perjantai 31. lokakuuta 2014

Elukkalauman kuulumiset ja maa-artisokka

En tiedä näkyykö tämä, mutta olipahan tämä viisas kone tehnyt tällaisen videopätkän ottamastani sarjasta Myrtin kuvia!

Punasilmäiset Halloween-puppanat?

Mitäs papanoita täällä on?

Karvasta väkeä syöpöttelemässä.

Odottelen saunaa lämpiäväksi. Ulkona pakastaa, kävin juuri ruokkimassa kanit ja onpahan vaan perjantaifiilis. Päivä haravoitu ja tehty pihahommia töissä. Nyt voi levähtää. Saunan jälkeen kutsuu sohva ja hyvä kirja. Mikä sen parempaa!

Otin Myrtistä kuvia, kun se sattui olemaan liikenteessä. Oli sitten tullut tuommoinen hassu videopätkä niistä kuvista. Myrtti menee tänä vuonna talvilevolle 2-4 kuukaudeksi. Se on ollut paastolla kohta kolmisen viikkoa ja ulostanut viimeisimmän sapuskan, joten nyt ollaan viilennetty terraariota pikkuhiljaa. Pian valot ja lämpö laitetaan kokonaan pois ja Myrtti siirretään pienempään boksiin vesiastian kanssa ja viileään tilaan. Ajattelin ensin kellaria, mutta luulen, että siellä voi lämpö laskea liiankin alhaiseksi. Ehkä kellarin portaikko tai toiset suosittelevat jääkaapin alakertaa, viileäkaappia. Siellä lämpö olisi tasainen kokoajan, mutta toisaalta, eihän se luonnossakaan ole. Laitoin nyt lämpömittarin kellarin portaikkoon, jotta näkisin paljonko siellä lämpö on suunnilleen. Ehkä se voisi olla sopiva paikka Myrden talvilepoon. Siellä se saa sitten huilia muutaman kuukauden ja keväällä palailee taas asemiin entistä ehompana. Talvilepo on viljakäärmeille hyödyllinen, se lisää elinvuosia ja auttaa käärmettä sulattamaan kertynyttä rasvaa ja vaikuttaa positiivisesti lisääntymiseen. Meillä lähinnä tavoitteena terve ja hyvinvoiva, pitkäikäinen kärmes.

Kanit ovat nyt vieroitusiässä tai jo vähän ylikin, nyt 7 viikkoisia. Kiire ei ole niitä laittaa pois emon luota, joten olkoot vielä vähän aikaa. Tietysti emokin kaipaa varmaan jo omaa rauhaa ja huilia poikasten tekemisen jäljiltä. Tsekkailin sukupuolia ja aika moni poikasista näytti naarailta. Sikäli sukupuolella ei ole väliä, koska suurin osa on tarkoitus laittaa pataan. Yksi jää ehkä uudeksi emoksi. Hyvin ovat kasvaneet ja potraa porukkaa. Heinänkulutus tuntuu aika massiiviselta juuri nyt! Aina kun saa pari paalia jemmaan hommattua, ovat ne kohta jo syöty taas. Onneksi ollaan saatu nyt hyvälaatuista heinää, joka maistuukin kaneille.

Viritin kaneille avokupit talvea silmällä pitäen. Juomapullojen nipat jäätyvät helposti pakkasella, avoimessa astiassa vesi pysyy  vähän kauemmin sulana ja on helppo pullauttaa jääkimpale pois tai laittaa uusi kuppi pidikkeisiin kiinni. Toistaiseksi kanit ovat vaikuttaneet ihan innokkailta juomaan avoastioista. Mietin vähän, että mahtaako ne osata hommaa hoitaa lainkaan, kun ovat juoneet pulloista aina, mutta nopeasti hoksasivat idean. Katsotaan miten poikasilla pysyy kuppi seinässä. Mamma ja Sylvi ovat jo täysin avokupin käyttäjiä, otin pullon jo pois kun huomasin että se oli täynnä edelleen aamun täytöstä ja avokupista vesi oli kadonnut. Ehkä se on luontaista kanille, juoda avoimesta astiasta. Kaikkea röhnää tietysti menee kuppiin ja muoviastiat voidaan järsiä. Onneksi on jo varakupit hommattuna.

Olen nostanut vähän maa-artisokkaa ja antanyt sitä tuomisinakin ystäville. Tein keittoa maa-artisokasta ja perunasta. Tuli hyvää. Suosittelen kyllä kaikille, helpommaksi ei enää kasvatus voisi mennä. Mitään ei tarvitse tehdä, sen kun heittää artisokat maahan ja kerää sadon. 

Eipähän tässä muuta. Hyvää Pyhäinpäivää!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Tunnistatko mysteerikasvin?

Kuva työmaalta, huurteinen aamu. Maksaruohot kimaltelivat!

Parina aamuna on ollut pakkasta vähän reilummin. Työmaalla oli jäistä ja huuruista. Lehdet vaan rapisivat haravoidessa. Haravointia onkin piisannut! Työmaalla on paljon isoja puita mm. tammia, vaahteroita, koivuja, haapaa, hedelmäpuita (luumuja, omenapuita, kirsikkapuita ja päärynöitä) jalava, lehmus, pari saarnea, isotuomipihlajaa, hevoskastanja, syreenejä runsaasti.... Siinä riittää haravoimista. Niskat on olleet kovalla koetuksella haravoinnista, sillä haravoidessa katsoo vähän sivuun ja alaviistoon koko ajan. Vaikeampi haravoida ja olla katsomatta mitä tekee! Jumpalla, voiteella ja kaurapussilla olen saanut jumia helpottamaan. Onneksi välillä on vähän jotain muutakin hommaa kuin haravointia. Nostin maa-artisokat työmaalla ja raivailin yrttipenkkiä uuteen uskoon. 

Huurretta...
Kotosalla sain tänään myös inspiraation puuhailla pihamaalla. Pätkin perennan varsia, osan jätin vaan kukkapenkkeihin maatumaan ja lannoittamaan, osan (siemenet lähinnä) vein kompostiin. Tuli aika siistin näköistä kun sai raivattua perennanrönttöjä veks. Haravoin pihlajoiden alta myös lehdet pois. Olivat nyt tiputtaneet vihdoinkin lehtensä. Hauskan näköistä kun on vaan marjat puissa. Koristeellista!


Mikä on tämä mysteerikasvi?
Tunnistaako joku yllä olevan kasvin? Sitä kasvaa valtoimenaan tuolla pellolla ja mietin, olisiko se kaneille sopivaa. Katselin eilen luonnonkasvikirjaa ja epäilisin, että kasvi on joku putki. Ettei vain hukanputki olisi? Se ainakin on myrkyllistä ja aiheuttanut lukuisia kuolemiakin persiljaa muistuttavana. Saattaa kyllä olla, että on pakkanen jo puraissut. 

Piti vielä maa-artisokat nostaa kotonakin ylös, mutta sinne saakka en toimertunut. No, vielä ne ehtii. Roudasin pihalla koristaneet keramiikat ulkorakennukseen suojaan ja laitoin kissatarhan eteen, kuunliljapenkkiin isot ruukut kanervia varten. Katkoin tuijasta ja kuusesta oksia valmiiksi purkkeihin, ovat lisänä koristamassa talven. Koristekaalitkin olisi kyllä kivoja talveksi. Katsotaan mitä tarttuu mukaan.

Käytiin tänään kirppiksellä ja löysin vihdoin yläkerran jalkalamppuun nätin varjostimen. Se oli hieman alaspäin levenevä, sinisellä kankaalla verhoiltu ja juuri sopiva, hyväkuntoinenkin! Hintakaan ei ollut paha, 2,50e. En tiedä miten sininen sopii kullanvärisen kanssa, mutta nätiltä se kuitenkin näytti ja paremmalta kuin vanha hapsuilla varustettu, ruskean sävyinen varjostin.

Ostimme naapurilta pakastimen tänään! Että voi tulla iloiseksi yhdestä pakastimesta! Olin jo tässä jonkin aikaa haudutellut ajatusta kissanruokien siirtämisestä omaan pakastimeensa. Vievät mokomat niin paljon tilaa omasta pakastimestamme ja jos ja kun jatkossa on tarkoitus kaniakin saada pakastettua - tarvitsemme tilaa. Onneksi naapurilla sattui olemaan myynnissä sopuhintaan vähällä käytöllä ollut pakastin, joka sitten tuosta tien toiselta puolelta roudattiin sisälle. Kätevää! Nyt saan sovitella kissanruoat sinne omiin astioihinsa, helpottuu tämä ruokintakin, kun tietää missä on mitäkin! Pakastin on myös strategisesti alakerrassa, joten ei tarvitse aina kipittää yläkertaan ruokien perässä. Jee!

Terveellinen välipala :)

Olen tässä jälleen kerran metsästellyt terveellisempiä elämäntapoja. Varmaan tuo aiempikaan elämäntapa ei niin huono ole ollut, mutta aina löytyy parantamisen varaa. Herkuteltua tulee vähän liikaa ja kahvin juontiakin olisi syytä vähentää. Liian helppo on korvata terveellinen välipala kahvikupilla ja pullalla.  Viikko sitten päätin että nyt riittää ja aloitin parempien elämäntapojen tavoittelun. Herkut on viikolla pannassa ja viikonloppuna sitten voi luvan kanssa pitää herkkupäivää. Hyvin on mennyt! Oikeastaan ei ole paljonkaan tehnyt mieli makeaa. Ollaan otettu smoothiet takaisin arkiruokavalioon. Perinteinen smoothiemme koostuu maitorahkasta, banaanista, joskus avokadon puolikkaasta, marjoista, maidosta ja leseistä. Ei lisättyä sokeria, banaani antaa riittävästi makeutta. On hyvää. Aineksia voi sitten vaihdella maun mukaan.

Olen tässä tämän pienimuotoisen lihakanikasvatuksen myötä ajatellut myös lihan syönnin vähentämistä. Siitä höpöttelin jo aiemminkin. Nyt olen jättänyt leikkeleen leivän päältä pois ja korvannut sen kasviksilla. On sekin jo pieni askel oikeaan suuntaan!

Avokadosta hyviä rasvoja, banaani vie makeannälkää.

Nukkis lämmittää peppua vedenkeittimestä.

Tunkua ruokakupilla!

Tästä päivästä jäi jotenkin mielettömän hyvä fiilis. Mitä tapahtui? Ei juuri mitään, tavallista arkista aherrusta. Kanien ja kissojen hoitamista, pihahommaa, pyörähtämistä kylällä ja asioilla... Ruoanlaittoa. Ilonaiheina pakastin ja lampunvarjostin! Pienistä asioista se elämä ja ilo koostuu. On siunaus nähdä kauneutta pienissä asioissa, kuten kuuran koristamissa pihlajanmarjoissa.

Siunattua viikonloppua jokaiselle!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Syyspuuhia

Toimerruin tänään pihamaalle hommiin töiden jälkeen. Viime viikonloppuna ajelin ruohonleikkurilla maahan tippuneiden lehtien päältä. Aika paljon tuli silppua, osa jää nurmea lannoittamaan, osan haravoin kopmpostiin ja kasvimaalle. Kompostit oli aika täynnänsä, joten jatkoin samaa rytmiä mikä on tässä asuessamme jo muodostunut, eli tyhjäsin kompostit näin syksyllä. Ne menivät kasvimaalle ja lehtiä väliin + päälle. Josko siellä muhisivat loppuun asti. Aikalailla mustaa mullan oloista tavaraa oli jo tuon Globe kompostin pohjalla, joskin myös oli kovin märkää. Ihmeen paljon kompostit ovatkin vetäneet esim. kanilan tuotoksia, purua ja olkea ja papanaa. Avokadon kuoret eivät tahdo oikein maatua nopeasti. Niitä pitäisi kaiketi silputa pienemmäksi. Kananmunankuoretkin olen heittänyt kompostiin. Niitä kun rikkovat niin häviävät kyllä ajan kanssa sinne. Tuosta minun kasvimaasta on kyllä tullut enempi komposti kuin kasvimaa... Katsotaan miten kateviljely ensi vuonna onnistuu. Katemateriaalia ainakin on!

Tänään sitten haravoin ja puuhailin noiden kompostien parissa. Tuli kyllä hyvä fiilis, kun sain kompostit tyhjiksi ja siistittyä pihapiiriä. Vielä olisi perennan varsien katkomista, mutta katsotaan miten ehtii. Keväälläkin voi jatkaa... Mielenkiintoista nähdä, miten tuo ruohosilppu nurmikolla vaikuttaa. Kai sen pitäisi positiivisesti vaikuttaa eli lannoittaa. Mietin vaan, että jäikö sitä liikaa. Ettei ihan vallan tukahtuisi koko nurtsi. Haaveilen kyllä sammalesta tai jostakin maanpeitekasvista, joka hävittäisi nurmikon kokonaan. Se olisi kätevää ja loppuisi se ainainen ruohonleikkuu.

Puiden kohtaloa ollaan tässä mietitty. Tontilla kun on montaa erilaista puuta, osa aika vanhojakin ja niiden kuntoa olen miettinyt. Ensi keväänä kaatuu rajalla oleva jalava. Se tiputtelee naapurin puolelle lehtiä ja kuivia oksia. Viereen jää pienempi jalava, jottei ihan autioksi mene. Haluaisin kyllä istuttaa lisää puita tontille. Kaksi tammen alkua on elossa (Terveisiä Tuijalle!) mutta paikat ovat vähän huonot. Pitäisi vielä siirtää ja toivoa, että jatkavat elämää uusissa paikoissa.

Hirvittää vähän tuo puiden kaataminen, kun ei sitä raaskisi millään. Ovathan ne kauniita ja rajaavat ja suojaavat tonttia. Tykkään vaahteroistakin, vaikka niissä onkin iso lehti ja tulee paljon haravoitavaa. Kiva olisi saada erilaisia puita ja havujakin vielä tontille. Pikkuhiljaa...

Kanin poikaset kasvaa tuhotonta kyytiä. Kirjoittelin kirjanpitoon tässä vähän ja laskeskelin, että ovat nyt 5 viikkoisia. Sain siivottua häkin kunnolla tässä ensimmäistä kertaa sitten poikimisen. Tietysti vessanurkkaa siivoan 3 pvän välein noin. Pikku papanaa oli pitkin häkkiä ja siivosin karvapesänkin jo pois. Pikkuisilla on jo turkki ja pärjäävät hyvin. Olivat ihmeissään kun häkki tuli täyteen puhdasta olkea. Vielä saa onneksi pihamaaltakin kerättyä kaneille evästä. Kohta se loppuu kun talvi tulee. Sitten pitää pärjätä kuivalla, porkkanoilla ja havuilla. Kai sitä joskus heltyy ja ostaa jotain tuoretta kaupaltakin.

Haaveilen, että saisin vähän erilaisia pensaita myös pihamaalle. Tuonne rajan tuntumaan suojaa antamaan ja kaunistamaan. Haluaisin ainakin marja-aronian, jotta siitä saisi vähän marjojakin talteen. Japaninruusukvitteni ja japaninhappomarja olisi kiva saada johonkin kohtaan. Mongolianvaahteran syysväri oli aivan upea, miltei neonpinkki. Kunpa se kasvaisi äkkiä isommaksi! :)

Mitäs muuta? No, kissoilla on ollut vähän murhetta. Nukka teki kolme ohipissiä hiekkiksestä ja vein sen eläinlääkäriin - enkä turhaan. Kollilla oli pissatulehdus, johon sai kuurin. Ostin myös Feliway haihduttimen, kun ajattelin että niillä on stressiä kun joutuvat kesän jäljiltä olemaan taas enemmän sisällä. Hienoina päivinä olen päästänyt niitä tarhaan vielä. Kannattaa asennoitua kissojen ohipissaukseen vakavalla mielellä. Kyse ei välttämättä ole mielenosoituksesta, vaan taustalla voi oikeasti olla kivulias vaiva. Nyt ei ole ohipissejä tullut ja kontrollinäyte annetaan reilun viikon päästä - samalla kun rapsutetaan vähän hampaita. Muuten kissat voi hyvin. Olen muuttanut niiden ruokavaliota tässä jonkin verran. Nyt tuntuu, että löytyy balanssi.

Mukavaa syksyä!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Warning! Postaus, joka käsittelee kanien pitoa tuotantomielessä ja sisältää myös söpöysyliannostuksen verran kanivauvakuvia.

Toi joka mua pitelee, on se joka meille antaa ruokaa. Siitä me tykätään. Ehkä.

Tässäpä Sysin poikaset. 8 kpl vilkkaita nassikoita. 6 harmaata, toiset tummanharmaita, toiset vaaleamman harmaita ja osassa ruskeita vivahteita, yksi musta lerppakorva ja yksi vaaleanruskea. Vilkasta sakkia. Kovasti tunkevat jo emon ruokakupille tutkimaan, että mitä sieltä löytyy. Mukava seurata poikasten kehitystä. Äkkiä ne kasvattavat karvan ja lähtevät jo kirmailemaan. Pyrkivät emon ruokakupille. Vastahan ne syntyivät!

Tässä me painetaan menee niin että tuskin kuvaaja pysyy perässä!

Pidän eläimistä. Vaikka kanit ovatkin meillä tuotantomielessä, iloitsen poikueista ja hoidan niitä niin hyvin kuin lemmikkejämmekin. Toiminta on pienimuotoista, mutta tarkoituksena on tuottaa eettistä lihaa perheelle ja kissoille. Toivon, että jonakin päivänä minulla on aikaa ehtiä opetella nahkojen parkitsemista ja niin voisin käyttää myös kanien turkit hyödyksi.

Mä oon jo iso ja liikun pesän ulkopuolellakin!

Äääk, piiloon pesään!

Toiset sanovat, että olen brutaali ja julma. Miten voin tappaa kanin? Ei se mitään kivaa tietenkään ole. Tämä kanitalous on meillä vielä niin alkutekijöissään, että olen vasta teurastanut muutaman kanin. En tiedä millaiseksi se muuttuu ajan kanssa, kun tulee enemmän kokemusta. Nyt se on herättänyt kyllä kovasti tunteita ja itkuakin. Silti haluan ajatella, että se eläin on elänyt huomattavasti paremman elämän kuin moni muu tuotantoeläin. Olen itse ruokkinut kanit, hoitanut ne ja myös saatan ne viimeiselle matkalle mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eikä niiden ole tarvinnut kärsiä pitkistä kuljetusmatkoista. On helppoa ostaa jauhelihaa kaupasta ajattelematta mistä liha on peräisin ja millaisen elämän eläin, josta liha on saatu, on elänyt. Teen toki sitäkin yhä, ostan lihaa kaupasta, mutta toivon voivani vähentää sitä tulevaisuudessa.

Toisaalta on hyvä, että tunteita herää. Huolettavampaa kai se olisi, jos mitään tunteita ei heräisi. Kyseessä on elävä luontokappale. Ei sen hengen ottaminen ole minulle pikkujuttu. Ja hyvä niin. Olen päättänyt, että ellei minusta ole tuottamaan lihaa, jonka syön ja kohtaamaan sitä totuutta millaista on eläimen hengen vieminen, minusta tulee kasvissyöjä.

Moni voi ajatella kovastikin eri tavalla kuin minä asiasta. Toiset eivät hyväksy lainkaan lihan syöntiä. Toiset taas jatkavat lihan ostamista kaupasta uhraamatta sille ajatusta, mistä liha on peräisin. Jokaiselle se suotakoon - oma ajattelutapa. Tämä on minulle kovasti tärkeä asia ja näin haluan elää. Kunnioittavasti sitä eläintä kohtaan, joka antaa elämänsä minun ravinnokseni.  

Yhessä läjässä on lämmin olla.
Olen aina ollut parhaimmillani eläinten kanssa. Niiden kanssa on helppo olla. Ne eivät tuomitse, eivät puhu pahaa, ovat aina iloisia nähdessään minut. Niille kelpaan sellaisena kuin olen, vikoineni ja puutteineni. Kissat ovat minulle perheenjäseniä, osa kaneista on lemmikkien asemassa (emot ja uros) poikueita hyödynnetään sitten tuotantomielessä. Kaikista eläimistä haluan pitää parhaani mukaan huolta ja yritän suhtautua järjellä myös eläinten määrään. Vain sen verran kuin pystyn huolehtimaan. Kaneja minulla ei ole aiemmin ollut ja olen ollut yllättynyt siitä, miten hauskoja otuksia ne ovatkaan :) Kanien kanssa puuhastelu on terapiaa, niiden asumusten siivoaminenkin on minusta mukavaa.

Syksyisää viikon jatketta kaikille lukijoille!