sunnuntai 30. marraskuuta 2014

1. adventti



Tänään, ensimmäisenä adventtina olin kirkossa. Kuuntelin kuoron laulua ja lauloin itsekin. Tuntui hyvältä olla siellä. Sitten kotona kuuntelin tuon videolla olevan hoosianna- laulun. Musiikilla on suuri vaikutus oloon, hyvässä ja pahassakin. Vuosia minulta oli musiikin kuuntelemisen ilo pois masennuksen takia. Musiikin herättämän ahdistuksen takia, en voinut kuunnella sitä. Sitten kun paranin, kesti vielä kauan ennen kuin uskalsin kuunnella musiikkia ja ennen kuin löysin musiikin taas. Nyt olen niin kiitollinen siitä ilosta ja voimavarasta minkä musiikki antaa. Täysin en sitä vielä osaa enkä muista aina hyödyntää, mutta pikkuhiljaa löytyy uusia kappaleita jotka tuottavat suunnatonta iloa!

Nyt aion juoda hyvät kahvit, kuunnella lisää ihanaa musiikkia ja iloita tästä päivästä.

Hoosianna! Ihanaa ensimmäistä adventtia sinulle! 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Haikeutta

Se haikeus kun näkee ihania, rakkaita ystäviä. Saa jakaa ystävyyttä, omaa elämää, erilaisuutta ja olla läsnä elämän pienissä ja suurissa ihmeissä, omassa ja toisten elämässä <3

Haikeus.

torstai 20. marraskuuta 2014

Hirvimureketta, ravitsemuksellista höpinää

Uunissa pöhisee hirvipossumureke. Pääsääntöisesti siinä oli saamaamme hirven vasaa ja mauksi heitin vähän possua joukkoon. Potut ja porkkanat kiehuu hellalla. Parin kasvisruokapäivän jälkeen voi kai suhteellisen hyvällä omallatunnolla syödä ainakin sitä hirveä sitten. Toivottavasti tulee hyvää. [later note: se _oli_ hyvää!]

Tehtiin isännän kanssa tortilloja tuossa männäpäivänä ja halusin siihen vain kasvistäytettä. Tein sitten pavuista ja tomaattimurskasta sellaista hässäkää. Siitä tuli ihan hyvää. Mainiosti voisi silloin tällöin korvata lihan pavuilla. En vain ole oikein osannut laittaa niistä mitään. Pitäisi etsiä toimivia reseptejä. Kuitenkin proteiinia tarvitsee. 

Kovasti on tuo ravitsemus mietityttänyt taas viimeaikoina. Jotenkin poden syyllisyyttä kaikesta kotiin kantamastani tehotuotetusta lihasta. Meillähän sitä kuluu, koska neljä kissaa popsii broileria päivittäin. Siksikin toiveena olisi tuo kanituotannon saaminen sellaisiin uriin, että broilerin voisi jättää edes osittain kauppaan. Jatkossakin tulen pakosta ostamaan broilerin sydäntä ja kivipiiraa kissoille. Kuitenkin, pienin akselin kohti sellaista elämäntapaa, joka tuntuu oikealta. Helppoa se ei kyllä ole. Olen edelleen pystynyt pitämään leikkeleen pois leivän päältä. Aivan hyviä leipiä saa juustolla, suolakurkulla, salaatilla ja tomaatilla höystettynä. Siitä on tullut lähinnä tapajuttu, laittaako leikkelettä vai ei.

Toisaalta se syyllisyyskään ei aina kanna hedelmää ja toisinaan tuntuu, että on suorastaan siitä syyllisyydestä tehty koko nainen. Ei se ole hyvä. Se syö sisältäpäin. Ehkä voisin alkaa iloita niistä pienistä muutoksista, joita olen voinut tehdä kohti parempaa ja eettisempää elämäntapaa. Onhan siinä paljon parannettavaa (jatkuvasti...) mutta ainakin olen voinut ottaa askelia oikeaan suuntaan.

Viikonloppuna tiedossa rentoilua parhaimmassa seurassa, ystävien kanssa <3 Parhautta on se!

Mitäs muuta? Kanit kasvaa ja papanoi minkä kerkiää. Yritin ottaa niistä kuvia yksi päivä, eihän siitä mitään tullut edes salaman kanssa. Viuhuivat sinne tänne miten sattuu. Olen suunnitellut niin, että näistä poikasista jää yksi uusi emoksi, yksi vanha lähtee pois ja muut menevät pakastimeen kissoille ja ihmisillekin vähän. Seuraava poikue on tiedossa keväällä ja niiden emo olisi sitten Pikku-Sylvi. Talvella en viitsisi astuttaa kun se on vähän luonnonvastaista. Keväällä ehtii, kuitenkin ennen toukokuuta on Sylvi astutettava, jos meinaan sillä poikasia tehdä. Naaraat on astutettava ennen vuoden ikää, jos meinaa teettää poikasia. Pikku-Sylvin isä on uros toisesta paikkaa, joten se ei ole sukua Metsänpojalle. Ajattelin ne tällätä yhteen. Pikku-Sylvikään ei ole enää mikään pikkuruinen, on kasvanut isoksi! Tein myös päätöksen, että ellen pysty teurastamaan ilman, että asia tulee uniin, ostan palvelun toisaalta hyvällä omallatunnolla ja opettelen käyttämään lopetusjousta.

Hörpin kahvia ja kohta töihin. Odotan viikonloppua innolla :)

Vi ses!


perjantai 7. marraskuuta 2014

Lunta (tupaan?)

Tänä aamuna 7.11.2014 näytti tältä ikkunasta katsottuna!
Jee jee jee jee! Lapsenomaista riemua siitä faktasta, että eilen illalla jo alkoi lumituisku, jota kävimme yökävelyllä isännän kanssa ihmettelemässä. Aamulla oli maa valkoinen ja ihana valoisuus pilkotti ikkunasta kun aamu-unisilla silmillä pihalle katselin. Pidän lumesta ja siitä valoisuudesta mitä se tuo muuten niin pimeään aikaan. Jee! Joku kyynikko sanoisi, että se sulaa pois kohta, no niin sulaakin, mutta meillehän on vain tämä hetki annettu ;)

Muutama päivä sitten näytti vielä tältä...
Pihlajat näyttävät kauniilta kun lehdet on poissa ja marjatertut painavat oksia alaspäin. Vielä hienommalta näytti eilen illalla kun marjojen päälle oli satanut lumikuorrutus!

Sisällä oli tällainen valoilmiö näkyvissä.
Sisällä olen vähän poltellut kynttilöitä. En kovin paljon, koska kissat ja kynttilät ei välttämättä ole kovin hyvä yhdistelmä. Ostin kyllä yhden kauniin roikkuvan lyhdyn, jossa on turvallista polttaa tuikkuja.

Uunissa on kanipataa ja valkosipuliperunoita. Siitä ehkä enemmän myöhemmin. Illaksi tiedossa kivaa askartelua mukavassa seurassa. Viikonloppu voi alkaa!

torstai 6. marraskuuta 2014

Pakastuvaa...

Myrtti lähti talvilevolle kellarin rappuun. Laitoin rappuun lämpömittarin ja tsekkailin lämpötilaa. Näyttäisi olevan + 12-15 noin. Suositus talvilevon lämpötilalle oli 10-18 astetta. Pakkasella varmaan kylmenee vielä lisää, täytyy seurailla tilannetta ettei tule liian viileää. Myrtsis oli ihmeissään, että mitä tapahtuu, mutta oli sitten kaivautunut hakkeeseen lepäilemään. Ekaa kertaa kun kävin tarkistamassa, onko Myrtti vielä siellä, pelästyin että se on ottanut hatkat, mutta olikin vain hakkeen alla piilossa. Punnittiin Myrtti myös ja paino oli 320 g, mikäli vaaka ei huijannut. Nyt on hyvä seurata myös, ettei paino lähde liikaa putoamaan talvilevon aikana. Vettä tietysti vaihdetaan viikottain ja seurataan käärmeen vointia.

Isännän kanssa oltiin ihan "inhimillisiä" ja surtiin kun ei nähdä Myrttiä hetkeen omassa terraariossaan. Jotenkin tuntui pahalta laittaa se pieneen boksiin, vaikka talvilepo tekeekin sille hyvää ja on luontaista. Kai se on siinä, kun on tottunut tarkkailemaan tuota terraarion lämpötilaa ja Myrde on viihtynyt hyvin lämpöpaikalla aina.

Olen vähän haaveillut Myrtille sellaisesta isommasta terraariosta, nythän hän asustelee tuossa vanhassa akvaariossa, joka sekään ei ole pöllömpi, mutta muotona vähän epäsopiva. Korkeampi ja kapeampi terraario olisi kätevä, jotta terraan saisi oksia, joissa käärme voi kiipeillä tai piileskellä. Nyt olisi sopiva hetki etsiä uutta terraariota kun Myrde on talvilevolla ainakin tammikuuhun saakka jos kaikki menee putkeen. Toisaalta rahatilanne on kaikkea muuta kuin sopiva...

Tänään on taas pakkasen puolella ja on luvannutkin kai pakastuvaa. Aamulla kanilassa mietin, että miten sitä oikein tarkenee pakkasilla puljata juomavesien kanssa. Pitää varmaan hommata lämpimät työsormikkaat. Nyt olen ronkkinut käsin avonaisista juomakupeista sinne lentäviä puruja ja oljen kappaleita. Siinä jos missä jäätyy näpit! Ehkä se pakkasella on helpompaa sitten kun voi vaan jääkimpaleen tipauttaa pois kupista ja laittaa lämpimän veden tilalle. Vedethän meillä kannetaan sisältä. Tähän asti olen pärjännyt tuollaisella kannulla, nyt talvella joutunee siirtymään johonkin sankoon/ isompaan vedenkuljetussysteemiin.

Juuri nyt on jonkinlainen babyblues menossa ja väsymystä pukkaa, vaikka kaneja ei mitään tuhotonta määrää olekaan. Kuitenkin papanan määrä on vakio ja tuntuu, että jatkuvasti saa olla siivoamassa häkkejä. Siinä mielessä odotan teuraspäivää, jolloin kanien määrä vähenee ja työn määrä samalla myös. Nostan kyllä hattua ihmisille, jotka kasvattavat eläimiä työkseen, sillä työtä se todella vaatii ja sitoutumista. Mihin lähdet kun on lauma kotona ruokittavana? Ja vaikka lähdetkin on silti huoli, miten siellä kotona pärjätään. Kai se vaan näin on eläinten kanssa.

Mitä muuta elämään kuin eläimiä? (vaikka niistähän tuo tuntuu lähinnä koostuvan...) Työt vähenivät kun syksyn hommat saatiin pakettiin. Nyt ihmettelen vapaa-aikaa ja olen siitä iloinenkin, samalla kun tappelen liittoon lähetettävien papereiden kanssa ja mietin mistä seuraava palkka revitään. Eli kolikolla on ne kääntöpuolet. Olen korkannut taas uimahallikauden, vesijuoksua tulee harrastettua kerran viikkoon. Eilen väsäsin yhden taulun ja takaraivossa on jo jonkin aikaa kutitellut ajatus maalaamisesta. Jospa sitäkin ajatusta saisi viriteltyä toteutuksen tasolle. Lenkkeilyäkin on ehtinyt harrastamaan, mikä on kiva juttu. Liikunta antaa voimia jaksamiseen. Tämä syksy ei olekaan niin pahalta tuntunut kuin monet menneet syksyt. Odotan kyllä myös joulua. Loppupeleissä talvikin menee niin nopeasti.

Nyt päiväkahvin keittoo ja sitä kautta töihin. Mukavaa loppuviikkoa!