perjantai 13. syyskuuta 2013

Monenlaista evästä

Steviaa menossa kuivuriin.

Hohhoijakkaa!

Pellonperän emännän superpuuro osa II

Välipalaa.

Kun kerta Tina's bloggasi hyvinvoinnista, niin ehkä vähäsen aihetta sivuten itsekin! (toisinaan kyllä tuntuu, että enempi sanottavaa olis siitä vastakohdasta...) Tuosta puurosta joskus aiemminkin olen blogannut. Silloin kun noudattelin aika tarkasti kiinteyttävää ruokavaliota, niin tuli opeteltua tuo puuronsyönti. Nyttemmin en paljon muuta oikein aamuisin syökään, joskus harvoin leipää, mutta ei aamu lähde käyntiin ilman puuroa! Ruokavalion lopettamisen jälkeen olen keksinyt uusia variaatioita nimikkeen "aamupuuro" alle.

Minähän en koskaan keitä puuroa, vaan se on ns. tuorepuuroa. (keittäminen on ihan liian rasittavaa ja aikaavievää ja kuka sen kattilan tiskaa?!) Kaurahiutaleiden (luomusellaisten tietysti aina kun mahdollista) päälle kaadetaan vain kuuma vesi vedenkeittimestä ja annetaan hautua. Nopeaa ja helppoa, eikä puurosta tule limaista ja venyvää. Aiemmin vedin aamupuuroni raejuustolla ja marjoilla, sittemmin on tullut kokeiltua jotain uuttakin. Olen lisännyt hiutaleiden joukkoon pellavansiemenrouhetta. Se on hyvää tavaraa pakille, suosittelen. Jotenkin se on tullut jäädäkseen, välillä kokeilen jotain muita siemeniä tms, mutta aina palaan takaisin pellavansiemenrouheeseen. Hyvää tavaraa! Rouheen lisäksi, olen tunkenut puuroon aina jotain leseitä (kaura,vehnä, milloin mitäkin sattuu kaupasta mukaan tarttumaan) ja nyttemmin myös kuivattuja marjavalmisteita (tyrni, karpalo yms). Raejuusto on jo ihan perussettiä, ilman sitä ei puuroa pysty syömäänkään. En myöskään laita puuroon suolaa tai voita tms. Joskus marjojen joukossa on sokeria tai ripsautan intiaanisokeria päälle. Suolattomuus/ makeus on totuttelukysymys. Hyvin pärjään ilmankin. Kun haluaa oikein hemmotella, laitan hiutaleiden joukkoon pähkinäsekoitusta (rusinatkin käy) ne saa olla mukana kun lisään veden. Ne hiukan pehmenee ja maistuu hyvältä. Myös muussattu banaani toimii, tuo makeutta puuroon. Joskus tungen kuivattua nokkosta tai pellavansiemenöljyä lorauksen puuron päälle. Kannattaa kokeilla :)

Välipalalle varastin vähän mallia Tiinalta. Rahkaa olen mussutellut jo pitkät tovit (rahka on hyvää proteiinin lähde) ja nyt kylkeen heitin vattuja, banaania ja kuivatuista marjoista tehtyä rouhetta. Toimii välipalalla, miksei kevyeänä lounaanakin tai iltapalalla. Satsia voi aina muutella tarpeen mukaan.

Näillä eväillä tähän syksyyn!

***

En ole paljon ehtinyt omalla pihamaalla käyskentelemään. Isäntä leikkasi nurmikot (toivottavasti) viimeistä kertaa ja nyt odotellaan lehtien putoamista maahan. Ehdin yhtenä vapaapäivänä tyhjäämään kasvihuoneen. Loppupeleissä sain jonkin verran satoa kirsikkatomaateista, mutta mihinkään hurjiin lukemiin ei päästy tänäkään kesänä. Makeita kuitenkin olivat ja tuhottomasti kasvoivat! Ananaskirsikan kanssa kävi vähän ohraisesti, kun tarhurin into hoitaa loppui ja melko jättimäinen pusikko niistä kasvoikin. Ensi vuonna avomaalle. Hedelmät eivät oikein ehtineet kypsyä. Joten niin lähti sekin kokeilu kompostiin. Kompostista puheenollen, hyvin pöhisee Globessa komposti ja aikalailla oman onnensa nojassa. Välillä olen sekoitellut sitä huomatessani ja lisännyt puutarhajätettä (lehtiä, ruohonleikkuujätettä tai muuta kasvijätettä) joukkoon. Viimeksi ainakin nousi aivan kuuma hönkä, joten käyminen on hyvässä vauhdissa. En varmaan tänäkään vuonna tyhjennä nyt syksyllä kompostia, vaan se saa olla talven yli jäässä ja sitten keväällä käyminen jatkuu. Ostettiin se lisärengas Globeen, joten talvenkin kompostijätteet mahtuu varmasti sinne.

Pakko oli päästä vähän haravan varteen, vaikka suurin osa lehdistä on vielä puissa. Meillä on pihapiirissä rutkasti puita, pihlajia, vaahteroita, koivu yms... joten lehtiä tulee. Kärräsin sitten niitä lehtiä kasvimaalle. Kompostoitukoot siellä, hyvää maanparannusainetta. Samoin kippasin tomaattien kasvusäkit sipulimaalle. Katsotaan perustanko samaan paikkaan ensi vuonna kasvimaan. Ainakin maa-artisokat kasvaa varmaan jo parimetrisinä hujoppeina taivasta tavoitellen. Niissä on muuten nätti keltainen kukka. En ole kurkkinut maan alle, onko siellä jotakin möttejä jo. Taidan katsoa vasta keväällä. Goji-marja on kasvanut kasvimaalla hurjasti. Hyötyisiköhän se lehdillä peittämisestä vai paleltuneeko talvella?

Urheiluihinkin olen taas päässyt kiinni. Totesin, että toivo ei ole menetetty, vaikka olenkin ryyppinyt kahvia ja syönyt pullaa läpi kesän, joten aloitin taas liikkumiset. Isäntä on ajellut pyörällä, minä juossut (minkä akillesjänne on antanut myöden) ja hyötyliikuinpa kävelysauvojen kanssa vajaan 4 km töihinkin ja takaisin tässä yksi päivä. Kotona olen treenaillut jumppamatolla keskivartaloa yms, eikä vielä olkapääkään ole ruvennut vihoittelemaan. Punnerrukset olen jättänyt suosiolla tekemättä, sillä tiedän, ettei niistä olkapääni tykkää. Olkapään hajoamisesta onkin nyt tasan vuosi aikaa. Ja tasan vuosi toipumiseen on mennytkin. Viimeaikoina olka on ollut paremmassa kunnossa siitä huolimatta, että olen tehnyt aika rajustikin puutarhatöitä. Täysin kunnossa se ei ole vieläkään, mutta mahtaako koskaan tullakaan. Mene ja tiedä. Kahvakuulia olen vähän vältellyt, 4 kg kuulaa olen käyttänyt apuna joissakin liikkeissä, mutta muutoin olen jättänyt ne ovistopparin virkaa toimittamaan, ettei mene lisää olkapäitä rikki. (toim. huom. omaa tyhmyyttäni olkapääni rikoin, enkä kahvakuulaa siitä syytä. Vinkkaan vain, että käyttäkää järkeä, lämmitelkää hyvin ja tehkää liikkeet oikein.)

Kuivasin steviaa hyötykasvikuivurissa. Sitä tuli pari lasipurkillista. Saa nähdä tuleeko käytettyä makeutukseen. Meinaan keräillä nokkosen siemeniä. Niitä varmaan on puoli peltoa täynnä, joten sato voi olla aika hyvä. Kaksi pientä lasipurkkia kuivattua nokkosenlehteä olen syönyt aamupuuroni päällä. Käytiin myös isännän kanssa sienessä. Kuivuus tosin  haittaa jonkin verran sienien nousemista. Tatteja löytyi ja niitä kuivatettiin kuivurissa. Isäntä teki lihapullat höystettynä sienillä. Kyllähän ne siellä meni jatkeena, vaikka olenkin vasta opetteluvaiheessa sienien syönnin suhteen.

Aurinkoisia syyspäiviä teille!

2 kommenttia:

  1. Asiaa! Herkullisen ja terveellisen näköstä pöperöä, puuroa tars iteki tehdä aamuisin... Pellavansiemen on tosiaan mahalaukun paras ystävä. Isä selitti, että joskus muinoin naapurin papparaiselle, jolla oli kaikkea mahdollista mahahaavasta lähtien, keitettiin pellavansiemenestä semmosta "limaa" mitä se sit pisteli suuhunsa. Rauhoitti vatsaa.

    Hoppas että sun olkapäät kestää! Voitas muuten joku kerta käydä vähän juoksentelemassa yhdessä! Rentoa vloppua sinne!

    VastaaPoista
  2. Tuo tuorepuuro on kyl nopee ja helppo. Eikä varsinaisesti sellasta "puuroa puuroa". Inhoon ku kaurapuurosta tulee semmosta limaa, yöööh. Muistan ku pienenä mulla oli ongelmia mahan kanssa, oli kans puhetta pellavansiemenlimasta jota ois pitäny aamuisin ryystää tyhjään mahaan. Nams.

    Voitas tosiaan, tosin mun juoksu on kyl säälittävää kihnutusta, mut haitannooko tuo mitään :) Vkonloppuja!

    VastaaPoista