lauantai 28. syyskuuta 2013

Pesänrakennusta

Syksyistä lauantaita Pellonperältä!

Emäntä heräili aamulla yksin yläkerrasta epämääräiseen marisevaan ääneen. No, sehän oli Nukka alias Nukkis aka Nukkiksenpete, joka marmatti että akka saisi alkaa nousta ylös ja antaa sapuskaa mirreille. Eukon ylössaantia vauhditettiin mussuttamalla viherkasveja ja kiusaamalla kanssaolijaa Misakia ikkunalaudalla. Kyllähän se emäntä sieltä sitten ylös kömpikin ja pisti särkeä kattilaan kiehumaan. Nams sanoivat kissat ja lipoivat viiksiään!

syksy 2013 021
Hmm... haravoitavaa...

 Emäntä pähkäili hyvän tovin aamupuuron äärellä mitä koko pitkä vapaa lauantai voisi pitää sisällään. Vaihtoehtojahan oli monta. Haravoimisesta jumiin saadut paikat sitten ajoivat emännän pihamaalle. Olihan sitä sisäänajettava myös uudet talvilenkkarit oman jalan mukaan muotoilluilla kengänpohjallisilla.

Kun ei pihalla tieteskään voi olla jouten, alkoi emäntä vähän syyspuuhiin. Vaikka lehtiä oli taas varissut vaahteran alle, emäntä päätti että nyt on jätettävä haravoimiset, että niskat saa palautua. Olihan noita lehtiä vielä puussakin, ne ehtisi sitten myöhemminkin haravoimaan läjään... Pakkasen puraisemat samettikukat lähtivät amppeleista kompostiin, nuukahtaneet kuunliljan lehdet nips naps samaan paikkaan. Emäntä keräsi kaikki omistamansa lyhdyt yhteen ja mietti, että jotakin niillekin olisi tehtävä. Osan oli tuuli kaatanut ja rikkonut jokusen lasin. Ennen valkoinen, pihalla pari talvea viettänyt lyhty muistutti lähinnä ruostunutta metallihäkkyrää. No, ei muuta kuin mustaa spraymaalia kehiin ja suihkimaan! Taisipa siinä yksi pihalaattakin vähän värjääntyä sivumennen...

syksy 2013 001
Musta lyhty tuunattuna versiona!
Vanhaa ruostunutta piikkilankaa oli tullut hommattua nurkkiin. Emäntä mietti, josko siitä sitten vihdoin jotakin taiteilisi. Ikävää muovailtavaa, mutta syntyihän siitä epämuotoinen pallero. Mutta mitä pallon sisälle? No sammalta, oksia, käpyjä - luonnonmateriaaleja. Niin syntyi portaille ihkaoikea pesä! Onpahan siellä yksi munakin... lohikäärmeenmuna nimittäin!

syksy 2013 006
Mörrimöykyn pesäkolo?


syksy 2013 004

Tietysti callunoita piti hakea kaupalta ja tehdä niistäkin oma asetelmansa. Pieni sammalpallo pääsi roikkumaan kepin nokkaan callunoiden yläpuolelle. Emäntä oli tyytyväinen asetelmiinsa! 

syksy 2013 009
Väriä syksyyn...
syksy 2013 008


syksy 2013 012

Jotain karvaista väkeä tarkkaili emäntää tarhasta käsin... Tältä näyttivät he: (eli melko hassuilta...)

syksy 2013 017

Kaiken tämän tehtyään, emäntä kömpi sisälle, päivitti blogin, keitti ison kupin kaakaota ja vetäytyi sohvalle peittojen alle (ja kissojen alle) sallitusti laiskottelemaan!


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kesäkurppaa ja omppuja

Isäntä teki kesäkurpitsakeittoa siitä "jättiläisen" puolikkaasta. Ohje saatiin isännän äiteeltä, alkuperästä ei ole tietoa, ehkä jonkun lehden sivuilta napattu? Keitosta tuli hyvää, ei kauhean täyttävää pidemmän päälle, mutta kylkeen leipää ja raejuustoa niin saa täyttävämpää. Ulkomuoto muistutti erehdyttävästi pinaattikeittoa, joka lukeutuu inhokkeihini lapsesta lähtien, joten olin vähän ennakkoluuloinen. Kuitenkin keitto oli hyvää, kannattaa kokeilla!

Kesäkurpitsakeitto

1 kg kesäkurpitsaa
yksi purjo
öljyä tai voita
mustapippuria
basilikaa
1 paketti Koskenlaskijaa
Kermaa
13 dl kana&kasvislientä

Pilko kesäkurpitsa & purjo ja paista voissa tai öljyssä. Laita kattilaan ja lisää joukkoon vesi + liemikuutiot. Anna kiehahtaa ja mausta. Surrauta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Laita kattila uudelleen liedelle ja sulata joukkoon paketti koskenlaskijaa. Lisää viimeisenä kerma (käytettiin ruokakermaa) Kiehauta. Nauti!

kesä2013 277
Nams!


kesä2013 275
Talviomenaa omista puista. Koossa ei ole moittimista!

Kerättiin isännän kanssa viime omenat pois. Valtavan kokoista talviomenaa oli oksat pullollaan kahdessa puussa. Muumioita löytyi myös joukosta, mutta paljon oli puussa hyviä, isoja omppuja. Kerättiin pahvilaatikoihin ja lajiteltiin sisällä parhaimmat laatikoihin kellariin, kääräistiin paperiin. Yhtään lommoiset tai muuten rupiset jätettiin sisälle, osa viilutettiin kuivumaan pannuhuoneeseen peltien päälle. Katsotaan saadaanko niistä tällä tavalla kuivattuja omppuja. Osasta tekaisin omena-puolukkahilloa, joka meni pakastimeen säilytykseen. Isäntä teki myös nopeata kaura/omenaherkkuja uunissa. Sehän maistui jäätelön kanssa. Nyt ihmetellään mitä lopuille omenille tehdään...

Olen ollut pari päivää kahvilakossa! Kofeiini vaikuttaa vähän epäsuotuisasti kahvissa minuun, joten taas kerran olen vieroituskuurilla. Päätä särkee! Kokemuksesta tiedän, että muutaman päivän päästä helpottaa. Juon kyllä teetä ja näin syksyllä tee alkaa taas maistumaankin. Kesällä on liian kuuma juoda kuumaa.

Viikonjatketta!

lauantai 21. syyskuuta 2013

Syystöitä puutarhassa

Tänään löytyi virtaa pitkästä aikaa puuhata myös kotipihassa. Syystöitä onkin syytä jo aloitella, lehtiä on tippunut aika paljon maahan, tosin niitä tulee vielä lisääkin. Pihakalusteet on vietävä suojaan talven tieltä, allas tyhjennettävä, sipulikukkia istutettava, kuihtuneita perennoja leikattava alas ja pääsipä yksi mongolianvaahtera vielä maahankin. Ensin tihutteli vähän vettä, josta puutarhuri ei toki pelästynyt, vaan jatkoi hommiaan ja tulihan se ihana auringonpaistekin sieltä vielä. Keli oli hieno tehdä pihatöitä ja isäntäkin tuli auttelemaan haravoinneissa. Kottikärryt ovat aivan liian pienet yrittää survoa isoja vaahteranlehtiä sinne ja kärrätä kompostiläjään, joten otettiin vanha pressu, jolle oli helppo haravoida lehdet ja siitä käydä kippaamassa haluttuun paikkaan. Toimiva ratkaisu oli se.

Kesäkurpitsapenkistä löytyi jättimöhkö! Siitä tulee varmaan kurpitsakeittoa. Sitä en ole vielä koettanutkaan tehdä kesäkurpitsasta. Hilloa löytyy jo kellarista ja yksi purkki on syötykin. Erittäin hyvää ja voin suositella lämpimästi. Uskoisin, että kesäkurpitsahillo sopisi erinomaisesti esim. juustokakkuun. Viimeiset kesäkurpitsat onkin jo syöty jääkaapista pois. Onneksi tuli käytyä kurpitsapenkissäkin, niin löytyi tuo jättikesäkurpitsa eikä jäänyt sinne ököjen syötäväksi.


kesä2013 243
Size does matter?



kesä2013 262
Maa-artisokat kasvimaan reunalla. Samettikukat oikein röhöttää!

Ihana kukkasekoitus on kukkinut jo jonkin aikaa kasvimaalla Olen lähinnä ihastellut kukkia penkissä ja napsinut kuvia, yhden kukkakimpun nappasin, mutta leikkokukilla ei ole kauhean pitkä ikä kissataloudessamme. Kissat kun tuppaavat närppimään ja maistelemaan kukkasia. En tiedä tarkalleen mitä kaikkia nuo kukat ovat, ruiskaunokkia ainakin, kukontöyhtöä ja jotain muuta. Ihania kuitenkin. Ensi vuonna on laitettava lisää kukkasekoituksia!


kesä2013 260
Mikä viehättävä kukkanen! Aivan kuin keskellä kukkaa olisi pieniä keltaisia kukkasia ympyrän muodossa.

kesä2013 258
Ihana roosa väri...

kesä2013 259
Karvainen nuppu, ihastuttava tämäkin!

kesä2013 261
Upea väri.
Kastelin luumupuut vielä kerran. Tämä syksy on ollut aika kuiva! Sade  kastelee vain pinnan, eikä siitä ole juuriston kostuttajaksi. Pahimmassa tapauksessa kasvin juuret hakeutuvat pintaan hakemaan kosteutta, eivätkä syvälle maahan, jonne niiden kuuluisi hakeutua. Luumupuut ovat lähteneet ihan kivasti kasvuun, yksi taitaa olla vainaa. Joskus tulevaisuudessa on siis odotettavissa luumuja.


kesä2013 265
Näkökulmaa läpi laventelin.
Viikonloppuna on myös paikalliset rompepäivät taas kerran. Kävin jo tekemässä löytöjä. Ostin pienen puisen hyllykön keittiöön, johon tarkoituksena on laittaa esille hienot peltipurkkini (mm. Twiningsin eriväriset peltiset teepurkit, joita olen keräillyt sieltä sun täältä kirppareilta yms) Hintaa hyllyllä oli 10e ja tinkasin sen 8e, joten hyvä kauppa tuli! Lisäksi löysin suunnitteilla oleviin keraamisiin juttuihini lasihelmiä/kristalleja (en tiedä kumpia ovat?) joista olin myös todella innoissani! Hyviä löytöjä, kerrankin. Välillä kirppareita kierrellessä tuntuu, että kaikki on jo nähty eikä mitään enää edes tarvitse.

Siivosin viime viikolla paikkoja ja tungin kaikki lasiset kynttilälyhdyt ja tuikut tuonne kirjahyllyn baarikaappiin maljakoiden seuraksi. Eivätpähän pölyty (?pölyynny?) siellä. Otan ne esiin sitten kun siltä tuntuu! Pahvilaatikollinen keramiikkaa lähti myös vintille säilöön. Kaivelen niitäkin esille sitten kun huvittaa. Pari keraamista, pään muotoista tuikkulyhtyä otin esille ja isäntä saa ripustella ne seinään. Jätin vain harvoja valittuja esineitä esille. Jotenkin olo, että kaikki pölyä keräävä on rasittavaa. Onneksi tavaroita voi vaihdella ja ottaa esille sitä mukaa kun siltä taas tuntuu. Iso kassillinen tavaraa lähti myös kirppikselle. Nyt on taas tilaa kaapeissakin. Vielä edessä on kesävaatteiden inventaario + pussitus vintille säilöön ja talvivaatteiden esiin kaivaminen. Kaipasinkin jo villaneuleita ja lämpimiä pusakoita. 

Semmoista Pellonperälle! Mukavaa viikonlopun jatkoa!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kasvimaa keväällä ja loppukesällä



kesä2013 035
Kasvimaa alkukesästä.


kesä2013 196
Kasvimaa kesän lopulla.

Oli pakko kaivaa arkistoista vielä kuvat kasvimaalta vertailun vuoksi. Harmi, etten sattunut ottamaan kuvaa vielä myöhäisemmässä vaiheessa kesää, sillä maa-artisokat olivat vieläkin isompia (ja kukassa parasta aikaa) ja kaikki muukin vielä rehevämpää. Silloin kun kylvin siemeniä kasvimaalle mietin, että oho, mihinkäs tuokin pieni siemen tipahti ja mahtoiko se edes mennä maahan. Oli olo, että mahtaako täältä oikeasti nousta yhtään mitään. Mutta nousihan sieltä ja vielä varsin onnistuneestikin :) Ensi keväänä sitten taas intoa puhkuen näihin hommiin, kylvämään, kasvattamaan yms.


Pelakuut :)
Tässä vielä piristyskuva, jonka näppäsin kännykällä. Otin pelakuut sisälle talvehtimaan ja mikä ihana väripläjäys ikkunalla! Tässä saa jo väriterapiaa kun näitä katselee!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Monenlaista evästä

Steviaa menossa kuivuriin.

Hohhoijakkaa!

Pellonperän emännän superpuuro osa II

Välipalaa.

Kun kerta Tina's bloggasi hyvinvoinnista, niin ehkä vähäsen aihetta sivuten itsekin! (toisinaan kyllä tuntuu, että enempi sanottavaa olis siitä vastakohdasta...) Tuosta puurosta joskus aiemminkin olen blogannut. Silloin kun noudattelin aika tarkasti kiinteyttävää ruokavaliota, niin tuli opeteltua tuo puuronsyönti. Nyttemmin en paljon muuta oikein aamuisin syökään, joskus harvoin leipää, mutta ei aamu lähde käyntiin ilman puuroa! Ruokavalion lopettamisen jälkeen olen keksinyt uusia variaatioita nimikkeen "aamupuuro" alle.

Minähän en koskaan keitä puuroa, vaan se on ns. tuorepuuroa. (keittäminen on ihan liian rasittavaa ja aikaavievää ja kuka sen kattilan tiskaa?!) Kaurahiutaleiden (luomusellaisten tietysti aina kun mahdollista) päälle kaadetaan vain kuuma vesi vedenkeittimestä ja annetaan hautua. Nopeaa ja helppoa, eikä puurosta tule limaista ja venyvää. Aiemmin vedin aamupuuroni raejuustolla ja marjoilla, sittemmin on tullut kokeiltua jotain uuttakin. Olen lisännyt hiutaleiden joukkoon pellavansiemenrouhetta. Se on hyvää tavaraa pakille, suosittelen. Jotenkin se on tullut jäädäkseen, välillä kokeilen jotain muita siemeniä tms, mutta aina palaan takaisin pellavansiemenrouheeseen. Hyvää tavaraa! Rouheen lisäksi, olen tunkenut puuroon aina jotain leseitä (kaura,vehnä, milloin mitäkin sattuu kaupasta mukaan tarttumaan) ja nyttemmin myös kuivattuja marjavalmisteita (tyrni, karpalo yms). Raejuusto on jo ihan perussettiä, ilman sitä ei puuroa pysty syömäänkään. En myöskään laita puuroon suolaa tai voita tms. Joskus marjojen joukossa on sokeria tai ripsautan intiaanisokeria päälle. Suolattomuus/ makeus on totuttelukysymys. Hyvin pärjään ilmankin. Kun haluaa oikein hemmotella, laitan hiutaleiden joukkoon pähkinäsekoitusta (rusinatkin käy) ne saa olla mukana kun lisään veden. Ne hiukan pehmenee ja maistuu hyvältä. Myös muussattu banaani toimii, tuo makeutta puuroon. Joskus tungen kuivattua nokkosta tai pellavansiemenöljyä lorauksen puuron päälle. Kannattaa kokeilla :)

Välipalalle varastin vähän mallia Tiinalta. Rahkaa olen mussutellut jo pitkät tovit (rahka on hyvää proteiinin lähde) ja nyt kylkeen heitin vattuja, banaania ja kuivatuista marjoista tehtyä rouhetta. Toimii välipalalla, miksei kevyeänä lounaanakin tai iltapalalla. Satsia voi aina muutella tarpeen mukaan.

Näillä eväillä tähän syksyyn!

***

En ole paljon ehtinyt omalla pihamaalla käyskentelemään. Isäntä leikkasi nurmikot (toivottavasti) viimeistä kertaa ja nyt odotellaan lehtien putoamista maahan. Ehdin yhtenä vapaapäivänä tyhjäämään kasvihuoneen. Loppupeleissä sain jonkin verran satoa kirsikkatomaateista, mutta mihinkään hurjiin lukemiin ei päästy tänäkään kesänä. Makeita kuitenkin olivat ja tuhottomasti kasvoivat! Ananaskirsikan kanssa kävi vähän ohraisesti, kun tarhurin into hoitaa loppui ja melko jättimäinen pusikko niistä kasvoikin. Ensi vuonna avomaalle. Hedelmät eivät oikein ehtineet kypsyä. Joten niin lähti sekin kokeilu kompostiin. Kompostista puheenollen, hyvin pöhisee Globessa komposti ja aikalailla oman onnensa nojassa. Välillä olen sekoitellut sitä huomatessani ja lisännyt puutarhajätettä (lehtiä, ruohonleikkuujätettä tai muuta kasvijätettä) joukkoon. Viimeksi ainakin nousi aivan kuuma hönkä, joten käyminen on hyvässä vauhdissa. En varmaan tänäkään vuonna tyhjennä nyt syksyllä kompostia, vaan se saa olla talven yli jäässä ja sitten keväällä käyminen jatkuu. Ostettiin se lisärengas Globeen, joten talvenkin kompostijätteet mahtuu varmasti sinne.

Pakko oli päästä vähän haravan varteen, vaikka suurin osa lehdistä on vielä puissa. Meillä on pihapiirissä rutkasti puita, pihlajia, vaahteroita, koivu yms... joten lehtiä tulee. Kärräsin sitten niitä lehtiä kasvimaalle. Kompostoitukoot siellä, hyvää maanparannusainetta. Samoin kippasin tomaattien kasvusäkit sipulimaalle. Katsotaan perustanko samaan paikkaan ensi vuonna kasvimaan. Ainakin maa-artisokat kasvaa varmaan jo parimetrisinä hujoppeina taivasta tavoitellen. Niissä on muuten nätti keltainen kukka. En ole kurkkinut maan alle, onko siellä jotakin möttejä jo. Taidan katsoa vasta keväällä. Goji-marja on kasvanut kasvimaalla hurjasti. Hyötyisiköhän se lehdillä peittämisestä vai paleltuneeko talvella?

Urheiluihinkin olen taas päässyt kiinni. Totesin, että toivo ei ole menetetty, vaikka olenkin ryyppinyt kahvia ja syönyt pullaa läpi kesän, joten aloitin taas liikkumiset. Isäntä on ajellut pyörällä, minä juossut (minkä akillesjänne on antanut myöden) ja hyötyliikuinpa kävelysauvojen kanssa vajaan 4 km töihinkin ja takaisin tässä yksi päivä. Kotona olen treenaillut jumppamatolla keskivartaloa yms, eikä vielä olkapääkään ole ruvennut vihoittelemaan. Punnerrukset olen jättänyt suosiolla tekemättä, sillä tiedän, ettei niistä olkapääni tykkää. Olkapään hajoamisesta onkin nyt tasan vuosi aikaa. Ja tasan vuosi toipumiseen on mennytkin. Viimeaikoina olka on ollut paremmassa kunnossa siitä huolimatta, että olen tehnyt aika rajustikin puutarhatöitä. Täysin kunnossa se ei ole vieläkään, mutta mahtaako koskaan tullakaan. Mene ja tiedä. Kahvakuulia olen vähän vältellyt, 4 kg kuulaa olen käyttänyt apuna joissakin liikkeissä, mutta muutoin olen jättänyt ne ovistopparin virkaa toimittamaan, ettei mene lisää olkapäitä rikki. (toim. huom. omaa tyhmyyttäni olkapääni rikoin, enkä kahvakuulaa siitä syytä. Vinkkaan vain, että käyttäkää järkeä, lämmitelkää hyvin ja tehkää liikkeet oikein.)

Kuivasin steviaa hyötykasvikuivurissa. Sitä tuli pari lasipurkillista. Saa nähdä tuleeko käytettyä makeutukseen. Meinaan keräillä nokkosen siemeniä. Niitä varmaan on puoli peltoa täynnä, joten sato voi olla aika hyvä. Kaksi pientä lasipurkkia kuivattua nokkosenlehteä olen syönyt aamupuuroni päällä. Käytiin myös isännän kanssa sienessä. Kuivuus tosin  haittaa jonkin verran sienien nousemista. Tatteja löytyi ja niitä kuivatettiin kuivurissa. Isäntä teki lihapullat höystettynä sienillä. Kyllähän ne siellä meni jatkeena, vaikka olenkin vasta opetteluvaiheessa sienien syönnin suhteen.

Aurinkoisia syyspäiviä teille!