perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pihamaan kuulumiset

Kesäkurpat (ja kurpitsat) ovat hengissä, tosin ne keltaiset ufon malliset, eivät ole niin hyvässä hapessa kuin muut. Toivottavasti siitä vielä toipuvat ja lähtevät kasvuun. Hovijasmike on viittä vaille kukassa. Vesimelonini kuoli :( Se sai varmaankin kylmää. Tänä vuonna saatamme saada jopa muutaman mansikan, sillä nyt on räksäverkot viritetty mansikoiden ylle. Punaherukkaa näyttäisi tulevan ja karviaisia, vattujakin. Mustaherukkaa huonommin. Kirsikkapuu on täynnä kirvoja torjunnasta huolimatta, samoin Pilvikirsikka. Saa nähdä koituuko kirvat tuon pienen Pilvikirsikan kohtaloksi, kovin huonolta näyttää juuri nyt. Cembramännystä on tippunut ihania isoja käpyjä. Perunat on ponnistaneet katteen alta esiin, samoin sankosta. Maalla osa kukkii jo. Karhunvatukassa on kukkia, toivottavasti saataisiin satoakin!

Kuivatin kaneille nokkosta pressun päällä ulkorakennuksen ylisillä. Viikatteella vetelin ensin nokkosta ja laitoin ne kuivumaan pressun päälle. Hyvin tulivat vintillä, vaikka mietin mahtaako olla liian kosteaa, jos homehtuvat. Tänään keräsin ne laatikkoon läjään, komea keko tuli. Olisihan tuolla lisääkin mistä tehdä, kun vaan jaksaisi.

Kaikki keväällä leikatut omenapuunoksat on nyt syöty.  Tai siis kanit ovat syöneet ;) Pellolta löytyi pajua tuolta "ryteiköstä", joten sitä kävin napsimassa niille. Täytyy jemmata muitakin oksia kaneille, että saavat taltuttaa järsimishimoaan. Kivaa tämmöinen puuhailu kanien eteen, tykkään, se on jotenkin rentouttavaa. Vielä kun saisi sen tarhan aluilleen ja kanit sinne kaivelemaan. En kyllä tiedä vielä, miten toteutan sen maapohjan ilman, että kanit kaivavat itsensä sieltä pihalle. Haluaisin tarjota kaneille sellaisen tarhan, jossa ne voivat kaivella vapaasti ja niillä olisi tilaa kirmailla.

Tänään istuksin vähän pihamaalla auringossa työpäivän päätteeksi. Katselin pääskysiä korkealla taivaalla. Pienistä hetkistä se on ilo revittävä, väsymyksestä huolimatta. Viikonloppu tulee kyllä niin tarpeeseen, että huh! Kohta suihkuun, iltapalaa, iiiiso kuppi teetä ja kirja kouraan. Lepoa kaipaan minä.

Rentouttavaa viikonloppua!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Villasukat + kalsarit = suomen kesä

Tuli vähän noottia yllättävältä taholta, kun blogi ei ole päivittynyt! Terveisiä vaan tädille, jos sattuu lukemaan. Tässä nyt sitten sitä päivitystä :)

Piti kovasti laittaa joku juhannuspostaus, tai siis hyvän juhannuksen toivotus, mutta eipä sitä sitten ehtinyt, kun oli niin mukavaa seuraa ja tekemistä jussina. Kelit olivat Esterimäisiä, mutta seura sitäkin parempaa. Sisko tyttärineen ja serkku ja äippä olivat kylässä. Juhannukseemme liittyi saunominen vastojen kera, paellan syönti ja marenkimarjahässäkän (Pavlova?) mussutus. Tietysti myös testasimme serkun kanssa mitä tapahtuu vaahtokarkeille, kun ne laittaa mikroon. Enpä kerro. Kokeilkaa itse.

Mitäs muuta. Vettä piisaa. Tänään se alkoi ottaa aivolohkoon kun sadeasu päällä koitin märissä hansikkaissa tehdä napsia vuorimäntyjen vuosikasvaimia. Ei ollut kovin mukavaa se. Minua ei haittaa pilviset tai synkät kelit, mutta kun vettä alkaa tulla taivaan täydeltä, ei töiden tekeminen enää ole niin rattoisaa. Kuitenkin, niin tuli lusittua sekin työpäivä. Toivottavasti tulisi vielä aurinkoa. Ja lämpimämpää. Edes semilämmintä, kiitos.

Kanit kasvaa hurjaa tahtia. Ne ovat tällä viikolla 8 viikkoisia, eli luovutusikäisiä periaatteessa. Nyt on käymässä niin, että kaksi kaneista lähtee (ainakin) kesäksi varmaan naapureita sulostuttamaan. Syksyllä niiden kohtalona on pata, elleivät sitten naapurit helly ja ota niitä vallan lemmikeiksi. Yhden kanin nimesin vahingossa Pikku-Sylviksi ja hän on varsin topakka tapaus. Ollaan isännän kanssa mietitty, jäisikö Pikku-Sylvi meille vielä kolmanneksi emoksi. Se on nyt harkinnassa.

Sysi ja Metsänpoika on tarkoitus laittaa loppukesällä yhteen ja katsoa mitä tapahtuu. Nyt tuntuu vähän nurjalta miettiä teurastuspäivää, kun on vain tuo kolme poikasta ja niitä on tässä hoivaillut. Pitäisi itsellekin tulla joku ymmärrys, että poikasia tulee ja tämä on se niiden elinkaari. Että ne kaikki on suloisia pienenä. Niinhän se on. Siskontytölle (7v) kerroin, että minkälaisia meidän kanit ovat. Kyysin että mitä hän siitä ajattelee. Vastaus oli "enpä mitään". Totesi vaan, että jos hänellä olisi lemmikkikani, ei hän sitä söisi. Vastasin, että ei mekään kaikkia kaneja syödä. Lapselle asia oli ihan fine. 

Kasvihuoneessa on nyt tomaattia, paprikaa ja kurkkua. Kurkun olen pitänyt harsolla peiteltynä vielä, koska kelit on niiiiin koleat. Tänään serkun kanssa viriteltiin narut tomaateille ja isoin niistä on jo kukassa. Paprikakin pukkaa jo ensimmäistä hedelmää. Sisustus kasvihuoneessa on vielä vaiheessa. Osan maalattiasta olen peittänyt säkeillä ja niiden päälle heitellyt laattoja ja tiiliä, mitä on sattunut olemaan. Lisää kiveä vielä tarvittaisiin! Päätin etten ota ressiä kasvihuoneesta. Siellä on jo aika paljon tomaattia nyt, jos ne kaikki tekevät hedelmää, hukumme tomaatteihin loppukesällä! (se tietysti on toiveena!) Ehkä tänä vuonna haluaisin ostaa viiniköynnöksen, jonka istuttaisin kasvihuoneeseen. Saisi siellä sitten kasvaa rauhassa. :)

En ole käynyt katsomassa ovatko kesäkurppaparat vielä hengissä lämpöpenkissä. Eivät ne ainakaan kovin hurjaa tahtia ole kasvaneet näillä lämpöasteilla. Toivottavasti ei ole halla vienyt. Tänäkin aamuna oli vain viisi astetta lämmintä kun kuuden aikaan katsoin lämpömittariin. Hrr. Villasukat koko päivän kumppareissa. Suomen suvi <3

Mitäs muuta? Töitä, töitä töitä... Työt haittaavat harrastuksia, mutta sitä se eläminen on. Odotan lomaviikkoa heinäkuussa ja reissua tyttöjen kanssa kuin kuuta nousevaa. Toivottavasti saisin muutaman pitkän viikonlopun ja pääsisin jonnekin isännän kanssa käymään. Katsotaan. Jos ei muuta, onhan pellolla tilaa virittää teltta 8)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

ps. rohjetkaa kommentoida jos yhtään mielenne tekee. Kommentti ilahduttaisi! :)

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Ilolista

Iloa on:

- perjantai *tanssii pienen riemutanssin*
- uudet hienot mustat kumikengät puolipitkällä varrella (enää ei sukat kastu töissäkään!)
- uudet mustat collegehousut (sanoin myyjälle kassalla, että jos minä saisin päättää, en enää ikinä pukeutuisi mihinkään muihin kuin collegehousuihin! Turvavaate!)
- uusi buff-huivi, jotta tukka pysyy pois naamalta töitä tehdessä ja reenatessa, jee
- sataa - ei tarvitse kastella eikä miettiä ruohonleikkuuta
- viikonloppu menee juhliessa
- keskeneräinen hyvä kirja + suklaa

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Vähän päivässä, paljon viikossa :)

Mielenterveys on pelastettu: sain kirjastosta aivan uutukaisina ja ihka ensimmäisenä Valtaistuinpeli kirjasarjan kaksi ekaa pokkaria (ah niin uusia ja vasta päällystettyjä!) ja muuta aivojen nollaus kirjallisuutta! Jee.

Työkaveri sanoi taikasanat pyöräillessämme töistä kotiinpäin: pitää vaan joku yks juttu tehdä päivässä. Niinhän se on, vähän päivässä, paljon viikossa. Sain kantattua talon päädyssä olevan kukkapenkin reunan ja perkailtua rikkaruohot pois. Tuli hyvä mieli siitä.

Myrtti sai eilen ISON hiiren ja sinne se vaan upposi. Aina se on yhtä ihmeellistä miten niin pieni kärmeksen pää voi vaan avautua niin suureksi ja nielaista ison hiiren. Nyt hän köllöttelee kiven alla ja sulattelee sapuskaa tyytyväisenä.

Tsekattiin tänään pikkukanien sukupuolia ja nyt näyttäisi kyllä siltä, että kaikki kanit olisivat naaraita! Sehän olisi kyllä hitsin hyvä uutinen, sillä ne voivat eleillä vaikka kaikki laumana ja häkkitilaa jää enemmän tuleville poikasille. Kaikki poikaset olivat reippaita, niiden kynsiä leikattiin tänään ja katsottiin hampaat ja sukupuolet. Varsin tomeraa sakkia ovat. Kanit ovat nyt viisiviikkoisia ja kasvavat huimaa vauhtia!

Kasvihuonekin sai tänään taas kaksi tomaatin taimea lisää. Toivotaan että satoa tulee. Lupaan kuvia jahka jaksan, ehdin, viitsin jne.

Tsemppiä itse kunkin loppuviikkoon!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Armoa, jaksamista, väsymistä

Taistelen jonkinlaisen stressin ja väsymyksen tantereella. Työt verottavat sen verran paljon (fyysisesti) että palautumisen takia minun pitäisi osata kotona vaan olla. Mutta kun ei osaa. Pihamaalla kaikki rehottaa ja on paljon työtä. Kukkapenkit huutavat kitkijää ja yhtä sun toista tarvitsisi tehdä. Se riipii naista, kun haluaisi mutta ei ehdi ja jaksa. Voisin tietysti tehdä silti näitä asioita, mutta se verottaa voimia seuraavalta viikolta eikä itsensä uuvuttamisesta seuraa mitään hyvää. (been there, done that many many times...) Tämä on jokakesäinen ongelmani. Ylimääräistä poweria kun ei vaan ole mistä jakaa. (ja sitä on hemmetin vaikea myöntää) Tämä rassaa henkisesti aika paljon, kun halua olisi tehdä enemmän omassa pihassa. En ole sellainen ihminen, joka kovin helposti sanoisi "nyt en jaksa tehdä". Tässäkin suhteessa joutuu nöyrtymään. Läpi harmaan kiven ei tarvitse mennä - oikeasti. Nyt pitää vaan löytää joku balanssi ja keksiä keino pitää kroppa levossa ja aivot työssä. Viimeistelin tänään Glen Duncanin Viimeinen ihmissusi- kirjan ja se vei aivot hetkeksi aivan toisille urille ja kropan lepoon sohvalla. Lukeminen, se toimii. Nyt vaan pitäisi ehtiä käydä hakemassa kirjastosta _hyvää_ luettavaa. Teen sen huomenna!

Kun on varustettu sellaisella mentaliteetillä kuin meikäläisellä, on jatkuvasti alttiina vetää itsensä piippuun. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tykkään tehdä töitä, töitä pitää tehdä ja pidän työstä jota teen. En ole työnarkomaani, mutta asenteeni on sellainen, että töitä tehdään silloin kun niitä on. Nyt niitä on. Kadehdin naapurustossa asuvaa vanhaa eläkeläispariskuntaa jonka piha on kuin helmi. Heillä on aikaa ja halua tehdä siellä kaikenlaista. Kasvimaat ovat hyvin hoidetut ja perennapenkit kukoistavat.

Joku voisi heittää nyt, että tiesittehän omakotitalon ostaessanne, että siitä on paljon työtä. Niin tiesin. Nyt vaan täytyy opetella jättämään tekemättä sellaiset työt, mitä ei ehdi ja tehdä sitten kun se hyvältä tuntuu ja voimaa on. Nurmikot ajellaan ja kukkaset kastellaan. Eläimet on tietysti etusijalla, niiden tilat siivotaan ja pidetään kunnossa kaikin puolin. Siitä en tingi missään nimessä kun eläimiä olen ottanut. Ne hommat ovatkin stressittömiä ja kivoja. Tykkään siivoilla kanilassa ja laittaa puhdasta purua, se on terapiaa. Tulee hyvä mieli siitä, kun saa laittaa eläimille hyvät ja puhtaat olot.

En ole koskaan ollut sellainen ihminen, että osaisin vain olla jouten. Tekeminen on terapiaa minulle ja tykkään esim. järjestellä juttuja. Ystävä tuumasi tässä taannoin, että olen kyllä aikaansaavin ihminen jonka hän tuntee. Se tuntui hyvältä. Tietysti jokainen ihminen on arvokas riippumatta siitä, mitä hän tekee tai jättää tekemättä. Se on tullut opittua myös perheessä sairastetun masennuksen kautta. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Silloin saa ja pitää levätä. Vaikka pihamaalla rehottaisikin.

Välillä on pakko pysähtyä ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Piha ei karkaa mihinkään, eivätkä kukkamaat. Tuskin kukaan on kuolinvuoteellaan miettinyt tekemättömiä töitä. Päinvastoin, aika perheen ja läheisten kanssa on paljon tärkeämpää. Kuitenkin myös hurjan paljon ollaan kaikkea saatu aikaseksi tänne muuttamisen jälkeen jo. Kissatarha, kasvihuone, kanila, pelto & hedelmätarha, uusi kukkamaa, sauna& kylppäriremppa + pukuhuoneen tuunaus ja kaikenlaisia kasveja istutettua. (8 luumupuuta, kirsikka, pilvikirsikka, mongolianvaahtera, villiviini, tuoksuköynnöskuusama, alppikärhö, 6 syreeniä, tammia, perennoja, hovijasmike, hevoskastanja (joka ilmeisesti on muuten vainaa) karhunvatukka, goji-marja. Onhan sitä siinäkin.

Ainakin työni takia olen aitiopaikalla näkemässä kesän, vaikka minulla ei olisikaan (juurikaan) lomaa kesällä. Kukkien aukeaminen tai lintujen pesintä ei jää näkemättä kun tekee työtä pihamaalla. Eturivin paikalta saan nähdä miten luonto puhkeaa kukkaan, antaa satonsa ja siten kulkee kesää pitkin kohti syksyä. Saa ihastella kaikkea, koskettaa, haistaa, kuunnella, maistaa, sulkea silmät ja kääntää kasvot aurinkoa kohti.

Eilen sain löylytellä ystävän saunan lempeillä lauteilla, katsella pääskysten ylilentoa ja maistella kivennäisvettä saunan kuistilla auringon viimeisiä säteitä ihmetellessä. Kaunis kesäyö ja ystävän seura. Sellaista sitä välillä vaan tarvitsee. 

Jo olet
ristilläsi
minut armahtanut
nyt rukoukseni on
auta minua
armahtamaan
tänään itseni.
Amen. 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Tänään ei synny sanoja
ei muuta kuin repaleisia väsymyksen reunoja
lehdestä revittyjä alekuponkeja
lupaavat hyvää ja halpaa
kuka minulle lupaa
että riittää, se riittää
mitä minussa on?

Kuka armahtaa minua itseltäni?

Nyt en jaksa
ajatella kaikkea sitä
mitä minun pitäisi tehdä
uupumuksen syvä syli
heijaa minut yli tämän illan
kohti seuraavaa hämärää