tiistai 30. joulukuuta 2014

Lumikenkien ulkoilutusta

Jotkut ovat löytäneet ruokintapaikan.

Pakkaspäivän maisema keittiön ikkunasta.

Haamukissa leijuu kuusten yllä taivaalla ;)
Kävin äsken tassuttelemassa pellolla lumikengillä. Ei ne ihan toimineet kun keli on nyt nollassa, lunta pakkautui pohjiin kiinni. Jatkoin sitten ilman lumikenkiä ja kävin vaan perinteisesti pienellä sauvakävelylenkillä. Lämmin tuli ja hyvää teki, vaikken kovin pitkää lenkkiä tehnytkään. Työntelin vähän märkiä lumi ovenpielestä pois. Jos illalla sataa jo vettä, niin ei ole sitten kaikki loska ovesta sisälle tulossa.

Ostin eilen pähkinöitä oravalle, kun se käy tuossa fasaanien ruokintapaikalla aina syömässä. Jospa se löytäisi nuo pähkinät. Mitään suurta ryntäystä ei ole tien puolen ruokintapaikalle tullut lintujen suhteen, mutta muutamia tinttejä siellä on piipahtanut. Maassa on myös jälkiä, ehkä fasaanit on käyneet silloin kun en ole ollut ikkunassa.

Meinaan laittaa kohta juureksia uuniin. Nyt kaipaa jotain kasvista jouluähkyjen päälle. Olen myös mietiskellyt tässä, että miten tuosta suklaa-addiktiosta pääsee eroon? Ostin eilen kyllä hedelmiä ja rahkaa kevyempään välipalaan.

Komposti on täynnä ja jäässä. En kyllä haluaisi tunkea biojätettä roskikseenkaan :< Pitääköhän keksiä joku väliaikaiskomposti... Olen laittanut kanilasta tulevaa tavaraa kompostiin ja nyt kun se jäätyi, tuli se tietysti täyteenkin. Höh.

Eilen siivosin jo suurimman osan joulukoristeista pois. Joulukylä muuttui talvikyläksi ja kuusi vielä nököttää olkkarin nurkassa. Mietin että jos sen nakkaisi vesiämpärissä kellariin, mahtaisiko se kasvattaa juuret, hih! Olisipa hienoa jos saisi noin ison pihdan istutettua pihaan. Kuusi ei ole juurikaan varissut. Vielä jäi muutama koriste paikoilleen. Isännän kanssa siivottiin yhteistuumin pirtti ja sain heittää peitonkin pakkaseen tuulettumaan. Onko ihanampaa tunnetta kuin käpertyä puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan? Tuli taas olo, että nyt voi hengittää. (ei pelkästään sen takia, että pölypallerot lähtivät, vaan jotenkin väljempää kun ei ole niin paljon joulutavaraakaan)

Olen sopinut ystävien tapaamisia lähipäiville, jotta en homehdu tyystin tänne kotosalle. Mukavaa on se.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kevättä kohti


Kyllähän se niin on, että tämä joutenolo alkaa jo syletyttämään tämmöistä aktiivista ihmistä kuin minä. Onneksi eilisen synttäripäivän (täytin 20v taas ;) pelasti naapurit, joitten kanssa läksittiin metsään laavulle makkaran paistoon ja siinä samalla sain vihdoin mahdollisuuden koettaa lumikenkiä, jotka sain lainaan ystävältäni. Nehän oli aivan älyttömän hyvät käppäillä tuolla metsässä! Niissä on etukärjessä piikit, jotta mäet pääsee hyvin ylös eivätkä olleet kamalan leveät niin kuin ajattelin. Hyvin miellyttävää oli niillä metsässä mennä, sauvoista sai myös tukea kävelyyn. Tykkäsin kovasti ja kävi kuntoilusta. Koko kroppa oli lämmin kun olin köpsinyt vajaan kilometrin verran niillä.



Joulun ihme tapahtui ja lunta saatiin tännekin ja pakkasia. Jouluaattona meni kanien vesikipot jäähän toista kertaa (sitten syysloman!) Nyt on saanut aamuin illoin ottaa jääköntit pois kupeista ja lisätä lämpimän veden. Hanakasti kanit tulevat juomaan heti astioille. Hyvin ovat pärjäilleet tiloissaan, kovimmilla pakkasilla lisäsin olkea ja myös ruoan määrää. Lämmittävät toinen toisiaan kun nukkuvat läjissä! 



Piti ottaa kuvia kun kaikenlaisia jälkiä on pihamaa täynnä. Ainakin jänikset on kurvailleet pellolla ja tontilla, lintujen siipien jälkiä löytyy ja näinpä yksi yö ketunkin, joka linkutti parka kolmella jalalla ikkunan ohitse. Hauska seurata jälkiä ja miettiä mitä eläinten päässä on mahtanut liikkua. Välillä on pysähdytty tai kaivettu jotakin lumen alta, nassutettu maahan jäänyttä omenaa ja sitten taas loikittu täysillä koko pihan poikki. 


Joulupäivän reissu tehtiin isännän vanhempien luokse ja nämä kuvat on sieltä. Upea auringonpaiste oli joulupäivänä, oikein häikäisevän kirkas. Koetin imeä sitä valoa itseeni ja tietysti oli heti otettava kuvia. Ihanasti oli lumi koristellut puiden oksat ja jääkiteet ulkorakennusten ikkunat. Kyllä se kunnon talvi vaan on jotakin <3 


Aiemmin päätin, etten ruoki tänä vuonna lintuja siemenillä lainkaan. No, kun tuli pakkaset ja tintit löysivät tiensä talipalloille, kaivoin minäkin ruokinta-automaatin esille ja täytin siemenillä. Katsotaan nyt löytääkö kukaan enää tässä vaiheessa tuota automaattia. Fasaanitkin on käyneet harvakseltaan, sellaisiin määriin ei ole päästy kuin viime vuonna. Vähän kaipailen niitä! Orava on käynyt pari kertaa siemenillä.

Toimintaa kaipaan jo ja jouluruoatkin pursuavat korvista. Ei sitä kovin montaa päivää jaksa samaa syödä eikä ruoansulatus oikein tykkää tämmöisistä syömäjäisistä. Tänään pitäisi siivoilla kanilassa taas perusteellisemmin. Toivottavasti tämä orastava kurkkukipukin häipyisi eikä äityisi flunssaksi.

Anyways, kevättä kohti mennään!! Nautitaan valosta!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluntoivotus!

"Mums mums mutus... hyviä palleroita..."

"Ai joo! Mun piti sanoa jotain... Hmm, mitähän se olikaan...Ihan mää hämäännyin kun oli niin hyvänmakuisia joulupalloja... Ai niin, että HYVÄÄ JOULUA t:Pikku-Sylvi"

" Hei hetkinen, eipä mennä niin nopeesti. Kattokaas mua vielä, mun sivuprofiili, mitä mieltä ootte mun nenästä? Eiks se oo aika sopiva? Mun mielestä se on just hyvä. Enkö ookin söpö?"

"Krhm! Noniin. Nyt avataan ääntä. "Meeee käyyymmeee joulun vieeettohon..."

"No hyvä on! Tunnustetaan etten mä osaa laulaa. Sylvi pakotti! Jos mä oon ihan litteenä täällä näitten kimaltavien palleroiden takana niin sillon kukaan ei varmaan nää missä mä oon ja mistä se laulu kuuluikaan..."

"... sitten mä näin millai ne otti sen safkan jääkaapista ja pistivät sen saksilla pienemmäks ja sit..."

"Mitä toi karmee loilotus oikeen on??!! Eikö joulurauha oo jo julistettu!?"

"Ehkä se kuulu tän puskan juurelta?"

"Mää tiedänkin vastaukset kaikkiin tosi syvällisiin kysymyksiin, niinku mikä on elämäntarkoitus, (sen verran voin valottaa, et se on lampaantaljan teputtaminen tassuilla ja keitetyn hauen popsiminen, mutta ette sitten kuullu tätä multa!)  miksi haavoja kutittaa ja mikä on joulun syvin olemus ja että onko joulupukkia olemassa (on se, mä oon nähny!) mutta en vaan kerro niitä kelleen! Et silleen hyvää joulua vaan, voitte miettii näitä syvällisiä kysymyksiä joulun pyhinä jos teillä ei oo mitään tekemistä. T: Pikku-Misa"




 Lämpöistä joulua toivottaa: Pellonperäläiset (isäntä ja emäntä) Kissit: Neko, Nuhru, Misaki ja Nukka, kärmes Myrtti, kanittimet: Mamma ja Pikku-Sylvi, Sysi ja kahdeksan kakaraa ja Metsänpoika.




keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vertaistukiryhmä Kädettömät - liittyisitkö?



Mulla on tunnustettavaa. Tää on aika vakavaa. Tiedän, että monet teistä tulee järkyttymään. Pahoittelen jos joidenkin joulu menee pilalle tämän tunnustuksen takia... Tiedän, että se on oikeesti jotain sanoinkuvaamattoman uskomatonta. Mieliä järkyttävää. Oletteko valmiina? Anteeksi jo etukäteen. Tässä se tulee: en ole mikään leipuri. Noniin! Nyt se on sanottu! Huh!  Järkytyittekö? Niin minäkin. Tosin olen sen jo tiennyt pitkän aikaa. Niin julkeasti olen itselleni ominut tittelin Emäntä enkä osaa leipoa! Onhan se aika hämmentävää! No kerron teille tarinan...

Eräänä kuulaana joulukuun päivänä (no oikeesti sato vettä...) päätin, että leivon pari taatelikakkua. Kyllä vain. Minä! Leivon! Pari! Taatelikakkua! Leivon. Kyllä. Googlasin hartaasti reseptejä ja suunnittelin tätä tulevaa tapahtumaa kaikella innolla. Kävin kaupassa ja unohdin vaan puolet aineista kauppaan (kauppalistasta huolimatta, miten mulle käy jatkuvasti niin...?) Ja kaikenlaisten kommervenkkien jälkeen olin valmis leipomaan. Reseptinkin löysin ja valitsin Kahvikaisan taatelikakun (tietysti nimen perusteella, koska oikea toinen nimeni viivan jälkeen on Kaisa. Siis Emäntä-Kaisa. You know) Sitten satuin jopa silmäämään reseptiä tarkemmin (Maku.fi) ja kässäsin, että tällä reseptillä tulee kaksi kakkua. Koska olen niin laiska ja surkea matikassa, totesin että parempi on vaan tehdä kaksi kakkua niin välttyy kaikenlaiselta rasittavalta laskemiselta. No, ongelma nro. 1 (ehkä jo 2) oli se, että mullahan ei ollut kuin yksi tuollainen kuivakakkuvuoka. Sitä sitten aikani pohdiskelin ja mietin voisko noista tehdä taatelimuffinsseja muffinssivuokaan, mutta niin uskaliaaseen yritykseen en tietenkään lähtenyt, kävin naapurista lainaamassa toisen vuoan.

Sitten vielä päivän henkisesti valmistauduin ja ryhdyin seuraavana päivänä leipomaan. Leipomisessa on todella monta vaaratekijää, ainkin jos olet totaalisen kohelo ja mikään ei pysy sinulla käsissä. Itsehän kuulun edellämainittuun ryhmään nimeltä Kädettömät. (vertaistukiryhmä on jo tekeillä...) Kaikki tippuu aina. Sokeripussi repeää ja leviää lattialle yleensä, taikinaiset kauhat tippuvat ja kissat hyppii valmiikis kaulituissa taikinoissa. Tai jos mitään tästä ei tapahdu, valmiissa tuotoksessa on varmasti kissankarvaa. Ihan sama vaikka olisit kuurannut keittiön lattiasta kattoon ja avannut tyystin uuden jauhopussin ja voipaketin. Siellä on silti jo kissankarvaa.

Leipomisessa on vempeleitä, kuten vatkain ja sauvasekoitin, jotka on erittäin vaarallisia vehkeitä ja niissä on teriä. (ihan normi puukotkin on melko vaarallisia Kädettömille) Sanomattakin selvää, että Kädettömälle tämä on aikamoinen riskitekijä. Puhumattakaan siitä, että kiehutat hellalla taatelimassaa ja surautat sen sitten sauvasekoittimella hienoksi (ohjeessahan ei niin käsketty, mutta ihan itse päätin kuitenkin toimia niin, olikohan se sitten tarpeellista vai ei...) Kauhuskenaariohan on se, että kuumaa taatelimönjää roiskahtaa silmään ja isännän on kokoajan oltava silmä kovana, että voi soittaa ambulanssin. Oikeastaan parempi soittaa heti hätäkeskukseen, että osaavat olla valmiina. Ja sairaalaan tietysti myös.

No, tällä kertaa kuumaa taatelimönjää roiskahti vain peukaloon ja siihen tuli pieni rakko. Voi siis sanoa, että selvisin miltei ehjin nahoin näistä taatelikakuista. Nyt ne ovat uunissa ja mikäli uuni ei niitä käräytä (minullahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa, palavatko kakut vai eivät) niin on pieni mahdollisuus, että ne onnistuvat. Ei kuitenkaan iloita vielä.

En osaa leipoa. Kohellan liikaa! Otan vapauksia. En osaa käyttää oikenkokoista teelusikkaa (meillä on erikokoisia teelusikoita eikö teillä muka ole?!) ja tavarat tippuu käsistä. Otan vapauksia ainemäärien suhteen enkä osaa lukea reseptejä rivien välistä. Lisäksi aiheutan tavattoman siivon keittiöön kun aina jotain roiskuu, tipahtaa, pärskähtää tai muuten pöllähtää. Niin vain on. Huomatettakoon vielä, että reseptissä tuskin oli mitään vikaa, mutta Emännän lukutaidossa ja Kädettömyydessä sitäkin enemmän ;)

Kohellus on luonteenpiirre. Ehkä kuitenkin voin oppia rauhoittumaan. Vaatinee meditaatiota ennen leipomisen aloittamista ja tietysti ensiapupakkauksen, sammutuspeiton ja vaahtosammuttimen. Anyways, jos saat tänä jouluna kuivakakun joululahjaksi, tiedät miten paljon TUSKAA, VERTA, HIKEÄ JA KYYNELEITÄ sen eteen on vuodatettu (ja mikäli et pelkää kissankarvoja) voit aivan hyvillä mielin nauttia kakusta ja todeta, että sitä tosiaan on väsätty kaikella hartaudella ja vakavuudella. (toim. huom. todennäköisesti et saa, sillä uusintakierrosta ei tule tapahtumaan tänä vuonna!)

Huumorilla mennään, mukavaa loppuviikkoa! Nyt voinkin mennä tilaamaan siivouspalvelun keittiöön...

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Keksikääs ny joku oikein naseva otsikko... Vaikka että Pellonperän karvakansan kuulumiset!

No moro! Me tossa muitten karvaotusten kanssa ajateltiin taas vallottaa tää ploki! Nyt ois kyl oikee hetki ku Emäntä meni tekee jotain pannukakkuu. En tiiä mitä se on, mut toivottavasti siihen tulee särkiä....
Mä en oikein tiijä mitä se tarkottaa ku kauheesti on jotain valoja ikkunoilla ja Emäntä laittaa jokapaikkaan sellasia pitkiä jotain ihme joulunauhaa, mun mielestähän ne on siis ihan selkeesti kissanleluja mut aina ku yritän leikkii niillä niin Emäntä huutaa kauheen kovaan ääneen. En mä sitten oo uskaltanu. Muuta ku sillon ku kukaan ei nää niin vähän koitan tassulla. Kävin kyl tuolla kirjahyllyn päällä kattomassa lähempää mikä se joulukylä oikeen on, mut ei sieltä löytyny silakoita tai possun sydäntä tai mitään muutakaan jännää. Saatoin pari tonttua kaataa mennessä... Hups!

Mä koitan tässä ikkunalla kytätä ulkona olevia lintuja mut enhän mä mitään nää ku siel on niin pimeetä! Eikä me ees päästä pihalle. Se on kyl ihan tyhmää, mut toisaalta täällä on lämpöstä. Eiks niin Nukkis?

Kroooh... Pyyh... Ai.. mitä? Joo lämpöstä on. Se riittää kyl mulle. Mut emmä tiiä sit niistä kanittimista. Millai ne pärjää? Onks niillä muka tiheemmät turkit ku meillä? Ja millai ku niillä on niin hirvet ropelitkin? Eiks ne palellu talvella sit?
Jaa mitä? Miten niin hirveet ropelit? Kuulittekste! Se sano mun korvii ropeleiks! Nehän on vaan... vaan... No nyt mä unohin mitä mun piti sanoo! Ei se mitään. Mä otan vähän lisää porkkanaa. *mutus mutus*
Kato Sylvi, kato, ihan just alkaa Avara Luonto! Siellä on tänään juttuu jäniksistä! Ihan tosi jännää. Onks ne herkut jo valmiina? Mä laitan vähän volyymia lisää. Sylvi! Älä nyt vielä syö niitä! Pikku-Sylvi: *mums... sorry... mutus*
Siis ku emmä tiiä mistään maailman poliittisesta tilanteesta. Ku ei mua oikeestaan kiinnosta. Enempi mua kiinnostaa kyllä silakkamarkkinoiden tilanne ja se, että saanko mä tänään varmaan ruokaa, koska aina mä oon ihan varma, että mä en saa ja koitan sit hirveesti pitää huolen et mut huomataan ruoka-aikana. Tiiättekste? Mä oon eläny kadulla! Mun pitää pitää kiinni jokaisesta kalanruodosta jonka mä dyykkaan biojäteastiasta! Se on kuulkaa jännä se biojäteastia. Sinne aina ilmestyy kaikkee kivaa, niinku ruoanjämiä ja sit ku Emäntä unohtaa sen kannen auki mä käyn siellä dyykkaa. Se on niinku Pandoran lipas! Runsaudensarvi! Mä vaalin sitä, mun sydämellä... Ai kauhee, ny mää ihan herkistyin! Snif! Niin siis ku emäntä aina puhuu kierrätämisestä, en mä sit ymmärrä miks se on kärttyinen ku mä vaan koitan auttaa dyykkaamalla sieltä biojäteastiasta...
Tämän joulun ykkösteemana on kauralyhteet tiättekste, ne on niinku perinteisii. Kyl me tykätään kans olkipukeista ja havukransseista. Jouluomenat on kans aika hyvii ja porkkanalaatikko...
...ja jouluhalko on kans jees ku sitä voi järsii, jos se on vaikka koivuu, henk. koht tykkään kyl vaahteran ja pajunoksista. Hei Triinu, tuntuuks susta joskus siltä niinku sua tarkkailtas? Mul on välillä sellanen outo fiilis... Onkse sit joku joulutonttu joka meitä jossain kyylää?

lauantai 13. joulukuuta 2014

Betonitöihin voisi vaikka hurahtaa




Hellou!

Otin kuvia tänään sisältä jouluasetelmista. Järkkäilin vielä olohuonetta kivemmaksi ja siirtelin esineiden paikkaa. Isäntä laittoi uuden taulun seinään, josta kuva alempana. Taulun on maalannut Olavi Uusitalo ja sain sen lahjaksi ystävältäni. En tiedä mikä on taulun nimi enkä löytänyt siitä tietoa pikaisesti googlettamalla. Tykkään siitä kuitenkin kovasti! Taulu tuli isovanhemmilta saamani ryijyn tilalle olohuoneeseen telkkarin yläpuolelle. Ryijy menee toistaiseksi jemmaan ja mietitään sille paikkaa jostain muualta myöhemmin. Aika paljon muuttui olohuoneen ilme kun ryijy lähti ja taulu tuli tilalle. Jotenkin valoisampi tunnelma.


Yksi hyasintti pyrkii avautumaan.

Joulun asetelmia
Tuunauksen hengessä innostuin tänään korjaamaan pallokranssini, josta oli irtoillut joulupalloja. Harmikseni kuumaliima loppui, pitää hommata sitä pian lisää! Sain kuitenkin kranssin fiksattua. Tuunailin myös vanhan kukkakranssin, johon kiinnitin hopeisia joulupalloja. Uuden elämän sai sekin vanha koriste.  Tuollainen kierrätyshenkinen askartelu on mukavaa ja edullista.

Tässä se taulu :)
Taulu on aika iso, mutta sopii mielestäni hyvin tuohon kohtaan :)

Värkkälin tuossa jokin aika takaperin betonitöitä. Innostuin kun näin hienoja kuvia betonista tehdyistä ruukuista ja koristuksista. Pakkohan sitä oli sitten päästä itsekin testaamaan. Eniten tykkään tuosta pallon päälle tekemästäni kulhosta. Töihin jäi aika paljon ilmakuplia, mutta toisaalta nekin antavat ilmettä. Valoin betonia kakkuvuokiin ja suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan. Sivelin astiat ensin rypsiöljyllä, jotta työt irtoaisivat paremmin. Sitten isännän avustuksella tehtiin itse betoni, joka oli sellaista semimuovailtavaa (ei siis aivan löysääkään) ja laitettiin muotteihin. Ilmakuplia koitettiin kyllä kopistella kovasti pois. Kynttilän paikat painoin tyhjällä muovipullolla, jonka päälle laitoin painon, ettei pullo plopsahtaisi pois betonin kuivuessa. Osan valmiista töistä maalasin akryylimaaleilla. Hopeaa tai kultaista tietysti olisin halunnut, mutta ei ollut. Osaan suhuutin päälle vielä kiiltävää lakkaa. Työt voi myös jättää "rouheiksi" ja betonin värisiksi jos haluaa. Tai päällystää serveteillä tms.

Betonitöistä löytyy paljon neuvoja ja kuvia googlettamalla, siksi en laita tämän yksityiskohtaisempia ohjeita. Helppoa ja hauskaa tekemistä, eikä niin kovin kallistakaan. Ehkä hiukan sottaavaa, se on varmaan ainoa miinuspuoli. Kesällä kuitenkin voi betonitöitä tehdä pihamaalla. Töitä voi laittaa ulos puutarhaan tai pitää sisällä. Valaa voi vaikka harkkoja joilla reunustaa kukkapenkin. Raparperinlehdillä monet ovat tehneetkin linnuille kylpyaltaita. Kynttilän alusina ovat ainakin jykeviä, ei ole pelkoa kaatumisesta. Kivoja viemisiä tai lahjoja.  



perjantai 12. joulukuuta 2014

Outo valo - ei oo pakko jos ei taho

Tässä se outo valo.

Tänään en oikein jaksanut, vaikka olis kai pitänyt. Kuuntelin sitten itseäni enkä jaksanut. Ehkä se oli hyvä niin. Kävin ystävällä ja sain upean taulun lahjaksi. Siitä myöhemmin. Eilen oli outo valo. Vai oliko se toissapäivänä...? Ei jaksa muistaa. 

Päätin että joulu tulee stressaamatta. Päätin että ei ole pakko jos ei taho. Ei mitään pakotusta. Jos en jaksa, keksi, pysty, en osta kenellekään lahjaa. On niitä sitten kuiteskin löytynyt. Jotain pientä ja kivaakin. Joulu tulee silti, vaikka olisin vaan. Mut joulutorttuja pitää kyllä vielä tehdä. Mutta se ei olekaan pakkopullaa.

Uusin tauluni...
Olen tehnyt tauluja kollaasimenetelmällä. Vai miksi nyt tuota tekniikkaa sanoisi. Kaikki vanhat taulut, joihin olen joskus maalannut, olen tuunannut uusiksi. Jättänyt jotakin maalauksesta näkyviin. Olen kuluttanut putkiloittain kuumaliimaa ja liittänyt tauluihin kaikkea mahdollista sälää mitä olen löytänyt ja saanut. Pitsiliinoja, lp-levyjä, nappeja, nahkaa, taulun kehyksiä, kransseja, negatiiveja, kartan kappaleita, valokuvia, helmiä, rautalankaa... Pitää pian alkaa katselemaan kirppikseltä lisämatskua, kun alkaa kaapit uhkaavasti tyhjentyä. Tämä tekniikka sopii minulle. Riittävän vapaata, ei pikkutarkkaa nyherrystä vaan vapautunutta tekemistä. Purkua. Ja kaikki tavara tietysti kierrätyskamaa.

Kävin saunassa. Nyt istun alpakanvillapeittooni kääriytyneenä. Kohta valloitan sohvan ja olen.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Valoja ja kynttilöitä pimeyttä torjumassa





 Hämäriä kuvia, mutta niin on hämärää sisälläkin ja porukkakin on aika hämärää... Hmm. Sain ystävältä tällaiset keraamiset talot, jotka olivat vailla kattoa. Askartelin jostain kuiduntapaisesta ja kanaverkosta katot mökeille ja koristelin osan sydänkoristeilla. Taloista väsäsin sitten kirjahyllyn päälle joulukylän. Vielä uupuu pumpulilumi. Isäntä viritteli punaiset valot talojen ikkunoihin tuikuttamaan. Keskellä kylää on virkattu joulukuusi, jonka sisko on tehnyt joskus aikanaan. 




Valoja ja kynttilöitä on kiva poltella nyt kun on niin pimeää. Ulkona tuulee ja sataa vettä parasta aikaa. Voi kuulema yltyä myrskyksi. Toivottavasti ei mene puita nurin. Se aina pelottaa noissa myrskyissä. 
Virittelin jo kaikki joulukoristeet esille. Kuusi vielä uupuu. Saa nähdä laitetaanko oikein kuusi vai haenko vain purkkiin kuusenoksia, joihin voi viritellä palloja. Ehkä se olisi helpompaa... Kuuntelen Spotifyn kautta Johnny Mathisin joululauluja. Tästähän enää uupuu suklaa ;)  


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Toinen adventti



                  Ikkunan takana olevasta lumettomuudesta huolimatta, hyvää toista adventtia kaikille!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Ku ei ossoo ni ei ossoo. Eikä oikeestaan ees tartte.

Nuhru.

Mussa on varmaan jotain perustavanlaatuista vikaa naiseksi. En osaa shoppailla! Tänään käytiin "jouluostoksilla" ja tuskin sain puoliakaan siitä mitä oli tarkoitus lähteä hakemaan. Joulukortit sentään sain postiin (ja mietin niitäkin lähettäessä, että kyllä sitä vaan postimerkkeihinkin rahaa kuluu, note to myself= ensi vuonna jouluntoivotuksen blogin ja facen kautta) ja kirpparilta muutaman pienen jutun ostettua. Niin ja töihin leimasinsarjan. Isännälle siinä kahvilla ollessa sanoin, että miten nuo ihmiset jaksaa kotoaan mennä johonkin missä on paljon ihmisiä ja kuunnella ja katsella ja kulkea? Ei jaksa. Ei pysty.  Ollaanko myö vanahoja jo? Miten jotkut alle 30v edes jaksaa rillutella baareissa yömyöhälle? Itse nukun kesken elokuvien sohvalle ja totta puhuen se sohva houkuttaa huomattavasti enemmän kuin kotoa ulkoistuminen. Kotihiiri mikä kotihiiri.

Tuolla isossa kaupungissa oli siis väkeä ja jotain joulutapahtumaa, mutta eihän meistä ollut ottamaan selvää mistä siinä kaikessa oli kysymys. Käytiin äkkiä läpi kaupat, välteltiin ihmisruuhkia ja sitten takas kotiin. Syötiin kyllä hyvin veronpalautusten kunniaksi.

Mutta tuo shoppailu. Tykkään kyllä käydä kaupungilla ja katsella ja hypistellä, mutta en oikein osaa ostaa. Joskus en osaa ostaa edes sitä mitä tarvitsisin. Yleensä en löydä mieleistä tai jos löydän, en raaski ostaa. Olen tottunut varmaan ainaiseen nuukailuun, joten siksikään ei tule paljon ostettua. Vaatteita ostan vähän uutena, yleensä vain alesta. Tänään hypistelin muutamia ihania collegehousuja, jotka oli tarjouksessa. Oikeestaan ne oli suhteellisen halvat, (25€) minun mittapuussa kalliit, mutta jos olisi ilman alea lähtenyt hakemaan, olisi saanut pulittaa sen 15-20€ enemmän niistä. No en ostanut, kun en niin kovin kovasti tarvinnut. Nyt jälkeenpäin vähän harmittaa. Olis ne aika ihanat olleet ja kivat kotona lököillessä. Oikeastaan olisin ehkä vähän tarvinnut.

No joo. Tiedän olevani nuuka, mutta ajattelisin etten silleen pahalla tavalla ole pihi. Enemmänkin hyvällä tavalla. Miksi sitä kuluttamaan yli äyräidensä. Ei se sovi ideologiaankaan. Kierrätetään mieluummin! Minulla on aika monta kierrätettyä takkia, kirpparilta ostettua tai siskoilta/ kavereilta saatua/ vaihdettua. Parasta aikaa päällä on paita jonka nappasin yhden kirppiksen "ota tästä ilmaiseksi"- korista ja farkut jotka ostin kaverilta. Vilasukat made by anoppi. T-paitakin on kirppikseltä. 

Aina en osaa ostaa kirpparillakaan. Pitää olla oikeanlainen fiilis. Yleensä pidän mielessä mitä olen tullut hakemaan kirppikseltä, jotta muistaisin katsella sitä mitä tarvitsee. 5 € on minusta kallis kirppishinta. Vaatteita ostan monesti 1€-3€ riippuen vaatteesta. Joo, nuuka olen. Mutta kirppis on kirppis! Kengät voisin ostaa max 8€ riippuen siitä ovatko kunnossa. En osta kovin kuluneita kenkiä, kengät yleensä ostan uutena. Jostain erityisestä jutusta olisin valmis maksamaan enemmän kirpparilla, mutta harvoinpa tulee ostettua kalliimpaa. Ku ei tartte!

Nukka.

Tuo shoppailun hankaluus kyllä tulee vähän vastaan tälleen jouluna. (toisaalta) Kun ei tahdo löytyä sopivaa lahjaa edes läheisilleen. Toisaalta olen kyllä vastaan sellaista kulutusjoulua, joten mieluummin läsnäoloa (joskin itse sitä en pysty juurikaan tarjoamaan muuta kuin puolisolle, kun eläimet rajoittavat lähtemistä) hyvää ruokaa ja oleilua, tunnelmointia,  hiljaisuutta, kirkkoa jne... Lapset aina odottaa lahjoja, kummilapsosillehan pitää jotain kehitellä. Olen vaan tosi huono menemään minnekää leluosastolle ja nappaamaan sieltä lähimmän lelulauton ja paketoimaan sen. Lahjassa pitäisi vähän olla ideaa ja vaivannäköä. Jotakin mikä tuntuu, että "tuon minä haluan antaa Hänelle!". Onneksi voi tehdä itsekin juttuja ja niitä voi antaa lahjaksi. (jos kehtaa, ellei itsekritiikki nouse liian kovalle tasolle)

Jokivarren maisemaa muutaman viikon takaa.

Oikeastaan mussa ei ole vikaa. Vaikken osaakaan shoppailla. Se on ihan jees. Oon ihan jees! Säkin oot! 



maanantai 1. joulukuuta 2014

Höpinää

Tuli tässä tänään kommenttia, että enkö mä nuku lainkaan, kun tekstiä putkahtelee outoihin kellonaikoihin. Tsekkasin tuon kellon asetukset, (tuolla alalaidassa kommenttien luona näkyy tuo aika) taisivat olla jotain aivan muuta aikaa kuin kotimaista, siitä siis myöhäisiltä näyttävät postaukset. Kyllä meillä nukutaan ihan autuaasti, valvotaankin toisinaan, mutta ei kovin usein pikkutunneille ;) Tiedoksenne!

Näin meillä katsotaan telkkua.

Nyt tämä pimeys alkaa vaikuttaa niin, ettei tahdo saada mitään aikaiseksi. Pidän itseäni aika toimeliaana tyyppinä ja tylsistyn äkkiä ellei ole jotain puuhaa. Jos ei muuta, niin alan siivota tai häärätä kodin eteen tai järjestellä juttuja. (vois luulla, että meillä olisi juuri siksi siistiä, mutta ei meillä kyllä ole...) Nyt sitä vaan tulee istuttua koneella ja tuntuu työläältä tarttua mihinkään hommiin. Kaikenlaisia jouluvalmistelujakin olisi mutta kun... Toisaalta en aio ottaa ressiä, koska en halua ressijoulua. Lumi tule jo ja valaise meitä!

Yritä näistä sitten ottaa kuvia...Pupanat kasvaa.

Neko odottaa joulua...(ja kinkkua)

Niin siinäpä se kysymys, joulukinkkua vai ei? Luomukinkku taitaa olla sula mahdottomuus, koska sitä ei tahdo saada täältäpäin. Olen taas liian myöhässä kyselyineni. Toiseksi luomukinkun hinta. Ja onko niitä syöjiä sitten... Isäntä tekaisi tänään Key lime pien eli limettipiirakan. Tuon Floridasta kotoisin olevan herkkusen. Oli kyllä varsin makea ylläri. Hyvä, mutta tosi makea. Nyt taas fiilis, että tarvitsisi vähän liikkuakin eikä vaan keskittyä syömäpuoleen...

Ja syömisestä puheen ollen, menenkin tästä voikkarille...

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

1. adventti



Tänään, ensimmäisenä adventtina olin kirkossa. Kuuntelin kuoron laulua ja lauloin itsekin. Tuntui hyvältä olla siellä. Sitten kotona kuuntelin tuon videolla olevan hoosianna- laulun. Musiikilla on suuri vaikutus oloon, hyvässä ja pahassakin. Vuosia minulta oli musiikin kuuntelemisen ilo pois masennuksen takia. Musiikin herättämän ahdistuksen takia, en voinut kuunnella sitä. Sitten kun paranin, kesti vielä kauan ennen kuin uskalsin kuunnella musiikkia ja ennen kuin löysin musiikin taas. Nyt olen niin kiitollinen siitä ilosta ja voimavarasta minkä musiikki antaa. Täysin en sitä vielä osaa enkä muista aina hyödyntää, mutta pikkuhiljaa löytyy uusia kappaleita jotka tuottavat suunnatonta iloa!

Nyt aion juoda hyvät kahvit, kuunnella lisää ihanaa musiikkia ja iloita tästä päivästä.

Hoosianna! Ihanaa ensimmäistä adventtia sinulle! 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Haikeutta

Se haikeus kun näkee ihania, rakkaita ystäviä. Saa jakaa ystävyyttä, omaa elämää, erilaisuutta ja olla läsnä elämän pienissä ja suurissa ihmeissä, omassa ja toisten elämässä <3

Haikeus.

torstai 20. marraskuuta 2014

Hirvimureketta, ravitsemuksellista höpinää

Uunissa pöhisee hirvipossumureke. Pääsääntöisesti siinä oli saamaamme hirven vasaa ja mauksi heitin vähän possua joukkoon. Potut ja porkkanat kiehuu hellalla. Parin kasvisruokapäivän jälkeen voi kai suhteellisen hyvällä omallatunnolla syödä ainakin sitä hirveä sitten. Toivottavasti tulee hyvää. [later note: se _oli_ hyvää!]

Tehtiin isännän kanssa tortilloja tuossa männäpäivänä ja halusin siihen vain kasvistäytettä. Tein sitten pavuista ja tomaattimurskasta sellaista hässäkää. Siitä tuli ihan hyvää. Mainiosti voisi silloin tällöin korvata lihan pavuilla. En vain ole oikein osannut laittaa niistä mitään. Pitäisi etsiä toimivia reseptejä. Kuitenkin proteiinia tarvitsee. 

Kovasti on tuo ravitsemus mietityttänyt taas viimeaikoina. Jotenkin poden syyllisyyttä kaikesta kotiin kantamastani tehotuotetusta lihasta. Meillähän sitä kuluu, koska neljä kissaa popsii broileria päivittäin. Siksikin toiveena olisi tuo kanituotannon saaminen sellaisiin uriin, että broilerin voisi jättää edes osittain kauppaan. Jatkossakin tulen pakosta ostamaan broilerin sydäntä ja kivipiiraa kissoille. Kuitenkin, pienin akselin kohti sellaista elämäntapaa, joka tuntuu oikealta. Helppoa se ei kyllä ole. Olen edelleen pystynyt pitämään leikkeleen pois leivän päältä. Aivan hyviä leipiä saa juustolla, suolakurkulla, salaatilla ja tomaatilla höystettynä. Siitä on tullut lähinnä tapajuttu, laittaako leikkelettä vai ei.

Toisaalta se syyllisyyskään ei aina kanna hedelmää ja toisinaan tuntuu, että on suorastaan siitä syyllisyydestä tehty koko nainen. Ei se ole hyvä. Se syö sisältäpäin. Ehkä voisin alkaa iloita niistä pienistä muutoksista, joita olen voinut tehdä kohti parempaa ja eettisempää elämäntapaa. Onhan siinä paljon parannettavaa (jatkuvasti...) mutta ainakin olen voinut ottaa askelia oikeaan suuntaan.

Viikonloppuna tiedossa rentoilua parhaimmassa seurassa, ystävien kanssa <3 Parhautta on se!

Mitäs muuta? Kanit kasvaa ja papanoi minkä kerkiää. Yritin ottaa niistä kuvia yksi päivä, eihän siitä mitään tullut edes salaman kanssa. Viuhuivat sinne tänne miten sattuu. Olen suunnitellut niin, että näistä poikasista jää yksi uusi emoksi, yksi vanha lähtee pois ja muut menevät pakastimeen kissoille ja ihmisillekin vähän. Seuraava poikue on tiedossa keväällä ja niiden emo olisi sitten Pikku-Sylvi. Talvella en viitsisi astuttaa kun se on vähän luonnonvastaista. Keväällä ehtii, kuitenkin ennen toukokuuta on Sylvi astutettava, jos meinaan sillä poikasia tehdä. Naaraat on astutettava ennen vuoden ikää, jos meinaa teettää poikasia. Pikku-Sylvin isä on uros toisesta paikkaa, joten se ei ole sukua Metsänpojalle. Ajattelin ne tällätä yhteen. Pikku-Sylvikään ei ole enää mikään pikkuruinen, on kasvanut isoksi! Tein myös päätöksen, että ellen pysty teurastamaan ilman, että asia tulee uniin, ostan palvelun toisaalta hyvällä omallatunnolla ja opettelen käyttämään lopetusjousta.

Hörpin kahvia ja kohta töihin. Odotan viikonloppua innolla :)

Vi ses!


perjantai 7. marraskuuta 2014

Lunta (tupaan?)

Tänä aamuna 7.11.2014 näytti tältä ikkunasta katsottuna!
Jee jee jee jee! Lapsenomaista riemua siitä faktasta, että eilen illalla jo alkoi lumituisku, jota kävimme yökävelyllä isännän kanssa ihmettelemässä. Aamulla oli maa valkoinen ja ihana valoisuus pilkotti ikkunasta kun aamu-unisilla silmillä pihalle katselin. Pidän lumesta ja siitä valoisuudesta mitä se tuo muuten niin pimeään aikaan. Jee! Joku kyynikko sanoisi, että se sulaa pois kohta, no niin sulaakin, mutta meillehän on vain tämä hetki annettu ;)

Muutama päivä sitten näytti vielä tältä...
Pihlajat näyttävät kauniilta kun lehdet on poissa ja marjatertut painavat oksia alaspäin. Vielä hienommalta näytti eilen illalla kun marjojen päälle oli satanut lumikuorrutus!

Sisällä oli tällainen valoilmiö näkyvissä.
Sisällä olen vähän poltellut kynttilöitä. En kovin paljon, koska kissat ja kynttilät ei välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. Ostin kyllä yhden kauniin roikkuvan lyhdyn, jossa on turvallista polttaa tuikkuja.

Uunissa on kanipataa ja valkosipuliperunoita. Siitä ehkä enemmän myöhemmin. Illaksi tiedossa kivaa askartelua mukavassa seurassa. Viikonloppu voi alkaa!