keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kaninpoikasia maailmassa!

Keskiviikkoa!

Ajelin eilen nurmikkoa. Se onkin kasvanut näin syksystä vielä rutkasti. Hedelmätarha ja pelto jäi vielä ajamatta. Toisaalta sieltä saa kaneille vielä tuoretta. Joka ilta teen kierroksen pihamaalla ja keräilen heinää, voikukanlehtiä ja muuta kaneille sopivaa sapuskaa pihamaalta. Tuore maistuu hyvin kaneille ja on ilmaista sapuskaa. Vaahteran oksia löytyy myös tuolta "vattupusikosta". Vadelman lehdistäkin kanit tykkäävät. Paljon voi hyödyntää omalta pihamaalta.

Syyshortensia Vanille Fraise sen kun punastuu! Kaunis on hän.
Omenia on tullut kohtuullisesti kolmeen puuhun. Alkavat nyt maistua paremmilta, aiemmin olivat vielä kitkeriä. Luvattoman vähän on tullut niitä syötyä. Eilen keräilin hyviä maahan pudonneita omenia ja pesin ne sisällä ja laitoin kulhoon houkuttimeksi. Isoja ja punaisia ovat. Muumiotautia on kyllä taas paljon. Olen laittanut omenoita kompostiin, vaikka muumioita ei kai saisi laittaa... Komposti rupeaa olemaan täynnä vaikka pöhiseekin hyvin. Hurjan paljon se on tänä kesänä syönytkin - kanilasta papanaa & kuiviketta ja sisältä kotitalousjätettä. Ei uskoisi että kaikki on mennyt tuohon pieneen kompostiin! Nyt mietin miten talvi selvitään kun komposti on täynnä. Ehkä joudun sen vielä tyhjäämään ennen pakkasia.

Järjestin papereita kansioihin. Nukka halusi olla "piällysmiehenä".

Tässä on ollut kovasti taas kaikenmoista murhetta ilmassa. Tämä(kään) syksy ei tunnu päästävän meitä helpolla. Tällä hetkellä olemme laina-auton varassa ja työrintamallakin on muutoksia. Kaikenlaista ratkaistavaa asiaa on tapetilla, eikä tunnu löytyvän voimia tarttua kaikkeen mihin pitäisi... Täytyy vaan koettaa löytää pieniä ilonaiheita elämästä ja koettaa ajatella sitä, mikä on tärkeää.  Asiat ratkeavat painollaan ja ajallaan. Murehtiminen ei edesauta asiaa.

Onneksi ilonaiheitakin löytyy, kuten tutustuminen mainioihin, uusiin naapureihimme! Puhumattakaan siitä, että Sysin poikaset tulivat maailmaan viikko sitten! En ole vielä kopeloinut pesää läpikotaisin, mutta laskin ainakin seitsemään ja eloa tuntui vielä pesän pohjallakin. Eli hyvällä tuurilla siellä voi olla kymmenkuntakin poikasta! Tänään olisi tarkoitus koettaa laskea poikasten lukumäärä ja katsoa ovatko kaikki elossa ja hyvässä kasvussa. Sysi on yhtä äkäinen ellei jopa vielä äkäisempi poikasten päältä! Enhän voi siitä kuitenkaan luopua luonteen vuoksi, jos se on hyvä emo ja tekee jatkossakin isot hyvät poikueet. Onneksi ruoan avulla saa äkäpussin houkuteltua ruokakupille ja sillä välin voi salaa tutkia pesää ja poikasia.

Nyt on tosi kyseessä, sillä näihin poikasiin on todella asennoiduttava kuin lihakaneihin - ne teurastetaan ja käytetään hyödyksi. (ihan oikeasti!) Eihän meillä olisi tilojakaan jättää enempää emoja. Onhan niitä nyt 3 kpl + uros. Onneksi olen motivoitunut kissojen ruokinnan suhteen, joten pystymme hyödyntämään miltei kaiken mitä kaneista irtoaa. Luut mukaan lukien. Sehän on mielestäni aivan ihanne tilanne. Saan loput "ylimääräiset" ruhon kappaleet tutulle, jolla on koiria. Win-win situation! Nyt vaan täytyy enää kerätä oma rohkeus ja koettaa pitää tietty etäisyys poikasiin. Katsotaan miten se sitten onnistuu... 

Kuva työmaalta. Rantaa on raivattu avarammaksi pusikoista. Hieno jokimaisema näkyy nyt!

Tänään on ollut siivouspäivä kotosalla. Olen imuroinut ja puunannut ja kuurannut. Tulee hyvä olo, kun saa paikat edes hetkeksi siistiksi. Nopeastihan nuo kissankarvat taas leviävät ympäristöön, mutta hetken verran ehtii nauttia siisteydestäkin. Sain myös jo pitkään mielessä olleen puuhan tehtyä: nimittäin siivosin vaatekaapin! Kesävaatteita meni jemmaan talveksi, käyttämättömiä kirppispussiin ja pyykkikoriinkin tuli täytettä. Nyt on vaatteetkin ojennuksessa!

Flunssakin alkaa olla voitettuna jo antibioottikuurin avustuksella. Jospa tästä nyt uuteen nousuun ja pääsisi kiinni liikuntoihinkin. Kovasti jo mieli hinkuu urheilemaan, mutta ihan vielä ei passaa innostua. Tänään loppuu antibioottikuuri.

Semmoisia kuulumisia Pellonperälle. Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne! :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Arki on uusi luksus

Kun on kokenut elämässään synkkiä aikoja, masennusta ja ahdistusta, osaa kummasti arvostaa aivan tavallista arkea. Juuri sitä toisten mielestä ankeaa ja harmaata, tavallista arkea. Kun päivä menee juuri samalla kaavalla kuin aina ennenkin. Herään, syön aamupalan, ruokin otukset, menen töihin, kaupan kautta kotiin, ruoanlaitto, elukoiden hoito, nukkumaan. Vaan jos sen päivän on saanut viettää ilman ahdistusta, se päivä on kaikkea muuta kuin ankea ja harmaa. Se on luksusta.

Elämän ei tarvitse olla glamouria, ei hienoja uusia tavaroita, eikä kallista materiaa. Ei unelmaa ja pilvien yllä leijailua. Arki riittää. Tavallinen riittää. Ei, se ei pelkästään riitä - se on valtava kiitosaihe kun sen arjen saa elää ilman ahdistusta.

Tänään olen kiitollinen, tästä päivästä. Niistä ihmisistä jotka kohtasin, niistä ystävällisistä sanoista, jotka minulle sanottiin. Ne merkitsivät minulle paljon enemmän, kuin niiden lauseiden sanojat edes tiesivätkään. Älä siis koskaan jätä sanomatta jotakin hyvää, mitä ajattelit sanoa. Se voi kantaa jotakin lähimmäistä pitkän matkaa. Se voi antaa rohkeutta. Se voi valaa uskoa. Se voi tuoda hyvän mielen.

Jotakin sanatonta lämpöä, lähimmäisenrakkautta. Sellaista mitä ei välttämättä sanota ääneen, vaan osoitetaan katseessa, kosketuksessa. Sellaista koin tänään ja sellaista toivon, että voisin jakaa itsekin jollekin lähellä olevalle ihmiselle.

Sinä olet arvokas, sinä olet tärkeä, tässä ja nyt. <3

torstai 4. syyskuuta 2014

Kiitollisuutta

Meinasin valittaa flunssastani. Sen sijaan en valita vaan kirjoitan mistä tänään olen kiitollinen.

* olen kiitollinen siitä, että kun olen sairastanut tämän flunssan, voin olla kiitollisempi terveistä päivistä jälleen ja muistaa, miten suuri lahja terveys on
* isännän äiti, joka auttoi kotihommissa
* auringonpaiste ja leikattu nurmi, yksi perattu kukkapenkki
* hurisevat kissat, jotka toimivat sairaanhoitajina
* marjat pakastimessa
* isäntä ja hänen huolenpitonsa - avioliitto, parisuhde - en ole yksin
* talo ja kaikki sen mahdollistamat asiat kuten piha, kanit, kasvihuone jne...
* ystävät - uudet ja vanhat
* tuki ja apu jota olemme saaneet monelta eri taholta
* työ, jota kaikesta huolimatta on
* luovuus, askartelu, maalaaminen ja taidot joita minulla on

Paljon muutakin on, mutta nyt tämä potilas kellahtaa sohvalle kissojen kaveriksi. Mukavaa viikon jatkoa.