perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pihamaan kuulumiset

Kesäkurpat (ja kurpitsat) ovat hengissä, tosin ne keltaiset ufon malliset, eivät ole niin hyvässä hapessa kuin muut. Toivottavasti siitä vielä toipuvat ja lähtevät kasvuun. Hovijasmike on viittä vaille kukassa. Vesimelonini kuoli :( Se sai varmaankin kylmää. Tänä vuonna saatamme saada jopa muutaman mansikan, sillä nyt on räksäverkot viritetty mansikoiden ylle. Punaherukkaa näyttäisi tulevan ja karviaisia, vattujakin. Mustaherukkaa huonommin. Kirsikkapuu on täynnä kirvoja torjunnasta huolimatta, samoin Pilvikirsikka. Saa nähdä koituuko kirvat tuon pienen Pilvikirsikan kohtaloksi, kovin huonolta näyttää juuri nyt. Cembramännystä on tippunut ihania isoja käpyjä. Perunat on ponnistaneet katteen alta esiin, samoin sankosta. Maalla osa kukkii jo. Karhunvatukassa on kukkia, toivottavasti saataisiin satoakin!

Kuivatin kaneille nokkosta pressun päällä ulkorakennuksen ylisillä. Viikatteella vetelin ensin nokkosta ja laitoin ne kuivumaan pressun päälle. Hyvin tulivat vintillä, vaikka mietin mahtaako olla liian kosteaa, jos homehtuvat. Tänään keräsin ne laatikkoon läjään, komea keko tuli. Olisihan tuolla lisääkin mistä tehdä, kun vaan jaksaisi.

Kaikki keväällä leikatut omenapuunoksat on nyt syöty.  Tai siis kanit ovat syöneet ;) Pellolta löytyi pajua tuolta "ryteiköstä", joten sitä kävin napsimassa niille. Täytyy jemmata muitakin oksia kaneille, että saavat taltuttaa järsimishimoaan. Kivaa tämmöinen puuhailu kanien eteen, tykkään, se on jotenkin rentouttavaa. Vielä kun saisi sen tarhan aluilleen ja kanit sinne kaivelemaan. En kyllä tiedä vielä, miten toteutan sen maapohjan ilman, että kanit kaivavat itsensä sieltä pihalle. Haluaisin tarjota kaneille sellaisen tarhan, jossa ne voivat kaivella vapaasti ja niillä olisi tilaa kirmailla.

Tänään istuksin vähän pihamaalla auringossa työpäivän päätteeksi. Katselin pääskysiä korkealla taivaalla. Pienistä hetkistä se on ilo revittävä, väsymyksestä huolimatta. Viikonloppu tulee kyllä niin tarpeeseen, että huh! Kohta suihkuun, iltapalaa, iiiiso kuppi teetä ja kirja kouraan. Lepoa kaipaan minä.

Rentouttavaa viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Onneksi on viikonloput keksitty :) Mut ihmetellyt olen tämän kesäisiä kurpitsantaimia kun eivät meinaa lähteä millään kasvamaan. Kylvänyt, ostanut ja istuttanut uudelleen monesti ja eikun olla tököttävät. Lähen tästä laittelemaan niille kohtapuoliin kompostia taas ja Jotain konstia pitäis keksiä, jotta alkaisiat kasvamaan.

    VastaaPoista
  2. Tarkoitus olisi kuivattaa nokkosta itselle. Sain tämmöisen vinkin blogista. Sen syöminen toisi varmaan energiaa ja hivenaineita talven pimeydessä.

    VastaaPoista
  3. No nyt kun tuli levosta puhe niin ehdotan kanitarhan pohjalle tukevaa verkkoa ja sen päälle metriä kunnon kaivelumaata, seinät tietenkin reiluun metriin asti kiinteät. Miten saat kanit sitten esiin tuolta tarvittaessa onkin jo toinen kysymys.

    Pienet hetket ovat se ainoa mitä meillä on. Mennään hetki kerrallaan, sieltä se ilo löytyy jos jostain.

    VastaaPoista
  4. Emilie: lämpöö ja aurinkoa tarttis, kasvit ja ihmiset :) savea ja papuja: mulla on nyt "lisäravinteena" kuivattu nokkonen aamupuurossa. Sitä voi kuivattaa laittamalla ihan vaan leivinpaperin päälle ja antaa olla pari pvää. Hyvin kuivuu ihan itellään. Nokkosen siemenet on kuulema vielä terveellisempiä kuin itse kasvi. Keskeneräinen: siinä sitä oliskin hommaa. Katotaan jos sais isännän intoutuu niin vois rakentaa kanitarhaa :)

    VastaaPoista