vaurioituneelle puulle tulisi tehdä. Niitä papan kanssa tuijoteltiin ja pohdittiin. Kuiva kuusi lähtee ainakin heti kun lumet on sulaneet. Että saadaan se sitten paloiksi ja pinoon. Ehkä myös tuossa pihan ja pellon rajalla oleva vaahtera on hiukan sen sorttinen, että sen aika saattaa olla ohitse. Se on osittain vaurioitunut niin kuin siihen olisi iskenyt salama. Monirunkoinenkin se on. Ehkä siinä olisi paikka sille tammelle? Minusta on järkevää ajatella niin, että jos pihasta lähtee iso puu, on viisasta istuttaa tilalle uusi tulemaan, ellei tarkoituksena ole saada tilaa/valoa/ilmaa pihaan. Ainakin tietää vähän jo etukäteen miltä näyttää jos siinä kohdassa pihaa on iso puu. Kuten kuivan kuusen tilalle kasvaa hevoskastanja.

Ananaskirsikat olivat itäneet ja osa mustasilmäsusannoista! Jee! Ananaskirsikat olivat kovin hentoisia. Osa kaatui jo kastellessa. Katsotaan tuleeko niistä mitään. Samettikukat tarvitsisi jo koulia omiin ruukkuihinsa, jahka ensin löytäisin ne jostain. Siis ruukut. Samettikukat ei ole hukassa. Tosin en ihmettelisi jos näin olisi!

Eilen olin taas hevostelemassa. Opin pari uutta reittiä, joita voi mennä Liirin kanssa. Osa reiteistä oli kutakuinkin lumen peittämiä kapeita polkuja ja erittäin epätasaista maastoa metsässä, jossa hevonen joutuu ponnistelemaan puunrunkojen ylitse ja kiertelemään puita ja kapuamaan kivien ylitse. Tällainen ratsastus oli ihan uutta minulle! En ole ikinä mennyt umpimetsässä tai edes umpihangessa hevosella. Liiri oli varsinainen höyryveturi metsässä. Havut se koitti syödä ja pienemmät näreet se jyräsi! Sai itse pitää huolen, että pysyi selässä eikä osunut runkoihin tai oksiin. Mutta oli jännää. Ehkä menen toistekin näille poluille. Ilma oli kuin morsein, aurinko paistoi ja oli nollassa. Mahtava ratsatussää!

Mikä lintu pitää sellaista ääntä, kuin epävireisestä kitarasta ottaisi soinnun? Outo ääni kuitenkin kajahteli metsässä ratsastessani. Epäilen, että se oli joku lintu, sen verran säännöllisesti ääni kuului eikä kuulostanut miltään ihmisenkään tuottamalta ääneltä.

Nauttikaa viikonlopusta ja auringosta ihmiset :)

4 kommenttia:

  1. Tuo ananakirsikka onkin eksoottinen tuttavuus. Olisi mukava kuulla myöhemminkin, miten sen kasvatus on onnistunut. Oletko kasvattanut ananaskirsikkaa sisälämpötilassa vai onko sinulla jokin viileämpi tila? Minulla ei ole tarjota taimille kuin sisälämpötilaa ja tästä useimmat taimet eivät pidä.

    VastaaPoista
  2. Savea ja papuja: en oo ennen kasvattanut ananaskirsikkaa ja jää nähtäväksi miten onnistuu. Ihan on sisälämpötilassa, tosin yläkerran huoneessa on vähän alhaisempi lämpö kuin muualla talossa, mutta ei mitenkään merkittävästi. Siis ihmeen hyvin on esim. pelakuut lähteneet itämään, ihan ovat paisteisella ikkunalla ja kasvulehteä jo pukkkaa, eivätkä silti ole pitkiä honteloita! Raportoin sitten ananskirsikan vaiheista, että kuinka käy! Pussissa luki, että on istutettava kasvihuoneeseen ja niin meinasin tehdäkin.

    VastaaPoista
  3. Sinä sitä olet jo herännyt puutarhuroimaan hyvissä ajoin. Meillä omenapuut (9 vanhaa ja yksi tuoreempi) odottavat leikkuuta vielä ensi viikonloppuun. Pelakuille sain vasta vaihdettua mullat, joten täytyy odotella hetki ennen kuin uskaltaa leikata. Sentään olen kylvänyt jo lobelian siemeniä ja pääsiäiseksi kauraa. Lunta on vielä niin onnettoman paljon pihalla ja yöt kylmiä. Mukavia kevätpuuhia sinulle!

    VastaaPoista
  4. Hitunen: tuntui hyvältä alotella nuo leikkuuhommat, ihan niinku se jotenkin olis edistänyt tätä kevättä, kun jo jotain saa puuhastella puutarhassa :) Onneksi oli vaan nuo 3 omenapuuta ja isäntä apuna, itse en olkavammaisena olisi paljon puita leikellyt. Mukavaa kevään odotusta sinnekin :)

    VastaaPoista