torstai 28. maaliskuuta 2013

Väliaikatietoja elämästä

Oli pakko lisätä tuollainen ihana nappi sivulaitaan, Tee se itse-ideoita puutarhaan. Nyt kaikki sieltä napsimaan parhaat ideat omaan puutarhaan! Kiva blogi, kannattaa vierailla. Lisäilin myös kissojen kuvat sivupalkkiin. On vähän mielessä pieni ulkoasun uudistus täällä Pellonperän emännässä, jahka tässä intoutuu.

Olen lähdössä pääsiäiseksi Itä-Suomeen, tänään viimeinen työpäivä ja sitten onkin pitkä pätkä vapaata. Mukava lähteä taas vähän reissuun ja nähdä taas sukulaisia, kummipoikaa jne. Mukavaa on. Isäntäkin lähtee omille reissuilleen, meille tulee kissavahti. Vähän jännittää miten se sujuu, vaikka uskon että hyvin. Meillä kun omat kikkansa kissojen kanssa. Kissojen ruokinta ei ole niin helppoa, että heitetään vain sapuskat nenän eteen ja kaikki syö kiltisti sopivan määrän. Ei sinne päinkään. Jos ei pidä varaansa, Nukka käy varastamassa kaikki sapuskat suoraan mikrosta ja juoksee ympäri pirttiä veriset lihanapalat suussa. Se on pahin skenaario.

Ovikello soi puolisen tuntia sitten. Ihmettelin, että kuka siellä nyt taas on. Ihmeen paljon on käynyt erilaisia kaupustelijoita, Jehovan todistajat tietysti jo pariin kertaankin, huonekalumyyjää ja ikkunaremppaa on tarjottu sun muuta. (pitäiskö hommata iso koira pihaan...) Mutta tänään oli ovella nuohooja ja nyt se jo onkin pannuhuoneessa huristelemassa. Mukavan oloinen kaveri, jutteli ummet ja lammet talon lämmityksestä ynnä muusta. Tuleepahan tämäkin homma hoidettua.

Olen koettanut kirjoittaa runoja oikein melkein tosissaan. Aion osallistua runokilpailuun. Kyllä niitä syntyy, pikkuhiljaa. Ongelma on lähinnä siinä, mitkä kelpuutan. Katsotaan miten käy! Kiva kuitenkin kirjoittaa runoja pitkästä aikaa.

Minulle on syntynyt uusia unelmia! Se tuntuu aika jännältä. Luulin, ettei niitä enää tulisi lainkaan, mutta niitä on tullut ja tulee lisääkin. Nyt on pieni ajatus jonkinlaisesta lyhyestä periodista ulkomailla isännän kanssa. Uusi unelma, katsotaan josko se toteutuisi, jos ei tänä kesänä niin ehkä tulevana kesänä.

Olen jatkanut juoksuharrastusta! Nyt olen juossut 8 kertaa yhteensä ja jo kaksi kertaa olen jaksanut juosta kokonaan lenkkini. Siinä on mennyt n. 20 min. Ehkä ensi kerralla voin jo pidentää matkaa hiukan. Tuntuu aika hienolta, että jaksaa juosta ja kehitystä on tapahtunut jo aika nopeasti.

Nyt meinaan keittää kahvit ja mennään isännän kanssa juomaan ne ulos. Aurinko paistaa ja lumi sulaa kohisten. Eilen levitin tuhkaa tuohon etupihalle saunan pesästä. Aika nopeasti aurinko tarttui tummaan ja alkoi sulattaa. Saa painua sitten ravitsemaan maata kun lumet on sulaneet. Kevät <3

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Tämä ja eilinen päivä runoin

Lauantaiaamuna kahdeksan hujakoilla
ei sieluakaan liikenteessä
- 10 astetta pakkasta, puolipilvi
lintujen kohiseva mekkala ja sirputus
yksin en ollut

Minä juosta kitkutan
hidasta, mummoaskelta
mutta juoksen
tuulihousut kahisevat
sitten ohi meni yksi auto.

Kotona puuro
raejuusto
pakkasesta mansikkasose
jossa liikaa sokeria
teen kanssa
otin
suklaaötökän.

***

Elämäni keväät
olivat ne
kun tunsin olevani
elossa
ja ne
kun en tuntenut mitään
mutta tiesin
silti olevani
tiesin
sinun olevan.

***

Kumara asento
tietokoneen ruutua
tuijottaa verestävin
pöllösilmin
27-vuotias
nuori vanha
mihin ne viimeiset
20-vuotta
menivät?
Kavala aika
kulkee menneisyyteen
riepottelee muistoja
kultaa nekin
mitkä vain pronssisia olivat
ja yhä uudelleen
tuo mieleen ne
jotka olen koettanut
unohtaa.

***

Eilissäpäivänä
ensimmäistä kertaa elämässäni
pidin sylissä
nuorta kukonpoikaa
se katseli minua
hiukan pelokkaasti
vähän uteliaastikin
olin varma
että siitä tuli
uusi ystäväni.

Sitten kännykkä soi
kaikki kanat vaikenivat
kaulat venyivät
kaa kaa kaa?

Ankanpoikasten joukkoon
olisin tahtonut
sukeltaa
tehdä lumienkelin
kutterinpuruun.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Taimipuuhastelua



talvi2012 354
Kylvöavustaja.
talvi2012 352
Tomaatit.

Eilen jatkoin puuhastelua taimien kanssa! Osa tomaateista oli venähtänyt jo pituuttakin jonkin verran. Istutin ne nyt omiin ruukkuihinsa (olivat 3 tainta/iso raejuustorasia) ja laitoin vartta reilusti myös mullan sisälle. Nyt ne on ikkunalla hyvässä ojennuksessa. Yläkerran työhuoneen taimihylly pursuaa taimia. Parhaiten voivat pelakuut, jotka ovat kovasti terhakoita, eivätkä ole kasvattaneet tuhottomasti vartta. Kylvin myös kiinanasterin siemeniä. Saa nähdä mitä niistä tulee. Mietin noita idänunikkoja, olisiko viisainta kouliessa laittaa niitä useampi per ruukku, että ainakin joku selviytyisi taimeksi saakka? Ne ovat vielä pieniä, ei tarvitse ihan vielä koulia. Samettikukat siirsin myös omiin purkkeihinsa. Kyllä tästä hyvä viidakko tulee!

Karvaisia kylvöavustajia hyrrää myös paikalla kun puuhataan mullan kanssa. Eilen tosin sain ihan kivasti puuhata itsekseni tuolla kylpyhuoneen puolella.

Ollaan puuhasteltu tällä viikolla kaikkea hauskaa isännän kanssa. Koitettu saada ajatuksia pois ikävistä jutuista ja keksiä jotain uutta. Käytiin katsomassa taidenäyttelyä ja kirjastossa, kaupoilla ja elokuvateatterissa, jossa ei olla ennen käyty. On ollut mukavaa. Tänään mennään lounaalle yhteen kivaan paikkaan ja pyöritään vielä lisää. Tavoitteena olisi myös rakennella sitä kanalaa lähiaikoina! Yksi tuttava on luvannut kysellä kanoja, joten saattaisi hyvinkin olla ajankohtaistakin piakkoin tuo kanalan perustaminen! Voi kun tuo kevätkin nyt tulisi jo! Yllätyksenä isännälle olen järjestänyt perjantaiksi vierailun kanalaan! Se on jonkun yksityisen ihmisen pienkanala, josta en oikeastaan tiedä kovinkaan paljoa. Ilmeisesti siellä pitäisi olla viiriäisiä myös. Kuitenkin tosi jännää ja kivaa mennä käymään! Uskon, että isäntäkin tykkää ylläristä :)

Eilen oli sen verran lämmintä, että käytiin pesettämässä auto. Viime kerrasta onkin ihan luvattoman kauan. Niin jaskainen olikin, että jo olikin korkea aika pestä se. Tuli hyvännäköinen taas hetkeksi. Jos pakkaset pysyy niin ajellaan puhtaalla autolla vähän pidempäänkin. 

Mukavaa viikonjatketta ihmisille!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Omppupuut ojennuksessa

Eilen leikattiin isännän kanssa muutkin omenapuut. Nyt on kaikki kolme hyvässä kuosissa! Toivottavasti ne virkistyvät leikkauksesta. Aika paljon tuli oksia, täytyy varmaan tehdä kokko pellolle ja polttaa ne pois. Marjapensaista tulee toinen mokoma. Tämän näköisiä puista tuli. Ihan kuvan vasemmassa laidassa näkyy tuo oksaläjä. Siinä ei ole edes kaikki oksat. Olen kuiteskin kovasti tyytyväinen omenapuiden ilmeeseen. Ne eivät ole mitään jättiläisiä, joten omenoiden poimintakin on mukavampaa. Saas nähdä mitä tykkäävät.

talvi2012 351



Yksi päivä otin kuvaa tuosta linturokon vaivaamasta talitiaisesta. Aika pahalta tuo paise näyttää. Raasu.

talvi2012 344

talvi2012 347 



Sain aivan huippuihanan siemenlähetyksen yhdeltä foorumituttavalta joka halusi päästä eroon siemenistä. Ajattelin, että sieltä tulisi pussi tai pari kesäkukan siemeniä, mutta sainkin monta kymmentä pussia mitä ihanampia siemeniä! Löytyy leijonankitaa, tähtilobeliaa, samettikukkaa, villasormustinkukkaa, kitavaulaa, ikiviuhkoa, sinitähtöstä, kaliforniantuliunikkoa, ahkeraliisaa jne... Nyt sormet syyhää päästä vielä kylvämään jotain!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pihahommiin!

Tänään aloiteltiin puutarhahommat! Isännän vanhemmat tulivat kylään ja kun pappa viritteli nuotion pellolle, minä hain pikkuisen sahani ja oksasakset. En millään malttanut pysyä erossa puista enää kauempaa! Aloitettiin ensimmäisestä omenapuusta, joka on talolta katsoen vasemmassa laidassa. Meidän hedelmätarhassa on kolme omenapuuta, joista suurin osa talviomenaa ja ainakin viimevuonna kovin muumiotautisia olivat. Puut kaipaavat kunnon leikkausta ja sitä ne tulevat saamaankin! Leikattiin ensimmäistä nuorentaen. Minä lähinnä osoittelin isännälle mitä pitää sahata ja hän teki työtä käskettyä. Sahattiin suoraan ylöspäin kasvavia, katkaistujen oksien kohdalta kasvaneita, puun sisään kasvaneita ja liian korkealle meneviä oksia. Yksi oksa olikin aika iso (ehkä meikäläisen käsivarren vahvuinen, huom, sehän onkin varsin iso ;) ja puun ilme muuttui heti raikkaamaaksi. Harmi ettei tullut otettua ennen ja jälkeen kuvia, mutta kuvia tulee taas kerran sitten myöhemmin. Tuo isoin oksa oli aika radikaali, mutta olen silti kovasti tyytyväinen lopputulokseen. Latvus saa ilmaa ja valoa ihan eritavalla. Se vaikuttaa epäsuotuisasti kasvitauteihinkin. (olipa vaikea lause)

Kaksi muuta puuta jäivät vielä odottelemaan operointia. Ensi kesänä taidan hommata ainakin yhden omenapuun lisää joukon jatkeeksi ja siltä varalta, että vanhat omenapuu kupsahtavat leikkuuni jälkeen. Sitä kun ei koskaan tiedä! Tosin olen operoinut vieläkin vanhemman oloisia omenapuita, jotka vain virkistyivät leikkuusta. Haaveilen myös luumupuista, mutta en ole oikein päässyt käsitykseen vielä millaista maastoa ne kaipaavat. No, tilaahan meiltä löytyy pellolta yllin kyllin. Täytyy tutkia tarvitsevatko enemmän suojaa vai voiko ne täräyttää pellon laidalle. Oma luumutarha olisi aika mahtava juttu!

Isäntä peitteli pikkutuijan talviauringolta, se nöyrästi kumartelee tuolla harson alla nyt. Pihassa on jo joitakin pälvipaikkoja, kuten kuusten alla. Hitaasti, mutta... hitaasti. Sieltä se tulee. Oli kiva pällistellä pihassa ja kierrellä tiluksilla. Ihmetellä puita ja miettiä mitä millekin vanhalle ja vaurioituneelle puulle tulisi tehdä. Niitä papan kanssa tuijoteltiin ja pohdittiin. Kuiva kuusi lähtee ainakin heti kun lumet on sulaneet. Että saadaan se sitten paloiksi ja pinoon. Ehkä myös tuossa pihan ja pellon rajalla oleva vaahtera on hiukan sen sorttinen, että sen aika saattaa olla ohitse. Se on osittain vaurioitunut niin kuin siihen olisi iskenyt salama. Monirunkoinenkin se on. Ehkä siinä olisi paikka sille tammelle? Minusta on järkevää ajatella niin, että jos pihasta lähtee iso puu, on viisasta istuttaa tilalle uusi tulemaan, ellei tarkoituksena ole saada tilaa/valoa/ilmaa pihaan. Ainakin tietää vähän jo etukäteen miltä näyttää jos siinä kohdassa pihaa on iso puu. Kuten kuivan kuusen tilalle kasvaa hevoskastanja.

Ananaskirsikat olivat itäneet ja osa mustasilmäsusannoista! Jee! Ananaskirsikat olivat kovin hentoisia. Osa kaatui jo kastellessa. Katsotaan tuleeko niistä mitään. Samettikukat tarvitsisi jo koulia omiin ruukkuihinsa, jahka ensin löytäisin ne jostain. Siis ruukut. Samettikukat ei ole hukassa. Tosin en ihmettelisi jos näin olisi!

Eilen olin taas hevostelemassa. Opin pari uutta reittiä, joita voi mennä Liirin kanssa. Osa reiteistä oli kutakuinkin lumen peittämiä kapeita polkuja ja erittäin epätasaista maastoa metsässä, jossa hevonen joutuu ponnistelemaan puunrunkojen ylitse ja kiertelemään puita ja kapuamaan kivien ylitse. Tällainen ratsastus oli ihan uutta minulle! En ole ikinä mennyt umpimetsässä tai edes umpihangessa hevosella. Liiri oli varsinainen höyryveturi metsässä. Havut se koitti syödä ja pienemmät näreet se jyräsi! Sai itse pitää huolen, että pysyi selässä eikä osunut runkoihin tai oksiin. Mutta oli jännää. Ehkä menen toistekin näille poluille. Ilma oli kuin morsein, aurinko paistoi ja oli nollassa. Mahtava ratsatussää!

Mikä lintu pitää sellaista ääntä, kuin epävireisestä kitarasta ottaisi soinnun? Outo ääni kuitenkin kajahteli metsässä ratsastessani. Epäilen, että se oli joku lintu, sen verran säännöllisesti ääni kuului eikä kuulostanut miltään ihmisenkään tuottamalta ääneltä.

Nauttikaa viikonlopusta ja auringosta ihmiset :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Siivousinspis

Eilen oli siivouspäivä. Olen heilunut imurin varressa ja sain kuin sainkin imuroitua koko talon. Makkarissa olikin niin paljon pölyä että ihan hävetti! Hyi hyi. No tuli siivottua, nyt taas on päivän pari karvatonta, kunnes alkaa taas pölypallerot pyörimään. Pesin myös pyykkiä ja moppasin. Isäntä on viihtynyt kyökin puolella, tänään leipasi sämpylöitä ja niistä tuli kyllä hyviä.

Ulkona paistaa aurinko, kissat nukkuu kuka missäkin. Kävin viemässä linnuille ruokaa ja Nuhrun kanssa katseltiin n. 1,5m päässä marjakuusessa torkkuvaa fasaania. Nuhrun häntä vispasi villisti eikä fasaani tiennyt mitään, että sitä niin läheltä väijyttiin. Ulkona mietin mikä lintu pitää niin jännä ääntä, kunnes huomasin sen olevan närhi. Hassu hätähuuto sillä. Pari oravaa on myös pyörinyt lintulaudalla, sekä yksi linturokkoinen talitintti, jota koitinkin kuvailla tuossa yksi päivä. Laitan siitä kuvan joskus. Tintti on kuitenkin kovin virkeän oloinen ja käy syömässä, vaikka sillä onkin sellainen paise/patti päässään.

Samettikukat olivat itäneet ja mulla on fiilis, että mustasilmäsusannat itävät myös piakkoin. Ananaskirsikka antaa odottaa itseään, samoin koristetupakat ja hopeakuuset. Epäilen, että nuo kuuset eivät idä ollenkaan. Tupakan kanssa meinaa myös loppua usko, ehkä olisi pitänyt jättää ne aivan mullan pinnalle? Nyt osa on näkyvissä osa ei, niitä ei kai olisi saanut peittää lainkaan.

Kevät alkaa uhkaavasti olla täällä, sillä työkerratkin rupeavat vähenemään. Enää kolme kertaa päiväryhmää ennen kuin tulee taas kesätauko. Lukuvuodet menevät niin nopeasti, ettei sitä pysty käsittämäänkään! Kesän duunit onkin vielä ihan avoinna. En ole hakenut kuin siihen yhteen ja samaan paikkaan, jossa olen ollut viimeiset seitsemän kesää. (!!!) Ihan käsittämättömän pitkä aika on jo tällä paikkakunnalla asuttu. Ei voi ymmärtää. Pakko se on uskoa, kun katsoo kuusia, jotka on istutettu aikaa sitten ja toteaa, että ne ovat kasvaneet hurjasti. Niin se vaan menee - aika. Toisaalta ajattelin niinkin laiskasti, että voisin ihan hyvin olla koko kesän työttömänä, sillä hommia riittäisi omassa pihassa ihan riittävästi. Viimeaikoina meikäläisestä on tullut kyllä totaalinen slow lifettäjä, downshiftaaja ja mitä muita termejä niitä nyt onkaan. Nyt kun isäntä on ollut lomautettuna, olen oikeasti osannut NAUTTIA vapaista, sillä en koe syyllisyyttä siitä. Aiemmin tuntui aina pahalta jäädä nukkumaan kun toinen lähtee töihin. Tuntuu hassulta, että on aikaa tehdä asioita ja aikaa vain olla. Niin monella muulla on jatkuva kiire ja höseltäminen päällä. Aina vaan töitä ja töitä ja töitä. Viikonloput on liian lyhyitä ja maanantai on paholaisesta. Itsellä elämä vaan on toisenlaista. Ei kyllä voi sanoa, että sitä tuohta tulisi ovista ja ikkunoista, mutta näinkin pärjäilee.

Isäntä kävi tänään kiertämässä tiluksia ja katsoin ikkunasta, että mitä se sieltä hangelta keräilee. No kuusista tippuneita siemeniä! Ei ole tietoa ovatko ne tippuneet ihan tuosta kuusiaidasta (varmaankin) vai hopeakuusista. Isken ne purkkiin jokatapauksessa ja katson mitä tapahtuu.

Naapuruston kissit majailee meidän pihassa. En ole varma tykkäänkö siitä yhtään. Ne hengailee tuolla lintujen ruokintapaikkojen alla ja kyttää minun oravaa. Huom. MINUN oravaa!!! Avaan ikkunan aina kun nään pihassa kissin ja sanon sille, että "kuule kissi, tämä peli ei vetele, että sä täällä kyttäät mun oravaa!" Joskus se lähtee pois. 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Syy-seuraus?

Tulin vaan kertomaan, että jos kovin usein suihkuttelee etikalla orkideoja, se _VOI_ jotenkin vaikuttaa siihen, että ne eivät näytä niin hyvinvoivilta. Että silleen.

Huulirasva on paholaisesta! Oikeasti!!! Onko teidän lähipiirissä huulirasvariippuvaisia, tai oletko kenties itse sellainen? Meneekö monta tuubia kuukausittain ja on katastrofi jos johonkin lähtee, eikä löydy huulirasvaa? Huulia kuivaa ja on sipaistava rasvaa vähintään tunnin välein, syömisen ja hampaidenpesun jälkeen jne. Onko kaapissasi monta kymmentä putkiloa huulirasvaa, jotta varmasti joku löytyy silloin kun tarve on? Jokaisessa takin taskussa oma ja kassissa, kaapissa, yöpöydällä jne. Ja eri merkkejä! Kyllä vain, elo oli samanmoista minullakin pitkän aikaa, kunnes päätin vierottautua huulirasvasta. Siihenhän ei auta mikään muu kuin kylmä kalkkuna. Rasvat roskiin ja kärvistellään niin monta päivää kuin se viekin, että keho alkaa taas itse tuottaa tarvittavaa kosteutta huuliin. Runsas vedenjuonti voi auttaa vähän.

Olin jo niin onnellisessa asemassa, että enää en ole käyttänyt kuukausiin säännöllisesti huulirasvaa, mutta sitten muuan ulkoilmatempaus kuivetti huulia aika rutkasti ja niitä sitten hoivasin Bepanthenilla. No, vikatikki oli se, koska nyt huulia polttaa turkasesti ja olisi kokoajan oltava laittamassa jotain rasvaa huulille. Eilen illalla päätin että nyt se loppuu ja kärvistelin illan ja yön. Aamupäivällä sorruin vielä pieneen määrään Bepanthenia, mutta nyt olen mennyt loppupäivän ilman rasvoja. Voin kertoa, että tämä polte ylähuulessa on jotakin niin käsittämättömän raivostuttavaa, että jopa tiskasin ja siivosin keittiön tasot raivohulluna ja nyt olen oikeutettu syömään suklaalla kuorrutettuja kahvipapuja kourakaupalla pelkästään tähän olotilaan. Eli on aivan turha ajatella, että löytyy jotakin muuta huulirasvan tilalle, kuten esim. tuo Bepanthen jota leikkisästi kotosalla kutsumme Bebaksi. Bebaan addiktoituminen on ihan yhtä paha juttu kuin huulirasvaan addiktoituminen.

Ymmärrän kyllä, että joskus elämässä tulee tilanteita, että vaan tarttee rasvaa huuliin esim. juuri sääolosuhteiden ja ulkona olemisen takia. Netin syövereistä löysinkin vinkin, että luomu karitevoi ei aiheuttaisi samanmoista addiktiota kuin huulirasvat. Jotkut taas rasvaavat kasvojen rasvaamisen yhteydessä huuletkin. Mene ja tiedä, mutta jos ei ole pakko, pysy KAUKANA HUULIRASVASTA äläkä vaan aloita käyttämään sitä missään nimessä! Huulirasva is evil. Lisäksi sitä kulkeutuu kilotolkulla elimistöön vuosikausien ajan, jos sitä käyttää ihan surutonna. Silloin ei ole yhdentekevää mitä sitä huulilleen tunkee.

Se siitä.

Sain tänään kakkosimurin talouteen! Jee! Nyt yläkerrassa on oma imurinsa, jota ei tarvitse raahata aina alakertaan ja yläkertaan vuoron perään. Mahtavaa. Josko yläkertaakin tulisi imuroitua vähän ahkerammin.  On muuten eri kätevää, kun on ystäväpiirissä tällainen "romutyyppi", jonka luokse voi mennä jos taloudesta puuttuu vaikkapa muovinen paistinlasta. Tai vatkauskulho. Tai lusikoita, haarukoita, sihti, valkosipulipuristin, kahvikuppisarja, peili, makuupussi, puutarhatuoli, löylykauha tai tuunausmateriaalia tai melkeinpä mitä tahansa. Kierrätystä, ekologista, vaivatonta. Ainoa huono puoli on syyllisyys kun saa paljon tavaroita ilmatteeksi. Onneksi on joulut ja muut kiva juhlapyhät, joiden varjolla voi viedä vastalahjoja. Ja tarjoutua kaiken maailman talkoisiin ja apuvoimaksi.

Arska paistaa ja pakkanen paukkuu. Pikkutaimet kasvaa hulluna ikkunoilla, tomaatit, samettikukat ja pelakuut ovat itäneet. Vielä odotellaan tupakan, ananaskirsikan, hopeakuusten ja mustasilmäsusannojen itämistä. Kevättä kohden!

Huulirasvatonta sunnuntaita itse kullekin!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Hevostelua



talvi2012 322


Tältä näytti eilen maisema hevosen selästä! Aurinko paistoi ja metsässä oli ihanaa. Vauhtiakin otettiin suoralla, laukattiin hyvä pätkä vauhdikkaasti eikä emäntääkään pelottanut, vaikka meno oli reipasta :) Leveässä selässä pysyy kyllä vaikka laukassakin. Tunti ennen lähtöäni, satoi lunta tiuhaan ja oli harmaata, ajattelin että kurja ilma ratsastella, mutta perillä paistoi jo aurinko! Hyvä opetus elämässäkin, vaikka näyttäisi välillä harmaalta ja ikävältä, voi auringonpaiste odottaa jo melkein seuraavan mutkan takana :)


talvi2012 326

Ja tässä olen minä ja Liiri. Liiri on irlannincob rodultaan ja tamma. Ja emäntä on emäntä ja rodultaan ihminen, nainen. Meillä synkkaa pääsääntöisesti hyvin yhteen. Toisinaan Liiriä ei huvita ja silloin joudutaan vähän taistelemaan, että saadaan laitettua päävehkeet paikalleen. (kuten eilen...) Liiri tykkää syömisestä ja se on ihan varma, että jos jossakin rapisee pussi, siellä täytyy olla jotain herkkua sille. Jos se ei halua tulla tarhasta, laitan käden taskuun ja rapistelen avaimia, niin johan Liirille tulee kiirus tulla portille. Liiri koittaakin aina syödä jotakin jos tilaisuus koittaa, oli se sitten hanska tai kumikenkä. Voi sitä ainakin maistaa. Liiri on rauhallinen, varmajalkainen ja metsässä se välillä pysähtyy katsomaan jotakin, mutta jatkaa kyllä matkaa kun toteaa, ettei mitään pelottavaa ollutkaan. Liirillä on pitkä harja kuten cobeilla on ja siitä on kiva hinkuttaa sitä puuta vasten tarhassa - omistajan harmiksi.

Olen kovasti iloinen, että satuttiin yksiin Liirin kanssa, niin kauan olin ajatellut ratsastusharrastuksen aloittamista uudelleen. On mahtavaa, kun pääsee metsään ratsastamaan ja maastoon. Pellollakin on ihan kiva köpötellä menemään. Tykkään kun saan hakea hevosen tarhasta ja harjata ja laittaa varusteet. Se on osana tätä hevosterapiaa. Sellaisena sen koen, hevosen kanssa puuhastelun - terapiana. Hevonen ei katso siihen, millainen ihminen sen selkään kapuaa. Toki vastustusta voi löytyä jos ei osaa olla tarpeeksi jämäkkänä. Kuitenkin ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Hevonen ei kyseenalaista, ei tuomitse. Sen kanssa voi olla läsnä. Hevosen kanssa voi kokea onnistumisen iloa, kun ratsastus sujuu hyvin ja löytyy yhteinen sävel. Se tekee hyvää kropalle ja mielelle. Saa taputtaa kaulalle ja rapsuttaa harjan tyvestä, silittää pehmoista turpaa. Sanoa - kiitos kun otit minut kyytiin!

ps. kylläpä kesti päiviä tämänkin bloggauksen luominen, sillä Photobucket on ihan jumissa eikä suostu avaamaan tiliäni... Tein sitten Flickriin profiilin ja sieltä täytyy html-koodina laittaa kuvat tänne. Kyllä on tämä harrastus vaikeaksi mennyt!

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Imurin sisällöstä kissojen lajityypilliseen käyttäytymiseen

Oletteko koskaan putsanneet imurianne? Muutenkin kuin vaihtamalla pölypussia? No en minäkään! Mutta tänään oli niiiin paljon kissankarvaa ja hiekkaa jokapaikassa, että tuli raivonpuuska ja ryhdyin siivoamaan. Siinä sitten imuri oli jotenkin tukkoinen (arvaahan sen, kun sahanpurua on imuroitu rempan jäljiltä ja se tukkii koko imurin. Isäntä kyllä putsasi paineilmalla imurin aiemmin, mutta niin vaan kaikki pienet hituset tunkeutuu jokapaikkaan imurissa.) ja avasin luukun vaihtaakseni pölypussin. Totesin, että silloin kun imuri saatiin (ehkä 5v sitten tai jotain?) oli siinä jotkin suodattimet valmiina. No, ajattelin että olisiko se korkea aika vaihtaa nekin ja otin irti suodattimet. Nehän oli aivan harmaana pölystä ja kaikesta möhnästä, hyi! Käänsin koko imurin nurinpäin ja ravistelin ja puhalsin kaikki muruset pois sisältä. Aikamoinen keko sitä tavaraa sieltä tulikin. Suodattimien vaihtamisen ja pussin vaihdon jälkeen imuri hyrräsi ihan eri malliin.

Tänään lähti meidän keittiöstä matot. Muovimattojahan ne on olleet, mutta tänään päätin, että meidän keittiössä ei tarvita mattoa. Tässä karvataloudessa (lue neljä kissaa, ei me isännän kanssa niin karvasia olla...) on ihan turha panostaa sisustuksellisiin asioihin, jos vaan voi helpottaa elämistä ja siisteyttä muilla valinnoilla. Se vaan nyt on fakta, että karvaa on, enkä minä ole sellainen emäntä joka imuroisi joka päivä. Tai edes jokatoinen. Olen melko sinut karvan kanssa, tosin kyllähän se välillä ärsyttää kun olisi kiva käpertyä torkkupeiton alle, mutta se muistuttaa lähinnä jotain karvapalloa ja astmakohtaus on lähellä kun sen alle ryömii. Mutta ei se karva, vaan HIEKKA. Tänään mitta tuli täyteen sitä, että kissanhiekkaa on joka nurkka täynnä ja sitä lentää autuaasti puoli litraa jokaisen kissan jäljiltä hiekkalaatikosta ulos. Voi raivo ja kiukku! Mikään ei ole inhottavampaa kuin tulla saunasta paljain jaloin ja astella keittiöön hörppäämään vettä ja samalla astua kissanhiekkaan. Yööööörh! Ja lisäksi keittiön matottomuutta perustelen silläkin, että kissat syövät raakaruokaa, jota niillä on tapana kiikuttaa kupista muualle ja tämä tarkoittaa sitä, että possun sydäntä on lattialla ja matolla. Helpompi siis pitää puhtaana keittiö ilman mattoja.

Tänään sattui muuten hauska juttu, kun minä olin saanut kyökin imuroitua ja isäntä lupautui moppaamaan. Laitoin sitten kloritea moppiin, kun ajattelin että hyvä olisi vetäistä desinfioivalla välillä juurikin kissojen raakaruoan jätteet lattialta. Kloritehan tunnetusti houkuttelee kissoja ja sillä kehotetaan pesemään esim. hiekkikset kuten olen tehnytkin. No, Nukkis tuli keittiöön ja alkoi pyöriä aivan ekstaasissa lattialla ja hieroa leukaansa lattiaan ihan kuin se olisi ollut kissanminttua. Nauratti. Kyllä se siitä sitten rauhottui kun tuoksu haihtui, mutta aivan ekstaasissa oli.

Sanoin isännälle, että tähän kissanhiekkarumbaan on löydyttävä ratkaisu, oli se sitten uudenlaiset hiekkalaatikot tai joku muu systeemi. Katseltiin tänään kaupoissa erilaisia kannellisia muovilaatikoita, josko niistä saisi viritettyä jonkinlaisen hiekkiksen, jossa kulkuaukko olisi yläpuolella, kuten Modcatissa. Meillä on yksi Modcat, joka kyllä vähentää hiekan lentämistä, mutta ei siltikään estä sitä. Kuitenkin vähemmän sitä hiekkaa lentää kuin ihan tavallisesta pesuvadista, jossa on aika matalat reunat muutenkin. Tämä hiekkarumbahan sai alkunsa siitä, kun Nimismies Nukka Puustinen muutti taloon ja alkoi pissailla kaikkialle muualle kuin laatikkoonsa. Tämän takia meillä oli 7 hiekkistä ympäri pirttiä. Nyt olen saanut vähennettyä niitä viiteen. Meillä on eteisessä 2 laatikkoa, olkkarissa yksi, työhuoneessa yksi ja keittiössä yksi laatikko. Tällä kertaa ei löydetty sopivaa laatikkoa, mutta huomenna meinasin käydä katsastamassa Etolan valikoimat. Jos sieltä ei löydy sopivaa, niin ei mistään.

Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että haluan käyttää hiekkaa, josta kissat tykkäävät, sillä se ehkäisee pissatulehduksia kun hiekkalaatikkoa ei tarvitse vältellä. Pitkään käytimme puupellettiä joka oli niin ihanan ekologista ja itsessään hyvän tuoksuista ja halpaa, mutta Nukkiksen pissavaivojen takia siirryttiin kokonaan eläinkaupan hiekkaan, joka ei tosiaankaan täytä kaikkia minun vaatimuksiani, mutta kissoista se on ah niin pehmoista ja mukavaa. Siispä meillä eleillään kissojen ehdoilla for now. Kun kerran ollaan hankittu neljä kissaa, ne saavat meillä elinikänsä viettää hyvää ja kissalle sopivaa elämää ja päästä toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään, johon kuuluu mm. raapiminen ja kiipeily.

Ugh, olen puhunut. 

ps. jottei menisi pelkästään kissojen piikkiin tämä postaus, ostin tänään kirjakaupan alesta Suuren pelargonikirjan!