lauantai 28. helmikuuta 2015

Raivaamisen suomaa nautintoa

Mie oon vähän pannu haisemaan! Oon ravainnut pirttiä oikein olan takaa. Ehkä se on tää kevät kun intouttaa käymään läpi kaappeja ja hankkiutumaan turhasta tavarasta eroon. Oottakaahan vaan ku piäsen vielä vinttiin touhuumaan...

Vaatekaapit tosiaan kävin läpi (isännän kaappeihin en kajonnu, saa kattoo ne ite!) ja totesin, että suurin osa meikäläisen vaatteista alkaa olla niitä "rönttävaatteita". Kaikkia rempan aikana maaliin tuhriintuneita t-paitoja tai housuja. Parhaat päivänsä nähneitä takkejakin löytyy komeroista vaikka millä mitalla. Totesin, että ei sitä kyllä määräänsä enempää niitä rönttävaatteitakaan tarvitse ja niinpä läks roskikseen huonot. Sain yhden tutun kautta 3 pussia vaatteita (niissä oli ihan hyvää vaatetavaraa, sellaista jonka itsekin tohtisin kirppikseltä vaikka ostaa, pari ihan hienoa kolttuakin, jotka on aikanaan olleet käytössä mutta ei sitä samaa mekkoa halua kaikkiin juhliin laittaa! Ja oli toppatakkia ja yhdet toppakengätkin) lähtemään Venäjälle orpokotiin. Mikäs sen parempaa kuin että saa vaatteet vieläpä hyvään tarkoitukseen menemään.

Mietin myös meidän kirjahyllyn funktiota olohuoneessa. Miksi se on siinä? Minulla on paljon ihania kirjoja ja onpa noita isännälläkin, mutta mitkä niistä todella on niitä jotka haluan säilyttää ja joita aion lukea? Ei kun käymään kirjat läpi ja poistoon lähti yksi iso laatikollinen. Yhdet oppikirjat sain myytyä tutulle, joten ei ihan ilmatteeksi kaikki lähteneet. Koska meidän olohuoneen kirjahyllyn kirjoja ei oikeasti juuri koskaan olohuoneessa lueta, siirrettiin vintistä makkariin pienempi kirjahylly ja siirsin kirjat sinne. Tänään pitäisi lähteä kirjahylly uuteen kotiin tien toiselle puolelle. Kätevää! Hurjan tilavalta näyttää nyt olohuone kun saatiin tuo pikkusohva seinän viereen, eikä kirjahylly ole enää ahdistamassa siinä. Jee tilaa!

Laittelin kaappeihin muutakin pikkusälää mitä siellä täällä on ollut esillä. Pitää vielä miettiä inventaariota tuikkualustojen suhteen. Ne on tuolla kirjahyllyn baarikaapissa jemmassa (hyvä paikka säilyttää!) maljakoiden kanssa ja vähän turhan paljon on niitäkin kertynyt.

Nyt vielä meinasin hankkiutua eroon parista nojatuolista, jotka lähinnä kissoilla on ollut käytössä yläkerrassa ja vievät aika paljon tilaa. Kissoilla kuitenkin on alakerran sohvat ja omat tasonsa ja paikkansa, sekä yläkerran työhuoneen sohva nukkumista varten, kyllä siinä on riittävästi paikkoja niille. Saan vähän lisätilaa työhuoneeseen!

Jotenkin ihan tavattoman hyvä ja puhdistunut fiilis tulee, kun saa tavaraa laittaa kiertoon ja tulee tilaa. Välillä sitä hamstraa jotain kaunista ympärilleen ja välillä taas tunkee kaikki kaappeihin tai hankkiutuu eroon ja tekee tilaa. Pysyy balanssi tässäkin asiassa.

Parit verhotkin vaihdoin päittäin. Sain värikkäämmät keittiöön ja neutraalimmat tähän tietokonehuoneeseen. Pitää käydä verholaatikkokin läpi ja katsoa onko siellä jotain kiertoon laitettavaa. :)

Iloista viikonloppua! 

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Hyötyeläintarha? Outoja valoilmiöitä havaittavissa.

"Miten niin en saa silakkaa, pekonia, hiiripasteijaa, kanaa ja jälkiruoaksi särkikohokasta juustokuorrutuksella?"

Tulipa osuva rintamerkki öljytilauksen yhteydessä :D

Tilasin kissoille Nutrolinilta tällaista Kissa- öljyä kun niiden entinen lohiöljy oli lopussa. Meinaan koettaa saako turkit uutta kiiltoa tästä. Kiva, että kissoille on kehitetty omansa. Tuolla nettisivuilla lukee, että tämä on pennuille ja alle 7v. Sitten on Seniori- öljyä erikseen. Kääk, onko meilläkin jo yksi seniori? Neko täyttää kesällä 8v. Onpa aika mennyt nopeasti!

Tein pari lumipuuta  materiaalina keramiikka (runko) ja rautalanka + helmet. (myynnissäkin)

Outo valoilmiö pihamaalla. Aurinko pilkottelee pilven läpi. Upea fiilis tuosta valosta kyllä tulee. Jotenkin niin paljon energisempi! Huvittaa tehdäkin jotain. On jopa inspiraatiota. Mukavaa. Valolla on vahva vaikutus mielialaan ja oloon. 

Oltiin isännän kanssa treffeillä takapihalla. :)

Maanantaina lähti 2 kania uuteen kotiin. Enää yksi kakara pomppii Sysin kanssa samassa häkissä ja hänetkin on varattu. Byhyy! Niin vähän kaneja enää! Meille siis ainakin toistaiseksi lemmikeiksi jää Mamma ja Sylvi, Sysi ja Metsis. Toisaalta mietin onko järkeä siinä, että meillä on nyt ei-lullutettuja ei-niin-kesyjä lemmikkikaneja tuonkin verran. Mieluummin yksi sylilullu joka asustelisi sisällä? Voisko kanit vaikka munia? Pääsiäispuput? Kuitenkin kun toiveena oli, että olisi jonkin sorttisia hyötyeläimiä taloudessa. Nyt meidän eläinmäärä on lisääntynyt, mutta hyöty vähentynyt. (ei sen niin pitänyt mennä!) Voi kun olisi saatu ottaa niitä kanoja! Omasta kanalasta kananmunia, olisipa hienoa! Kissatkin olisivat siitä hyötyneet. Toisaalta nyt kun kaneja on ollut enemmän, jäljellä jääneiden hoito ei vaadi niin paljon panostusta kuin isomman määrän ja poikasten kanssa. (tietysti kuitenkin hyvää hoitoa saavat meillä) Osa niistä osaa tehdä vessaan tarpeensa, joten häkkejä ei tarvitse siivota jatkuvasti läpikotaisin, riittää kun vessalaatikot ja nurkat tyhjentää parin pvän välein.

Olipa muuten tosi kiva immeinen, joka kävi kaksi kania hakemassa. Hän toi tullessaan meille 7 paalia heinää ja 2 säkkiä kauraa! Eipähän tarvitse kanien ruokahankintoja toviin miettiä! Ihanaa kun on ihmisiä, jotka auttaa ja "vaihdannaistalous" toimii. Pitää vain osata avata suunsa oikeassa kohtaa. 

Olen kuitenkin miettinyt tätä eläintarhaa niinkin, että vaikka on kivaa kun on eläimiä, niin vaadin myös itseltäni tiettyä tasoa eläinten hoidossa. Eli mikä tahansa ruoka ei käy eläimille jne. Haluan, että niillä on meillä hyvät oltavat. Tietysti myös on todella vaikea lähteä mihinkään reissuun, kun ei ole elukoille hoitajaa. (sitten vielä jos joku hoitajaksi tarjoutuukin niin peruu äkkiä kun kuulee, että meillä on käärme...) Siksi olen ollut sillä linjalla, että lisää lemmikkejä ei hommata vaan koetetaan hoitaa paremmin entiset. Nyt meillä kuiteskin on myös 4 kania. Pitää pohtia tätä elämänmenoa taas kerran oikein ajan kanssa. 


Olen vitkutellut vastuutani lojumalla netissä. Isäntä asentaa vessaan lattialistoja ja taisi olla isompi urakka kuin luulikaan. Minun pitäisi tarttua imurin varteen, mutta josko vielä yhden sähköpostin ensin kirjoittaisi... Eh!

Mukavaa viikon jatkoa!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Taivaallinen jämäsafka

Nyt tapahtu kuulkaa niin, että tein vahingossa niin hyvää ruokaa, että pakkohan se oli heti tulla jakamaan kanssanne! Kaiken lisäksi tämä sapuska syntyi täysin jämistä. Kuvia ei ole, koska se meni parempiin suihin alle aikayksikön!

Tein näin, tee sinäkin:

- jämä valkokaalia
- yksi punajuuri (ei haittaa vaikka olis vähäsen pehmennyt, niin kuin mulla sattui olemaan...)
- yksi peruna
- fetaa kuutioina
- öljyä (itse käytin seesamöljyä mutta joku muukin käy)
- valkosipulin kynsiä (ehkä 5 kpl)
- sormisuolaa
- punaista pestoa (halutessa, voisi ehkä jättää poiskin. Punainen oli sen verran mietoa, ettei tuonut mainittavaa makuelämystä tähän sapuskaan)

Pese ja kuori punajuuri. Viiluta ohuehkoiksi lätyiksi. Tee sama perunalle. Pilko kaali ohuehkoiksi suikaleiksi sekin. Asettele vapaasti ja ilmavasti pellille. Roiskuta päälle hiukan öljyä, rapistele sormisuolaa maun mukaan. Kuori valkosibbet ja nakkele päälle. Laita hitunen pestoa sinne tänne. Murustele fetaa päälle. Heivaa koko komeus uuniin vajaa 200 astetta ja ehkä puolisen tuntia max. Sekoita kypsennyksen välissä. Jos palat on kovin ohuita, niin varo etteivät pääse kärventymään.

Niin taivaallista tuli tuosta kasvisherkusta, että naamariin hujasti ihan koko satsi. Ja mikä parasta, eipä jääneet jo ei-niin-freesit juureksetkaan syömättä :) Uskoisin, että tämä sama ohje toimii millä tahansa muillakin juureksilla. Hyvin voisi heittää joukkoon porkkanaa tai lanttua vaikka. Ehkä homejuusto fetan tilalla toimisi myös? Nälkä lähti.

Kokeile ite!

Kevään merkkejä

Kevät on tullut ja pistokkaat löytäneet tiensä ikkunalle.

Löytöjä löytöjä...

Kattokaa miten vähän kaneja! (no okei, ei tässä oo kaikki)

Nuhru, harvinainen peitonaluskuoriainen.

Eilen lähti kolme kania uuteen kotiin. Käytiin vähän ajelemassa isännän kanssa ja vietiin kaneja lähemmäs hakijaa. Vähän haikealta tuntui kun puppanat lähti, vaikka jäihän niitä vielä meille kotiinkin. Samalla reissulla kierrettiin vieraan paikkakunnan kirppikset ja sieltähän napsahti Helena Tynellin lankkupullo keltaisena ja arvatkaapa hinta? 3 €. Joku ei tiennyt, että kyse on arvokkaammasta lasista. Hinta vaihtelee nettikaupoissa ehkä 35 € - 80 €. Tuo on isompi kuin aiempi lankkupulloni, jonka sen ostin myös kirpputorilta runsaaseen 2 €:n hintaan. Tuuria tuuria. Olin tosi tyytyväinen löytööni! Kirppikseltä mukaan tarttui myös helmiä askarteluun. Oli jotenkin tosi virkistävää käydä välillä sellaisilla kirpputoreilla, joilla ei ole ikinä käynyt. Näissä kotikulmien kirppareissa kun tuppaa kuitenkin monta pöytää olemaan, joissa tavara vaan ei vaihdu. Ne skippaa jo automaattisesti kun menee kirpparille.

Käytiin myös syömässä vähän paremmin reissun päällä. Mentiin sitten Martinaan. Otin Vegeburgerin ja se oli erittäin positiivinen kokemus. Burgerin sisällä oli porkkanarösti, pestoa ja rucolaa, punajuurta, vuohenjuustoa ja punasipulia. Maistui! Kiva päivä kaikenkaikkiaan :)

Nyt loikottaa vettä taivaalta. Tätä menoa lumet on kyllä pian historiaa! Siivosin kanilassa ja taputtelin jäljelle jääneitä kaneja (yksi niistä on varattu jahka kyyti järjestyy) ja olin tietysti iloinen siitä, että siivous on helpompaa. Askartelin yhden heinähäkin ja järjestelin vähän ulkorakennuksessa muutenkin. Soitin luurin kautta musiikkia kun halusin kuunnella jotain työn lomassa. Kaneille se oli outoa. Poikaset höristeli korviaan, nousivat takajaloille ja olivat ehkä vähän peloissaankin äänistä. Sysi mupelsi  heinää tyytyväisenä, alan olla vakuuttuneempi sen kuuroudesta. Toisaalta Mamma ja Sylvikään eivät sen kummemmin reagoineet, mussuttivatpahan vaan ruokiaan. Hyvä fiilis tuli kun sai taas puhtaat kuivikkeet kaneille alle. Pian joutuu taas metsästämään heinää kaniloille. Miten onkin vaikeaa löytää pienpaaleissa heinää?!

Pöyhin kompostiakin tuossa. Se on aika täynnä, mutta käy. Höyry nousi taas. Olen laittanut kanien tuotosta joukkoon, se edistää käymistä. Nyt on niin lauhaa että se pöhisee. Pakkasilla tietysti lakkaa käymästä. Kuitenkin tänäkin talvena ollaan kompostoitu läpi vuoden ongelmitta. Olen siitä hitokseen tyytyväinen. Ei ole tarvinnut roskiin heittää mitään orgaanista jätettä.

Noh, ostin minäkin muutaman siemenpussin vaikkei pitänyt. Mangoldia piti saada kun satuin näkemään pussin, niin otin. Joku papupussi ja hernepussikin tarttui mukaan. Ja tietysti niitä kesäkurpitsan siemeniä! Jospa tänä vuonna onnistuisi paremmin... En kyllä siltikään aio esikasvattaa muuta kuin kesäkurpat ehkä. Kissojen kanssa tämä taimikasvatus on niin ihanata ihanata kun ne tuppaa tonkimaan kaikki mullat ylösalaisin.

Vahva kevään merkki sekin, että ikkunalle ilmestyivät taas tutut pistokaspullot. Napsin riehaantuneesta posliinikukasta taas alkuja ja toiseen pulloon laitoin murattia. Nappasin viime syksynä muratin sisälle ja se on nököttäny hämärässä nurkassa lehtiä varistaen. Eilen toimerruin ottamaan sen esiin ja kastelin oikein kunnolla ja napsin kaikki kuivat pois ja leikkasin lehtiä. Vein sen ikkunan eteen makkariin, jos saisi enempi valoa ja alkaisi kasvaa. Ja jos pistokkaat juurtuu niin saa omasta takaa murattia kesäkukkaistutuksiin. :) 

Ainiin! Eilen tein poikkeuksen reissun päällä kahvilakkooni. Nooo, ehkä se ajatus kahvista oli hekumallisempi kuin toteutus, mutta niinpä vaan tuli virtaa kahvista sen verran, että kotona sain siivottua vaatekaapit läpikotaisin ja yksi pussi meni roskikseen, muutamista pooloista tuli rättejä ja yksi säkki kierrätykseen menossa. Kaappeihin tuli tilaa ja meitsille hyvä mieli. Pari takkiakin on lähdössä kiertoon jahka ensin pesukoneen kautta käyvät. Siivosin samassa kahviflowssa oman työhuoneeni. Nyt kun vielä sais muutamat taulut seinille, niin sitten rupeis jo olemaan pirttikin kivassa kunnossa!

Kivaa viikonloppua kaikille!

tiistai 17. helmikuuta 2015

Kirpparikierros ja pientä taiteiluakin

Uusin keramiikkatyö uunista ulos. Kuva plopsahti vähän väärin päin, mutta idean tästä saa. "Haaveilija" on työn nimi.

Pakkohan se oli ostaa...

Taulukin on työstössä...

Kirpparilta 100% villaa 4 €. Lämmittää.

Uppeet tyynynpäälliset!
Teinpäs tuossa hankintoja kirppikseltä tänään. Löytyi hauskat aika paksua kangasta oleva tyynynpäälliset mainiolla pinkillä leopardikuviolla. Nehän lähti heti matkaan. Piti katsella vaatteitakin. Ostan nykyisin melkein kaikki vaatteet kirpparilta, joten aikeena oli katsoa jotain aikuinen nainen mä oon- vaatekertaa. Siis järjellistä aikuisen ihmisen paitaa ja mitä minä ostin? Miesten armeijan villapaidan maastokuviolla. No, onpahan ainakin oman näköinen. Ja niin hitokseen lämmin kanilassa siivotessa!

Ainiin, uutisia! Kaksi kaneista lähtee uuteen kotiin tällä viikolla. Jee! Toivotan heille onnea ja pitkää ikää uuteen kotiin. Vähän ajellaan niitä viemäänkin, mutta pitää ottaa lomareissun kannalta. Josko sitä jossain muuallakin kävisi samalla reissulla.

Kaupasta tarttui tuo huoneentaulu mukaan, Cat property laws. Erityisesti tykkäsin kohdasta "If it's in my mouth, it's mine". Viimeinen kohta oli kans sykähdyttävä! Hih.

Nyt aika lähteä kokkailemaan kasvislasagnea isännän kanssa. Viikon jatketta!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pup pup pup puppanaa!

Sunnuntain kollaasi.

"Niin, minkä minä sille voin jos nämä korvat vaan nyt sattuu sojottamaan toiseen suuntaan?"

"Jaa mitä? Mainitsiko joku sanan ruoka?"

"Aijoo, täällähän sitä olikin..."

"Hyviä oksia!"

"Mutus mutus"

"Mielestäni tuollainen lapsellinen riekkuminen on kyllä halpamaista...."

"Mitä ne tuolla tikullakin tekevät? Silmäthän tässä vielä puhkeaa! En kestä katsella! Tavatonta!"

"Antakaas ku äitee näyttää mallia! *jyrskyn jyrskyn*"

Eilen siivosin kanilan taas kunnolla. Katkoin pellolta oksia kaneille ja vein koivuista tippuneita käkkäröitä niille ihmeteltäväksi. Parempiin suihin menivät. Huvittaa nuo Mamman ilmeet tuolla verkon toisella puolella, jotenkin niin paheksuvan näköinen. Kakarat painaa menemään innoissaan. Toivottavasti kaksi niistä lähtee pian uuteen kotiin ja toivottavasti loputkin kakaroista. Meinasin ruveta antamaan nimiä niille, mutta en ole vielä keksinyt. En edes erota noita ruskeita toisistaan. On se vähän eri juttu, kun kanit on tuolla kanilassa eikä täällä sisällä, vaikka niitä pari kertaa päivässä vähintäänkin käydään katsomassa.

Olin vähän haaveillut, että saan itselleni yhden lullukanin, jonka kesytän ja joka tulee majailemaan tänne sisälle. Toisaalta en tiedä onko siinä järkeä, kun on kissat ja kani tietysti tuo myös lisää siivoa sisälle. Häkkikin pitäisi hommata. Järki sanoo ettei kannata, mutta ois sellainen sisäpuppana vaan niin hauska <3

Ulkona on ihana auringonpaiste. Oli yli -10 pakkasta aamulla. Nyt on lauhtunut. Kahviton elämä muuten jatkuu. Kummasti sitä vaan jää siihen tottumukseen kiinni, että nyt pitää keittää kahvit ja sitten voi ottaa jotain hyvää. Enemmän tapa, kuin että mielitekoonsa söisi. On ihan eri juttu keittää teet, koska yleensä teen kanssa minulla ei tee mieli syödä mitään herkkuja. Eikä teehen tarvitse laittaa sokeria. Kahviin laitan aina maitoa ja sokeria. Päänsäryt on helpottaneet. Isäntä osti mulle kofeiinitonta kahvia ja sitä olen keittänyt paristi, mutta jälkimaku on aika kitkerä siinä. Ehkä pitää vaans satsata hyviin teelaatuihin. Kaakaotakin juon välillä.

Ensi viikko on talvilomaa meillä. Tosin normiarkea osittain, kun kaikenlaista menoa on viikolla. Toivottavasti joku pieni reissu saataisiin tehtyä isännän kanssa. Nyt pitäis saada maaliskuulle myös eläintenhoitajaa, koska meillä on synttärireissu tiedossa. En vaan tiedä kenet saadaan tänne "lomittamaan". Käärmettäkin joutuu sietämään ja se tuntuu ihmisille olevan ylitsepääsemätön este, vaikka majailee täysin omassa residenssissään. Ja enkä ketä tahansa kelpuutakaan eläinten hoitajaksi.

Mitäs muuta... Sormet syyhyttää jo pihahommiin. Kummasti mieli suuntautuu jo viljelyksiin ja pohdiskelin kasvihuoneen sisältöä ja kaikkea muuta. Meinasin tänä vuonna ostaa suoraan tomaatintaimet, enkä kasvattele itse. Kohta voisi vaihtaa multia viherkasveille sisällä ja laittaa ne kuntoon. Pääsee vähän tätä vihertuskaa lievittämään.

Eipä tässä muuta. Sunnuntaita kaikille!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Sydämen maisema

Olen kuullostellut pihapiiriä ja luontoa aina kun ulos menen. Ensin oli myrsky, piha oli täynnä kaikkea puista tippunutta rohjoa. Sitten tuli vesikeli, seisoin hiljaa keskellä pihaa ja kuuntelin miten lumi lissahteli ja suli. Sitten tuli pakkanen, kuuntelin hiljaisuutta kun menin kaneja ruokkimaan ja katsoin sysimustaa tähtitaivasta. Se näytti isolta, pelottavalta ja kauniilta.

Jotenkin apea fiilis ollut tänään. Kaikki tuntuu raskaalta puurtamiselta ja toivoisi vain jotain kevyttä ja kivaa, mukavia ihmisiä, positiivista ilmapiiriä, elämisen ja olemisen sietämätöntä keveyttä. Ovet on auki - vaan kukaan ei tule. Välillä mietin miksi minut on tänne johdatettu? Miksi juuri tänne, juuri näiden ihmisten pariin. En tiedä.

Nukka tuli rinnan päälle makaamaan kun katsottiin elokuvaa. Sitten se korjaili asentonsa niin, että oli kaulaani vasten käppyrällä. Piti kietoa kädet sen ympäri, ettei se putoaisi sohvalta, kun oli niin reunalla siinä. Hurisi lähellä, puski kättä. Oli vaan. Auttoi.

Jynssäsin keittiötä äsken. Tuntuu, että tässä huushollissa on niin paljon siivottavaa! En tiedä ollaanko me siivottomia, vai johtuuko se vaan tästä eläintaloudesta vai ollaanko laiskoja siivoajia. Tuntuu, että kokoajan saisi olla imurin ja mopin varressa ja se lopputulos kestää ehkä päivän. Seuraavana päivänä jo karvapallot pyörii lattioilla ja pöly kimmeltää jokapaikassa. Sekin rasittaa kun haluaisin että on siistiä. Huomenna on pyykkipäivä ja imurointipäivä. Kanilassakin pitäisi siivota, jahka purutilaus saapuisi pihaan. Nyt on vähissä.

Sylvistä on tullut äksy. Ehkä se on saavuttanut sukukypsyyden ja on ruvennut pomoilemaan emolleen. Sylville pitää ensin antaa herkut, jos antaa Mammalle, se ajaa Mamman pois tai käy nappaamassa siltä herkut suusta. Pikku-Sylvi on aika napakka tapaus! Poikaset on aikamoisia roikaleita. Olen jättänyt myynti-ilmoituksia, mutta yhtään kunnollista yhteydenottoa ei ole tullut. Sekin rassaa. Pitäisi saada eläinmäärää vähemmäksi.

Seisoin tuolla fasaanien ruokintapaikan edessä ja otin kuvan pihasta. Tämän kuvan:


Jotenkin niin on sydän kiertynyt sykkyrälle tämän pihan ympärille. Ja tämä piha, nuo puut, on minut sulkeneet syliinsä. Tämä piha, tämä koti on meidän turvapaikka. Se paikka jossa minä saan olla minä. Tykkään niin tästä suojaisuudesta, noista puista. Sydämen maisema. Sitä se on. Tullut jo vähälle aikaa niin rakkaaksi. Sitä se on ollut muillekin ennen meitä. Jännä ajatella.

Nyt näiden pohdintojen päälle nukkumaan.

ps. en ole juonut kahvia 3 päivään!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Sairastuvalta päivää

Pehmee tyyny Nukalla...

Sairaanhoitaja tarkkailee potilasta läheltä...
Tämä viikonloppu on ollut ihan hirveä. Olen ollut kipenä koko viikonlopun. Joku vatsapöpö liikenteessä. Voin kertoa, ettei kyllä ole helpolla päästänyt. Ehkä kipukynnys meikäläisellä on varsin matala ainakin vatsaan kohdistuvassa kivussa, mutta kyllä sitä vain ajattelee, miten esim. vanhukset selviävät tällaisista sairauksista, kun itse kuitenkin (vielä) suht nuori ja terve sairastaessaan on niin piipussa.

Isäntäänkin sama pöpö on iskenyt. Sanoi juuri että olo on kuin kuolleella. Minä lohdutin, että meikäläisellä on niinkuin just olis kuolleista heränny. Se kertonee paljon olotiloista. 

Kissat sai oman hupialueen eteiseen! Jee!
 Ennen kuin tauti iski, saatiin puuhattua eteiseen tämmöinen leikki/oleskelunurkkaus kissoille. Tuossa oli sopiva koukkelo, jossa meillä aiemmin oli iso kukkanen (sille pitää vielä keksiä paikka...) ja tuo hiekkis. Ehdotin sitten isännälle, että tehdään siihen kissoille oma kyttäyspaikka. Yhdistettiin kaksi vanhaa yöpöytää (terkut äipälle, yöpöydät on saaneet uuden elämän!) päällekäin ja laitettiin nuo tasot. Ikkunasta näkee kivasti pihalle ja tietty ylimmällä hyllyllä on pahvilaatikko. Tuo iso karhaka piti alkujaan tulla meidän kanalaan. No kanojahan ei saatu, joten karahka jäi käyttämättä. Nyt se sai uuden elämän raapimispuuna. Meidän kissat tykkää enempi raapia oikeaa puuta kuin köydellä päällystettyä. Siksi tuo on kyllä ihanteellinen. Tasot on kyllä kovassa käytössä tässä pirtissä kissoilla. Tykkäävät nukkuakin omilla tasoillaan. Niitä on täällä työhuoneessakin seinällä. Kissat hakeutuu korkealle mielellään. Sieltä on hyvä tarkkailla tapahtumia.

Neko vaatii nappulaa.
Kummasti antaa taas perspektiiviä tämmöinen sairastelu elämälle. Osaa taas arvostaa ihan erilailla terveenä olemista ja vaikka syömistä! Miten kiitollinen voi olla siitä, että pystyy syömään ja maistaa makuja! Kenellekään en toivo tällaista tautia!!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kasvispiirakkaa, "uusi" Myrde



Väsäsin kasvispiirakan Syömään! Kotiruokien parhaat - keittokirjasta, jonka ostin isännälle synttärilahjaksi. Tässäpä ohje iloksenne. Nopea ja helppo, sisältöä voi muutella maun mukaan. Itse en ole kovin ahkera leipuri, mutta toisinaan innostun väsäämään sämpylöitä tai jotain muuta.

Voitaikinapohja:

-150g kylmää voita tai margariiniä
- 3 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2-3 rkl kylmää vettä (tai 1 kananmuna)

Täyte:

4-5dl kasviksia ja/tai juustoa (lihaa tai kalaa halutessaan)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria (itse laitoin pippurisekoitusta ja basilikaa ja oreganoa ja yrttisuolaa)
2 kananmunaa
2 dl kermaa

Väsäsin taikinapohjan ensin (nypin jauhot sekaisin voin kanssa, lopuksi vesi ja nopea sekoitus) ja taputtelin piirakkavuokaan, joka meni jääkaappin vielä lepäilemään. Pilkoin sipulia, parsakaalia, valkokaalia, paprikaa ja tomaatteja. Heivasin pannulle pehmenemään. Uuni lämpenemään 200 asteeseen ja (30-40 min) ja ladoin kasvissörsselin pohjan päälle. Murustelin pinnalle fetajuustoa. Sekoitin munat ja kerman ja kaadoin piirakan päälle. Sitten vain uunin alatasolle tekeytymään. Tuli hyvää.


Enkeleitä onko heitä?

Yhdessä paikassa on useamman vuotta ollut myynnissä tekemääni keramiikkaa. Nyt vihdoin toimerruin ja kävin hakemassa ne pois, koska olivat niin kauan jo olleet, eikä kukaan niitä ollut ostanut. Mm. nuo enkelit olivat siellä. Nyt onkin ollut inspiraatiota väsäillä jotain savijuttuja. Pari puutakin on tekeillä, niihin on olemassa keraamiset rungot ja teen rautalangasta lehvästön. Olen tehnyt jo monta tällaista puuta ja myynytkin joitain. Mukavaa näpertämistä ja aina tulee erilaista.

Myrde otti ja meni harmaaksi. Isäntä oli heittänyt ilmankostuttimen seinään. Nahanluonnin aika siis. Viime yönä oli nahka luotu, mutta hännänpäähän oli taas jäänyt pieni soiro, jonka sitten isännän avustuksella irrotin kostein sormin. Nyt Myrde sai hiiren ja nielee sitä tuolla terraariossaan. Me aina isännän kanssa sanotaan, että Myrtti on "uusi" kun se on luonut nahan. Nahka kiiltelee miltei spektrin väreissä kun valo osuu. Hauska otus!

Eilen kävin tosiaan hiihtämässä. 5 km sain hiihdettyä ja olin aika ylpeä saavutuksestani! En ole nimittäin vuosikausiin hiihtänyt. Viikonloppuna ehkä uudelleen. Nyt voisi taas lumikenkiäkin ulkoiluttaa kun on lunta niin paljon. 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Lyhyt urani kanikasvattajana

Lunta piisaa!

"Minulla on hyvä kuulo!"
"Hyvää vettä!"
Olin viikonlopun reissussa Savossa. Järkättiin ystävällemme vauvakutsut yllärinä. Oli ihan hurjan kiva viikonloppu ja tosi mukava, rento fiilis. Oikein ihmettelin, että vaikka kutsuilla oli minulle vieraitakin ihmisiä, niin silti oli niin rentoa ja mukavaa. Pakko olla Savolaista avoimuutta ja rentoutta. Kukaan ei hävetellyt, syötävien kimppuun päästiin jouhevasti ja saunaankin mahduttiin hienosti porukalla. Jotenkin niin hienoa! Sitä ilmapiiriä jaksoin ihmetellä ja imeä itseeni ja pohtia taas kerran alueellisia eroja ja eroja ihmisten luonteissa.  Niin on toisenlaista täällä Lännessä! Haikein mielin jätin taas ystävät rakkaat ja "massun" (ja Savon) taakseni. Olette niin <3

Kävin muuten hiihtämässäkin Itä-Suomen reissulla. Menin melkein 7 km suksilla ja jotenkin oli niin hienoa! Siksi tämänpäiväinen vesijuoksu muuttuikin hiihtoreissuksi. Sukset löytyi ulkorakennuksesta ja monotkin löysin pienen hakemisen jälkeen.

Nuo kanikuvat on Sysin poikueen naaraspuolisia kakaroita. Ne ovat nyt n. 5 kk ikäisiä. Sysin poikueesta laitettiin 2 urosta lihoiksi ja sen prosessin tiimoilta ja pitkällisen pohdinnan jälkeen totesin, että minusta ei ole tähän lihakanitouhuun. Kaikki muu sujuisi, mutta en pysty käsittelemään sitä syvää pahaa oloa ja ahdistusta, joka eläimen hengen pois ottamisesta minulle tulee. Totesin, ettei asiaa muuta se, vaikka en tekisi sitä itse. Kun homma alkoi tulla uniin ja pyöriä mielessä jatkuvasti, totesin, että nyt on keksittävä ratkaisuja. Pitkän aikaa mietin ja vatvoin tätä asiaa, yritin ajatella kaikilta kanteilta asiaa ja ratkaista sitä. Olin niin kovasti asennoitunut siihen, että tämä onnistuu ja kaikesta selvitään. Jotenkin koen häpeääkin, koska olin itselleni tämän kaiken niin hyvin suunnitellut ja selittänyt, tuli tunne epäonnistumisesta. En pystynytkään, ei minusta ollutkaan siihen. Jotenkin itselleni tuo syy ei ole ollut riittävän hyvä, olenhan lihansyöjä (ainakin ollut tähän saakka...) mutta päätin, että aion olla itselleni kuitenkin armollinen. Tappaminen on tappamista, eikä siitä mitenkään saa kaunista tai kivaa, varmasti siihen ajan kanssa turtuisi ja tottuisi, mutta en vaan halua tappaa. Paineet ja ajatukset teuraspäivästä kävivät henkisesti minulle liian raskaiksi. Kyse ei niinkään ollut siitä, että olisin ollut kaneihin kiintynyt yksilötasolla, niillä ei ollut nimiä eikä niistä yhtäkään ole lullutettu tai pidetty erityisessä asemassa.

Ajatusmaailmassani olisi ihanteellista, jos voisi kasvattaa oman ruokansa itse, kissoistahan ei tule kasvissyöjiä (jos vaikka minusta tulisikin) ja niille joudun jatkossakin ostamaan lihaa. Toisaalta olen nyt yhtä kokemusta rikkaampi ja luonut suhteita piireihin, joiden kautta voin ehkä jatkossa ostaa kissoille onnellisemmin kasvanutta lihaa. Nostan hattua ihmisille, jotka pystyvät kasvattamaan eläimiä ravinnoksi itselleen ja suoriutumaan myös niistä elämän ehtoopuolen askareista. Minun tieni jatkuu tästä nyt erisuuntaan. Paljon olen oppinut enkä tuomitse muiden tapaa toimia.

Olin aika allapäin tämän asian tiimoilta ja pitkän aikaa mietin onko ratkaisuni oikea. Tietysti kaniasiat on vieneet aikaa ja energiaa paljon ja niitä olen pohtinut ja suunnitellut ja antanut aikaani ja työpanostani asialle. Sysin poikueen myötä totesin, että kanien pitäminen (sillä tasolla kuin itse olen kokenut hyväksi, eli siisteyden taso ja hoitotoimenpiteet jne) vie paljon aikaa ja energiaa, myös kuiviketta ja heinää. Heinän hankkiminen on myös ollut yllättävän hankalaa.

Osa kaneista jää meille lemmikiksi. Ainakin Mamma ja Pikku-Sylvi. En ole vielä päättänyt mitä muille kaneille tehdään. Poikasista olen jättänyt myynti-ilmoituksia, ne aion myydä pois, joko lemmikkikotiin tai lihakaneiksi. Kummin vain, kunhan asialliseen kasvatukseen/kotiin. Isäntä haluaisi pitää Metsänpojan, mutta koska se uros, tuottaa asia hankaluutta. Ei voi yhdistää kaneja yhdeksi populaatioksi. Mietin Sysin kohtaloa myös, toisaalta siitä tulisi hyvä emo, toisaalta sen voisi ehkä yhdistää Mamman ja Sylvin kanssa. Sitten olisi kolmen naaraan porukka, joka menisi hyvin kun häkit yhdistäisi. Kesällä voisi rakentaa tarhan kaneille.

Näillä ajatuksilla tänään. Iltasella hiihtämään! Iloista viikkoa kaikille!