maanantai 19. lokakuuta 2015

Me valvotaan
minä ja kissa.
Kipu jäytää uusia kuvioita 
niin kuin toukka kuoren alle.
Kissaan ei satu
haluan kuvitella
että se tietää
että minuun sattuu.

Kun olen heikoimmillani
ajattelen
että ainakin olen voinut
neljälle kissalle
tarjota paremman elämän
jos en
mitään muuta.

Kissa katsoo minuun
ei se ehkä tiedä
kivustani
mutta on siinä
lämmin, huriseva
kuuntelee.
Ei sen ole kiire
ei se jakele neuvoja
eikä lähde poiskaan.

Me valvotaan,
minä ja kissa.

2 kommenttia:

  1. Voi ei. :( Kipu on sellainen asia että siihen ei kertakaikkiaan totu. Sitä voi jotenkin oppia sietämään, mutta ei totu ei.

    Toivottavasti saatte ensiyönä nukkua, sinä ja kissa.

    VastaaPoista
  2. Kipu succaa. Monista vaivoista tulee osa arkea ja elämää, siihen ikäänkuin turtuu, mutta tämä hermosärky joka tuntuu kaikissa mahdollisissa asennoissa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Minähän en kovin helposti yöunia menetä, että poikkeuksellista siinäkin mielessä... No, kyllä se ohi menee ajan kanssa.

    VastaaPoista