tiistai 29. joulukuuta 2015

Kök- kyökki- keittiö- kodin sydän

Allekirjoittaneen taidetta. "Hunting season"
No niin. Olen lupaillut kuvia keittiöstä ja nyt sain ne vihdoin otettua! Rempasta pakko sanoa sen verran, että luovuutta joutui hieman käyttämään kun kaikki tasot ja pinnat ei välttämättä ole niin vaaterissa täällä pirtissä. Kuitenkin kaapit ja kaikki saatiin suoraan hienosäädöllä. Pientä päänvaivaa tuotti myös tuo hellan alla oleva patti, siinä siis lienee betonilaatta joka siis ollut puuhellan alla. Tässä kohtaa lattiassa on kohouma, mutta saatiin siihenkin kamat päälle ihan ok. Eikä silmääkään paljon häiritse.

Kokonaisuus keittiön oven vieressä.

Yksityiskohtaa laatoituksesta.

Laatat valittiin kolikon heitolla tutusta liikkeestä, josta kylppärinkin laatat ostettiin. Luotettiin myyjän ammattitaitoon ja isännän puoli kolikosta voitti. Laatat on hyvät. Ne ovat Imola-merkkiset, italialaiset vuoden 1874- jäljitelmää. Muutamissa laatoissa on tuollaista kuviota tai leimamainen printti. Olen tyytyväinen laattavalintaan, minusta se sopii kivasti talon tunnelmaan. Ei liian räväkkä. Ehkä jopa vähän maalaisromanttinen. Hyvin saisi muunneltua tekstiileillä romanttiseksi sisustuksen jos haluaisi!   

Peltipurkit löysivät paikan!
Tietysti ne pienet yksityiskohdat pitää hioa sopiviksi, kuten pelttipurkkikokoelmani, joka löysi täydellisen paikan kaappien päältä. Samoin värikkäät tuikkukupit! Lienee pölynpyyhkijän unelma. Ehkä heitän tuikkuastiat vaan astianpesukoneeseen sopivin väliajoin. 

Ja myös tuikkuastiat!

Huomatkaa astianpesukone!
Täytyy sanoa, että vetolaatikoihin tuli ihan todella paljon lisää tilaa. Rungot uusittiin siis myös, astianpesukoneen paikallahan oli halkolaatikko, jolle ei nyt ollut käyttöä kun ei ole tulisijaakaan sisällä. (vielä) Kaikille hyllyille ei meinannut löytyä edes tavaraa laitettavaksi! Ihme juttu. Tasot otettiin laminaattia, pinta on tummanharmaa aika hauska, sellainen naarmutetun näköinen. Pappa kun katsoi tasoa niin heitin sille läpän "mitä, kuka on naarmuttanut meidän tasot jo valmiiksi?!" Ja hei, meillä on roskavaunu!

Ja liesi... Sivustassa vitriinikaappi.
Sivustan vitriinikaappi onnistui kivasti sekin. Saatiin tuo tila hyödynnettyä myös. Ovi mahtuu aukeamaan hyvin, vaikka onkin ihan liki ovenkarmia. Ja emännän teepannut siellä köllöttelee. Valaisin on vielä hankinnassa keittiöön, valoa kuitenkin tarvitaan. Lattioille ei tehty mitään ja toinen puoli keittiöstä vielä vanhan mallinen. Kissojen repimät tapetinpalat tuottaa myös päänvaivaa. Vielä en ole keksinyt, miten ne korjaisi. Luonnollisesti en ottanut niistä kuvaa. Ehkä päällystänkin jollain hauskalla vanhalla sanomalehdellä tai keksin jotain villiä niihin kohtiin, jotka kissat on tuunanneet oma-aloitteisesti.

Hyvää viikon jatkoa!

ps. peippoja kävi lintulaudalla. Luin netistä, että pieni osa niistä talvehtii suomessa. Nokkivat vain maasta siemeniä lintulaudan alta. Pähkinänakkelia ei ole näkynyt toistamiseen.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Retkellä


Lähetiin Isännän kanssa retkelle. Mentiin soidensuojelualueelle. Käytiin lintutornissa katsastamassa auringonlaskua ja päädyttiin edellisten retkeilijöiden nuotion jämälle. Siitä oli hyvä elvyttää uusi tuli. Juotiin kahvetta kuksista. Oli muuten juuri sopivaa eikä polttanut suuta. Pipareita oli kastamisena. Otin kuvia uudella puhelimella jonka sain syntymäpäivälahjaksi! :) Pakkanen nipsi poskia.



Joessa virtasi hyhmäistä jäätä, joka piti ääntä hankautuessaan tuohon reunan jäähän. Kuuntelin kyykkysilläni pitkän tovin jään juttelua. 



Joutsenet huusivat ihan hulluina jossain tuolla järven takana. Nähtiin yksi aura joka laskeutui kauemmas, mutta ääntä riitti. Tuntui että ne yllyttivät toinen toisiaan kaakattamaan kovemmalla äänellä. Hienoja maisemia kuitenkin, vaikka valoa ei kovin pitkään riittänyt. Lähdettiin hiukan viimetipassa liikenteeseen, aiemmin olisi pitänyt. Kuitenkin, hyvä reissu. 


Nyt vähän rehellistä salaattia jouluruokien päälle. Kylläpä maistuukin hyvälle. Herneet on likoamassa, hernekeittoa huomiseksi. Vuosi lähenee loppuaan. Hyvä niin.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Ikä


Olen elänyt tänään 30 vuotta. Se herättää valtavasti ajatuksia. Mitä olen saavuttanut elämässä? Onko elämä mennyt niin kuin olen toivonut? Olenko vanha?  Olenko tehnyt asioita joita olen halunnut vai olenko täyttänyt jonkun toisen toivetta? Mitä haluan vielä elämältäni? Millaista elämää haluan elää, mitä saavuttaa, mitkä ovat tavoitteeni vai onko niitä? Mistä unelmoin?


Pienenä ajattelin, että 17 vuotta on mahtava ikä. On juuri niin vanha, että voi tehdä kutakuinkin mitä vaan, mutta ei kuitenkaan vielä vanha. Nyt vähän hymyilyttää. En edes muista mitä tein kun olin 17 vuotias. En ainakaan tiennyt elämästä vielä mitään. En tiedä tiedänkö vieläkään. 


Olen niitä ihmisiä, jotka ovat tunteneet koko elämänsä itsensä vanhaksi. Jo silloin kun olin 17-vuotias. En tiedä miksi, mutta monet ystäväni ovat minua huomattavasti vanhempia. En minä ajattele, että tuo ystäväni on jo yli 63 vuotias kun tapaamme. Meillä on hyviä, syviä keskusteluja ja luottamusta. Luotan minä ikäisiinikin ystäviini. Kuitenkin, ehkä minä olen ollut "vanha sielu" jollain tapaa aina. Ehkä minä nuorrun, kun vanhenen? Ikä on vain numero. Niin se on.


Joskus olo on kuin tuolla ovella. Kenties se on ollut maalaamatta jo 30 vuotta. Maali kesii. Ei se haittaa. Se on silti kaunis. 


Elämä jatkuu. Päivä kerrallaan. Eteenpäin. Tässäkin iässä. Tai missä iässä hyvänsä. Olet hyvän ikäinen. Olet hyvä. <3

maanantai 21. joulukuuta 2015

perjantai 18. joulukuuta 2015

Romun komppausta!

Uuteen keittiöön tuli sellainen hauska vitriinikaappi työhuoneen oviaukon lähelle, sivustaan. Tuolla seinällä, jossa hellamme on, on varmaankin ollut se puuhella ja sen takia seinä levyjen takana on tiiltä osittain. Serkun ideasta ruvettaan haaveilemaan vitriinistä ja sitten hoksattiin, että tuo hellaseinän pääty kumisee onttouttaan koputellessa. Niinpä sitten avattiin seinä ja sieltähän paljastui tyhjää tilaa, johon kapea vitriinikaappi sovitettiin.



Olin ajatellut, että lykkään teepannuni tuohon kaappiin, koska olen keräillyt teepannuja jo vuosikaudet ja tähän taloon muutettaessa lykkäsin kaikki pannut laatikkoon ja vinttiin odottamaan suotuisampia aikoja. Tänän kävin sitten kaivamassa nuo laatikot esiin ja tässä tulos! Niitä olikin  hiukan enemmän kuin muistinkaan... Ai, tämäkin on täällä! Oi miten ihana tämä olikaan!

Pesin pannut ja nyt ne kuivattelevat tuossa odottaen kaappiin pääsyä. Osaa varmasti tulee myös käytettyä ihan teen keittämismielessä. Ainakin neljällä eri pannulla olen noista teetä aikoinani keittänyt. Joitakin noista lähtee kierrätykseen, sillä onhan se nyt jo sanomattakin selvää, ettei nuo kaikki minun vitriiniin tule mahtumaan. Ehkä keksin niille silti jonkun toisenkin paikan...

Suurimman osan pannuista olen ostanut kirpparilta. Pari pannua olen maalannut itse posliininmaalauksessa. Yhden olen löytänyt metallinkeräyksestä. Muutaman olen saanut lahjaksi. Jätän itselle ne, jotka ovat minusta kauneimmat. Muut lähtee kiertoon. Pidän hurjan paljon tuosta norsupannusta sekä sinivalkoraidallisesta pannusta, josta puuttuu kahva. Sininen emalikannu on myös ihana, sitä ei ehkä parane tituleerata teepannuksi.

Olen myös mietiskellyt jo parina vuotena, että missä ihmeessä mahtaa olla valkoinen aaltomaljakkoni. No siellähän se oli, vintissä! Olin ihan varma, että olen laittanut sen kierrätykseen tai antanut jollekin. Samassa laatikossa oli paljon muutakin jo unohduksissa ollutta tavaraa. Rippilahjaksi naapureilta saamani vihreä lasiomena (legendaarinen tarina siitä, miten naapurin puuhun tuli yksi omena ja minä kakarana kysymään, että jaetaanko se naapureiden kesken) jo unohtuneita keramiikkatekeleitäni jne. Pitää käydä laatikko läpi ja miettiä tavaroiden kohtaloa. Osa lähtee kiertoon vääjäämättä. En halua kaikkea hautoa vintissäkään. Niistä ei ole siellä iloa kenellekään.

Flunssa sen kun hautuu poskionteloissa kaikesta troppaamisesta huolimatta. Ketuttaa tämä sairastaminen, saisi jo loppua. Pariin päivään ei ole ollut kehitystä mihinkään suuntaan. No yskä ehkä vähän helpottamaan päin ollut tänään jo. Ulkona lorkottaa vettä. Kävin nopeasti kiertämässä tilukset kun ajattelin, että jos tämä nenän tukkoisuus helpottaisi.

Tänä vuonna joulun on näköjään tultava tekemättäkin, kun ei tässä taudin kourissa oikein ole ehtinyt mitään tekemäänkään. No, sopii minulle. Kuusen haen ensi viikolla, kaupassa pitänee käydä ja ehkä joku paketti vielä ideoida. Siinä se.

Rauhaisaa joulun odotusta keleistä huolimatta <3

torstai 17. joulukuuta 2015

Pähkinänakkeli joululahjaksi!

Mikä se siellä rapisee, tonttuko? (Neko rakas, ilmalämpöpumppu se kyllä oli)

Neko jaksaa ihmetellä ilmalämpöpumppua edelleen, vaikka se on meillä ollut jo vaikka kuinka kauan. Se päästää sellasia sihiseviä ääniä kun asetus muuttuu ja lavat kääntyy. Se jaksaa aina ihmetyttää Nekoa.

Nääh. Äitee yrittää pilata miun joulumielen. Ei se onnistu! Tonttu se oli!
 Tehtiin kolleegan kanssa tuommoisia hauskoja tonttuja. Vähän puuhommaa, vähän huovutusta, ompelua, liimausta. Näitä meni jopa kaupaksi muutama joulumyymälässä! Loput varmaan sujahtelee joulupaketteihin.

"Mittään ei olla tehty!" "Varo Pena, siun silimä irtoo, liima ei oo vielä kuivunu!" 

Whaaa!! Juoskaa veljet! Pukki ajaa meitä takaa!

Fasaanit on täällä! Tänään seurailin ikkunasta taas näytelmää orava vs. fasaanit. On se kyllä rohkea veijari. Hyppii puusta alas ja uhittelee ruokintapaikalla itseään paljon isommille! Sinne vaan änkää väkisin ruokintapaikalle vaikka olisi kolme tai neljäkin fasaania paikalla. Fasaanit on kyllä aika nössyköitä oikeesti. Urokset välillä pöyhistää sulkia niin että ne näyttää isoilta, pehmeiltä palloilta, mutta ei ne kyllä kovin aggressiivisia ole. Ainakaan tähän aikaan vuodesta. (ps. älkää antako yläkuvassa pihamaalla rönöttävän kaapin häiritä, se on rempan peruja ja täytyisi raijata lämpölaitokselle polttoon. Jäi tuonne nurmelle ja tuuli kaatoi sen)

Saa tippua pukkia takasta tai tonttua ovista ja ikkunoista, minähän en tästä liiku mihinkään. Koko jouluna. Paitsi jos on kinkkua.
Juuri pääsin eilen sanomasta lintubongariystävälleni, että eipä näy muuta kuin naakkoja ja tinttejä ruokintapaikalla (ja fasaaneja tietysti) kun talipalloon lehahti pähkinänakkeli! Ylipäätään, yhtäkkiä hirveä määrä erilaisia pikkulintuja kun hetki sitten missään ei näkynyt ristinsielua! Pähkinänakkelia ei ole tässä kaupungissa bongattu vielä laisinkaan! Googlasin heti netistä kuvan, kun lintu lennähti ruokapaikalle. Tuli mieleen, että tuo on nakkeli, vaikka en olekaan mikään kovin haka lintujen tunnistamisessa. Meillä kun tuo ruokintapaikka sattuu olemaan tässä työhuoneen ikkunan alla, niin kätevä äkkiä Googlen kuvahaulla hakea kuva linnusta tuntomerkkien perusteella, jos ei tiedä mikä lintu laudalla on. (nopea nettiyhteys auttaa asiaa, hyvällä tuurilla kuvan saa esiin jo ennen kuin lintu ehtii lennähtää pois!)  Onneksi pähkinänakkeli tuli vielä toisenkin kerran ja sain tutkia rauhassa tuntomerkit ja verrata kuvaan. Kyllä se oli pähkinänakkeli! Nyt olen ihan onnesta soikeana ja kyttään silmämuna kovana ruokintapaikkaa, josko kaveri tulisi vielä uudelleenkin. Mikä joululahja <3

maanantai 14. joulukuuta 2015

Ajatuksia menneestä ja tulevastakin (sekä oravista)

Maisema meidän keittiön ikkunasta on kuin sarja erilaisia vaihtuvia valokuvia. Tänään kuvassa näkyi samaan aikaan kolme fasaania ruokintapaikalla, sekä uskalias orava, joka kuvia selatessa eteni puusta alas ja pienin loikin nurmikon poikki rohkeasti kohti ruokintapaikkaa. Aika rohkeita kavereita nuo oravat. Välillä kuvassa on pari fasaania, naakka ja harakka laskeutuu pellolle. Toisessa kuvassa taas eri kokoonpano lintuja mukaan lukien närhi. Tykkään hirveästi seurailla eläinten elämää ikkunasta. Mietinkin, että puhelimella saa varsin huonosti zoomattua, joten pitäisi kaivaa digikamera kaapista ja laittaa latinkiin. Voisi koettaa kuvata noita fasaaneja, on ne niin ihastuttavia. Viikonloppuna kuvassa näkyi peräti 5 naarasfasaania ja neljä urosta. Sanoin isännälle "meillä on kanoja sittenkin."

Aina kun luulee, ettei päässä enää voisi olla enempää räkää, tulee toinen päivä ja huomaa, että on ollut väärässä. Ihan törkeä räkätauti päällä ja hyvä kun jaksaa aamukahvia keittää. Ontelot särkee ja... no kuvitelkaa kaikkea kamalaa mitä liittyy tiukkaan flunssaan. En kuvaile enempää.

Löysin puutarhapäiväkirjani, jota olin aloittanut täyttämään silloin kun muutettiin tähän taloon. (2012 syksyllä) Silloin kirjoittelin ahkerasti ekoina vuosina, mutta sitten kirja jäi johonkin pölyttymään ja blogiinhan olen puutarhakuulumiset kirjannut. Kuitenkin oli aika kiva lukea suunnitelmia vuodelle 2013 tai 2014 ja todeta, että suurin osa suunnitelmista on kuin onkin toteutunut! Listalla oli kasvihuonen (done!) kissatarha (done!) ja kasvimaa (done!) ja joitakin kasvitoiveita, jotka nekin suurimmalta osin on tullut hankittua. Laitoin ylös mitä on minäkin vuonna tullut istutettua, jotta voi myöhemmin sitten tarkistella. Ensi vuodelle listasin havukasvien istuttamisen ja ylläpidon. En oikeastaan muuta. On tullut paljonkin istutettua ja laitettua uutta ja kunnostettua vanhaa, nyt olisi aika ehkä ylläpitoon. Reunuksia voisi tietysti aina parantaa, kitkemistä, leikkaamista ja hoitamista piisaa. Ihan hyvällä pössiksellä siis uuteen vuoteen puutarhankin suhteen!

Semmoisia pohdintoja alkuviikkoon!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Yhtenä päivänä näin auringon

Pisaroi!
Ajattelin äsken pihalle katsoessani, että ihan hyvin voisi mennä kääntämään kasvimaata. Siis jos ei olisi flunssassa. Kaivaisi lapiolla kunnolla. Repisi nokkosten juuret ylös. Ihan hyvin voisi. Kolme fasaania tuli tänään ruokintapaikalle! Jee! Ne ovat kyllä hengailleet naapurustossa jo jonkin aikaa ja pellollakin, mutta nyt vasta tulivat ruokintapaikalle. Oravat käy myös ahkeraan fasaanien ruokintapaikalla. Mietin vaan, että olenko niille tehnyt kuolemanloukun, kun naapuruston vapaasti ulkoilevat kissat kyttäävät lähistöllä. Ehkä oraville pitäisi laittaa oma ruoka-automaatti oksalle korkeammalle, silloin niiden ei tarvitsisi tulla maahan eikä altistua pedoille. Hitsin nopeasti ja ketterästi ne kyllä kirmaavat puuhun jos mitään hälyyttävää näkyy tai kuuluu. Ihana seurata eläinten elämää pihamaalla.



Tien puolen ruokintapaikalla on näköjään enemmänkin harakoita ja naakkoja. Ei se haittaa. Sekin tarvitsevat ruokaa. Entiset talipallot katosivat mystisesti. Vein uudet. Tikkakin on pyörinyt huudeilla. Senkin nokkaan häviää talipallo alle aikayksikön. Nyt kun tulis vaan pakkaset niin ei tarvitsisi murehtia siementen kastumista ja veden satamista automaattiin (vaikka kuinka on katokset ja lipat...)


Mietin tuossa yksi päivä kun autolla ajelin johonkin ja vettä lorkotti tuulilasiin, että vaikka ei näytä yhtään talvelta eikä tunnu joululta niin kyllä se joulu ihan oikeasti tulee sinne sydämeen. Niin kliseistä kuin se onkin. Hyräilin hiljakseen joululauluja ja mietin rauhan tunnetta. Minä pidän joulusta. Olen tietoisesti tehnyt päätöksen, että en tee mitään mitä en jaksa. Jos ei huvita enkä jaksa, en tee joulusiivousta. Yleensä teen vaan normaalin viikkosiivouksen ennen joulua ja laitan joulukoristeita. Nyt jo aloitinkin koristelun uudesta keittiöstä! (Kyökki onkin jalkalistoja ja paria ovea vaille valmis. Se on hieno! Kuvia myöhemmin, lupaan. )

Tänä vuonna askartelin kyllä joulukortteja mutta laitoin ne kaikki myyntiin. Ajattelin sitten, että en lähetä tänä vuonna. Aina ei jaksa. Lahjojen suhteen ajattelin että ostan kummilapselle, appivanhemmille ja puolisolle. Jos löytyy jotain juuri jonkun ihmisen näköistä, saatan ostaa. Pääpaino käytännöllisillä, syötävillä, elämyksellisillä ja kukkivilla lahjoilla. :) On aivan turha ottaa joulusta stressiä. Kaikki vastentahtoinen suorittaminen tappaa ilon ja sen mitä joulun pitäisi olla. Ainakaan sen ei pitäisi olla suorittamista. Rauha voi syntyä musiikista, kynttilän liekin katselemisesta tai joulusuklaasta. Siihen ei tarvita kaikkien kaappien perusteellista siivousta lattiasta kattoon. Mutta kukin tehköön niin kuin sydämessään hyväksi kokee ja jaksaa. Kaikessa vapaudessa, rauhassa ja ilossa. Amen. 

Pilvet pellon yllä.
Ainiin. Ja tuo astianpesukone! Ihan ihme ufo laite. Kissojen mielestä. Ja minunkin! Olen tiskannut koko elämäni enemmän ja vähemmän, joten nyt tuntui kyllä lapsellisen hykerryttävältä tunkea astiat koneeseen ja laittaa se pöhisemään! Kissat ihmetteli lotinaa ja itsekin piti käydä tarkistamassa että eihän sieltä mistään vettä tursua pihalle! Ajatelkaa, sen ajan minkä käytän tiskaamiseen, voinkin tehdä jotain muuta! Ihan ihmeellistä settiä. Nyt pitää vain muistaa ostaa konetiskiainetta aina kaupasta.

Niin, flunssa sitten selätti minutkin. Eilen alkoi kurkkukipu ja kaikki suunnitelmat meni uusiksi. Olen hautautnut sohvalle ja todennut, että televisiosta ei tule mitään katsottavaa, nettishoppaillut uutta vahakangasta keittiön pöydälle ja ollut kissojen makuualustana sohvalla. Nyt vaan lepoa, troppia ja onneksi on tuo ihana puoliso, joka lupasi tuoda "selviytymispaketin" kaupasta. Listalla oli ainakin jäätelöä kipeään kurkkuun ja nenäliinoja.

Siitä voi olla kiitollinen. Nenäliinoista. Ja isännästä <3 Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Draamaa pihamaalla ja rempan autuutta

Meillä tehdään remppaa. Puolet keittiöstä on räjäytetty, kaapit heivattu pihalle ja laatat revitty irti. Nyt laitellaan uutta tilalle. Hieman on tullut takapakkia, kun kaappiemme ovet jäivät leijumaan jonnekin välimatkalle. Nyt ihmetellään missä ne on ja milloin saapuvat. Onneksi rungot voi asentaa ja kaiken muun tehdä valmiiksi. Ja hei, mä saan vihdoin astianpesukoneen! Wihiii! Nyt enää ongelmana on ekologisen konetiskiaineen löytyminen. Vinkkejä?

Nyt ei ole kuvia yhtään, kun ei ole ehtinyt juurikaan napsimaan. (saatte kuvitella mielessänne) Rempasta äkkiä ottanut jotain kuvia ja laitellut "tukijoukoille". Laatoista meillä oli kaksi hyvää vaihtoehtoa, joista toisesta tykkäsin minä ja toisesta isäntä enemmän. Heitettiin kolikkoa ja arpa lankesi isännän hyväksi. Uskon, että laattavalinta on hyvä, vaikkei ollut minun ykkönen. Kakkonen kuiteskin. Ajatuksena oli myös laittaa joku omatekemä koristelaatta mutta jää nähtäväksi ehdinkö saada valmiiksi asti. Nyt ollaan tehty iltaisin remppaa ja onneksi kun vertailupohjana on kylppäriremontti, niin mikään ei voi olla niin paha siihen verrattuna. Ainakaan eteisessämme ei nyt ole hervotonta sirkkeliä. Keittiö on kyllä totaalisen räjähtäneessä tilassa kun kaikki kaapeissa ollut tavara on nyt tasoilla ja jokapuolella ja tiskaaminen erittäin hankalaa. Täytyy sietää epäjärjestystä vähän aikaa.

Nyt on myös erittäin hyvä sauma plokata turhaa tavaraa ja astiamäärää pois keittiöstä. Näkee hyvin mitä oikeasti käyttää ja mitkä tarvekalut vain lojuvat kaapissa vuodesta toiseen. Onneksi mulla on erittäin hyvä taho, joka ottaa vastaan kaikkea kamaa nopealla aikataululla ja laittaa eteenpäin. Ei jää nurkkiin pyörimään. Ja minäkin hyödyn aina tarvittaessa samasta tahosta, jos tarvitsen jotain tavaraa. Saatiin esim. nätti, pyöreä allas uuteen keittiöön. En jaksa yleensä myydä tavaroitani, korkeintaan jotain arvokkaimpia koitan Facessa tai muualla kaupata. Toisinaan saa muutaman euron takaisin päin. Pääasia ettei kama päädy kaatikselle vaan kiertoon ja joku hyötyy siitä. Seurakuntien kirppikset ja kiekkärit on hyviä myös.

Meillä oli muuten draamaa pihamaalla yksi päivä. Katselin keittiön ikkunasta aamupäivällä, kun orava oli kiivennyt tuonne katkaistun kuusen tolppaan. Siellä se nökötti ja heilutti häntää kiukkuisen oloisena. Katsoin tarkemmin ja huomasin naapurin kissan tolpan alapuolella odottamassa että aamupalaorava tipahtaa suuhun! Siitä tuohtuneena marssin yökkärissä pihalle huutamaan "et syö minun oravaa!!". Kissa otti jalat alleen ja lähti. (toim. huom. omat kissamme asuvat sisällä, ulkoilevat tarhassa eivätkä syö oravia) Naapureilla saattoi olla hauskaa jos kuulivat meikäläisen rähinänä. Palasin sisälle ja orava parka kierteli tolpan nokassa pitkään ja koetti tähyillä alas, meinasi lähteä ja sitten palasi taas ylös ja heilutti vimmatusti  häntäänsä. Lopulta se hyppäsi piiiiiitkän loikan cembramäntyyn ja lähti hirmuista vauhtia latvaa kohti. Kissaa ei näkynyt.

Eilen näin myös söpön näyn, kun orava kävi fasaanien ruokapaikalta siemeniä ja piilotteli niitä nurmikkoon aina muutaman loikan päähän. Se kaivoi etutassuilla maahan kuopan ja laittoi siemenet sinne ja haki uuden suullisen tavaraa. Miten orava muistaa nuo jemmat sitten kun on lunta?

Tinttejä käy ruokintapaikalla ahkerasti. Kaura ei maistu, mutta osaavat tonkia joukosta auringonkukansiemenet esiin. Laitoin sitten kuitenkin talipalloja ja nekin on kelvanneet. Vielä pitäisi laittaa jotakin tarroja tai vaikka lumihiutaleita tuohon ikkunaan, ettei tintit lentäisi päin. Rullaverho on puolessa välissä melkein aina, mutta alareuna jää paljaaksi että näkee linnut (ja kissat näkee sisältä katsella lintuja) Ja siihen kohtaan tarvittaisiin jotain tarraa. Tätäkin asiaa olen pohdiskellut jo hyvän tovin mutta en ole toimertunut vielä mitään tekemään.Ostin jo pähkinöitä siemenkakkuihin, mutta meinasin pyörtyä kun kaupassa tutkin kookosrasvan hintaa. Yli 4 € per paketti! Pidin kalliina! Pari pakettia vähintään olisi ostettava, että saa jotain aikaiseksikin.

Eilen näin taas fasaanin pellolla. Vielä eivät ole tulleet pihaan ja ruokintapaikalle. Ehkä sitten kun tulee lunta. Odotellaan. Kiva kuitenkin, että ne on "hoodeilla" eivätkä häippässeet vallan. Saisivat rohjentua pihaankin asti. Mukava olisi nähdä niitä naaraitakin taas.

Eipä tässä kait muuta. Toivotaan pakkasta ja lunta. Nyt on jo hiukan kohmeampaa pihamaalla. Jospa se siitä! Iloista viikon jatkoa!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Talvi tuli ja meni...

Pari ihanaa lumista päivää...
 Heippa.

Pari päivää oli ihanaa ja lumista. Nyt on märkää ja pimeää. Ei sitten yhtään houkuttele lähteä rämpimään läpi tuon harmauden työmaalle. Sohva vetää puoleensa magneetin lailla, kuten tuosta alakuvasta huomaa. Kai sitä laskeutuisi mielellään talvilepoon niin kuin karhut. Lilluisi kevyessä unessa yli tämän pimeän ajan. Tosin välillä tuntuu että tässä lillutaan kevyessä unessa ihan muutoinkin... Toisina päivinä ei ole ihan parhaimmillaan. Tietäisi, että voisi panostaa enemmänkin mutta kun ei vaan jaksa/kehtaa/viitsi/kykene/huvita tai jotain. 

Valo!
 
Misan kanssa lepiä ottamassa.

Tämmöstäkin puuhaa!
Blogimaailmassa on kovasti postattu kalkkimaaleista ja niinpä meillekin rantautui ensimmäiset. Ostin ison purkin vanhaa valkoista ja rupesin tuunaamaan. Vielä tarvitsisin vahaa maalin päälle. Kalkkimaali on kätevää, sillä sitä voi alkaa kärsimättöminkin maalari sutimaan vaan suoralta kädeltä huonekalun päälle. Ei tarvita hiomisia eikä paklaamisia. Siitä vaan hommiin! On minulla pieni purkki keltaistakin piristämään. En vielä tiedä mihin sitä laitan. Katsotaan. 

Eilen tarttui kirppikseltä mukaan pienenpieni senkki. Tai lipasto. Tai miksi sitä nyt sanoisi, tuo tuossa alakuvassa. Sanokaa te, mikä se on? Hirveän söpö. En vielä tiedä maalaanko sen. Vähän enkrausta se vaatii, isäntä saa laittaa tasot kohdilleen. Kissat keksi sille kyllä heti käyttöä. Jotenkin räjähtäneellä tavalla hirmu suloinen kaappi. Maksoin siitä 27e. Vielä hakusessa paikka mihin sen laitan.


Viimeaikoina on taas ahdistanut tämä maailman meno. Miksi tuntuu, että kaikki negatiiviset kommentit ja asiat ja uutiset on niin paljon suurempia kuin ne positiiviset? Ja tuntuu että kaikki ikävät asiat, onnettomuudet, luonnon katastrofit, kaikki tuhoava suorastaan vyöryy päälle hyökyaallon tavoin. On pakko säännöstellä esim. uutisten tulvaa, kun ei vaan kykene ottamaan vastaan pahoja asioita/uutisia. Oman mielenterveyden kannalta. Kaivattaisiin vähän sitä iloa ja valoa ja hyvää mieltä. Jotain rakentavaa, ei rikkovaa. Odotan joulua. Josko se toisi jotain iloa tähän hetkeen ja pimeyteen.

Ensilumi kuvattuna makkarin ikkunasta.

Päädyin muuten aloittamaan lintujen talviruokinnan ja ehdin jo täyttämään lintulaudat kun tuli lunta. Tinttejä on käynyt ahkerasti laudalla, kuusitiainen, sinitintti ja talitintti. Näin myös punatulkkuja pihlajassa! Ihania! Tikka on myös säännöllinen vieras. Ostin sitten talipallojakin kuitenkin telineeseen. Tarkoitus on kyllä tehdä itse niitä siemenkakkuja myös. Ekan fasaaninkin bongasin, kyllä ne taas tulee jahka saadaan talvikin ensin!

Iloa ihmisten loppuviikkoon! Jakakaa ympärille positiivisia asioita! :)

lauantai 14. marraskuuta 2015

Joulu(?)raivaus


Joulusiivouksen sijaan alotettiin ihan (joulu)raivaus! Olen jo tässä tovin miettinyt, että nurkat pitäisi kompata läpi niin, ettei tulisi jemmattua vinttiin mitään turhaa tavaraa tai tavaraa mitä ei oikeasti tarvitse tai ei ole käyttänyt pitkään aikaan. En tykkää jemmata kamaa ajatuksella "joskus vielä tätäkin tarvitaan" jos sitä oikeasti ei ole tarvittu vuosikausiin. Kierrättäminen on tyydyttävää ja vaikka pidän esineistä ja tavaroista, niitä ihania ja tunnearvoa sisältäviä tavaroita voi olla vähemmänkin. Ja on myös kiva antaa jollekin tutulle tavara tai esine, jota hän ihailee tai haluaa tai peräti tarvitsee! 


Tuo kuvan hervoton laatikko, joka siis on todella syvä, (kuva ei aivan täysin anna oikeutta sille miten syvä tuo laatikko todella on!) on täynnä johtoja, laitteita ja kojeita ja jouluvaloja, jotka on rikki tai syystä tai toisesta tarpeettomia. Sekä isännän harrastelumateriaalia: tietokoneen osia, hiiriä, näppis, lisää hiiriä yms tietsikkaroinaa! Onpahan pohjalla yksi tulostin, parranajokone ja muutakin. Tuo laatikko painoi ihan tuhottomasti! Oli ihan mieletön tyydytyksen tunne saada dumpata se kierrätyspisteelle! (ja se rikkinäinen imuri myös...) Ihan kuin taakka olisi pudonnut hartioilta.

Nyt on käyty läpi:

- leffat ja pelit (Näistä tuli yksi iso laatikollinen kirppikselle kamaa!
- cd:t (kuunteleeko joku vielä cd-levyjä... Jätettiin nostalgisimmat, loput pistettiin kiertoon)
- jouluvalolaatikko (monet rikkonaiset lähti kiertoon, nyt on enää toimivat jäljellä)
- työhuoneen kaapit ja komerot 
- keramiikat (näistä lähti pikkusiskolle, myyjäisiin ja rehellisesti roskiin osa) 

Tämä on siis vasta alku, mutta kuitenkin alku! Itselläni kyllä menee kovin kausittain tämä hamstraaminen ja luopuminen ja täytyy sanoa, että ei meidän talouteen nyt ole mitään pommia pesiytynyt jos tavaramäärää ajattelee. Välillä tulee tehtyä (kirpparilta) hankintoja enemmänkin, sitten taas jossain kohtaa laitetaan rajummin kiertoon mitä ei tarvita. Esim. vaatekaapin sisällön käyn aika säännöllisesti läpi ja laitan pois vaatteet joita en käytä. Harvemmin jaksan ottaa kirppispöytää tai lähteä myymään tavaroita. Joitakin tiettyjä juttuja tarjosin tietyille ihmisille, joiden tiedän pitävän jostakin genrestä. Niin saa muutaman euron kotiinkin päin. Helpostihan sitä tulee kysymys, entäs se raha mitä tuotteisiin on laitettu? Onhan se totta, että en tule koskaan saamaan sitä summaa takaisin mitä olen sijoittanut. Toisaalta paljon meille on ostettu kirpputorilta, jopa saatukin. Olen myös kokenut hyväksi lahjoittaa hyväntekeväisyyskirpputoreille, yhdistysten hyväksi tuleville kirppareille ja seurakuntien kirppareille tavaraa. Siellä tietää, että raha menee hyvään tarkoitukseen ja tavara pääsee kiertoon. Kaikesta ei tarvitse saada rahaa itselle. Arvokkaimpia voi tietysti koettaa myydä nettikirppiksilläkin jos vaan jaksamista on. Meikäläisellä ei juurikaan ole. Kunhan pääsee tavarasta eroon.

Jos minulla on kolme kannua, voin laittaa niistä yhden (ehkä jopa kaksi) taatusti kiertoon. Sama pätee maljakoihin, kynttilänjalkoihin, tuikkukippoihin jne... Nyt olen sujuvasti jemmannut pikkusiskolle lähtevään laatikkoon omassa taloudessa tarvittavia esineitä sitä aikaa odottamaan, kun hän muuttaa omilleen muutaman vuoden päästä. Silloin on iloinen kun löytyy juustohöylä ja purkinavaaja, eikä tarvitse lähteä kauppaan niitä hakemaan. Ainakin itse olin aikoinani kiitollinen mummolle ja äidille tavaroista, joita he olivat jemmanneet. Paripuoli haarukat ja lusikat jne. Kuitenkin koetan myös kunnioittaa siskon toiveita. Eihän hän vielä tiedä mitä kaikkea tarvitsee ja osaa ajatellakaan, mutta kysyn mielipidettä ennen kuin laitan tavaran laatikkoon. Näin hän saa ainakin itse vaikuttaa mitä ottaa vastaan.

Koko tämä raivaus sai alkunsa valokuvalaatikosta. Katselin kuvia omasta rippikoulustani ja muita menneisyyden kuvia. Otin roskiksen vierelle ja heivasin menemään ne kuvat, joista en koskaan ole pitänyt (itsestäni) tai jotka koin ei-niin-tärkeiksi. Jätin tärkeimmät jäljelle ja vinon pinon kuvia lähetin tutuille ja siskoille ja ystäville, joissa he esiintyvät itse. Jotenkin oli puhdistavaa laittaa pois kuvia ihmisistä joihin välit on esim. katkenneet. Joitakin jätin muistoksi, ei tämä mikään "sururaivaus" ollut, mutta jotenkin tilanteen päivitys ikään kuin. Tärkeät kuvat jäi laatikkoon, kirjeet ja kortit on vielä käymättä läpi. Sekin aika ehkä tulee joskus.

Kaippa tällainen siivous on kuitenkin sitä sisimmänkin siivousta. Sitä vapautuu ikäänkuin sisältäpäin kun laittaa sitä turhaa ympäriltä pois. Kyllä se niin on, että tavara ei tuo ihmiselle onnea eikä hamstraaminen voi sisäistä tyhjiötä täyttää, vaikka hetkellisesti ehkä voi tuntuakin siltä.

Liian armoton en ole tavaroidenkaan suhteen. Meidän kodista ei koskaan tule askeettista ja on niitä keraamisia patsaita joista en tule koskaan luopumaan. Meidän ikkunoilla rehottaa aiva villi viidakko viherkasveja. Tulen aina pitkämään kauniista esineistä, tauluista, taide-esineistä, peileistä ja tekstiileistä. Tavaroita raivatessa löytyi monta muistoja herättävää esinettä. "Muistatko kun ostin tämän sinulle seurusteluaikoina?" Niistäkin karsittiin sopivasti pois. Myös isännällä on oma kokoelmansa omantyylisiä tavaroita, joille myös on tärkeää löytyä meidän kodista paikka, vaikka ne kaikki tavarat eivät omaan silmääni hivelisi. Kuitenkin tämä on meidän molempien koti. Seisoohan meidän työpöydän nurkassa sotilasmallinukke "Majuri" kaasunaamari päässään ja katossa roikkuu täytetty korppi!

Illoo viikonloppuunne! Tää emäntä painuu nyt sohvalle katselemaan televisiota ja kirja kouraan. Lepoa raivauspäivän päätteeksi <3 Ei huono.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Punahilkkani mun & askartelua


Pimeys.  Nääh. Meinasin alottaa nuin, mutta en sittenkään. Jotenkin pahaenteinen kaiku tuossa sanassa. On pimeetä kyllä, ulkona ja välillä sisälläkin, mutta on hienojakin päiviä ollut. Ulos ja raikkaaseen ilmaan sitä hinkuu vaikka kuinka oliskin pimeetä ja märkää. Happee tarttee ihminen. Niin se vaan on. En valita pimeyttä kummiskaan. Onhan sitä elämässä aiheita olla kiitollinen. Pimeydestä huolimatta. Heräsinhän tähän päiväänkin! Toivon kyllä lunta ja pakkasta kuitenkin.

Apukissi Terttu Pomppunen.
Olin eilen askartelemassa joulukortteja ihanassa paikassa, ystävän luona, jossa oli ihanainen Terttu-niminen kissa. Terttu auttoi askartelussa tosi paljon myös. Tyhjä laatikko ei ollut mitään verrattuna siihen laatikkoon, jossa oli niitä askartelutarvikkeita. Nih. Ettäs tiedätte. Tassulla oli kans kiva kokeilla miten liimapuikko vierii ja nauhakin rapisi ihanasti.

Punahilkka.

Mummo!

Sus!
Kävin tuossa reissuloimassa kun olin ihanissa ystävän juhlissa. Samalla tuli käytyä kirpparilla ja sieltä tarttui tämä tosi erikoinen nukke mukaan. Nukke on tehty Koreassa, se on tosi hyväkuntoinen ja siististi pidetty. Nukessa on oikeastaan kolme nukkea, on Punahilkka, jonka hameen alta löytyy mummo (tai toisin päin, kummin hameen nyt kääntääkään) ja mummon takaraivossa on vielä susikin! Tosi erikoinen nukke, en voinut sitä ohittaa. Punahilkan silmät menevät kiinni ja aukeavat ja minusta kasvot on tehty hienosti. Jotenkin nuket on alkaneet kiehtoa minua, en tiedä miksi ja nyt minulla on jo yksi omakin! Onhan se vähän creepykin, mutta ehkä juuri siksi niin hieno!

Kaikki yhes koos! (susi mummon takaraivossa)
Työrintamalla on ollut vähän kiiruisempaa, kiva huomata, että itsestään saa jotain irti kun vaan ryhtyy toimeen ja tekee mitä tarvitsee tehdä. Toivotaan nyt että oppilaita ilmaantuu kursseille.


Myrttikin on ilmeisesti luomisen prosessissa. Se on möyrinyt itsensä tuonne pohjamateriaalin alle, eikä ole näyttäytynyt muutamaan päivään. Heitin ilmankostuttimen seinään, jotta nahan luominen onnistuu paremmin.

Eipä tässä muuten ihmeempiä. Iloista keskiviikkoa!!!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Siivouspäivän välttelyä

Voiko jostain päätellä että on marraskuu? No ei!

Eilen piti olla mun siivouspäivä. Mutta ei sitten ollutkaan kun aurinko paistoi niin ihanasti, että painuin pihalle. Tulikin oltua koko päivä pihalla siihen saakka kun isäntä tuli töistä kotiin! (kävin kyllä syömässä välillä) Tuli sitten haravoitua vielä ja ajettua nurtsi hedelmätarhasta ja tuolta ulkorakennuksen takaa. Tuli siitä nyt kyllä siisti. Täytyy myöntää, että tänä syksynä olen jaksanut varmaan eniten tehdä pihahommia aikaisempiin syksyihin verrattuna. Edelleen lykkään syksyn lehtiä kukkapenkkeihin ja kasvimaalle katteeksi, mutta paljon ollaan kuskattu lehteä tuonne pellon takaosaan "joutomaalle". Maatukoot sinne. Omenapuiden alta kasasin lehdet säkkeihin ja viedään ne kaupungin biojätteen keräyspaikkaan. Eipähän muumiot jää pyörimään tontille. Olen kovin tyytyväinen :)

Siivosin myös autotallin valmiiksi, että kun ruohonleikkuri lähtee talvitelolle niin saadaan auto talliin talven pakkasia piiloon. Se on luksusta kun ei tarvitse raapata ikkunoita aamulla pimeässä ja kylmässä! Laitettiin vielä verkot isännän kanssa pilvikirsikan ja koristeomenapuun ympärille, ettei jänöt tule järsimään. Talvi sais nyt tulla meikäläisen puolesta.

Marraskuun kukkia.
Olen pohtinut tässä lintujen talviruokintaa, aloittaako vaiko eikö. Siihen kun pitää sitten sitoutua koko talveksi ja siemenen kulutus voi olla runsastakin. Eilen kuitenkin pesin hyväksi sekä fasaanien ruokintapömpelin ja tuon roikkuvan ruokinta-automaatin ja laittelin paikoilleen. Isäntä osti mulle uuden talipallotelineen kun orava mussutti muovisen parempiin suihin. Nyt enää mietiskelen, mitä talipalloja kannattaisi ostaa, kun tuntuu että toiset ovat laadullisesti niin huonoja, että ei edes linnuille kelpaa. Onko jollain tietoa tai kokemusta mitkä pallot uppoaa lintuihin eikä jää pyörimään telineeseen? Vai pitäisikö tehdä talipallot itse? Kiinnitin myös tuohon tien puolen telineeseen pari vaahteran oksaa, jotta linnut voi siihen pysähtyä syömisen lomassa. Nyt tuo teline on aika "paljas" kun pihlajaankin tulee muutaman metrin matka. Sitten kun nuo syreenit tuosta vielä kasvaa, niin teline on suojaisampi. Mutta tykkään kun se on lähellä ikkunaa, että näkee hyvin ketä lintulaudalla käy. Pitää kyllä joku tarra tms "pelote" laittaa ikkunaan ettei tintit lennä päin. Elikkä ilmeisesti aion ruokkia lintuja tänäkin talvena.

Tunnelmointia...

Pyhäinpäivän lyhtyasetelma :)

On tullut viriteltyä kynttilöitä ja lyhtyjä sinne tänne. Jotenkin vaan pimeät kutsuu tunnelmoimaan. Serkku kävi kylässä ja Pyhäinpäiväksi väsättiin sitten vanhoista lyhdyistä tuommoinen hieno kokoelma tuonne tien puolelle pihlajaan roikkumaan. Pöllölyhtykin pääsi runkojen keskelle kurkkimaan. Osa lyhdyistä oli vanhoja ja tuulessa osasta oli lasit menneet rikki, mutta viritettiin niihin sisälle lasipurkit, ettei kynttilät sammu tuulessa. Pesin lyhdyt hämähäkinseiteistä ja tulipas niistä kivat! Nyt on hyvä paikka polttaa kynttilöitä, näkyy niin ikkunasta itselle kuin naapureille ja tiellä kulkeville. Tämmöistä kaipasinkin pihalle. Eikä tuuli riko kun ovat ketjuilla hyvin kiinni oksissa.


Eipä tässä muuta. Nyt tarttis takertua siihen siivoukseen kun eilen se jäi tekemättä... Hyvää viikon puoliväliä kaikille!