keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Iloa etsimässä (ja löytämässä)

Kahvakuulailu voi olla myös talviurheilulaji. (kuvitelkaa tähän kuvasarja, jossa Pellonperän emäntä on pellolla 8 kg ja 4 kg kahvakuulien kanssa ja nakkelee niitä ympäri peltoa)  Tänään rahtasin kuulat ulkoilemaan ja testasin miten toimii kuulaus pihamaalla kevyessä hangessa pellolla. No hyvin se toimi. En tiedä naapureista, saattoivat kyllä ihmetellä meikäläisen sestomista. Ei haittaa. Tuli hiki ja lihakset maitohapoilla. Isäntäkään ei joutunut soittamaan ambulanssia.

Herkkulakkoni vähän niinkuin loppui eilen. Tai siis kaverini ei enää halunnut jatkaa herkkulakkoa. Minä pidän silti tätä meidän kokeiluamme erittäin onnistuneena. Oltiin yli kuukausi syömättä herkkuja paitsi herkkupäivänä ja pystyin oikeastaan joka viikko pitäytymään vähintään 3 x 30 min liikunnassa. Tuli käytyä vesijuoksemassa, sauvakävelemässä ja kahvakuulattua/treenattua kotona sisätiloissa. Varmasti jatkan liikuntoja edelleen ja koetan pitää tämän hyvän rytmin. Kun on kaveri, jonka kanssa käydään vesijuoksemassa, tulee lähdettyä. Lenkille pitää itsensä vain repästä ja kyllähän siihen liikuntaan jää myös koukkuun. Tulee olo, että haluaa lähteä lenkille ja liikkumaan sisältä.

No, herkkulakon loppumisen kunniaksi kävin syömässä hyvän korvapuustin ja kahvit kahvilassa. Se vei koko viikon kalvaneen makeannälän totaalisesti pois ja sen päälle vedin nyt vielä tuon kuulatreenin. Balanssi pysyy.

Ilo ilo ilo! Tässä päivässä on ollut ilonaihetta. Monille minun ilot eivät olisi kovin kummoisiakaan, mutta ilo syntyy pienestä. Tänään se on syntynyt liikunnasta, pullakahveista, kivasta ohimenevästä juttutuokiosta ihmisen kanssa, aamupuurosta marjoilla, kissan rapsuttelusta ja pussailusta. Uusista toppahousuista. Siitä, että saa jonkun vähän inhottavan pienen velvollisuuden hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Ilo on sekin, että kohta saa ryhtyä miettimään kevätpuuhia, viherkasveille multien vaihtamista, siementen kylvämistä ja omenapuiden leikkaamista. Ja se jos mikä on ilo!

Ehkäpä voin jo tässä vaiheessa paljastaa sellaisenkin pienen ilolurituksen, nimittäin muutama minun kirjoittamani runo pääsi runokirjaan, joka ilmestyy tässä kevään mittaan. Kirjaan tulee runo vuoden jokaiselle päivälle. Infoan myöhemmin milloin kirja ilmestyy ja mistä sitä saa tilata. Jos vaikka innostutte tilaamaan. Se on iso ilo minulle!

Iloista loppuviikkoa kaikille, nauttikaa auringosta ja ulkoilusta nyt kun tarkenee liikkua pihamaalla tai löhötkää kotisohvilla ja antakaa itsellenne lupa myös laiskotteluun!

Adios!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Ketutus maximus

Välillä pienistä asioista kertyy maksimaalinen ketutus. Onkohan se sama juttu, kuin ilonkin kanssa - sekin syntyy pienistä asioista. Tänään minua on ottanut pannuun se, että kädet on niin pienet, ettei niihin vaan mahdu jättimäinen vessapaperirullapussi, papereiden kierrätyspömpeli ja ostokset kaupasta. On raivostuttavaa raahata ostoksia ja todeta, että etuovi on lukossa ja ulkovalot pois päältä. Pimeää, kylmää etkä nää missä hitossa se avaimenreikä on. Ja avainkin, jota siihen reikään sarhaat on väärä! Ja se, että herkkupäiväksi ostettu suklaapatukka lentää kurvissa johonkin päin autoa ja sitä ei tahdo millään löytyä, kunnes viiden minuutin kopeloimisen jälkeen tajuan, että se on ihan nätisti siinä korissa missä muutkin ostokset. Ketuttaa tekemisen puute. Kun lauantai huipentuu vessapaperin ostoon Tokmannilta, tulee vääjäämättä mieleen, onko minusta tullut vanha, eikö minulla ole ystäviä tai mitä parisuhteelle on tapahtunut. Kuivettaa. Vanhettaa. Ketuttaa. Perheenjäsenet on kipeänä, ei voi tehdä mitään, pitää keksiä itselle viihdykettä ja minä vaan satun olemaan tyyppiä, joka tylsistyy nopeasti. Ja herkkupäivänä ei tee mieli herkkuja, vaikka olet odottanut koko viikon juuri tätä päivää. On se kummallista.

Mutta nyt saa ketutus siirtyä syrjään, vedän eilen ostamani uudet toppahousut päälle ja lähden kaverin kanssa lenkille. On sekin jotain.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Kahaveelle



Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa. Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi. Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen äärellä ystävän kanssa keskustellessa. Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiini? Voit myös vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin.
Tina's blogista tuli kahveekutsu. Pitihän siihen vastata, joskaan en tälläkertaa kuvin. (näyttää muuten vähän houkuttelevalta tuo viineri tuossa kuvassa...nom. ps. herkkulakko on pitänyt yhtä pientä kakkusortumista lukuunottamatta) 

1.Mikä on sisustustyylisi?
- lainaten muuatta vaatemerkkiä "No style is my style", eli mitään tiettyä linjaa ei tässä pirtissä noudatella. Tykkäisin, että meillä olisi enemmän vanhoja huonekaluja ja että osaisin sisustaa rohkeammin väreillä.
2.Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?
- olohuoneeseen, siellä on suhteellisen yhtenäistä harmaata + hopean väristä teemaa.
3.Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
- en mihinkään, sillä poden usein huonoa omaatuntoa lähes kaikista (jopa tarpeellisista ostoksista) joten kivun kautta! Jos pitää jotakin nimetä, niin varmaan jättimäiseen kissanraapimapuuhun.

4.Mihin käytät paljon rahaa?
- kissojen raakaruokaan ja hyvinvointiin. Tänään hujahti 50e sapuskoihin + öljykuuriin. Sillä sitten kyllä mennäänkin taas pitkän aikaa eteenpäin.

 5. Mistä onnesta unelmoit?
-  no en varsinaisesti usko "onneen" vaan johdatuksiin, mutta ehkä tällä hetkellä pönttöuunista olohuoneen nurkkaan, puulattioista pirttiin.

 6.Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
-  huonoin "sallimus" olisi varmaan talon palaminen tai vakava sairaus

 7.Missä asiassa olet tunnollisin?
- kissojen hoidossa, työni tekemisessä
 8.Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
- annan helposti anteeksi, enkä ole pitkävihainen, mutta jos pitää valita jokin tietty erhe, niin sanotaan vaikka myöhästymisen
9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
- tällainen helppo kysymys perjantai-iltaan... Vaikea määritellä parhainta ominaisuutta, mutta mennään linjalla rehellisyys
10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?
- luotettavuus



Rykäisen kahvikutsun eteenpäin Markka-aikaan, Ilo-Elää blogiin, Hituselle, Nettimartan pihapiiriin ja Reetan kotiin. Olkaapa hyvät!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Ihmisellä on tavaraa

Ihmisellä on tavaraa, kuten otsikkokin sanoo. Sitä vaan on. Tai siis aika monilla ihmisillä, kaikilla ei ole. Mutta minulla on ja myönnän sen. Monia tavaroita ei ole vain se yksi, vaan ainakin kolme. Why oh why?! Mietin vain mihin ihminen tarvitsee:

- n 10 kpl kaulahuiveja/liinoja
- n. ainakin 4 erilaista uunivuokaa
- triljoonia koriste-esineitä, joiden ainoa funktio on näyttää hauskalta tai koristaa
- n. 15 kpl kynttilänjalkoja/tuikkuastioita
- 4 kpl torkkupeittoja (eikö 2 riitä kahden hengen taloudessa...?)

Se on vaan jännää, miten sitä tavaraa kertyy. Vau, tää on hieno, haluun tän. En oikeestaan käytä tätä varmaan koskaan, mut haluun sen. Jos vaikka käyttäisinkin. Ostin kirpparilta Adidaksen punaisen toppaliivin. Oli hieno, hyväkuntoinen, maksoi 4e. Nyt se lähti kiertoon, koska olen käyttänyt sitä ehkä kerran varmaan 3 vuoden sisään. It must go. Pesin käsilaukkuja, niitä ei tarvitse sataa. Jätin 3 rakkainta & käytännöllisintä. Jotain koriste-esineitä lapsuudesta. Niitäkin voisi jättää aarteiksi pari, jonkun barbin, pari pehmolelua, Venäjältä tuodun kävelevän karhun (josta puuttuu se viritysjuttu) ja jotain muita pieniä esineitä. Mutta ei niitä tarvitse olla niin kovin paljon.

Päätin, että pari kassillista kamaa lähtee kiertoon ainakin. Sekä se vintissä odottava työtuoli, joka natisee. (natisevat tuolit!!! Yök!) Pari takkia lähti myös. Sekin on olleellinen kysymys, että montako "rönttätakkia" tarvitsee pihahommia ja puutarhahommia varten. Lopullinen vastaus on huomattavasti pienempi summa, kuin mitä tuolla komerossa roikkuu. Pois pois pois!

On vapauttavaa luopua tavaroista, joita ei tarvitse. Saa lisää tilaa kaappeihin. Huomaa, että tulee käytettyä niitä muutamia mukeja sen sijaan, että niitä on kaappi täynnä, mutta ei tule käytettyä. Inventaario, kierrätys, turhien papereiden laittaminen paperinkeräykseen. Mikä ihana asia on se. Harvemmin sitä on tullut sellainen olo, että voi kun en olisi luopunut siitä tai siitä. Hyvin yksittäisten tavaroiden kohdalla olen ajatellut, että kappas, sitähän olisi voinut käyttää tässä. Mutta aika harvojen loppupeleissä.

Olen miettinyt myös sitä, onko pakollista ihmisellä olla verhoja. Ne on kivoja, tuovat tunnelmaa joo ja ovat sisustuksen kannalta tärkeä elementti. Mutta entä jos on kissoja, karvaa ja muutenkin pimeää? Onko vastaus tähän kriisiin verhokappa? Sitä jäämme pohtimaan.

Söin puoliväkisellä suklaata, koska on herkkupäivä. Eikä tee mieli herkkuja. Hassua. Oikeastaan tyhmää. Makean syöminen on niin henkistä. Tekee mieli jotain hyvää, mutta sitten kun sitä saa vetää, ei teekään enää mieli. Ei se ole niin hienoa, kun on ajatellut. Joten otanpa banaanin. 

Löysin minä tämän komppaamisen avulla yhden hienon valokuvankin. Siinä minä ja isä ollaan veneessä, minä olen alle metrin mittainen. Kuva on otettu mummolassa, jokirannassa. Minulla on oranssit kellukkeet, siniset ulkoiluvaatteet, pipo päässä ja punaiset kumpparit ja suu auki - koska huudan ihan täpöllä. Ollaan varmaan metrin verran rannasta ja isä on airoissa kiinni. Sillä on sininen tuulitakki vuodelta nakki. Muistan, että taisin huutaa siksi, että minua pelotti jostain syystä. Kuvassa en kyllä näytä pelokkaalta, vaan innokkaalta. Anyways, ajattelin että se on tärkeä kuva ja laitoin sen jääkaapin oveen. Nyt voin katsella siinä meitä. Minua ja isää. 

Nyt jatkan inventaariota. Pyykinpesukone pyörii. Siellä on takkeja. Ensin siellä oli tyynyjä.

torstai 9. tammikuuta 2014

No onkos tullut kesä jo talven keskelle?



Tuollaisen ilmestyksen bongasin tänään kukkapenkistä... Tammikuu 2014 ja esikot kukkivat! Eilen kävin tunkemassa kukkasipuleita syvempään maahan ja työnsinpä yhden hyasintinkin sinne. Toivottavasti keväällä edes jotkut sipulikukat kukkivat. Ainakin syksyllä istuttamani uudet tulppaanit ovat toistaiseksi pysytelleet maan alla. Nyt lupaakin viikonlopuksi pakkasta. Kiitos. Ja lunta. Amen.

Tänään alkaa työt taas pitkästä aikaa, ainakin siltä tuntuu! Onneksi. Olen ihan tyytyväinen, että saa taas tekemistä päiviin. Liika oleilu ei sovi minulle ollenkaan. Mukava päästä käsiksi taas työhön ja nähdä oppilaita :)

Koska pakkaset on tulossa, olin tänään vähän reipas ja pesin auton. Pumppasin kaivosta vettä ja kohmeisin sormin hinkutin kuraa Nissukan kyljistä. No, ei siitä ihan 100% kiiltävä tullut, mutta huomattavasti parempi kuin aiemmin. Tungin lukkoihin myös jotain mönjää, jonka pitäisi estää jäätyminen. Samalla hoidin myös eteisen kitisevän saranan ;) Kätevä emäntä eh? (kuka sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse? Myönnän kyllä joskus nostaneeni kissan häntää, ihan kirjaimellisesti.) No kuiteskin, tyytyväinen olo, että sain tehtyä tuon ikävistä ikävimmän kotihomman. Autonpesun. Nyt Nissukka kuivattelee tallissa ja minä aion polkaista pyörällä töihin tihkusateesta huolimatta. Menopeli on jo pihalla ja renkaat pumpattuna.

Voisin alottaa valitusvirren tästä pimeydestä, mutta en jaksa. Toivoa on, koska on luvattu talveakin. Pakkohan sen talven on tulla, jotta voi tulla kevät. Sekin auttaa, kun ajattelee, että päivät oikeasti pitenevät jo. Kaipaan aurinkoa ja valoa! Tämä pimeys on henkisesti hurjan raskasta.

Ainiin, piti kertoa fasaaneista. Urokset pyörii edelleen tuossa ruokapaikalla, naaraat ovat kadonneet mystisesti. Kuitenkin, yksi uroksista nilkutti toista jalkaa vähän ikävästi. Nimettiin hänet sitten Linkkujalka-Einariksi. Hyvin se on silti sinnitellyt pedoilta, koska näin sen taas eilen linkuttavan tuossa menemään. Toivottavasti sen jalka paranee. Mitä lie tapahtunutkaan sille. Myös orava käyttää ahkerasti fasaanien ruokintapaikkaa. Isännän siemenautomaatti on ollut varsin toimiva, siemenet on pysyneet kuivina ja olen täyttänyt sen vasta 2 kertaa yhteensä tänä talvena. Yhteen parvekelaatikolliseen mahtuu aika rutkasti siemeniä.

Olen taas haaveillut kanoista ja harmitellut sitä, että suunnitelmat menivät mönkään. Muistelen niitä ihanaisia orpingtoneja, joita käytiin katsomassa viime talvena. Miten ne ne pienet tipuset käpertyivät isännän jalkoihin ja kävivät torkkumaan siihen <3 Uskoisin, että olisimme onnellisia kanalan omistajia. Jää nähtäväksi toteutuuko se toive joskus.

Herkkulakko rullaa edelleen mukavasti. Eilen aloiteltiin taas vesijuoksut joulun tauon jälkeen. Olikin oikein mukavaa taas pitkästä aikaa. Vielä 2 liikuntasuoritusta tälle viikolle olis mahdutettava. Kyllä se onnistuu, helposti.

Kävin viemässä tänään kompostiin tavaraa ja käänsin sitä kuokalla. Höyry nousi! Tämä vuosi on ollut kyllä kiitollinen kompostoinnin suhteen, sillä tuo komposti on jatkanut käymistään kesästä tähän saakka, vaikkei olekaan lämpökompostori. Aika kostealta se nyt näyttää, olen laittanut kuusen alta havumuhjua aina väliin. Madot vaan vilistävät pitkin kompostia kun sitä kääntää. Keväällä tyhjennän tämän kompostin taas puutarhajätteen ja oksien kanssa kerroksittain siihen "halppiskompostoriin", (jahka eka tyhjennän edellisvuotiset halppiskompostorista pois) jossa se saa tekeytyä kesän yli. Ensi kesänä saan jo omaa kopostia käyttöön puutarhaan! Hienoa on se!

Nyt täytyy ryhtyä pikkuhiljaa lounaalle ja suuntautua töihin päin.

Iloista loppuviikkoa!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Lumeton lauantai, siivousoperaation aloittamisen sula mahdottomuus, herkuttomuutta jne

Lauantai. Kello on miltei kaksitoista ja tuntuu, ettei ulkona päivä ole edes valjennut. Vaadin lunta ja SASSIIN! Eihän tämä ole talvi eikä mikään. Karhut heräilee talviunilta, sammakot pomppii teillä ja matoja nousee sulasta maasta tammikuussa. Sain ystävältä lainaksi lumikengät, sillä haluan koittaa lumikenkäilyä. No... nyt tarvitaan enää sitä lunta! Tuleeko sitä ollenkaan?

Nyt kun taas nämä vähän tervellisemmät elämäntavat on olleet tapetilla niin jatketaan aiheesta. (viikko herkkulakkoa mennyt! Ihan hyvin on pärjäilty, tänään saa herkutella luvan kanssa, mutta taas huomaan saman ilmiön minkä viimeksikin: ei tee mieli makeaa. Sokerivieroitus siis toimii.Aion kuiteskin maistaa vähän piparisuklaata. Ehkä. Jos rupeaa tekemään mieli.) Olen tehnyt makeannälkään (tai tänään ihan aamupalaksi ruisleivän kanssa) muutaman kerran smoothieta. Peruspohjana käytän purkillista rahkaa, siihen voi sitten soveltaa marjoja, hedelmiä, jauheita, leseitä yms. Tänään tuli laitettua rahkaa, mustikoita pakastimesta, leseitä/marjarouhetta, pikkunen turaus lucuma-jauhetta, vettä, banaaninjämät, hunajaa ja vähän intiaanisokeria. Olisin ehkä korvannut veden maidolla, jos sitä olisi sattunut olemaan, mutta ei ollut.

Olin tuossa pienellä lomareissulla vielä ennen kuin työt alkavat. Tuli nähtyä ihmisiä ja oli jees. Nyt kotosalla pitäisi aloitella tässä siivousoperaatiota. Joulukoristeet on jo matkanneet yläkerran työhuoneeseen saakka, vielä vinttiin asti kun jaksaisi. Imuri pitäisi ottaa kauniiseen kouraan myös ja laittaa pyykkikone laulamaan. Niin ja sulattaa pakastin. Siinäpä sitä puuhaa tälle päivälle.

Kivaa lauantaita kaikille :)