perjantai 4. huhtikuuta 2014

Sisustuspostaus hienoilla mielikuvakuvilla (onkse sana?)

Olen tullut siihen tulokseen, että sisustuksemme kaipaa rohkeasti ja reilusti enemmän VÄRIÄ! Enemmän kirkkaita, eläväisiä värejä, keltaista, oranssia, punaista, sinistä (uudet sohvat onkin jo siniset) heleätä vihreää ja violettiä. (violettiä elikkäs kretuliinia, kuten täälläpäin tavataan sanoa. Villi sana, eikö totta?)

Serkkuni ollessa meillä kylässä, aloitimme kämpän totaalisen "gudruniuttamisen", nimittäin innoitusta haettiin Gudrun Sjödenin kesämallistosta. (katsokaapa itse tuota värien hurmaa!) Kaivettiin verhot ja kankaat esiin, siirreltiin tauluja ja tavaroita, vaihdettiin verhoja. Aina välillä huikkasin serkulle "Onko tää gudrunia?" Serkku sitten vastasi "Joo on ihan gudrunia" tai sitten "ei, liian maanläheistä, tulee mummola tunnelma". Kaverin kanssa (jolla vieläpä on hyvä näkemys!) on kivempi sisustaa. Itsekin tulee jotenkin rohkeammaksi, eikä omat nurkat näytä enää niin nuhruisilta.

(kuvitelkaa tähän väliin inspiraatiokuva keittiöstä, jossa on sitruunankeltaiset verhot ja punaiset pinnatuolit) 

Omiin tavaroihin kyllästyy. Oli ne miten hienoja ja tunnearvoa sisältäviä, jos se sama patsas ja sama torkkupeitto nököttää omalla paikallaan vuosikaudet, niihin kyllästyy vääjäämättä. Toisinaan on hyvä tehdä pientä tuuletusta, laittaa surutta jotain kiertoon tai tunkea kaapin kätköihin ja ottaa esiin jotain vintin nurkassa pitkään lojunutta. Se virkistää!

Meillä on paljon tavaraa. Suurin osa siitä, on meikäläisen kautta tai halusta tullutta roipetta. On paljon lahjaksi saatua, kierrätettyä tai vanhaa. Nyt kun katseeni kiertää tätä työhuonetta, näen kaksi työpöytää, joista toinen on saatu ystävältä, toinen ostettu Kontista aikanaan kun yhteen muutimme. Myrtin terraarion (joka on iso akvaario, jonka saimme ystävältä) alla on vanha koivuinen lipasto, joka on porukoiden perua, kulkenut kaikki nämä vuodet mukana. Ikkunassa on kirpparilta ostetut verhot, takaseinällä 2 kirjahyllyä, jotka tulivat talon mukana. Katossa roikkuu täytetty korppi, jonka isäntä on saanut ystävältään. Seinällä länget, jotka dyykkasin kierrätyspisteeltä. Nurkassa sotilasmallinukke Majuri maastopuvussaan ja kaasunaamarissaan, jonka isäntä osti huuto.netistä. Kissojen raapimapuu on tehty itse. Uutta lienee tietokoneet ja tulostinhässäkkä. Jotakin taidetta seinillä, joka on ostettu suoraan taiteilijalta, tapahtumista, markkinoilta.

(kuvitelkaa tähän kuva, jossa kaikki edellämainittu on sievoisen suloisessa sekamelskassa)

Olkkarin gudruniuttamiseen tarvitaan vielä tekstiilivärjäysväriä, jota koitan metsästää tänään, jotakin keltaista, erilaiset verhot (kirppis kutsuu!) ja ehkä tyynyjä soffille. Vähän rojujen siirtelyä ja kaikenkaikkiaan väriytystä. Ehkäpä pikkuhiljaa sisustuksemme herää henkiin ja sitten voin jopa ihkaoikeilla kuvilla sävyttää tekstini.

Värikästä viikonloppua!

3 kommenttia:

  1. Oi oi, voihan vitsi mitä kankaita tuolla olikin. Ihana odotella kuvia teiltä. :)

    VastaaPoista
  2. Tavaroiden vähentäminen on kyllä välillä ihan välttämätöntä, jotta voi hengittää vapaammin! Edellisessä postauksessasi kirjoitit julkaistuista runoistasi - onnea! Teinistä asti olen minäkin haaveillut samaa, mutta enpä ole vielä niin pitkälle päässyt. Maybe...

    VastaaPoista
  3. Hitunen: kiitos :) Jonakin päivänä sinäkin, jos kerta minäkin! Hieno fiilis kyllä! Ja romuja tarttis vähentää entisestään... Sentään kiinanruusut pieneni kun tein niille kevätleikkauksen. Jotain kai sekin, kun olkkarin ikkunasta näkee taas pihalle ;)

    Emilie: yritetään saada joskus kuvaa, kovasti on gudruniuttaminen vielä kesken :D

    VastaaPoista