lauantai 22. kesäkuuta 2013

Sihinämaisteri Myrtti-Yrtti Von Mutkanen

Perjantaina meistä tuli käärmeen omistajia! Meille rantautui luonnosta löydetty viljakäärme, joka oli 15 vuorokautta löytiksellä, kunnes me sen kävimme lunastamassa lemmikiksemme. Viljakäärmeet ovat yleisimpiä lemmikkikäärmeitä ja aloittelijoille sopivia. Niillä ei ole myrkkyhampaita, sillä ne ovat kuristajakäärmeitä. Käärmeet syövät hiiriä (kuolleita, pakasteesta sulatettuja) muutaman viikon välein, käärmeen iästä riippuen.


kärmes
Myrtti.

Kun menimme noutamaan Myrttiä kotiin, minua jännitti vähän. Olin tankannut netistä tietoutta ja olimme sisustaneet vimmalla suurta akvaariota asumukseksi käärmeelle. Kuitenkin jatkuvasti oli vähän huoli siitä, onko kaikki nyt varmasti oikein laitettu, lämpötilat sopivia jne. Olen joskus aiemmin pidellyt ja koskenut käärmettä eläintarhoissa, mutta silti se vähän jännitti. Käärmeen nahka tuntuu miellyttävältä, suomuiselta ja sen vartalo on aika voimakas. Löytölässä sain Myrtin heti suoraan käteeni ja se vähän kiepautti itseään käsivarteni ympärille ja katseli siinä rauhallisesti ympäriinsä kieltään lipoen. Sitten se koitti mennä taskuuni! Hurmasi minut tietysti rauhallisella ja suloisella olemuksellaan! Pari päivää mietittiin ankarasti nimeä, sillä emme tiedä käärmeen sukupuolta. No, lopulta siitä tuli Sihinämaisteri Myrtti-Yrtti Von Mutkanen koko nimeltään, lyhyesti vain Myrtti.

Kun tultiin kotiin ja isäntä otti Myrtin kuljetuslaatikosta, jossa se oli möyrinyt sanomalehden väliin, jännitti vähän mitä se mahtaa tykätä uudesta terraariostaan. Myrttiäkin taisi jännittää, sen verran hitaasti se solahti terraarioonsa ja vetäytyi välittömästi isännän tekemään luolaan terraarion lämpimään päähän. (isäntä teki liuskekivestä ja luonnonkivistä hienon luolan. Tietysti hioi timanttilaikalla ensin liuskekiven reunat, ettei jäisi teräviksi. Siitä tuli aika luonnollisen ja kivan näköinen luola)

Siellä Myrtti on nyt majaillut luolassaan. Varmaan sitäkin vähän jänskättää uusi ympäristö ja isompi terraario. Eilen yöllä juhannuksen kunniaksi se kävi vähän katsomassa tekemässäni keraamisessa juurakossa, että olisiko siellä kivempi loikoilupaikka. Tänään aamulla näin myös Myrttelin kun se oli puoliksi luolan alla, katseli minua hetkisen ja veti sitten päänsä takaisin luolaan. Käärmeet ovat hämäräaktiivisia ja viihtyvät omissa oloissaan. Ne ovat katselulemmikkejä, eli niitä pidellään vain ruoan antamisen yhteydessä tai terraarion siivoamisen yhteydessä. Huvin vuoksi niitä ei tule pidellä, etteivät ne stressaannu.


kesä2013 046
Myrtin terraario on rakenneltu vanhasta akvaariosta.



kesä2013 048
Myrtin lämmittelypaikka, liuskekiviluola ja aitoa kultaköynnöstä taka-alalla. Lämpömittari on hyvä löytyä, meillä on niitä itseasiassa kolme terraariossa. Yksi lämpöpaikassa, yksi etulasissa ja yksi viileässä päässä terraariota.
Omasta puolestani näin vähäisellä kokemuksella, voin kuitenkin jo suositella lämpöisesti käärmettä lemmikiksi, jos olet valmis kuulemaan myös ihmisten suoria mielipiteitä lemmikkivalinnastasi. Ymmärrän aivan täysin, että joku voi tosissaan pelätä käärmettä ja kärsiä fobiasta. Jokaisella ihmisellä on myös oikeus omaan mielipiteeseensä, sen voi toki esittää hyvin monin eri tavoin. Kuitenkin se on myös jokaisen ihmisen oma valinta, haluaako lemmikiksi koiran, hevosen, minipossun tai kenties sen matelijan. Emmehän me (toivottavasti!) kommentoi ihmisten lemmikkivalintoja negatiivisessa sävyssä muutoinkaan, jos kyseessä on vaikka se koira, jos emme sattuisikaan koirista tykkäämään. Asialliselle keskustelulle on aina sijaa, mutta tuomitsijat voivat pitää mielipiteet ominaan. Meillä on ollut lemmikkinä myös rottia, jotka mursivat monen läheiseni ennakkoluuloja rotista (mm. äitini! Voitkin tunnustaa rakkautesi Haisuliin kommenttilootaan ;) ja inho kääntyi aivan toisenlaiseen tunteeseen.

Tietysti kehoitan jokaista, minkä tahansa lemmikkieläimen ottoa harkitsevan, miettimään tarkoin, onko resursseja sitoutua eläimeen ja sen hoitoon moniksi vuosiksi eteenpäin. Lemmikki on elävä, tunteva otus, joka ei voi puolustaa itse itseään, joten ne hommat jäävät meidän ihmisten tehtäväksi. Mikä tahansa lemmikki vaatii aikaa, rahaa, huolenpitoa ja perehtymistä. Mitään eläintä ei tulisi ottaa hetken mielijohteesta. 

Rohkaisen kaikkia suhtautumaan kuitenkin avoimin mielin, sillä käärme ei ole lainkaan inhottava tai ällöttävä lemmikki. Kenenkään meillä vierailevan ei tarvitse jättää kyläilyä väliin käärmeen takia, sillä suurimman osan ajasta se viettää piilossa omassa terraariossaan, joten syytä pelkoon ei ole. Eikä käärmeen kanssa tarvitse olla missään kosketuksissa, todennäköisesti et edes näkisi sitä meillä käydessäsi vaikka haluaisitkin, ellen ottaisi sitä esille terraariostaan. Koska meillä on neljä kissaa taloudessa, onkin käärmeen syytä pysytellä omalla alueellaan, sillä kissat todennäköisesti tappaisivat käärmeen jos joutuisivat nenäkkäin sen kanssa.

Kaikesta huolimatta kärmes vaikuttaa todella mukavalta otukselta ja suhteellisen helppohoitoiselta lemmikiltä joka sopii myös allergiaperheisiin. Omasta puolestani minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa käärmeistä, päinvastoin kiinnostus lajia kohtaan sen kun kasvaa ja koen pelkkää iloa uudesta lemmikistä ja aluevaltauksesta!

Hyvää juhannusta tasapuolisesti kaikille, vaikka et kärmeksistä tykkäisikään :) Eläimille myöskin, jotta eivät joutuisi meidän ihmisten törttöilyistä kärsimään! Koetetaanhan eleillä rinta rinnan kaikkien Jumalan luomien otusten, niin ihmisten kuin niiden eläintenkin kanssa :) 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Projektit paketissa

Sunnuntaita!

Tässä kuvat tuosta valmistuneesta perennapenkistä. Istutuksissa on siis siirretty pioni, tarha-alpia, säleikköä pitkin kiipeilee lumikärhö, taustalle raivasin tilaa kandanpiiskuille, edessä nyppykurjenpolvi ja kahden väristä patjarikkoa + jotakin punaisena/vaaleanpunaisena kukkivaa esikkoa, altaan vieressä maksaruohoa ja altaan takana iiristä. Tämmöinen siitä tuli nyt tässä vaiheessa kun suihkulähdekin on jo asennettuna :) Mukana myös emännän keramiikkaa.

kesä2013 041
Uusi perennamaa.

kesä2013 042
Suihkulähde ja "Ponnistus"- niminen patsas.


kesä2013 044
Lumikärhö säleikössään ja kiviä.
Olen puuhannut koko lomani hullunlailla ja saanutkin paljon aikaiseksi. Silti nyt, kun huomenna aloitan loppukesän työrupeaman, tajuan tehneeni liian paljon ja liian nopeasti. Liian vähän päiviä olen käyttänyt pelkkään oleiluun ja voimien keräämiseen. Ei sitä aina ehdi pysähtyä ajattelemaan ennen kuin joku pysäyttää. Vaikka meidän perheessä minä en ole se, joka sairastaa työuupumusta, on väsymys hiipinyt minunkin jäseniini ja mieleeni. Montaa asiaa olen tehnyt "koska on pakko", kuten kaupassa käynnit ja kodin siivoamiset yms. Kuitenkin, kun antaa itselleen luvan olla väsynyt, tajuaa vasta todellisen tilanteensa. Harmittaa, etten ole kuunnellut itseäni enemmän.

On kuitenkin mukavaa mennä töihin, vaikka työni onkin fyysisesti raskasta, on siellä silti eri "murheet" kuin kotosalla. Nyt on aika laittaa kaikki projektit pakettiin ja keskittyä ylläpitoon kotosalla. Varmasti kaikkea pientä tulee silti puuhailtua. Tärkeimmät on nyt saatu tälle kesälle tehtyä: hedelmätarhan osittainen kunnostus, pellon "kesytys", kasvimaan teko ja kissatarha. Ja paljon muutakin.

Kesäkurpitsat ovat kukassa ja tontin laidalta naapurin kanssa yhteistuumin sovittiin tuomen kaadosta. Kehrääjäkoi oli jo seittejään tehnyt ja eilen napsimme omenapuista inhoja seittipalleroita pois. Se siis leviää omenapuihinkin!!! Laitettiin vesisaavi täyteen vettä ja sinne mäntysuopaa reilulla lorotuksella ja oksanpätkät&ötykät sinne hukkumaan.  Tänään aamulla kävin vielä pellon "villiltä osuudelta" vetämässä yhden tuomipuskan alas ja muutaman vaahteran. Naapuri ystävällisesti peräkärryineen lupasi viedä satsin pois. Saan puistatuksia pelkästä tuomenkehrääjäkoin ajattelemisestakin!! Samalla kun naapuri vetäisi tuomen matalaksi, minä siistin sitä vuorijalavaa. Tuntuu kasvattavan kovasti vesaa ennestään katkaistujen oksien kohdalle. Tuli sitten tontin raja vähän siistimmäksikin.

Kasvimaalla olen saanut nyt katettua kaikki käytävät sanomalehdin ja oljilla. Huvitti kun tungin meidän tilaihme Nissan Almeraan neljä olkipaalia ja kehtasin vielä parkkeerata kaupan parkkipaikalle ja poiketa kauppaan hakemaan sapuskaa. Mitään ei nähnyt takaikkunoista. Jos joku näki tällaisen näyn, se olin vain minä!

Ollaan istutettu myös isännän kanssa kolme tammen tainta ja yksi sembra. Paikat löytyi tontilta niiden puiden läheisyydestä, jotka todennäköisesti joutuvat kaadon kohteeksi seuraavan 1-10 vuoden kuluessa. Eli... tulevaisuudessa.

Jos ja kun meille ei tule (tänä kesänä) kanoja, tulee meille ehkä yksi uusi lemmikki. Se on pitkä ja luikerteleva... punasävytteinen... se syö hiiriä ja sille pitää olla uima-allas terraariossa. Voitte jäädä miettimään mikähän otus mahtaa kyseessä olla ;)



keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Raparperin huumaa!



kesä2013 039
Nuhru ja Misaki suosittelee raparperijuomaa kaikille kesälomalaisille!
Tehtiin isännän kanssa raparperijuomaa. Löytyi ohje, jossa ei tarvitse keitellä mitään, joten ei kun testiin. Saatiin monta pullollista ihanaa vaaleanpunaista hellejuomaa! Todella helppoja yksinkertainen ohje. Suosittelen erittäin lämpimästi tämän reseptin testaamista. Helppo tapa hyödyntää rapsuja jos tuntuu, että jäävät vaan kasvamaan penkkiin. Mikä parasta, raparperit jotka ensin ovat juoman raaka-aineena, voi hyödyntää vielä herkullisena hillona. Resepti on napattu täältä.

 7 l kylmää vettä
1,5 l raparperin paloja
1-2 kokonaista sitruunaa
0,5 kg sokeria

Napsi raparperinvarsia ja huuhtele ne. Pilko paloiksi ja heivaa 10 l sankoon. Lisää 7 litraa kylmää vettä. Pese sitruuna, purista mehu siitä sankoon, pilko ja heivaa sitruunakin sankoon mukaan. (me laitettiin 2 sitruunaa, tuli aikas sitruunaista mutta hyvää!) Lisää puolisen kiloa sokeria ja hämmennä. Laita kansi päälle ja anna olla huoneenlämmössä pari vuorokautta. Sekoittele välillä. Siivilöi parin vuorokauden kuluttua raparperit ja sitruunat pois, pullota mehu. Nauti jäiden kanssa kylmänä :)

Itse noukin sitruunat biojäteastiaan, mutta raparperit heitin kattilaan, joukkoon puoli desiä sokeria (raparperit on jo juomassa imeneet itseensä sokeria, joten sitä ei tarvita välttämättä kovin paljoa. Toki myös säilöntätavasta riippuu. Pakastettaessa ei tarvitse käyttää niin paljon sokeria kuin kellaroitaessa.) ja desin verran vettä. Annoin kiehua ja sekoittelin välillä. Kun näkyvä vesi oli haihtunut laitoin kannen päälle ja annoin muhia ykkösellä jonkin aikaa. Lopuksi surautin hillon sauvasekoittimella hienoksi.

Teinpä vielä hillostakin heti smoothien. Tässä vielä siihenkin resepti! (voit toki korvata raparperihillon millä tahansa muullakin hillolla/ marjoilla)

1 banaani
n. 1,5 desiä hilloa tai marjoja (tuoreita marjoja voi laittaa reilumminkin)
1 prk rahkaa tai maustamatonta jogurttia reilu loraus
leseitä
Loraus maitoa

Surauta tehosekoittimessa hienoksi. Tarkista maku. Sokeria ei tarvitse lisätä, jos hillossa/marjoissa on sokeria. Nauti välipalana, aamupalana tai iltapalana :)

Minusta tuli aivan raparperifani näiden kokeilujen jälkeen! Lapsena taisinkin syödä raparperiä suoraan raakana, kuten purjoakin...


***

Tämän päivän hommat:

* uuteen perennapenkkiin istutin akileijoja, valkoista ja punaista patjarikkoa ja jotain ihanaa keväällä punaisena/pinkkinä kukkivaa esikkoa, jota sain naapurilta (joka oli saanut sitä naapurilta...) Eilen istutin säleikköä pitkin kiipeilemään lumikärhön
* ostin tallilta 4 olkipaalia, sain katettua sanomalehdillä ja oljella&ruohonleikkuujätteellä osan kasvimaasta mm. maa-artisokat ja sipulit on nyt kokonaan katteen ympäröiminä
* tuin osan luumupuista tukiseipäin ja tervanarun sijaan käytin jo hyväksi havaitsemaani marttavinkkiä: matonkudetta
* isännän kanssa siivottiin auto sisältä (olkia oli jonkin verran...)
* raparperimehun pullotus + hillotus + hypetys :) 
* istutuin loput mansikantaimet vanhan tuolin istuinosaan. Kuvaa myöhemmin.

Huomenna jos on säätä...

* tammien, sembran ja yhden luumupuun istutus
* kanadanpiiskuille paikka
* ukonhatun myrkytys
* kasvimaan käytävien kattaminen (jos saan sanomalehtiä jostakin lisää)
* viranomaisille soittelua kanojen tiimoilta (olen saanut kuulla nyt monelta taholta, ettei naapureiden lupaa tarvittaisi jos laumassa ei ole kukkoa. Tämän asian setviminen työn alla siis...)

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Mullistuksia pihamaalla

Tänään on ollut taas varsinainen puuhapäivä! On tullut tehtyä yhtä jos toistakin. Olen ahkeroinut tänään tuolla etupihan uuden perennamaan kimpussa. Jatkoin tuota perennamaata, jota olen perustanut tuohon vuorenkilpien paikalle. Sain papalta tuommoisia kuorittuja seipäitä, niistä askartelinkin isännän avustuksella tuen kärhöille (jotka on vielä kaupassa...) Seipäät sai nokkaansa päitä vielä toistaiseksi ;) Altaan ympärille istutin iiriksiä, maksaruohoa ja nyppykurjenpolvea. Tuolla toisessa laidassa on tarha-alpi, jolle tein oman kankaalla vuoratun istutuskuopan, jottei leviäisi ihan tuhottomasti. Sen vieressä on nyt sitten tuolta tuijan alta siirretty pioni. Olisin ottanut sen kokonaisena könttänä, mutta sehän mureni osiin lapiolla kaivellessani, joten nyt se on jaettu. Paransin maata hevonpeellä ja mullalla ja koetin olla istuttamatta liian syvään. Saa nähdä miten käy. Vielä on tyhjä kohta tuossa keskellä, ehkä huomenna saan istutettua sen täyteen ja ehkä laskettua altaaseenkin veden? Vielä uupuu kiviä ja hiekkaa altaan ympäriltä. Ainiin ja onhan tuolla yksi roosan värinen akileijakin joukossa. Toivottavasti tästä alueesta tulee hieno sitten loppupeleissä. Nyt näyttää vielä tyhjältä. Olen silti aika ylpeä, ainakin tuosta säleikkötuesta. 

kesä2013 017
Vuorenkilvet revitty osaksi ja allas jo kaivettuna maahan...

kesä2013 031
Tässä tuo uusi istutusalue ja kärhösäleikkö päineen!

Perustin vielä yhden mansikkamaan. Nyt meillä on kolme mansikkamaata! Mansikat kukkivat, hyvin näyttivät kukkivan vaikka olivat väliaikaisessa astiassakin, johon aina ohikulkiessa lurautin vettä. Vielä jäi muutamia taimia, jotka koitan upottaa johonkin. Taisi tulla vähän isompia taimia tuohon viimeisimpään laatikkoon!

kesä2013 034
Mansikkamaat.

Kasvimaalla kasvaa nyt sipulit, valkosipulit, maa-artisokat, porkkanaa, punajuurta, salaattia, korianteria ja timjamia, laventelia, iisoppia ja kärsiviä samettikukkia. Tänään käytiin viemässä kaupungin kompostiläjään juolavehnän juuria ja siellähän oli ruohonleikkuujätettä. Minä sitten innolla kauhoin jätesäkin täyteen - siitähän saa katematskua kasvimaalle! Nyt enää uupuu niitä sanomalehtiä... Täytyy varmaan lähteä naapureilta kyselemään pian! Perunat on vielä laittamatta, mahdanko laittaakaan. Basilikaa ja salviaa kasvaa parvekelaatikossa, en tiedä laitanko maahan vai annanko olla siellä. Kasvimaa taitaa alkaa olla nyt siinä. Ehkä pinaattia vielä laitan, kun löytyi pussi siemeniä.

kesä2013 035
Vielä vähän ankean näköistä kasvimaalla...

Kasvihuoneessakin tapahtuu. Kirsikkatomaateissa on jo raakileita! Jee! Toivotaan parasta. Ensi viikon lopulle luvattiin jopa yöhalloja uutisissa! Hui. Pysykää poissa hallat, hus! Ananaskirsikat on kasvaneet hurjasti päästyään kasvusäkkeihin. Toivon niistä satoa. Olen lahjoittanut muutamia taimia tuttaville.


kesä2013 037
Ananaskirsikat, siemenestä kasvatetut!
kesä2013 010
Kirsikkatomaatin raakile, jee!
Isäntä on leikannut nurmet, tänään se ajeli taas vähän laajemman alueen pellosta ruohonleikkurilla. Nyt pitäisi luumupuutkin olla paremmin näkösällä eikä pusikossa. Hoidettu viheralueemme laajeni taas muutamalla kymmenellä metrillä! Ehkä vielä joskus koko pelto on pihaa... Katsotaan. Isännän tämän päivän hommiin kuului myös ulkorakennuksen rännien putsaaminen ja ilmalämpöpumpun muovikoteloiden asentaminen.

Kissat viihtyy tarhassa. Hassuja poseerauksia taas. Laitoin vihdoin ne amppelikoukut kiinni palkkeihin. Amppeleissa omakasvattamat samettiruusut "Kobold Mix". Kauniisti kukkivat!


kesä2013 029
Vasemmalta Misaki, Nukka ja Nuhru.
kesä2013 006
Amppelit kissatarhan edustalla.
kesä2013 004
"Kobold Mix"
Käytiin kivoissa kyläpaikoissa isännän kanssa lauantaina ja saatiin taimia. Nyt on muutama tammen taimi, yksi sembramänty ja luumu odottamassa istutustaan. Yhden luumun jo istutinkin. Nyt rivissä on kaikkiaan 8 luumupuuta istutettuna. Toivottavasti edes joku niistä jää henkiin. Ovat ötökät vaivanneet. Tammille pitää keksiä paikat, samoin sembralle. Istutin jo puiden alle varjopaikkaan mahoniaa. Toivottavasti ne lähtevät kasvuun. Jännää seurailla.

Sitten vielä iltapuhteiksi tiskasin ja siivosin talon. Isäntä lämmitti saunan ja kissoillakin on nyt puhtaat hiekkalaatikot. Nyt toivotaan vähän sadetta, että istutukset juurtuvat eikä tarvitsisi niin kovin kantaa vettä jatkuvasti.

Öitä ja mukavaa alkavaa viikkoa!

ps. tehtiin eilen raparperijuoma muhimaan sankoon. Laitan ohjetta myöhemmin jos juomasta tulee hyvää!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Keskiviikon pihapuuhia

Eilen kun menin kasvimaalle, pääsi melkein itku. Kaikki se jyrsitty alue on täynnä juolavehnää. Se pirulainen!!! Jyrsiminen ei tainnut olla alun alkaenkaan yhtään hyvä idea. Noh. Sain eilen kuitenkin istutettua maa-artisokat, perattua sen osan kasvimaata missä jotain (pitäisi... ehkä...) kasvaa. Alkaa tuntua siltä, että kateviljely on minun juttu. Tekaisin sipuleille katteen sanomalehdestä, päälle haketta ja kuivaa heinää. Sipuliparat pilkistelevät sieltä väleistä. Hake loppui, sitä tarttis saada lisää! Istutin myös kolme ruohosipulia, jotka sain naapurilta. (jos sitä voi istuttamiseksi edes sanoa, kaivetaan monttu ja heitetään sipulit sinne ja tallataan vähän päältä...) Tänään kävin katselemassa josko olisi yrttejä ollut kaupan. Niin olivat pieniä ja vaatimattomia, että en ostanut. Basilikaa ja salviaa on tulossa kasvihuoneessa, nyt ruohosipulia kasvimaalla. 

Sain perennoja naapurilta ja mietin mitä oikein teen. Muutamasta paikasta pihalta pitäisi muutenkin siirtää perennoja toisiin paikkoihin. Meillä kasvaa tuossa maahan upotetun öljysäiliön ympärillä kasa vuorenkilpeä. Ajattelin, että helpompaa on raivata tilaa siihen uusille istutuksille, kuin ruveta kääntäämään nurmea kukkamaaksi. Joten ei kun lapio kauniiseen käteen ja repimään. Nyt on kasat vuorenkilpeä tunkiolla. Ilmoittelin niistä kyllä Facebookissa, jos joku tahtoo tulla hakemaan. Ei ollut ehkä parhain mahdollinen idea näillä lämpöasteilla ryhtyä riehumaan. Kun olin hetken huhkinut piti tulla sisälle pakoon itikoita ja kuumuutta. Aika hyvin ensinnämainitut minut söivätkin. Tavoittelen edelleen hyttysimmuniteettiä. Oli pakko kipaista suihkuun ja sen jälkeen lykkiä aloe-geeliä pistoksiin. Auttaa! Ei kutita yhtään. Nyt tankkaan nesteitä, keitän kahveet ja syön pullat ja siirryn jatkamaan hommaa kun voimat palautuvat. Onneksi päivän kuumimmat hetket on jo takanapäin ja iltaa kohden voi olla miellyttävämpi tehdä hommia. Niin ja lorotan pullollisen hyttyskarkotetta päälleni ennen kuin pistän nenäni ulos ovesta.

Meitin kaikkea hullua, mitä noilla ylimääräisillä vuorenkilvillä voisi tehdä. Rajaisinko niillä kasvimaan? Tunkisinko niitä pellon laidalle kasvamaan pitkäksi riviksi? Vaihtoehtoja olisi. Vuorenkilpi on kyllä siitä kiitollinen, että se kasvaa melkein missä vain ja pitää rikkaruohot allaan. Vaatimaton ja helppo. Tosin ehkä vähän myös tylsä. 

Ideat alkoivat heti jyllätä tuon kukkamaan suhteen. Ainakin siihen päätyvät tarha-alpi, jonka ajattelin rajata juurimatolla tai vastaavalla, ihana hento roosan punainen akileija, kurjenmiekat... Suikeroalpia olisi myös runsaasti. Ehkä siirrän myös pionit samaan penkkiin, tosin toinen kukkii nyt. Siirto täytyisi kai ajoittaa syksymmälle, mutta enhän minä ikinä usko mitä sanotaan kun kyse on puskista. Sain papalta kuorittuja tolppia, joista piti rakentaa aitaa, mutta rupesinkin miettimään, että jos niistä nikkaroisi jonkun nätin köynnöstuen ja ostaisikin penkin taustalle kärhön. Taidanpa laittaa loput mansikatkin ihan suosiolla kukkamaahan. Olen aina kannattanut ajatusta hyötykasvit koristekasvien joukkoon.

To do list- sen kun kasvaa. Eilen sain sentään ostettua kissanhiekkaa useamman säkin. Onneksi isäntäkin pian palailee reissuloistaan, josko ehtisi auttelemaan hommissa. Kastelujakin tarvitsisi tehdä, onneksi taivaaltakin on nyt tullut vettä avuksi. Tarvitsisin pari kättä lisää, puhtaat poskiontelot ja muutaman apulaisen puutarhaan. Näin aluksi :D

Nyt sitä kahvetta...

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Murraylla huristelua ja kissatarhan korkkaus

No niin! Kissat on vihdoin päässeet hienoon ulkotarhaan ulkoilemaan! Olivathan aika ihmeissään kun avattiin pukuhuoneen tuuletusluukku, josta on kulkuaukko pihalle. Viralliset "sisustukset" on vielä tekemättä, vain väliaikaisia ratkaisuja. Tässä lähiviikkoina tehdään nätimmät kulkusillat ja tasot yms. Tarkoituksena, että kissoilla olisi mahdollisimman viihtyisä paikka ulkoilla. Ja suojaa myös paahteelta. Nyt ovat olleet aika rötköinä tarhassa kun on kuuma ja paistaa. Varjopaikkoja on hyvä olla myös. Onneksi aurinko kiertää talon toiselle puolelle, ettei koko päivää tarhaankaan porota. Meinaan naamioida vielä kasvillisuudella tarhaa ja kiinnitän pari koukkua kukkaamppeleille noihin palkkeihin. Tässä vähän kuvatuksia. Jotenkin huvittavia nuo kissojen ilmeet, ainakin Nuhru harmaatassu tuossa alakuvassa.... Heh.


kevät 2013 119
"Hei? Mites te pääsitte sinne alas...?"


kevät 2013 115
"Virossakin oli tämmöisiä siltoja. Tästä vaan rohkeasti, antakaas kun nimismies näyttää mallia!"


kevät 2013 123
"Heinää! Nom nom nom..."


kevät 2013 122
"Herkkua on!"

Isäntä lähti reissuun ja jäin kesäleskeksi vähäksi aikaa. Tänään ajoin nurmet. Hyppäsin sen vanhan päältäajettavan rattiin ja huristelin ensin pellon. Ihan hyvin meni. Sitten kurvasin hedelmätarhaan... No... pari puskaa saattoi kokea vähän rajua rakkautta osaltani, mutta minkäs teet. Ei tuo Murray ole niin kovin näppärä kurveissa. Sain kuiteskin kohtuullisesti ajettua, enkä edes jäänyt kuin pari kertaa kiinni... Suurimman osan nurmikoista ajoin Murrikalla, osan työnsin pikkukoneella. Puskiean alta jne. En tiedä oliko niin kovin viisasta kun tämä räkätauti vielä vähän on päällä, mutta tulipa tehtyä. Nyt ei rehota niin pahasti! Voi taas pari päivää keskittyä muihin juttuihin. Sipulit on ainakin juurtuneet kasvimaalla. Ja juolavehnät :D Komiasti vihertää ainakin niiden osalta. En oikein ole flunssalta jaksanut perata vielä riittävästi. No, hommaa piisaa siinäkin.

Muuten! Kirsikkatomaatissa ensimmäinen raakile! Ajatelkaas. Saatan saada ihan hyvän sadon omista kasvateistani! Olen kyllä aika ylpeä niistä, vaikka luulin että honkkeliparkojen päivät on luetut. Kovasti ovat tukevoituneet ja vahvistuneet kasvihuoneessa. Eli vinkkinä muillekin, älkää heittäkö toivoa, jos ikkunalla tomaatin taimet on päässeet venymään pitkiksi ja honteloiksi. Hyvät niistä vielä tulee!

Pioni poksahti kukkimaan. Mikäs pioni tämä olisi, osaisko Tiina sanoa? Nätti on. Joudun varmaan siirtämään tämän pionin, kun kasvaa ihan tuossa kivijalan vieressä. Siinäkin yksi työmaa.


kevät 2013 130
Luonnossa väri on ehkä vähän tummempi kuin kuvassa.



kevät 2013 131
Nuppu. Kohta poksahtaa!

Olen muuten tunnistanut "mysteeripuskan", josta bloggasin joskus viime syksynä. Epäilin pähkinäpensaaksi, kunnes tajusin että tontilla on samaa lajia ihan puuna. Tunnistin sen sitten vuorijalavaksi. Lueskelin, että vuorijalavasta kuulema helposti lähtee karkulaisia. Joten tämäkin karkulainen marjapensaan juurella on vuorijalava, jota on varmaan katkottu joskus ja sen takia kasvanut pensasmaiseksi. Löysin muuten toisenkin karkulaisen tuosta mahdollisesti tulevan kanalan viekusta, jonka voisi oikeastaan siirtää ja koittaa kasvattaa ihan oikeaksi puuksi. Se vanha jalava siinä rajalla saa lähteä jossain vaiheessa. Kovin on kuiva ja vähän surkea. Kasvatetaan poikanen muistoksi siis.

Harmilloistakin! Luumupuuni taimissa on jotakin ötökkää. Silmuja kuivuu. Olen suihkutellut mäntysuopa/öljyvedellä. Toivottavasti eivät nyt vallan kuole mokomat. Ollaan isännän kanssa kannettu selkä vääränä vettä luumuille, että juurtuisivat hyvin. Onneksi vähän tuli taivaaltakin eilen. Aika ravakasti silti saa sataa ja jonkin aikaa, ennen kuin edes ylin maakerros kastuu. Töissä kukkalaatikoista sen joka kesä huomaa. Kastellaan, vaikka sataisikin. Kun kuopasee kädellä, multa on pinnan alta ihan kuivaa. Ötökkää myös ukonhatuissa. Niitäkin olen sumutellut.  

Mukavaa sunnuntaita!

ps. emme ole vieläkään saanut kanoihin vastausta. Kohta 7 vkoa odotettu...