sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sukellus kateviljelyn saloihin

Olen lueskellut kirjaa Vaivatonta puutarhanhoitoa, jonka pohjana on Ruth Stoutin kirjoittama "No-Work-Garden Book".* Ingrid Olausson on lyhennellyt Stoutin kirjan ja ainakin johdannossa kertoo hiukan omia kokemuksiaan viljelystä Ruotsissa. Olen jo sivulla 87, joka keskittyy mansikan viljelyyn katteen avulla. Sanotaanko, että koko kirja on varsin mullistava ja osittain tietämättäni aloittelinkin jo tätä menetelmää viime vuonna.

Pellonperällä tuntuu olevan aika tiukka savimaa, ainakin paikoitellen. Viime syksynä ei tahtonut porkkanoita saada millään ylös maasta ja maan kääntäminen on todella tuskaista. Lisäksi ongelmana on juolavehnä, jonka juuret pätkiytyvät jyrsimen leuoissa pieniksi paloiksi, jotka kaikki itävät - tällöin tilanne on pahempi kuin alussa. Siksi jo viime keväänä ajatus maan kääntämisestä raivokkaasti ei tuntunut oikein hyvältä.

Ruth Stout vannoo kateviljelyn nimeen, jota on omassa puutarhassa testattava ainakin kolmen vuoden ajan, kunnes maa alkaa toimia odotetusti katteen kanssa yhteistyössä. Ideana on se, että viljelykset (niin perennat, yksivuotiset kuin kasvimaakin) peitetään runsaalla katteella, joka lannoittaa maan, pitää sen kosteana, estää rikkaruohojen kasvamisen ja suojaa kasveja. Ei haraamista, kitkemistä, kastelua tai lannoittamista. Yksinkertaisuudessaan tämä on resepti.

Tietysti kaikki ei käy aivan käden käänteessä, jos maa on ollut hoitamattomana kauan ja ravinneköyhää. Maa tarvitsee rutkasti katetta ja matoja, jotka alkavat työstää eloperäistä jätettä ja näin ollen möyhentävät myös maan kauttaaltaan muhevaksi. Alkutaipaleella ravinneköyhään maahan voi joutua muokkaamaan lantaa, että se alkaa toimia.

Katteeksi sopivat Stoutin mukaan rikkaruohot (siementen itämisestä ei ole vaaraa, sillä paksu kate estää niitä itämästä) heinä (esim. talleilta homehtunut, kostunut tai muutoin eläimille kelpaamaton heinä) olki, puiden lehdet ja havunneulaset, sahanpuru, naatit ja kaikki kotitalousjäte paitsi liha, hapertuneet sanomalehdet sekä ruohonleikkuujäte - joka onkin erinomaista katetta.

Katteen paksuus tulee olla 15-20 cm, eli kerros saa olla aika reilu. Katetta lisätään sitä mukaa, kun se alkaa maatua ja painua, silmämääräisesti tarkastellen mikä kohta katetta kaipaa.

Kylväminen tapahtuu niin, että katetta haravoidaan syrjään maan päältä, vedetään vaot joihin siemenet kylvetään ja kun ne ovat itäneet, siirretään kate taimien juurelle takaisin. Perunat voi laittaa suoraan katteen alle niin, että ne saavat juurensa työnnettyä multaan. Perunalla täytyy olla runsas peite päällään, ettei se viherry. Hallasuojaus tehdään niin ikään heinillä, taimet peitetään vain heinäkerroksella, jota voi varata taimien väleihin keoiksi hallayön varalle.

Ehkä ainoa miinuspuoli kateviljelyssä on kirjan mukaan se, että kate estää maata sulamasta keväällä yhtä nopeasti kuin mitä kattamaton maa tekisi. Kuitenkin tämänkin voi estää jo syksyllä haraamalla katetta pois niistä kohdin, joihin haluaa varhain keväällä kylvää.

Käytin viime kesänä kasvimaalla sanomalehteä ja olkea pääasiassa. Kompostia ei ollut vielä levitettäväksi, mutta voi olla tarpeen saada maahan jotakin lannoitusta pohjalle, ikään kuin ennen kateviljelyn aloittamista. Tämä tietysti räjäyttää monivuotisten rikkakasvien ravinnonsaannin, eli ensimmäisenä vuonna se voi olla ongelmana ja joudun kitkemään hiukan jokatapauksessa. Viime kesänä kasvimaalle tuppasi jotakin karhiaista aika rutkasti, joita olisi ehkä tarvinnut kitkeä ja katetta lisätä runsaammin väleihin - sehän painuu ja maatuu. Lisäksi katteeni oli liian yksipuolista, se olisi vaatinut keittiöjätettä tai muuta maatuvaa joukkoon. Mutta esim. sipulit tulivat aivan itsellään, juuri mitenkään hoitamatta, kastelukin oli minulla vähän niin ja näin. Syksyllä kuskasin kyllä aika paljon lehtiä kasvimaalle, mikä oli ilmeisesti melko viisas teko, vaikken sitä ehkä silloin vielä tajunnutkaan. Nyt maassa on jo valmiina jonkinlainen kerros katetta! Vielä kysymysmerkkinä on se, alanko kerätä katetta suoraan maahan, vai pitäisikö minun vielä jyrsiä maahan lehtiä ja kompostia. Tutkitaan asiaa.

Kesä on minulle kiireistä aikaa, koska teen puutarhahommia työkseni silloin. Yleensä aikaa ja voimia ei jää niin kovin paljon oman pihan hoitamiseen. Siksi ajatus kitkemisestä, haraamisesta, kastelemisesta jne on aika rasittava. En yksinkertaisesti ehdi, enkä jaksa. Tämän takia kateviljely kuulostaa juuri siltä vaihtoehdolta, jota haluan koettaa ainakin sen 3 vuotta omassa puutarhassa ja katsoa, mitkä ovat tulokset.

Nyt tehtävänäni on miettiä mistä saan mahdollisimman paljon katetavaraa puutarhaan. Minulla on muutamia kontakteja talleille, joilta voisin kysellä hevosille kelpaamatonta heinää. Olkipaaleja saan varmaankin ostettua. Rikkaruohoa saamme tuolta pellon peräpuoliskolta viikatteella niittämällä. Ruohonleikkuujätettä tulee varmaankin jonkin verran, mutta ei tarpeeksi.(ps. meidän pihalle saa käydä kippaamassa kaikenlaiset ruohonleikkuujäteläjät yms ;)

Tällaisilla kaikenkattavilla ajatuksilla sunnuntaihin!

(*Vaivatonta puutarhanhoitoa Ruth Stout- Ingrid Olausson, kustannusosakeyhtiö Otava 1984. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Den arbetsfria trädgården suomentanut Hannele Vainio) 

8 kommenttia:

  1. Tuosta kirjasta minäkin sain ensimmäisen kipinän kateviljelyyn. Luin tuon jo -90-luvun alussa. Ja tosi monta kertaa, vieläkin lukisin jos saisin tuon kirjan jostain :))
    Olen kokeillut monenlaisia katteita, sahanpurusta (kutterinlastuista) sanomalehtiin. On joitakin rikkaruohoja, joiden kasvua ei oikein mitkään eloperäiset katteet pysäytä, niinkuin juolavehnä, mutta huomattavasti helpompi on nekin nyhtää kuohkeasta maasta pois.
    Viime kesänä oli ensimmäistä kertaa olkea, enkä oikein siihen tykästynyt, kun sen alle pesiytyi niitä pieniä kotiloita. Mansikkamaalla oli ne oljet, jotka sitten loppukesästä keräsin kompostiin.
    Yleensä laitan vihreätä heinäsilppua kasvien lähelle, se on enemmän typpipitoista ja karkeampaa, vähemmän typpipitoista käytäville ja isompien kasvien juurelle( esim marjapensaat) Olkikin tarviaa jotain typpilisää, kun mansikat kasvoivat aika heikosti.
    Heinää olen niittänyt pientareilta ja ruohosilppua nurmikon leikkuusta. On joitakin kasveja mitä ei pitäis viedä kasvimaalle katteeksi, esim koiranputki, siitä tulee mahtavasti siementaimia moneksi vuodeksi.
    Kateviljely on mukavaa, luulen etten muuten osaisi viljelläkään ;))

    VastaaPoista
  2. Katteet on pop! Juolavehnänkin sain kesytettyä sanomalehdellä ja kuorikatteella. Ei tartte kitkeä ja juolavehnän kohdalla se on ihan toivotontakin varsinkin, jos pitää kovasta savimaasta sitä yrittää pois.

    VastaaPoista
  3. Emilie: kiitos vinkeistä. Sain tuon kirjan itse anopilta :) Taisi olla hänen kirjahyllyssään. Tiina: se on kyl aika jees, jos juolavehnän saa kuriin, sen verran kettumainen kitkettävä on!

    VastaaPoista
  4. Olen käyttänyt katteita muutaman vuoden. Olkikatetta olen laittanut pavuille, niillekin heitin ensin kanakakkaa alle, sillä olki sitoo typpeä. Härkäpavuille olen laittanut katteen edellisen vuoden kauralyhteistä. Niistä on aina tullut kaurantaimia, mutta niistä pääsee nopeasti eroon. Lehteä on minunkin kasvimaalla, mutta on hyvä muistaa, että sekin sitoo typpeä. Pari vuotta sitten testasin kasvimaan typpitason ja se oli aivan surkea. Osaltaan useita vuosia maahan käännetyt lehdet olivat köydyttäneet maan. Lehdet lähtevät myös tuulen mukana matkaan. Lehtien kanssa käyttäisin lannoitetta ja laittaisin jotain muuta painoksi päälle. Kesällä olisi sitten mukava lukea kokemuksiasi katteista!

    VastaaPoista
  5. Savea ja papuja: joo, tuosta typenpuutoksesta puhuttiin tuossa kirjassakin. Varmaan se vaatii tosiaan muutakin kuin lehteä ja olkea. Satavarmasti lupaan raportoida tilanteesta :) Itse mietin, että jos kääntäisi pintamaan sekaan viime kesän hautumassa olleen kompostin ja aloittaisi sen jälkeen katteen keräämisen tuohon "uuteen" palaseen, jota olen hautonut muovin alla. Katsotaan mihin tässä päätyy. Mielenkiintoista silti, sormet jo syyhyää päästä tekemään!

    VastaaPoista
  6. Olen jo muutaman vuoden kasvattanut perunan nurmikon päällä. Heitän siemenperunat noin 20-25 cm päähän toisistaan ja pintaan heitän ruohonleikkurin keräävästä pussista nurmikkojätettä, osin laitan sekaan niittämäni heinän ja rikkaruohot.

    Tulee puhtaita ja hyviä perunoita vähällä vaivalla ja aivan saman kokoisia kuin mullan sisälläkin

    VastaaPoista
  7. Ei mansikka olkien vuoksi typpeä tarvitse, vaan ihan muutenkin. Sama tarve muovin kansa. Itse olen kateviljellyt useita vuosia ja mullan saanut omat lämpökompostorista. Pensaiden aluset ja ympäristön katan puuhakkeella. Ensin vain reilu kerros sanomalehteä nurmikon päälle. Pensaat lannoitan keväällä puolivalmiilla kompostilla kevätleikkauksen jälkeen. Hake estää kuivumisen kesällä pitkinäkin sateettomina kausina. Lierot muokkaavat nurmikonleikkuukatteen alla kasvimaan omasta puolesta. Rikkaruohot vähenevät olemattomiin ja muutamat sitkeät on helppo nykäistä katteesta pintajuuriston vuoksi. Naapurit ovat tyytyväisiä kun saavat tuoda bioroskat meille ja kaikki oksat myös. Haketan ja kompostoin naapurienkin puutarharisut yms. Sekä
    Keittiöjätteet.

    VastaaPoista
  8. Itse en laittaisi sanomalehteä, koska arvelen että painoväreistä voi imeytyä haitallisia aineita maahan,

    VastaaPoista