lauantai 25. huhtikuuta 2015

Onnea on oma kukkapata!

Kivet on hienon värisiä vedessä.

Heipparallaa. Käytiin isännän kanssa eilen Raumalla katsomassa oliko meri paikallaan. Oli se. Tuuli niin, että hyvä kun ei tukka irronnut päästä, mutta maisemat olivat upeat. Keräilin tietysti taskut täyteen pikkukiviä. Näin västäräkkejäkin. Kierreltiin kaupungilla, luomukaupasta ostettiin pesuaineita ja syötiin hyvin ravintolassa. Kirppikset koluttiin tietysti myös. Mukaan tarttui vain yksi kirja tällä kertaa. 

Meri!
 Jostain sitten minutkin tavoitti flunssapöpö, vaikka niin olen joka päivä syönyt marjoja pakastimesta ja ulkoillut ahkerasti. No, toivotaan että menee lievänä ohi. Olen jo linnoittautunut sohvalle omaan poteroon ja katsonut koko päivän sarjoja. Pyysin isäntää hakemaan jätskiä kaupalta niin saa kurkkua turrutettua kylmällä ja vuoroin sitten teetä ja kuumaa mehua. Toivotaan, että pääsisin vähällä. Äsken kyllä suunnittelin, että haen sohvan viereen piirustusvehkeet ja alan taiteilla ajan kuluksi. Vähän harmitti kun katsoin ulos ja ilma on kuin morsian! Lämmintä melkein + 10 ja aurinko paistaa. Pihalla tekisi vaikka mitä.... No, maltetaan.

Kuin postikortti...

Kissoilla on kissanpäivät. Taas vaihteeksi.
Eilen ehdin vääntää pihahommiakin vielä ennen kuin kurkkukipu iski illalla. Möyhin kesäkurpitsapenkin hyvin. Se on jonkin sorttinen lämpöpenkin yritelmä. Alla on oksia ja kaikkea höhhöä pihamaalta. Päällä kompostia ja multaa. Jonkin verran oli rönsyleinikki ja juolavehnä koittanut kasvaa jo katemateriaaleissa. Mulla on ollut sanomalehteä penkin reunoilla ja päällä olkea. Lehdet oli tietysti osittain maatuneet ja olki hapertunutta viime vuodesta. Möyhin penkkiä ja laitoin lisää multaa/kompostia/hiekkaa. Sen verran löytyi sanomalehtiä ja pahvilaatikoita, että sain reunat laitettua ja uhrasin yhden kaneilta jääneen heinäpaalin katteiksi. Nyt enää puuttuu ne itse kurpitsat, joita en ole edes vielä laittanut itämään! No, ei niitä vielä maalle saisikaan, joten laitan ne vasta viittä vaille itämään. Kasvavat niin nopeasti, ettei ne mahdu kauaa sisällä olemaankaan.

Ainiin. Lannoitin myös pensaita ja perennamaita Kekkilän rakeisella puutarhalannoitteella. Olikohan se kevätlannoitetta nimeltään. Oli kätevä levittää ja riittoisaa. Katsotaan miten lähtee kaikki kasvuun. Toivottavasti buustaa!

Jalava lähtöö!
Jalava sitten lähti tiistaina! Olikin kyllä haastetta, että saatiin se kaadettua ilman, että naapurin viime vuonna istuttama pensasaita menee lyttyyn. Pappa paloitteli puun osissa, mutta sekin oli haastavaa, koska oksat oli suhteellisen harvassa ylhäällä, joten ei ollut paljon oksia joilla seisoa sahatessa. Narun kanssa ja vetämällä saatiin palat putoamaan tontille. Hirmuisesti adrenaliinia pukkaa kun katsoo, miten joku alhaalta pieneltä näyttävä tukki jysähtää maahan voimalla, jonka ansiosta se uppoaa puoliksi maahan. Nyt näyttää paljaalta ja avaralta. Aurinko paistaa tontille ihan eri tavalla. Heti aloin suunnittelemaan uutta istutusaluetta ja päässä vilisi miten hienoja kukkapenkin reunuksia saisi noista tukeista! Suurin osa pätkitään ja lämmitellään niillä saunaa, meillä kun on puukiuas. Tuo pienempi jalava jäi onneksi tuohon (siinä on mun pyykkinarun paikka! Mihin mä sitten oisin pyykkini pistänyt kuivamaan?!) ja kuvaajan takana, viimeisen kuvan kohdalta katsottuna, on koivuja ja pihlajia, joten ei ihan tyhjäksi koko tontti tullut, vaan kestää aikansa ennen kuin tottuu uutten avaruuteen! Oli muuten laho sisältä tuo puu, joten olikin korkea aika kaataa. En sitä oikeasti olisi halunnut kaataa, mutta tiputti kuivaa oksaa aikalailla ja rungossakin oli vioitusta. Sen aika oli lähteä.

Pitää sitten istuttaa uusia puita tänä vuonna... Puutarhurin mielipuuhaa. Istuttaa, suunnitella, visioida, ajatella, möyhentää, haaveilla. Kohta on hääpäiväkin ja aloitimme viime vuonna uuden tradition isännän kanssa. Käydään hääpäivänä paikallisella taimistolla ja ostetaan joku uusi taimi. Viime vuonna mukaan lähti karhunvatukka "Sonja". Siitä olin haaveillut jo kauan. Saas nähdä mitä toukokuussa lähtee mukaan. Haaveissa on ainakin alppiruusuja, onnenpensas, jotakin kauniisti kukkivaa koristepuuta ja niitä havuja tietysti. Pari tuijaa, ehkä vähän tuiviota tai katajaa. Tietysti lisää sipulikukkia syksyllä. Kukkivia perennoja lisää ja lisää ja lisää...  Hups, paisuiko suunnitelma?

Ainiin! Sain naapurilta eilen komean kukkapadan! Se nökötti vähän niin kuin hylättynä pihamaalla, joten kysäisin naapurilta etsiikö pata uutta kotia. Eilen kävin sen hakemassa kotiin ja nyt pitää vaan enää keksiä sille sopiva paikka! Tuleehan siitä ehdottomasti pihan katseenvangitsija, kun istutan sen täyteen kesäkukkasia <3

Onnea on oma kukkapata! 

2 kommenttia:

  1. Kyllä se aina vaan flunssa pesiytyy,et sitä pääse karkuun se tavoittaa,mistä tahansa,hankala on :(.Minä laitoin viimekeväänä,tuonne takapihalle,kevätkalkituksen nurmelle,kun isäntä ensin otti vanhan sammaleisen nurmen pois kokonaan ja teki uuden,annas olla,kun sit laitoin kalkkia uuteen nurmikon pintaan,voi jestas minkä lähön otti nurmi..Sai joka toinen päivä olla ajamassa nurmikkoa sit,huoh,vaan on se paremman näköinen nyt,kun on laitettu uusi :)

    Muksaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Kalkki tepsi sitten ;) Just sen takia en laittanut nurmikolle kalkkia enkä lannoitetta, koska se kasvaa niin hitosti muutenkin :D Nurmikon ajaminen on työlästä... Ite tykkään sammaleesta ja omasta puolesta sitä vois olla vaikka koko piha täynnä!

      Mukavaa viikonlopun loppua sinnekin :D

      Poista