tiistai 26. helmikuuta 2013

Orastaa jo!

Uskokaa tai älkää, pelargoniat "Super Hybrid Mix" itivät parissa päivässä!!! Nyt on jo vihreä taimi nostanut päätään mullasta! Uskomatonta. Jo eilen katsoin, että voiko olla totta, ihan kuin sieltä vihreätä pilkistäisi ja kyllä - näin on! Saas nähdä miten isoja pelakuita mulla on ennen kuin saan ne edes kasvihuoneeseen...

Ukko rakenteli semmosen taimihyllyn, joka kauniisti paketoitiin kelmulla, jotta kissat ei heti tiputtelisi taimia alas. Ruma kuin mikä tuli lopputuloksesta paketoinnin jälkeen (hylly itsessään oli ok) mutta toimii. Se on sitten yläkerrassa minun työhuoneeni ikkunalla, koska siellä on paras valo. Nyt vaan odotellaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Mutta nopeaa toimintaa oli kyllä tuo!

Täällä ollaan kuumeessa. Jonkin sortin pikkuflunssa iski. Tai oikeastaan minulla ei ole muita oireita kuin tuo pieni lämpö ja väsymys. Onneksi jaksoin maanantain työpäivän, nyt on pari päivää aikaa toipua. Olen lähinnä majaillut sohvalla ja juonut mehua, jonka hain kellarista (omatekemää!) ja syönyt isännän tekemää tomaattikeittoa. Uusi aluevaltaus kokkausrintamalla. Äsken otin pakkasesta pullan ja kohta keitän kahvit. Oikeastaan ihan ok olla pikkuisen kipeänä, saa ainakin luvan kanssa levätä ja loikoilla. Ei ole kiirettä mihinkään.

Otin irtioton Facebookista. Jotenkin hirveän vapauttava tunne olla sieltä pois. Meni hermo tiettyihin ilmiöihin siellä ja tuntui hyvältä ottaa pieni irtiotto. Varmaan ihan saman ajan tulen istumaan koneeni äärellä vaikka en Facebookissa olekaan, on mielenkiintoisia blogeja luettavana, puutarhapalstoja yms. Ja tietysti tämä omakin blogi päivitettävänä.

Olen menossa taas fyssarille olkapäästä ja toivon, että saisin jonkun järkevän vinkin mitä tämän kivun kanssa pitäisi tehdä. Olan tilanne on nyt taas pahentunut, vaikka en ole oikeastaan mitään uutta tai erilaista tehnyt. Tiettyjä toimintoja olen rajoittanut, käyn nyt hierojalla jne. Toivottavasti saadaan käsi kuntoon. Alkaa vähän kypsyttää tämä ainainen kipuilu.

Elämä muutoin on ollut oikein mukavaa viime päivinä. Olen tuntenut suurta kiitollisuutta kodista ja pihapiiristä ja omasta rauhastamme. Lisäksi olen toteuttanut yhden pienen, mutta jo pitkään rinnan alla kyteneen haaveen ja se on paluu hevosen selkään. Bloggaan uudesta heppaystävästäni myöhemmin kuvan kera. Hän on todella mukava tapaus ja toivon, että meidän yhteistyö ja orastava ystävyys saa jatkua pitkään tästä eteenpäin :)

Nyt sumpin keittoon!

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Emäntä lämmöllä suosittelee

Emäntä suosittelee...
...teillekin seuraavanlaisia puuhia!

Eilen aloitin kylvöhommat! Purkkeihin pääsi kirsikkatomaattia sekä tummaa kirsikkatomaattia "Black Cherry", pelargoniaa Super Hybrid Mix sekä pari hopeakuusen kävystä pöllittyä siementä (idean nappasin Maelkalta Lahnakuttavasta!) Niin ja vaaleanpunaista koristetupakkaa "Avalon Bright Pink" kylvin hajakylvönä isompaan astiaan, tarkoituksena sitten koulia omiin purkkeihin myöhemmin. Nyt enää ongelmana on mihin kaikki tämä sijoitetaan niin, että saisivat valoakin ja miten kissat pidetään irti kylvöksistä - se lienee isompi ongelma!






Muoviruukut oli taas teillä tietymättömillä kun niitä olisi tarvinnut, joten käytin jogurttipurkkeja, rahkapurkkeja, vessapaperirullia ja sanomalehdestä pyöräyteltyjä ruukkuja. Katsotaan miten näiden kanssa pärjäillään!

Vielä jäi kylvettävää, ostin ananaskirsikkaa hetken mielijohteesta ja esikasvattaa voisi myös noita idänunikkoja, tosin ne voi kylvää suoraan maallekin. Tietty punajuurikasta ja taisi siinä olla joku isännän äiteeltä saatu kesämalvikki-pussikin. Katsotaan sitten minne niitä heittelen.

Katsoin Tanskalaista maajussia tässä joku päivä. Siinäpä vasta hauska mies! Mutta miehestä viis, vaan mitä hän puuhaili? No teki tietysti tosi hienoa aitaa risuista. Ensin oli kaksi riviä tammitolppia, joiden välissä oli ehkä 40-50cm väliä. Siihen väliin hän sitten tunki kaikki ylimääräiset puiden oksat ja risut. Aidasta tuli muuten aika hieno ja heti sain innoitusta jahka itsekin tekisi moisen? Iso työ siinä kyllä on, mutta saisi kätevästi hyödynnettyä kaikki oksat mitä puutarhasta tulee ja niitä voi lisäillä sitten sitä mukaa kun edelliset hajoavat. Oksaa nimittäin tulee paljon, ainakin meidän pihassa kun puitakin on runsaasti. Jo viime vuonna ehdin vain vähän leikellä sitä sun tätä, niin oksia tuli todella paljon.

Huomenna loppu tämä "lomani" ja palailen taas työhön. Tosin pientä flunssaa tuntuu iskevän, joten jää nähtäväksi onko sitä työkuntoinen, toivottavasti! Tänään loman loppumisen kunniaksi vielä isännän kanssa illan hämärissä tehtiin nuotio pellolle ja paistettiin makkaraa. Siinä sitä nökötettiin hiljaa, katseltiin tulta ja sitten tokaisin "tässä sitä vaan nyt sitten omalla pellolla paistellaan makkaraa". Se oli hieno hetki se. Varmaan jatkossakin tullaan istumaan nuotiolla.

Nyt suihkuun ja nukkumaan, öitä ihmiset, kullekin voimia tulevaan viikkoon!

torstai 21. helmikuuta 2013

Keräilyä, lomailua

Sain aivan törkeän hyvän keräilyidean! Idea lähti siitä, kun saatiin isännän äiteeltä uusi saunamittari uuteen saunaan. Itse olin jo sanonut isännälle, että haluaisin vanhan, jo alkuperäisessä saunassa olleen mittarin sinne, koska se oli nostalginen ja halusin säästää jotain vanhaa. No sitten sanoin isännälle, että laitetaan ne vierekkäin. Sitten keksin! Täytyisi ruveta keräilemään saunamittareita ja ripustaa ne kaikki saunan seinälle! Minusta ajatus oli ihan mahtava, sillä kukaan ei koskaan ole voinut keräillä mitään niin coolia kuin saunamittareita! Ajatelkaa. Sitten kaikilta reissuilta voisi aina ostaa uuden löylymittarin. Olisiko hienoa. No, isäntä ei lämmennyt kamalasti ajatukselle, mutta suunniteltiin, että jos joskus kunnostetaan vanha ulkosauna, niin sinne ruvetaan varmasti keräilemään saunamittareita seinälle. Sen pituinen se.

Uusi löylymittari!


Vanha löylymittari.

Tänään paistoi aurinko mahtavasti ja kävin käyskentelemässä tiluksilla. Kiersin pellon ja löysin murhapaikan!! Joku fasaani oli päässyt hengestään, kauhea kasa höyheniä oli vaan jäänyt. Niitä sitten keräilin vähän jemmaan, olivat kauniita. Sääli fasaania. Ehkä se oli se jalkapuoli kukko, joka on pihassa tepastellut vähän huonon näköisesti. Hienolta näytti pihamaalla, lunta tosin on turkasesti, mutta se joudutti kevätajatuksia kun mietin, että pian pääsee leikkaamaan omenapuita ja pensaita kuitenkin. Jahka tästä vielä kevät vähän etenee.

Mulla ja isännällä on työn alla taimihylly. Kävin tänään jo tuolta liiteristä etsimässä sopivat laudat siihen. Se tulee sitten makkarin ikkunalle, vaikka valo ei siellä olekaan parhain mahdollinen. Kuitenkin kissojen takia ei kehtaa ripustaa sitä minnekään muuallekaan. Pianhan tässä jo saa aloittaa kylvöt. Täytyisi hakea vaan kylvömultaa ensin kaupasta. Vielä ei ole toimertunut, vaikka asia onkin ollut mielessä jo jonkin aikaa. Marketista ei moista saanut.

Kävin tässä vanhan ystävän luona vierailulla, ei olla nähty neljään vuoteen. Pääsin sitten siellä hevosen selkään piiiitkästä aikaa! Oli aivan mahtavaa kun sain ratsastella lumisessa metsässä! Niin paljon innostuin, että itseasiassa olen huomenna menossa lähikaupunkiin testaamaan erästä vuokraheppaa, jota voisin sitten jatkossa käydä kerran tai pari viikkoon ratsastelemassa. Jännittää ja tuntuu mahtavalta! Niin pitkään on kytenyt tämä toive aloittaa hevostelu jälleen ja nyt siihen on mahdollisuus. Katsotaan miten pärjään. Paikat on vieläkin kipeänä maanantain ratsastelusta, katsotaan pääsenkö huomenna kapuamaan selkäänkään!

Talvi"loma" on mennyt ihan leppoisissa merkeissä. Olen nähnyt paljon kivoja ihmisiä, saanut kestitä kivoja ihmisiä ja viettää aikaa erittäin kivojen ja ihanien ihmisten parissa, joten paljon paremmaksi ei tästä loma voi enää muuttuakaan :)

Ottakaa rennosti, nauttikaa auringosta toivottaa Nukkis!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Kasvikuvia sisältä ja vähän lintukuvia pihalta ( ja sisältä...)

Riutunutta porukkaa ikkunalla.
Sibylla äityi kukkimaan.



Mustarastaalle maistui ompunjämä!



Työhuoneessakin lentelee jo lintuja...
Tulilatva viime syksynä saatu ja yhä hengissä!


Vähän kuviakin pitkästä aikaa. Sain ystävältä ihanan violetin juorun pistokkaita jotka istutin keittiöön kultaköynnöksen kanssa isoon ruukkuun. Noh... yksi sana: kissat. Ovatpa käyneet mutustelemassa ja maistelemassa sopivin väliajoin tuota kasvia ja nyt ei enää voida kovin hehkeästi... Pitäisikin istuttaa kissoille kauraa popsittavaksi taas pitkästä aikaa, josko jättäisivät minun rehut rauhaan!

Orkideani Sibylla (kyllä, sen nimi on Sibylla) äityi kukkimaan. On niin nätti! Siskolta sain innoituista hoitaa vähän paremmin orkideaojani. Hänellä kukoistavat orkideat jatkuvasti, upeasti kukassa. Hoito-ohjeina runsas valo ja upotuskastelu kerran viikkoon, johon on kahvin jämät laitettu joukkoon. Meillä taas kissat on iskeneet orkideoihinkin, mokomat päässeet tiputtelemaan kukat lattialle. Nyt eivät tipu enää, ovat nimittäin ilmastointiteipillä kiinni ikkunalaudassa :D

Lintulaudalla kävi mustarastas vierailemassa. Sille maistui vanhat omenanjämät, jotka vein aikaa sitten lintulaudalle ja pudottelin sitten maahan kun ei kelvannut kenellekään. Sieltä se niitä kovasti nokki. Linnut on jo saapuneet sisätiloihinkin kuten seuraavasta kuvasta näkyy....

Kasvikuva on viimeinenkin, nimittäin tuparilahjaksi saamani tulilatva, joka on EDELLEEN hengissä (kaikkien olettamusten vastaisesti) ja onpa mokoma tehnyt lisää lehtiäkin, joten ei se varmaan ihan heti ole kuolemassa?

Semmoista vain. Tänään askartelua taideseuran tiimoilta, mukavaa :)

torstai 14. helmikuuta 2013

Viime vuoden hommat, tulevan vuoden hommat

Aloitin ihan vanhanaikaisesti käsin kirjoittamalla pitämään puutarhapäiväkirjaa. (vaikka toki tännekin raportoin milloin mistäkin hommasta mitä on tullut pihalla tehtyä.) Sain isännältä joululahjaksi tuollaisen tyhjän kirjasen, johon on hyvä kirjoitella. Järkevää kirjoitella ylös mitä on mihinkin istuttanut, pitkän talven jälkeen kun ei tahdo enää muistaa! Listasin päiväkirjaani mitä kaikkea tuli tehtyä jo tähän taloon muuttovuonna loppukesästä ja syksystä. Tässä pieni kooste:

- toisen perennapenkin osittainen kunnostus
- kaivon ympäristön laattojen kaivaminen esiin
- kompostin hankkiminen ja kompostoinnin aloittaminen
- hevoskastanjan istutus ja tukeminen
- syyshortensia Vanille Fraisen istuttaminen
- etupihalle syreenin istuttaminen (huono paikka, lumet jymisevät suoraan syreenin niskaan...) 
- takapihalta pensas pois, tilalle pisaran muotoinen perennapenkki jossa kuunliljaa, kirsikkapuu, sipulikukkasia kevättä varten, sekä valeistutukseen säleikkövilliviinit ja tähtiputki
- krookuksia, mustia tulppaaneja, kirjopikarililjaa

Tulevan vuoden (ehkä paremminkin vuosiEN...) lista olikin sitten pidempi:

- kissatarhan rakennus (tämä nyt ei varsinaisesti liity puutarhanhoitoon mutta onpahan pihahomma tämäkin) Voipa olla, että naamioin tarhan kasvein jokatapauksessa.
- kanalan rakennus
- pellon kunnostamisen aloitus
- kasvimaan tekeminen
- kaivon käyttökuntoon laittaminen
- toisen perennamaan kunnostus
- talon päädyssä olevan perennamaan siirto (kivijalan vieressä olevien perennojen siirtäminen, mutta minne...?)
- hedelmätarhan kunnostus
- kasvihuoneen pystytys
- kuivan kuusen operointi (jätänkö tolpan köynnöskasvia varten?) 
- kompostin jatkokompostoitumispaikka

Kirjoittelin myös ylös toivekasveja, mitä haluaisin hommata/saada pihaan:

- luumupuun taimia (näitä ehkä saan tutulta)
- köynnöshortensia (must have!)
- tammen taimi on jo varattuna ;)
- jotakin ruusua halajaisin tuohon muiden ruusujen vierelle
- jotakin varjokasvia kuusten alle leviämään vapaasti kasvavaksi, rönsytiarellaa, pikkutalviota, rentoakankaalia tai taponlehteä? (tai ehkä näitä kaikkia!!)
- rhodoja haaveilen varjopaikoille pihaan, mutta alppiruusut viihtyvät hyvin esim.mäntyjen alla, meidän pihassa on enemmänkin kuusia. Liian kuiva paikka ei saa olla, joten mahtaisiko tuo kuusten nurkkaus olla niille hyvä? Varjokasvit saisivat sitten levitä rhodojenkin alle....
- lisää sipulikasveja kevättä varten

Siinäpä sitä listaa ja suunnitelmaa. Tuo hankintalista on aikas lyhyt ja ehkä parempi niin kukkaron kannalta, tosin luulen että kesän edetessä se saattaa lista kummasti pidentyä... Ajattelin, että jos tuo pellon kunnostus pala palalta onnistuisi, niin kasvien hankkiminen yhdelle palaselle ei olisi mikään mahdoton tehtävä. Monilta ystäviltä saa vaihtareina perennoja ja kerran vuodessa raaskii jonkun kasvin tai puun ostaakin. Pitäisiköhän järjestää perennojen vaihtaripäivät? Lähipiirin tuttavat saattaisivat hyvinkin innostua. Oi se olisi ihanaa! Tarjoilisin aurinkovarjon alta jotakin kylmää hedelmämehua vierailijoille.

Sellaisia suunnitelmia ensi kesälle. Saapa nähdä mitä tulee toteutettua ja mitä ei. Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä yhtenä vuotena. Kriittisimmät noista on kissatarhan tekeminen ja toki toivoisin kompostin jatkojalostuspaikkaa myös. Kaiken muun ehtii kyllä... ennemmin tai myöhemmin.

Iloista viikonloppua lukijat! Toivotaan että aurinkokin näyttäytyisi taas pilviverhon takaa...

tiistai 12. helmikuuta 2013

Heureka! Kiitos Pentti!

Ensi kesän työmaa...




Lueskelin sohvalla Pentti Alangon Perennat-kirjaa ja pohdiskelin taas pellon kohtaloa. Suurimpana ongelmana tuon pellon muuttamisessa puistoksi tai pihaksi tai puutarhaksi on juurikin tuo rikkakasviongelma. Sinnikkäällä niittämisellä voisi saada aikaan "luonnonurmen", mutta se vaatisi sinnikästä niittäjää (joka ei ole tämä emäntä) sekä konetta jolla niitto suoritetaan (eikä se ole viikate). Lisäksi pelto on epätasainen, siinä on viljelty mansikkaa ja alla on havaittavissa jäänteitä mansikkapenkeistä. Leikattavalle nurmikolle tarvitaan kuitenkin kutakuinkin tasainen pohja. Kysymys kuuluu, haluanko ylipäätään pellosta nurmikko ja miksi siinä pitäisi olla nurmikko? Jotenkin sitä ihmisen aivot naksahtavat asentoon, jolloin ajatellaan nurmikon olevan pihan perusta ja siihen päälle sitten rakennetaan mitä rakennetaan. Saadaan nopeasti vehreätä ja peitettyä esim. rakentamisen jäljiltä mustana oleva maa. Faktahan kuitenkin on se, että nurmikko on työlästä hoidettavaa. Sitä pitää leikata jatkuvasti, toisinaan lannottaa, toisinaan ilmastoida ja entäs jos tulee sammalta ja voikukkia!

Pentti Alanko mielestäni kuuluttaa ihanasti luonnollisuutta puutarhoissa ja sitä, että kukkatarhakin pitää itse huolen itsestään, kunhan oikeanlaiselle kasvupaikalle on valittu oikeanlaiset kasvit. "Perennat" kirjassa hän vinkkaa, että kannattaa aina istuttaa vierekkäin useita lajeja ja kun näkee mitkä niistä menestyvät, lisätä niitä. Suomalaisten pihojen ongelma on varmaan sekin, että ihmiset haluavat pienen sievän perennapenkin, jossa on tiukka raja, jonka toiselta puolelta alkaa nurmikko ja toisella puolella on kukkaset. Sitten työllä ja tuskalla yritetään saada isoiksi kasvavat ja hyvin viihtyvät kasvit pysymään tuolla pienellä pläntillä vaikka niiden koko olemus huutaa lisää tilaa ja vapautta levitä laajemmalle alueelle. Juurikin tämä tuottaa entistä enemmän työtä ja päänvaivaa kotipuutarhureille.

Perennat kirjassa sivulla 21 seisoo seuraavanlaisesti: "Ongelmallisinta tämän uuden, "luonnollisen puutarhatyylin" toteuttaminen on silloin, kun puutarha perustetaan tasaiselle pellolle runsasmultaiseen, ravinteikkaaseen savimaahan. Tätähän on totuttu pitämään parhaana mahdollisena puutarhamaana ja niin asia onkin, jos kasvatetaan paljon valoa ja ravinteita vaativia vihanneksia, ryhmäperennoja, yksivuotisia ryhmäkasveja ja ryhmäruusuja. Rikkakasvit tulevat olemaan tällaiselle paikalle perustettavassa puutarhassa suuri riesa ja niiden torjunta vaatii aluksi kovasti työtä."  * Että silleen. Sivulla 23. puhutaan tärkeästä puu ja pensasvyöhykkeestä ja mainitaan, että peltotontille on aluksi pyrittävä luomaan tontin rajalle puu- ja pensasvyöhyke nopeasti kasvavilla kasveilla, kuten pajuilla, lepällä, koivuilla tai terttuseljalla. Näiden suojaan sitten ryhdytään isututtamaan vähitellen ne puut ja pensaat, jotka halutaan kasvavan alueen lopulliksi puiksi. Eli puutarhaan on saatava nopeasti varjoa, joka auttaa rikkakasvien torjunnassa.

Nyt kun katselin tuota kuvaa totesin, että puuvyöhyke on jo olemassa meidän pellon ympärillä. Vasemmalla sivustolla kuusiaita, takana männyt ja mitä muuta tuolla tontin kauimmaisessa nurkassa mahtaa kasvaakaan (en ole edes tainnut käydä vielä tutkimassa missä tuo meidän pellon ja rivitalojen välinen raja oikein kulkee...) ainoastaan talolta katsottuna pellon oikea laita on osittain vapaata puista ja pensaista, talollepäin tultaessa tulee vastaan hedelmätarha ja siinä niitä puita sitten alkaa ollakin.

Vaahterathan ovat kovia kylväytymään ja siellä täällä pellolla niitä jo kasvaakin. Ajattelin, että niistä voisi jättää isoimmat suosiolla kasvamaan tulevan puistomme puiksi, kun kerta ovat jo alkuun kasvussa päässeet heinikosta ja rikkakasveista huolimatta. Jos ne ovat päättäneet tulla pellollemme, miksi taistelisin vastaan? Selvästi ne viihtyvät, joten josko noudattelisin tätä luonnonmukaisuuden periaatetta. Ehkä minun pitäisikin lisätä pellolle vaahteroita ja tätä kautta saisin varjoa, joka auttaisi minua pääsemään eroon rikkakasveista?

Mietin aloitanko keväällä pellon työstämisen vain reunasta muokkaamalla kasvimaan pellonlaitaan taloa lähimpään reunaan. Alan kallistua hylkäämään niittoajatuksen (ehkä siksikin ettei ole sitä vempelettä jota traktoriksi kutsutaan...) ja mietin muuta taistelukeinoa rikkakasveja vastaan. Myrkytystä en millään haluaisi tehdä, vaikka se olisi helpoin tie rikkakasveista vapaaseen pintaan. Luonnonlapsi minussa pistää kuitenkin vastaan.

Jos olisin kovasti kärsivällinen ihminen ja omaisin mustaa muovia runsain mitoin, voisin kuvitella peittäväni pellosta sopivan palasen aina vuosittain ja tappaisin tätä kautta rikkakasvit. HEUREKA! Toisaalta se voisi olla erittäinkin järkevä ajatus! Ajatelkaapa, vuosi tai pari muovia maassa niin että rikkakasvit kuolevat, sitten maapalan paljastus, muovin siirto viereiselle maapalalle ja näin voisi rauhassa keskittyä pieneen palaan kerrallaan ja rakentaa näin pihaa pala palalta kuin palapeliä. Joka kesä valmistuisi yksi palanen, sopivan pieni että saisi tyydytystä istuttamisesta ja muovaamisesta. Ei liian rasittava, kukkarolle kuin fysiikallekaan, pienen palasen pystyisi hoitamaan helposti joka vuosi. Ehtisi suunnitella rauhassa seuraavaa siirtoa. Ei vaatisi vempeleitä, lapiolla pääsisi jo pitkälle ja rasittavimman homman eli rikkakasvien torjunnan hoitaisi aika. Tosin, mahtaisiko viereisen alueen rikkakasvit levitä "vapautetulle" palaselle kovinkin nopeasti? Tässä on mietintämyssyn paikka!

Jospa en kuvitteliskaan tekeväni pihaa valmiiksi tässä ja nyt, yhdessä tai edes kahdessa kesässä vaan näkisinkin pellon raivaamisen vuosikymmenien projektina, rauhallisena etenemisenä kohti päämäärää, joka olisi upea puutarha puineen, pensaineen, perennoineen. Monimuotoinen, jossa viihtyisivät kasvit ja eläimet... Se olisi elämäni suurin projekti, koko kärsivällisyyteni äärimmilleen venyttävä prosessi, jonka jälkeen minusta olisi tullut raaaaauuuuhallinen, syvällinen ja pohdiskeleva ihminen ja lisäksi käyskentelisin tajunnan räjäyttävän hienossa puutarhassa!

Tuon idean toteuttaminen ei silti estäisi minua istuttamasta tontin reunoille pensasvyöhykettä. Omasta pihasta saisi kaivettua syreeniä jonkinlaiseen aidanteeseen (mokoma on levinnyt minun kukkapenkkiin) tuttavalta saisin pajun pistokkaita. Suunnittelin pajuaitaa. Se olisi nopeakasvuinen, siitä voisi tarvittaessa tehdä vaikkapa leikattavan aidan ja saisin siitä materiaalia kransseihin ja pajutöihin. Ja pajut nyt viihtyvät missä vain. Miksei meidän pellon laidalla.

Voi kun olisin keksinyt tuon idean jo viime kesänä! Olisin saanut ensimmäisen palan "tekeytymään". Ehkä tästä ideasta on hyvä alkaa. Nyt tuon pellon raivaaminen ei tunnu yhtään niin isolta ja ylitsepääsemättömältä projektilta. Ehkä ensi vuonna kun tuo musta muovi tekee tehtäväänsä, ehdin kunnostaa hedelmätarhaa ja tehdä muita asioita... Suunnitellaan, suunnitellaan!

Meinasin kirjottaa vielä rodopuutarhasuunnitelmasta, mutta tästä tulee muutoin vessapaperi (eli pitkä) eikä kukaan jaksa lukea, joten ensi kertaan se postaus.

T: Pellonperän nuori emäntä, joka intoa puhkuen on täysin ja erittäin valmis kevääseen ja kesään!

* Kirja on Tammen kustantama, Pentti Alangon kirjoittama Perennat. Kirjan kuvat ovat myös Pentti Alangon ottamia.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Hiljaiseloa, kevään suunnittelua

Pellonperän rauhaan ei kuulu mitään ihmeempiä. Täällä odotellaan jo kovasti kevättä ja lasketaan viikkoja milloin se lumi rupeaa sulamaan ja voi jo odotella ensimmäisiä krookuksia ylös penkeistä. Nyt tosin lunta on tullut lisää ja on jouduttu taas lumitöihin. No, kyllä se kevät sieltä ajallaan tulee, ei ole vielä koskaan jättänyt tulematta! Syyhyttää kyllä kovasti jo päästä lapion varteen ja pihahommien kimppuun.

Lumi tippuu katolta ja kissat ihmettelee kolinaa. Fasaanit pyörii pihapiirissä vaikka oltaisiin ulkonakin, ei ne pelkää. Hauskoja otuksia. Lintulaudalla vieraili puukiipijä, oli minulle tuntematon otus, mutta löydettiin sitten nimikin sutjakalle linnulle. Tikka käy säännöllisesti, tosin ensimmäinen talipötkö on nyt tuhottu, täytyisi ostaa uusi. Olen miettinyt mitä on tapahtunut tinteille, jotka näyttävät sairalta, aivan kuin linnuilla olisi paiseita tai patteja? Ovatko pelastuneet kissan kynsistä vai saaneet kyytiä toisilta linnuilta? Talitiaisia ovat olleet nämä yksilöt.

Viikonloppu on vierähtänyt lähikaupungin Raamattupäivillä, todella mielenkiintoista hengenravintoa ja tietoutta Raamatusta olen saanut. Kiitollisin mielin imenyt itseeni tätä kaikkea informaatiota. Nyt onkin kokolailla uuvahtanut olo, viikonloppu on mennyt niin aktiivisissa merkeissä. Onneksi viikon päästä on talviloma ja silloin on tarkoituksena latailla akkuja.

Työhuoneen kattoon lehahti korppi. Isäntä oli saanut kaveriltaan täytetyn korpin, jolle ei ollut sijaa heidän taloudessaan (miksiköhän...) ja nyt se roikkuu meidän työhuoneen nurkassa pahaenteisenä. En ole ihan varma vielä, ollaanko me kavereita, mutta tuolla se nyt vaan killuu. On se kyllä aika hieno kun läheltä katsoo, vahva nokka. Kissat on tästä ilmestyksestä ihmeissään. Nuhru istuu isännän työpöydällä, tuijottaa lintua katossa ja juttelee sille.

Nukasta on kuoriutunut noutaja-kissa. Se rakasta pientä pehmopalloa, sinistä ja keltaista ja noutaa niitä autuaasti. Jos jaksaa heittää, se voi tuoda viisikin kertaa pallon takaisin. Näyttää huippusuloiselta kanniskellessaan palloa suussaan. Pehmopallot on Nukan ykkösleluja. Nuhru tykkää piippurasseista, joita ostelen sille välillä. Huvitti kun annoin sille yläkerran työhuoneessa piippurassin ja samana päivänä löysin sen keittiöstä, oli kantanut oman lelunsa alakertaan saakka. Toinen Nuhrun ehdoton lemppari on laser-valo ja siitä tykkää myös Neko ja Misaki. Nukka taas ei tunnu näkevän valopistettä lainkaan. Nekon lempilelu on varmaan minttupallo. Misaki on vähän yksinkertainen, eikä aina hiffaile lelujen ideaa, mutta tykkää kyllä tuosta letitetystä narusta, jos sitä vetää nurkan taakse piiloon. Nuhru tykkää myös pikkuhiiristä. Meillä suosittuja leluja on myös "potkupötkyt", kissanmintulla ja villalla täytetyt pötkylät, joita voi potkottaa takajaloilla samalla kun kyljellään maaten puree pötköä toisesta päästä. 

Raahattiin makuuhuoneesta kissojen raapimapuu tähän työhuoneen ikkunan eteen. Nyt kun makkari on edelleen kissoilta eristettyä aluetta (huomasin että yöllä voi nukkuakin rauhassa!) ei raapimapuulla siellä ole virkaa, joten raijattiin se alas. Nyt kissat on vähentäneet pöydälläni hyppimistä kun pääsevät raapimapuun päältä katselemaan lintuja.

Onneksi pian pääsee kylvämään kaikkea esikasvatukseen! Maaliskuussa taitaa olla aika hyvä hetki ryhtyä kylvöpuuhiin. Haksahdin vähän siemeniin, tuli hankittua punajuurta, ruusupapua, koristetupakkaa, pelargonia super hybridi-mix ja vaaleanpunaista idänunikkoa. Isännältä tilailin sellaista taimihyllykköä, jonka saa ripustettua kattoon ikkunan eteen. Ainoa paikka missä meillä taimilla olisi mahdollisuus selviytyä kissojen hyökkäyksiltä on makuuhuone, mutta mietin onko se liian pimeä. Haaveena sellainen laudoista tehty, naruilla yhteen kursittu ja kattoon tuleva hökötys, jonka saa sitten hyvin kasaan ja pieneen tilaan.

Nyt iltateelle ja voileivän tekoon. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Haasteeseen käsiksi

Lehmihaka-nimisestä blogista tupsahti haaste ja siihen tietysti tartuin kun näitä niin harvakseltaan satelee ja tykkään vastailla kysymyksiin. Kiitos!


Säännöt ovat seuraavat:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista

Kovasti olen jo itsestäni kaikenmoista täällä kertoillut, mutta koitetaas keksiä jotakin uutta.

1. Minulla on ollut jos jonkinvärinen tukka. Luonnostaan olen vaalea (nykyisin varsin maantienharmaa tai miksi sitä nyt sanotaan) mutta minulla on ollut punainen, sinimusta, vihreät raidat, tuhkanvaalea, ruskea ja ties minkä muun värinen tukka. Sanottakoon, että minulla on ollut myös pitkässä tukassa permanentti ja aivan siili.

2. Nukun nalle kainalossa. Sen nimi on Toivo. Iltaisin jos en löydä sitä, huudan miehelle "Toivo on hukassa!"
3. Kirjoittelen tarinoita ja runoja, siis muutakin kuin blogia. Kirjoittaminen on minulle rakas harrastus, vaikka toisinaan se onkin vähemmän pinnalla.
4. Harrastan vesijuoksua ja olen surkea uimari.
5. Olin varsinainen poikatyttö siilitukkineni nuoruudessa. Hävettää katsella vanhoja kuvia.
6. Lempivärini on armeijanvihreä.
7. Olen hävittänyt yhden kameran. En tiedä missä se on. Muutenkin avaimiani, puhelimiani ja muita tärkeystavaroita haetaan päivittäin joukolla...
8. Minulla on varsin omituinen ja rönsyilevä huumorintaju. Kaikki eivät sitä tajua, mutta kun osun yksiin jonkun ihisen kanssa, jolla myös on samankaltainen, meno on hervotonta.
9. En naura enää niin paljon kuin ennen.
10. Olen tuntenut itseni koko ikäni vanhaksi. Myös silloin kun olin 16 tai 18.
11. Minulla on kaksi isosiskoa ja yksi pikkusiskopuolikas.

Sitten haastajan 11 kysymystä, mielenkiintoista!

  1. Mikä oli lempilelusi lapsena?  - Ruffe-vauva niminen pehmolelu kaiketi.
  2. Minkä elokuvan katsoit viimeksi? - Skyfall
  3. Uusi vai vanha? - Vanha
  4. Mikä on rumin sana, minkä tiedät? - Tulee mieleen lähinnä sellaista sanastoa, jota ei kehtaa edes kirjoittaa.
  5. Kulkuvälineesi? - Nissukka
  6. Ruoka jonka haluaisit osata valmistaa? - Sushi
  7. Minkä taidon osaat? - Savimuotoilun
  8. Mikä on kummallisin tilanne, johon olet joutunut? - Menin kuntosalilla miesten pukuhuoneeseen, enkä tajunnut olevani miesten pukkarissa vaikka sinne tuli mies
  9. Nainen, jota arvostat? - Heitä on montakin. Ystäväni P.
  10. Mies, jota arvostat? - Ukkini
  11. Lempiaineesi koulussa? - Kuvis

Ja sitten omat kyssärit:

1. Mistä pidät omassa luonteessasi?
2. Mistä et pidä omassa ulkonäössäsi?
3. Jos voisit tehdä jonkin suuren teon maailmassa, mikä se olisi?
4. Mikä on mielestäsi ärsyttävin sanonta?
5. Mitä sivistyssanaa käytät usein?
6. Lempipuusi?
7. Benjihyppy vai laskuvarjohyppy?
8. Lämmin vai kylmä?
9. Liha vai kasvikset?
10. Kun laitat kädet ristiin, kumpi peukalo tulee päällimäiseksi?
11. Mitä sanoisit 15-vuotiaalle itsellesi?

Haastan Hitusen, Sessen, Norpan, Reettan, Jennyn ja Markan.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kurkistusta pimeään

Siivosin tänään kellarin. Olen sitä hommaa vältellyt syksyn sateiden ja tulvan jälkeen, eli siis jo riittävän kauan. Kellarissa itsessään ei ollut kamalasti mitään siivottavaa, mitä nyt hiekkaa tulvan jäljiltä ja vähän styroksroskaa alapohjaan menevän luukun peittämisestä. Mutta kellari on vähän sellainen paikka, tiedättekö, pimeähkö, hämähäkkinen ja vähän likainen. Tulee olo, että myyräkuume odottaa nurkassa. Kellari on vähän niinkuin oma sisin. Toisinaan se tuntuu niin synkältä ja ikävältä paikalta, sen siivoamista välttelee viimeiseen saakka. Koin jotenkin tuon kellarin siivoamisen myös oman sisimpäni siivoamisena. On vapauttavaa kun heittää jotakin pois. Varsinkin tällaiselle hamsterin luonteelle, joka tuppaa aina ajattelemaan, että "hei tätähän voi käyttää vielä askarteluun".

Roudasin vanhat perunalaatikot pois kellarista, alimmat olivat kaiketi kastuneet syksyn tulvassa, kun vettä oli alaportaalle saakka. Avasin oven ja heivasin laatikot vain pihalle. Roudaan ne ulkorakennukseen tässä (jahka ensin keitellään kahvit ja syödään isännän eilistä synttärikakkua...) ja katson saako niistä vielä jotain tehtyä. Kunnon mäntysuopakuurauksen ne ainakin vaativat ennen jatkojalostusta. Tehdään sitten uusia laatikoita, jos tarvitaan perunansäilytyspaikkaa kellarissa.

Kellarin portaiden alapäässä oli myös kaappi, ehkäpä vanhoja keittiön kaapistoja joka oli tuotu siihen portaan alapäähän säilytystilaksi. Roudasin senkin ylös portaita, (tiedä sitten mitä olkapää siitä tykkäsi, nostin kyllä jaloilla mutta kyllähän sitä käsiäkin vähän tarvitsee kantamiseen) avasin ulko-oven ja tönäisin koko höskän portaita alas. Tumps kolin kolin. Hellurei vaan! Tuntui vapauttavalta.

Harjasin roskat ja hiekat pois lattioilta, hämähäkinseitit sai kyytiä nurkista. Pinosin tiilet, joiden päällä perunalaatikot olivat olleet siistiin riviin seinustalle. Hetki aiemmin kun painuin kellariin olin leikellyt vanhan pussilakanan räteiksi. Sillä pyyhin seinät ja tasot ja ovet ja rappuset ja karmit ja heitin rätit suoraan roskiin. Kierrätystä sekin. Yksi jätesäkillinen roinaa pois tästä taloudesta.

Kellarissamme on hyllykkö, jossa on tekemiäni mehuja, vähän anopin kurkkusäilykettä ja paljon lasipurkkeja ja pulloja. Hyllykön edessä oli nipsuissa kiinni vanha suihkuverho. Otin sen irti ja heivasin roskapussiin. Tuntui hyvältä imuroida kaikki rakoset rappusista ja hyllyiltä ja pyyhkiä sormenjäljet pannuhuoneen ovesta pois.

Kellari on nyt siisti, kissatkin on käyneet sen tarkistamassa moneen otteeseen. Se on edelleen sama kylmähkö kellari, joka tuoksuu maalta, mutta ei tunnu pahalta. Nyt voi vähän omaankin sisimpään kurkistaa ja huomata, etteihän se ehkä olekaan niin paha paikka. Siellä voi säilyttää monenmoista, mutta joskus on hyvä heittää jotain mennyttä myös pois. Elämä on tässä ja nyt, tänään, tässä hetkessä, ei eilisessä eikä huomisessa.

Tänään olen kiitollinen puhtaasta kellarista. Kodista, säilömisen mahdollisuudesta ja poisheittämisen mahdollisuudesta. Olen kiitollinen kahdesta jalasta, joilla voin kiivetä kellarin raput alas ja ylös. Kiitollinen käsistä, joilla voin viedä roskapussin omaan sekajäteastiaan, josta roskakuski käy sen hakemassa ja toimittaa eteenpäin.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

ps. eilen köpsin autosta sisälle ja fasaanit olivat kuusen alla. Eivätpä emännästä piitanneet mitään, vaan jatkoivat siementen nokkimista, aivan kuin en niistä olisi ollutkaan alle 10 m päässä. Oravakaan ei minua enää pelännyt.