perjantai 29. marraskuuta 2013

Kompostikuulumiset

Hei moi ja kivaa perjantaita!

Piti vaan tulla kertomaan kompostikuulumiset pikaisesti. Kävin viemässä biojätettä kompostiin (meillähän siis on L&T Globe komposti vararenkaalla, eli ei lämpökompostori vaan tavallinen) ja möyhensin sitä oikein kunnolla. Komposti tuntui aikaslailla kostealta, joten tungin kuusen alta neulasmuhjua ja vähän syksyn lehtiä vielä joukkoon. Ollaan nyt koetettu jatkaa kompostin käymistä tunkemalla kompostin sisään kiehuvalla vedellä täytettyjä lasipulloja. Tuntuu ihan toimivan, höyry nousi eikä komposti ollut jäässä, ehkä reunoilta hiukan kohmeessa. (tosin pullot on pienehköjä ja niitä on vain kolme, isommilla toimisi varmaan paremmin) Kuiteskin, meidän kompostissa on paljon matoja! Niitä oikein möyrysi menemään siellä, kun käänsin kompostia. Toivottavasti se jatkaisi käymistä vielä vähän aikaa. Aika pitkällähän tässä jo ollaan, kun joulukuu kolkuttelee jo ovella, joten saan olla ihan tyytyväinen kompostiimme.

Kompostointi on edelleen niin tyydyttävää! Ajattelin oikein ilolla sitä multamäärää, joka tuostakin kompostista joskus tulee ja tietääpähän, ettei kaikki tuo määrä kotitalousjätettä ole kaatopaikkoja kuormittamassa. Se jos mikä on iloitsemisen arvoinen asia! Kompostoikaa hyvät ihmiset!

Kuulin radiosta eilen, että jätteen polttaminen on lisännyt suosiotaan.  Muistaakseni siellä sanottiin, että nykyään energiaan menee yhtä paljon jätettä kuin kaatopaikoille, minusta se oli todella hyvä uutinen! Kierrättäminen kannattaa ja on jokaisen meidän vastuulla, tämän maapallon hyvinvoinnin lisääminen pienin askelin, siihen voimme kaikki vaikuttaa!

Tein tänään kasvissosekeittoa kellarin antimista. Keittoon hujahti porkkanaa, pieni maa-artisokka, jääkaapin perukoilta löytynyt lantun pala ja pari perunaa. Maustoin mustapippurilla ja merisuolalla, timjamilla ja basilikalla. Hyvää ja terveellistä, kevyttä ruokaa. Olisin tietysti laittanut valmiiseen keittoon raejuustoa, mutta sitä nyt ei sattunut olemaan. (kauhea katastrofi joka on korjattava vielä tänään!)

Joulua ja talvea tässä jo odotellaan. Olen tehnyt pieniä lahjahankintoja, lähinnä jotain kierrätettyä, tuunattua tai muuten eettistä lahjaa olisi tarkoitus tänä vuonna lahjoittaa läheisille. Enempää ei tohdi paljastaa!

Menen tänään vielä töihin, meillä on viikonloppukurssin töiden lasitus tänään. Sitten saan polttaa loput savityöt ja antaa ne oppilaille. Melkoista "rumbaa" on tuo töiden saattaminen loppuun asti. Sunnuntaina on pikkupikkupikkuisetjoulut! Kivaa!

Eloisaa viikonloppua!  

tiistai 26. marraskuuta 2013

Värikkäitä puita ja vähän sisustushommeleita

Olen tehnyt viimeaikoina Puita. Materiaalina keramiikka ja rautalanka. Idea on omani. Alunperin tein kolme puuta, jotka ovat olleet muutamissa näyttelyissäkin, nyt ne ovat meidän portaikossa. Yhden lehvästössä on hematiitteja, yhden avaimia ja yhden lehvästössä nappeja. Olen metsästänyt materiaaleja kirppareilta ja rompetoreilta.

Tein kaksi puuta ystävälleni Kuopioon, niistä ei ole kuvia (!!!) ja yhden puun toiselle ystävälleni Marille. Tässä alla on Marin puu. Olen koristellut puuta pitäen mielessäni (tietysti tilaajan toiveet) puuta halajavan henkilön persoonallisuuden. Mari on värikäs, joten Marin puusta tuli värikäs! Seuraavaksi aion tehdä valkorunkoisia puita, vähän niin kuin talven teemalla. Olen tehnyt isoja puita (rungot n. 30-40 cm) ja pikkupuita, joiden rungot ovat ehkä 15 senttisiä.

talvi 2013 029


talvi 2013 030

Olin kranssikurssilla. Tein ihan havuista ja tuijanlehdistä pajusta pujoteltuihin rinkuloihin kransseja, yksi on ovessa ja sen keskellä killuu saviruukku merkkinä siitä, kuka talossa asuu (ehkä tasa-arvon nimissä siihen pitäisi ripustaa myös joku kivimieheen viittaava juttu?) Tein myös pari koristetta, piikkilankasydämen jossa hematiittejä ja koivun oksista sydämen, jossa nappeja ja risti. Oli kiva kurssi.

talvi 2013 040
Ihmeinen risti.

Leivoin kurpitsaleivän, koska sain ystävältä iiiison lohkon jättikurpitsasta. Leivän ohje oli täältä.  Laitoin puoli desiä vähemmän öljyä kuin ohjeessa. Tuli ihan hyvää, laitoin pakkaseen. Ehkä olisi kaivannut enempi suolaa. Ensi kerralla voisi painella leivän pintaan vaikkapa oliiveja ja aurinkokuivattua tomaattia ja hyppysellisen sormisuolaa. Nam. Netistä löytyy myös paljon erilaisia mausteisempia ohjeita kurpitsaleivästä. Söinpä eilen kurpitsasta tehtyä piirakkaakin. Se oli hyvää se.

talvi 2013 012
Huomaa kissansyömä pullasuti!
Tehtiin isännän kanssa hyvä kirppislöytö, jalkalamppu 15e. Lähti matkaan. Voi olla, että vaihdan tuon varjostimen jossain vaiheessa, en tykkää ruskeista hapsuista. Lamppu kuitenkin sopii sisustukseen, jota koitan pikkuhiljaa hahmottaa makkariin. Siinä on hieman kullanhohtoa ja lämpimiä sävyjä. Viimeaikoina olenkin tehnyt todella hyviä kirpparilöytöjä, (äiskän kanssa roijattiin 7 h kirppareilla viime lauantaina... hmmm...) mm. emalinen lävikkö, emalinen pesuvati + pieni emalikulho, neuleliivi jne.

talvi 2013 024
Löytö!

talvi 2013 027
Etsi kuvasta kissa.
Tuo iso peili on myös menossa makkariin, jahka siihen saadaan hyvät ja järeät ripustukset. Sain kehykset ystävältäni, isäntä pisti ne kasaan ja teetätin kehyksiin peilin. Kännykkä on tuossa alanurkassa määrittämässä kokoa. Tämä peili on _iso_ ja _painava_! Ja hieno!

talvi 2013 018
Keittiön ikkunasta katsottuna näyttää tältä.
Pihassa on talvi. Viritän pian lintujen talviruokintapaikan. Mietinnässä on, saisiko fasaaneille ihan oman ruokintapömpelin, etteivät pääsisi ulostamaan ruokaansa. Pari talipalloa ovat tintit jo hakanneet ruokapaikan tolpasta. Ihanaa, talvi!

Heippa taas!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Rakkaat kissat

Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että pitäisi taas kirjoittaa kissoista. Meillä on neljä kissaa, kuten tuosta sivupalkista voikin huomata. Neko, Misaki, Nuhru ja Nukka, ikäjärjestyksessä, kaksi tyttöä, kaksi poikaa. Neko on syntynyt 2007 ja muut ovat siitä nuorempia. Viimeisin tulokas on Nukka Puustinen, joka tuli Virosta Valgasta viime itsenäisyyspäivän tietämillä.

seka 009
Neko kesällä 2007 vauvana.
Kissat on ihania. Kissat on raivostuttavia. Kissat on työläitä. Kissat on iloa tuottavia. Kissat ovat väärinymmärrettyjä, monesti niin paljon heikommassa asemassa (ihmisten ajatuksissa) kuin koirat. Kissa on monen ihmisen mielestä se "helppo" valinta. Eläin, joka ei tarvitse mitään ihmeellistä, ulkoilutusta, sen tarkemmin paneutumista. Se tuntuu aina niin surulliselta, kun kissan hengellä ei ole arvoa. En tarkoita, että eläimet pitäisi korottaa ihmisen kaltaisiksi ja kohdella niitä kuin ihmisiä. Eläin on eläin, mutta silti se on aina ihmisen kohtelun varassa. Kissa ei selviydy luonnossa yksin, se ei pärjää taistelussa vastaan autoja, petoeläimiä tai ihmisiä.

huhtikuu-kalat 2009 002
Nuhru pentuna.
pics 024
Misaki ja Neko, kaverukset ikkunalla.
Moni ottaa kissan ilmoituksen perusteella jostakin maatalosta, jossa kissakantaa harvennetaan syksyllä. Keäsisin kun on kiva lapsille, että on kissanpentuja.  Syksyllä kissasta tuleekin kiusankappale, koska se tarvitsee lämpöä ja suojaa, ravintoa ja se lisääntyy ilman toimenpiteitä. Niin kauan kuin tällainen ajattelutapa vallitsee, ei kissalla tule suomessakaan olemaan parempaa asemaa. Se pysyy aina "työläisenä", hiirestäjänä tai ulkokissana.

nn&mm
"Haamukissat"
Itse olen valinnut toisenlaisen elämän kissoilleni. Osa niistä on tullut oloista, joissa ne olisi lopetettu ellei kotia olisi löytynyt. Osa niistä on ruokittu kaurapuurolla, eikä madotettu saati rokotettu pentuina, emoista puhumattakaan. Osa kissoistani joutuu kärsimään sairauksista juurikin edellämainittujen seikkojen takia. Kaikki kissani ovat leikattuja, joten ne eivät tule koskaan tuottamaan yhtään pentua maailmaan, jossa kodittomia kissoja on jo aivan riittävästi. Kissani on myös sirutettuja, joten jos ne sattuisivat karkaamaan, sirunumero löytyy niskasta ja näin ollen omistajien tiedot Kissaliitosta. Näin minulla on mahdollisuus saada kissani takaisin, jos ne lähtisivät omille teilleen. Kissani ovat myös säännöllisesti rokotettuja ja madotettuja.

Kun Neko tuli meille, en tiennyt paljonkaan kissoista. Ostin sille marketista sapuskaa ja kaupasta silakkaa. Nekon maha oli kuralla pitkän aikaa sen tullessa meille, olihan se syönyt lähinnä kaurapuuroa ja nappulaa syntymäkodissaan. Silti se oli sitkeä ja reipas pikkukissa. Aloin perehtymään kissojen ruokintaan. Nopeasti tietoisuus markettiruokien huonosta laadusta valtasi minut. Tieto lisää tuskaa ja niin päätin minäkin, etteivät meidän kissat kasvaisi ruoalla, jonka lihapitoisuus on 4% "lihaa ja eläinperäisiä tuotteita", kun oikea luku pitäisi olla lähemmäs 90%. Kissa on lihansyöjä, loppuun saakka. Ei vehnän tai maissinsyöjä.

Neko on aina ollut itsetietoinen, silti hyvin utelias ja ihmisrakas kissa. Opin nopeasti Nekosta, että se kuvitelma, mikä minulla oli kissoista, oli täysin väärä. Neko oli pentuna villi, välillä suorastaan raivoisa. Se tarrasi käsiin kiinni ja puri ja potki. Pentuna se yritti mennä koiran nisälle ja koetti imeä eri materiaaleja. Se oli vieroitettu emostaan aivan liian aikaisin. Neko osoittautui hyvin fiksuksi ja oppivaiseksi kissaksi, joka rakastaa valjaissa ulkoilua ja silittelyhetkiä sen omilla ehdoilla. 

orava tarkka (19)
Lintutelevisiota katsellessa.
Misaki tuli maatalosta, jossa kissakantaa harvennettiin syksyn tullen. Se ei ollut koskaan ollut sisällä, nähnyt hiekkalaatikkoa tai saanut madotusta tai rokotusta, kuten ei sen emokaan. Misakilla on calici-virus, joka oireilee verestävinä ikeninä ja ongelmina suun terveydessä. Misaki on ehkä sisäsiittoisuuden vuoksi vähän "hidas", mutta juurikin sen takia kultainen kissa. Kesti monia vuosia voittaa sen luottamus niin, että se itse kiipesi syliin. Nykyisin se valtaa äkkiä paikkansa isännän sylistä kun katsomme sohvalla televisiota tai tulee kerjuulle ruokapöytään. Se hyppää syliin ja tuijottaa kiinteästi ruokaa, mutta ei hyökkää ruoan kimppuun vaan teputtaa tassuilla sylissä ja toivoo makupalaa.

Kun ryhdyimme etsimään kollia perheeseen, oli jo tietoisuus kasvanut niin paljon, että halusimme antaa kodin löytöeläimelle. Suomessa on monia löytölöitä, jotka pullistelevat toinen toistaan kiltimpää kotikissaa, joka on joko kadonnut omistajaltaan tai jätetty luontoon. Kaikki niistä ovat potentiaalisia kotikissoja ja kehruukoneita! Niinpä Nuhru saapui meille Rekku Rescuen kautta. Kun kävimme katsomassa sitä, se porhalsi häntä pörheänä isojen koirien joukossa välittämättä niistä tai meistä tuon taivaallista. Kun kotiuduimme Nuhrun kanssa, se näytti orvolta pikkukissalta, joka tarvitsi syliä ja hellyyttä. Siitä tuli vilkas ja rakastava kissa, joka tykkäsi olla olkapäillä. Se sopeutui hyvin laumaan kolmanneksi. Nuhru ei varsinaisesti ole mikään sylikissa, mutta toisinaan se hakeutuu rinnan päälle makaamaan, puskee nenään ja kehrää.

Niinä epätoivoisina hetkinä, kun suru on täyttänyt mieleni syystä tai toisesta, olen saanut lohdutusta kissoilta. Ne eivät tuomitse, ne eivät tee ikäviä huomautuksia, eivätkä vaadi mitään. Ne antavat hellyyttä kyseenalaistamatta. Silloin kun elämälläni ei ole ollut mitään arvoa, olen ajatellut, että jos ei mitään muuta, niin näille kissoille olen voinut tarjota paremman elämän. Elämän, joka sisältää turvallista ulkoilua vailla (omistajan) pelkoa auton alle jäämisestä, ruokaa joka tukee niiden kasvua ja terveyttä, sekä aikani ja hellyyteni. 


DSCF1130
Nukkis the noutaja.
Nukka Puustinen on nuorin kissamme, leikkisä, raivostuttava, roskien tonkija. Se on eleillyt kadulla todennäköisesti ja siellä oppinut selviytymään varastamalla ruokaa milloin mistäkin. Sama ominaisuus sille on edelleen jäänyt, vaikka ruokaa tulee kaksi kertaa päivässä naaman eteen. Nukkiksen sopeutuminen laumaan ei ole ollut täysin ongelmatonta. Alun stressi aiheutti pissailua ympäriinsä, joka onneksi loppui aikanaan. Se kiristi hermoja ja verotti kukkaroa eläinlääkärikäyntien takia. Se ei ole tullut täysin ongelmattomasti toimeen muiden kissojen kanssa. Lähinnä kuningattaremme Neko on ollut kärttyinen nuoren ja energisen kollin tulosta perheeseen. Kuitenkin ajan kanssa Nukkis on tullut osaksi laumaa. Halusin punaista sylikollia ja sain juuri sellaisen. Nukkiksella on rakkautta jaettavana kaikille. Se puskee, marisee, noutaa palloa ja tulee syliin. Se on rohkea ja utelias, ensimmäisenä vieraita vastassa ovella. Se on aivan toiselta planeetalta kuin kollikaverinsa Nuhru.

Kaikki kissamme ovat aivan erilaisia luonteeltaan. Neko on omanarvontuntoinen, silti hellyyttä ja rapsutuksia hakeva, fiksu ja vilkas kissa. Misaki on hitaasti syttyvä, vähän "simppelin" oloinen, ystävällinen kissa. Toisinaan jopa omissa oloissaan viihtyvä. Nuhru on rakastava, vilkas ja kujeileva, aktiivinen kolli. Se haluaa ulkoilla ja ilmaisee halunsa päästä tarhaan. Se ei ole "pahantekijä" eikä useinkaan aiheuta mitään mieliharmia meille omistajille. Nukka taas on kakaramainen, raivostuttava, leikkisä ja hellyyttä hakeva, kaiken alan valtaava sylikissa.

Minulle on ollut tärkeää kissojen hyvä hoito. Ne käyvät rokotuksilla säännöllisesti, samoin hammaskiven putsauksessa tarvittaessa. Ne syövät suurimmaksi osaksi raakaruokaa, johon sisältyy erilaisia lihoja, sisäelimiä, siipikarjan ruhon osia (mm. siipiä) toisinaan ne saavat kermaviiliä ja kananmunankeltuaista. Öljykuurin aina silloin tällöin. Joskus harvoin pienen nokareen voita ja puuroa ruoansulatuksen hyvinvointiin. Raksunsa kissat saavat eläinkaupasta ja sielläkin syynään sisällysluettelot mahdollisimman tarkasti ja valitsen lihapitoisimman ruoan kissoilleni.

Kissat ulkoilevat aidatussa tarhassa ja Neko valjaissa toisinaan. Kissoja harjataan tarvittaessa, leikataan takkuja ja kynsiä lyhennetään. Niille on järjestetty raapimapuita taloon sisälle, mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Niillä on myös laatikoita ja omia nukkumapaikkoja. (silti kaikkien aikojen paras nukkumapaikka on meidän sängyssä) Niille on myös järjestetty tilaa ikkunoilla katsella lintuja ja elämää pihamaalla.

Tottakai tällainen ruokavalio vaatii perehtymistä, vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. Itse olen ajatellut, että se raha jonka sijoitan kissojen ruokaan, maksaa itsensä takaisin terveinä kissoina, joita ei tarvitse kuskata eläinlääkäriin huonon ravinnon aiheuttamien sairauksien takia. Loppujen lopuksi raakaruokinta tulee meille halvemmaksi kuin eläinkaupasta kalliiden ruokien ostaminen kissoille. Loppujen lopuksi, kissojen terveys on minun vastuullani. Minä olen halunnut nämä lemmikit kotiini, enkö ole niille velkaa hyvän hoidon ja terveen elämän niin paljon, kuin se minun käsissäni on?


En halua tuomita ketään toisella tavalla kissojensa kanssa elävää ihmistä. Kuitenkin kerron mielelläni omien kissojemme ruokinnasta ja sen hyödyistä. Parhain palkinto minulle on se, kun joku ystävä tai tuttava tulee kysymään neuvoa ruokinnassa ja voin jakaa tietouttani ja kertoa mistä lisää tietoa löytää. Silloin voin ilolla ajatella auttaneeni ainakin yhtä kissaa omieni lisäksi.

Toivoisin, että kissasta voisi tulla yhtä arvokas eläin kuin vaikkapa koirasta tai hevosesta. Voisiko kissakin olla niin tärkeä, että sen ruokintaan kannattaa perehtyä paremmin? Voisiko kissa olla enemmän kuin se lemmikki, joka ammutaan sitten, kun se sairastuu ja otetaan uusi? En tiedä millaista elämää kissamme viettäisivät jos ne eivät olisi meillä. Olisivatko ne jo autuaammilla hiirestysmailla, hyvässä vai huonossa kodissa? 

Mitä voisit tehdä parantaaksesi kissojesi ruokintaa? Suosittelisin vaihtamaan markettiruoan eläinkaupan ruokiin. Voisit tarjota kissallesi raakaa lihaa teollisen muonan rinnalla. Jauhelihaa tai kanansuikaleita, possun sydäntä. Näitä löytyy useimmista marketeista. Jo se olisi iso askel kohti terveempää kissanelämää :)

torstai 7. marraskuuta 2013

Johonkin vielä emäntä toimertuu...

Torstaita lukijaiseni!

Nyt on emäntä jälleen ylittänyt itsensä emännöinnissä, nimittäin eilen tehdä rykäisin Kinuskikissan ohjeella porkkanasämpylöitä! Kuvaa ei tietenkään ole, mutta voitte nyt kuvitella hyvin kohonneet, pehmeät, suoraan uunista otetut sämpylät, joihin voi sulaa hetkessä. Toisin sanoen, ne onnistuivat! Kohottaminen ja löysä taikina lienee sämppyjen salaisuus. Isännälle jo monta kertaa olen jutellut, että olisi hienoa kun jaksaisi itse leipoa leivät. (mitään muuta kuin aikaahan ei ole, joten lähinnä viitseliäisyydestä on kysymys... Ehkä minusta kuoriutuukin ehtoisa emäntä, joka pyöräyttää joka aamu [tai jokatoinen... no ok kerran viikossa!] leivän tai sämpylät uuniin.)


talvi 2013 008
Kyttääkö tämä...

talvi 2013 007
...tätä, vai kyttääkö tämä tuota?
Koska sitä maa-artisokkaakin tuolla kellarissa edelleen on, rykäisin vihdoin sen maa-artisokkalaatikon. Se oli simppeli aineiltaan, lähinnä suurimman päänvaivan tässä ruoassa tuotti jälleen kerran maa-artisokan kuoriminen. Ohjeessa luki, että keitettynä maa-artisokasta irtoaa kuori paremmin. Alatyylistä ilmaisua käyttäen irtoaa my ass!! Ei todellakaan irronnut. Eli siis suosittelen edelleen kuorimaan artisokat raakana ja keittämään sen jälkeen. Tuon kuorimisen takia tämä laatikko oli työläs, en ole vielä maistanut lopputulosta. Ohjehan laatikkoon löytyi täältä.

Isäntä kokkaili chili con carnea eilen sapuskaksi, joten ruokapainotteista on ollut elo pari päivää. Mikäs siinä, tykkään syödä ja omaa arkea ja olemista helpottaa kun isäntä on paneutunut kokkailun saloihin. Tympeintä leipomisessa on tiskaaminen ja jälkien siivoaminen. Varmaan tunti meni keittiön puunaamiseen eilen kaiken sen kokkailun jäljiltä.

Toisaapäivänä oli melkoinen myrsky illasta. Naapurissa rysähti kuusi nurin (kuulema) meidän pihassa ei onneksi. Kyllä olikin kädet ristissä, ettei nuo isot kuuset tuosta kaadu. Ihan sama mihin suuntaan olisivat lähteneet, jonkun rakennuksen, auton tai ihmisen päällä olisivat olleet! Täytyy miettiä jatkossa, mikä on puiden kohtalo. Rakastan noita isoja puita, en haluaisi niistä millään luopua, mutta mieluummin pidän kuitenkin talon kuin puut!

Syksy ja mälsää. Pimeää. Ei innoita mihinkään isompiin suorituksiin. Luovuus on kutakuinkin saamattomuuden takana. Ei huvita ryhtyä mihinkään. Toivon lunta ja pakkasta ja kirkkaita kuulaita talvipäiviä - kiitos. Jos pitää etsiä positiivisia puolia, niin olen kyllä lukenut kirjoja ja kuunnellut musiikkia, mistä molemmista olen iloinnut.

Jatkotuunasin myös yhden lampun, josta tulee keittiön valaisin. No minkäkö takia? Arvatkaa? Tuunauksessa käytin valoverhoa, lampunraatoa, ruusuaiheisia kahvikuppeja ja kirpparilta ostamiani kristalleja. Tulos oli tämä:


talvi 2013 002

Kissatkin pulskistuu ja tylsistyy sisällä. Pitäisi jaksaa keksiä nappulan piilotusta ja aktivointijuttuja. Nyt ne lähinnä torkkuu, vahtaa ikkunasta lintuja ja syövät. Kisailevat keskenään välillä. Laitoin nyt lintulaudalle pari talipalloa linnuile. Sinitintit istuivat tänään laudalla ja katselivat minua ikkunan takana ja kääntelivät päätä. "Eikö ruokaa jo heru?" ne kyselivät. "Vielä saatte sinnitellä vähän aikaa, mutta pari talipalloa voin tuoda", sanoin niille. Nyt ei yhtään lintua näy, kun ruokaa olisi tarjolla. Kai sade liuottaa nuo pallot murusiksi... Eilen tulivat taas fasaanit! Kaksi kukkoa tuijottelivat toisiaan pellolla. Pitäisi keksiä joku fiksu ruokintapömpeli niillekin, ettei eväitä tarvitsisi heittää maahan. Isännälle hommia...

Nyt täytyy rientää lounaalle ja sieltä töihin. Mukavaa viikonlopun odotusta!

perjantai 1. marraskuuta 2013

Maa-artisokan nosto + jatkokäyttö ja muita kuulumisia

Nostin keskiviikkona maa-artisokat ylös. Jäi vähän viimetipalle ja tietysti innoissani nostin ne kaikki ylös. Pienimpiä mukuloita tungin takaisin maahan, jotta ensi vuonnakin tulisi maa-artisokkaa. Ilmeisesti maa-artisokka tykkää savisesta maasta ja katteesta juurella. Maanpäälliset osat olikin aika mojovat. Luin netistä, että maa-artisokka kasvattaa mukuloidensa kokoa syksyllä, joten sato kannattaa kerätä syksyllä tai sitten vasta keväällä. Jos olisin ollut kovinkin fiksu, olisin jättänyt puolet maahan ja nostanut vasta keväällä. Maa-artisokka ei kuulemma säily kovin pitkään kellarissa. Noh, eilen tehtiin maa-artisokkakeittoa joka oli todella hyvää (tulihan siihen kermaa...) ja netistä kaivelin muita ohjeita, esim. uunissa paahdetut maa-artisokat sekä maa-artisokkalaatikon ohjeen. Jääkaapissa löytyy jo aineet laatikkoon, joten sitä on tarkoitus tehdä lähipäivinä. Maa-artisokkaa voi laittaa myös esim. perunamuussin joukkoon antamaan makua. Käyttääpä toiset sitä raakanakin salaateissa. Maa-artisokan makua on vaikea kuvailla, se on niinkuin peruna, mutta ei sinnepäinkään. Maku on pehmeä, omalaatuinen, kuitenkin juures. Hyvää se jokatapauksessa on ja terveellistä.

Olen luopunut akvaariostamme. Itse akvaario fyysisesti menee äiskälle, jonka kalat pääsevät pikkuakvasta isompaan ja kalat lähtivät tänään uuteen kotiin tuttavalle täältä samalta paikkakunnalta. Harmitti hiukkasen, koska olen tykännyt akvaariosta, mutta koetan panostaa enemmän muihin eläimiin ja niiden hyvinvointiin akvaarion hoidosta jääneellä ajalla. Sekin helpotti vähän "tuskaa", että tiesin kalojen pääsevän 300 litraiseen akvaan. Eli huomattavasti isompaan asumukseen.

Ollaan vähän laitettu Myrdiksenkin terraariota uuteen uskoon. Lannoittamattoman turpeen sijaan, pohjamateriaaliksi otettiin nyt lehtipuuhake. Se ei pölise läheskään niin paljon kuin tuo turve ja onhan se myös sievän näköistä. Hommattiin myös lämpölamppu, kun tuo lämpömatto tuntuu lämmittävän vain terraarion pohjaa ja yleislämpö jää matalaksi. Lamppu on aika tehokas, joten se on ajastettu olemaan välillä päällä, välillä sammuksissa. Näin lämpöpaikassa pysyy n. +30 asteen lämpö lähes kokoajan. (täytyy vielä ratkaista miten sen yöllä saisi laskemaan muutaman asteen, mutta ei liikaa...) Viileässä päässä lämpö on +24-25 astetta. Myrdeli on voinut hyvin. Pelättiin, että sillä olisi ummetusta, mutta kakka olikin hautautunut turpeen joukkoon. Ehkä bongaamme jatkossa ulosteetkin paremmin hakkeen joukosta.

Tämän kesän puutarhuroinnit on nyt pulkassa. Enää ihmetellään opetuksia ja keväällä taas tarhurointeja. Nyt jää melko paljon vapaa-aikaa, jonka toivottavasti osaan käyttää jotenkin järkevästi. Ainakin olen viimepäivinä koittanut panostaa omaan jaksamiseen ja hemmotteluun. Tänään kävin hakemassa uusia vaatekappaleita (sanotaanko, jotta naisille sellasia melko välttämättömiä kamppeita!) ja huomenna olen menossa ratsastamaan pitkästä aikaa ja illalla ystävän luo saunailtaan. Olen taas pikkuhiljaa löytänyt musiikin kuuntelemisen ja kirjojen lukemisen. Molemmat tuottavat iloa elämään.

Kotona olen tehnyt pikkuhiljaa inventaariota kaiken maailman rojuista ja tavaroista. Jonkin verran tavaraa on lähdössä kirpparille, jotakin olen myynyt eteenpäin ja edelleen koetan hankkiutua eroon joistakin tavaroista ja huonekaluista. Mukava on saada välillä vaihtelua ja nyt olen päättänyt hankkiutua eroon parittomista kupeista ja astioista. Loppujen lopuksi ihminen ei tarvitse kolmea eri kahvikuppisarjaa - se vaan on fakta. Ellei juo tosi paljon kahvia ja kahvittele ihmisiä runsaasti.

Semmoista tänne Pellonperälle! Mukavaa viikonloppua kaikille. Ja Pyhäinpäivää.