sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Reissukuulumiset ja kotikuulumiset

Kukoistaa!
 Heippa!

Olin puolen viikon lomalla Itä-Suomessa. Keli oli kylmähkö, mutta oli seura oli huippua. Teki hyvää päästä vähän eri ympyröihin hetkeksi. Tuli vähän käytyä kaupoissa ja kierreltyä kirppiksiä. Juotua rutkasti kahvia ja syötyä hyvin. Onnistunut irtiotto siis. Isäntää velvoitin tietysti lähettämään pihasta joka päivä kuvia kännykällä, jotta en missaa yhtään uutta avautuvaa kukkaa. En missannut.

Tulppaanit avautuvat.

Tänään heitettiin pottu maahan isännän kanssa. Jatkan kateviljely harrastusta. Aika hyvin paksu kate on pitänyt rikkaruohot. Laitettiin kolme vakoa pottua. En tiedä mitähän lajiketta mahtoivat olla. Pottu tulee ihan itsellään katteen alla. Eipä juuri tarvitse mitään tehdä kuin korjata sitten sato. Toimii. Sipulia olisi tarkoitus myös laittaa, mutta vielä ei niin pitkälle ehditty. Onneksi on vielä joitain päiviä lomaa ennen kesän työrupeamaa.  Kesäkurpat kylvän suoraan maahan tänä vuonna. Siemenet on sentään jo ostettu ja penkki kunnostettu.


Mietin tässä yhtenä päivänä, että olishan se ihan kivaa joku kesä vaan olla. Eikä aina painaa niska limassa duunia. Hienoa kun ehtis joskus keskittymään omaan pihaan ja toteuttamaan niitä omia ideoita ja haaveita pihan suhteen. Ehkä joku kesä sekin tapahtuu...  Saapa nähdä.

Kirsikkapuu on kukassa.

Ilmiöitä vedessä.
Tänään sisustettiin Myrtin terraariotakin, kun vaihdettiin pohjamateriaali pehmeämpään. Myrde sukelsi välittömästi pohjamatskuun ja häntä vaan paistaa. Taisi tykätä kun pääsee taas möyrimään. Meillä oli lehtipuuhaketta, mutta se oli jotenkin liian terävää eikä hyvää möyrimiseen. Lannoittamaton turve taas pölisi niin hitsisti. Nyt ostin eläinkaupasta tuommoista puukuitua, joka ei pölyä ja on todella pehmoista. Siihen pääsee myös kaivautumaan. Pieni pussi olikin tiiviisti pakattu, joten matsku riitti koko terraarioon, vaikka ensin pelkäsin että se ei riittäisi. Myrtti loi myös nahan taas vaihteeksi. Laitettiin ilmankostutin seinään, hyvin onnistui luova prosessi.

Kauas pilvet karkaavat...
Eilen pääsin ystävän kyydillä takaisin kotiin, tänne toiselle puolelle Suomea. Nähtiin matkalla 9 peuraa... Onneksi ei kovin läheltä kuitenkaan. Sen verran myöhään oltiin liikenteessä, että peurat oli tulleet metsistä syömään peltojen laidoille. Joutsenia nähtiin myös. Auringonlasku värjäsi maiseman upean violetiksi ja pilvet oli upeita. Ei tietysti kuvassa näyttänyt yhtään niin hienolta kuin oikeasti.

Iloista viikkoa kaikille! 

perjantai 15. toukokuuta 2015

Havaintoja

* Lintujen ruokintapömpelistä kasvaa kauraa.
* Tänään tasan 3 viikkoa tätä tautia.
* Ulkona kaikki kasvaa ja rehottaa ja röyhähtää ja minua pelottaa, etten ehdi nähdä kaikkea! Aika, pysähdy!
* etupihan kirsikkapuussa on noin triljoona nuppua!
* ruohonleikkureilla on taipumusta räjähtää juuri silloin kun nurtsi on pisimmillään ja sen leikkaaminen on venähtänyt syystä tai toisesta
* taiteellinen päämäärä tarkentuu. Mukaan on tulleet keramiikan lisäksi kollaastityyliset taulut ja luonnonmateriaalit yhdistettynä keramiikkaan (note to myself: kerää kaikki tikut ja puunkappaleet ja kivet talteen)
* positiivinen ongelma: keramiikka ja taulut ei mahdu mihinkään

Nyt lähden ripustamaan näyttelyä.

Hei.

torstai 14. toukokuuta 2015

Ilma on ku morsein

Paistattelua.
Heippa hei! Ilma on ku morsian, taas kerran. Ja minä oon kaikkee muuta ku morsian. Flunssa jatkuu edelleen (vai pitäskö sitä sanoa, että on tullut uudelleen, vaikka ei se kyllä koskaan täysin parantunutkaan?) ja olen siis sisätiloissa lähinnä lepäilemässä. Ei sovi sitten meikäläisen tarmolle yhtään! Koitan keksiä jotain näpertelyä, kun ei jaksa tuijottaa sarjojakaan enää telkusta. Pitää kai kaivaa fimomassat esiin. Niitä voi muovailla sohvalta käsinkin.

Kirjopikarililjan nuput on avautuneet!

Olin isännän äiteen kanssa tuossa pari pvää mökkeilemässä erään kansallispuiston tuntumassa. Mukavaa oli, vaikka säät olikin aika sateiset. Sellainen pieni irtiotto arjesta molemmille. Saunottiin ja syötiin hyvin ja oleiltiin ja ulkoiltiin vähän. Vaan kylläpä oli kiva tulla kotiin <3 

Tuoksuköynnöskuusama vallottaa ihanasti risulintua, jonka sain lahjaksi ihanilta oppilailtani viime keväänä :)

Nurmikko oli jo puoli metriä pitkä kutakuinkin ja isäntä suuntasi sitä ajamaan tänään. No, puoli pihaa ehti ajaa kun leikkuri pamahti. Voi näätä! Varavempelettä ei ole, joten on saatava entinen kuntoon. Onneksi sai pari kohtaa suunnilleen kokonaisvaltaisesti ajettua, ettei jäänyt täysin tyhmiä kaistaleita. No ei se siisti ole, mutta paikoitellen lyhyempi.... Toivottavasti saadaan leikkuri kuntoon piakkoin. 

Siistitty kukkamaa. Vielä altaan vesi kaipaa vaihtoa.

Patjarikko ja tulppaanit nupullaan!

Kissat hinkuu tarhaan aamuisin jo ennen aamuruokaa. Tykkäävät hirveästi olla siellä. Tarha on edelleen sen paremmin sisustamatta, mutta sadetta voi pitää tuolin alla ja pienessä mökissä, jonka ukki on tehnyt kissoille. Pitäisi saada verkkokaton päälle valokatetta tai edes muovia, että kissat voisivat olla tarhassa sateellakin. Monta projektia on kesken, mutta pikkuhiljaa... Pääasia, että kissat saa ulkoilla ja kovin hyvin viihtyvät tarhassa. Nuhru välillä villiröi ja juoksee tarhan lattiaan pultattua puunrunkoa tai oksa se ehkä paremminkin on, pitkin tarhan kattoon ja repii siellä kynsillä puuta ja sitten taas juoksee alas sieltä. Tykkäävät kyllä taiteilla runkoa pitkin.

Kyyhkyset majailee tässä pihapiirissä. En tiedä onko niillä kuusiaidassa pesä vai missä. Ne huhuilee aina iltaisin puista ja käppäileevät pellolla ja napsivat jotain maasta. Eilen sattui hauskasti, että osuivat tuohon ruokintapaikan alle. Nuhru tietysti kyyläsi niitä ikkunasta ja "haukkui". Sen mielestä siellä oli pari ihanaa paistia. Sitten lehahtivat naapurin omenapuuhun. On ne vaan ihania. 

Kyttääjä!
Palailen sohvan pohjalle. Hvyää helatorstaita kaikille!

perjantai 8. toukokuuta 2015

Kevään ihmettä jaksan ihmetellä minä!


En ole kovin innokas kukkapenkkien kitkijä. Täälläpäin puhutaan perkaamisesta, kukkapenkkejä perataan. Sana jotenkin ärsyttää mutta on tarttunut minuunkin. Kitken kyllä rikkaruohoja, mutta yleensä siihen ei tunnu löytyvän aikaa. Nyt olen siirtymävaiheessa kun opetushommat on jo melkein loppuneet ja kesän puutarhatyöt hautuumalla eivät ole vielä alkaneet. Mitä sitä sitten muuta tekis kuin pihahommia kotosalla. Tänään yllätin itseni ja tänä vuonna, sillä olen jo kaksi kertaa perannut kukkapenkkejä. Uskokaa tai älkää. En minäkään meinannut uskoa. Tänään vetelin voikukkia melkoisen määrän juurineen päivineen ylös kukkapenkeistä ja tulipahan tuo tien puolen kukkamaa kantattua ja siistittyä. Minulla on sellainen perkausväline, josta en luovu. Se on kai viralliselta nimeltään voikukkarauta, on muuten ihan älyttömän kätevä väline ja tykkään käyttää sitä enemmän kuin kuokkaa perkaamisessa. Suosittelen lämpimästi. Sillä pääsee hyvin rikkaruohojen juureen ja saa tonkaistua syvältäkin voikukat irti. Toimii.

Assistentit lepää.

Tulppaanit on jo nupulla, esikot kukkii täysillä. Kirjopikarililjat aukeaa ihan justiinsa. Sade räjäytti potin suorastaan, nurmikko huutaa leikkaajaa ja narsissitkin kukkivat. Ihanaa. Kevät on parhautta! Niin rakastan tätä vuodenaikaa. Kasvun ihme. Uusi ihme, joka kevät. Kaikki nousee kylmän ja pitkän talven jälkeen. Kaikki kuollut herää henkiin. Uudestisyntymä. Ihme.

Kevät!

Kaikenlaisia palloja...Vihreitä ja pinkkejä!
Kitkeminen on ihan kivaa jos sitä ei ole liikaa. Sanotaan yhden kaupungin kaikki perennamaat, jotka ovat pahuuden vallassa niin kutsusti. Silloin ei enää pysty edes perkaamaan niin, että saisi rikkaruohot juurineen, sillä maa vaatisi dynamiittia ja perkaaminen menee vain maanpäällisten rikkaruohonosien pois repimiseen, joka myös on aika tyhjän kanssa ja siitä saa vain kädet ja selän kipeäksi. Kotosalla meillä on savimaa, mutta kukkapenkit on suht kuohkeita, joten niistä kyllä saa rikkaruohot mukavasti irti kun ottaa tarpeeksi ajoissa. Viime vuosina se ei ole toteutunut kovinkaan hyvin. Perkaamistahan pitää tehdä läpi kesän. Tietysti sekin auttaa, kun perennat kasvattaa niin tiheään, että tilaa rikkaruohoille ei juurikaan jää. Tykkään hirveästi esim. patjarikosta, kun se kasvaa mätäsmäisinä palloina kukkapenkin reunoilla ja kukkiessaan on aivan upea, mutta kun kaikki tila on ummessa, alkaa se kuivattaa lehtiä keskeltä ja silloin joutuu jo jakamaan. Se voi tapahtua aika äkkiäkin.
Esikot kukkii niin ettei lehtiä edes näy!
Juurivesasta istutettu pilvikirsikka. Kasva isoksi ja ihanaksi <3
Isännän kanssa istutettiin hääpäiväksi ostamamme purppuraomenapuu. Se on niin ihana! Toivottavasti se kasvaa tuuheaksi ja ihanaksi, tien puolen koristukseksi ja suojakasviksi. Onnenpensas hakee vielä paikkaansa, mutta eiköhän sekin johonkin saada. Elätän toivetta, että saan myös tuon toisen kukkapenkin laitettua kuntoon kokonaan. Syreenin ketale tuppaa vaan kasvattamaan vesoja sinne.

Puutarhurointi on mahtavaa. Se on tyydyttävää, saa luoda kaunista ympärille. Nauttia kauneudesta, ihmetellä kasvua. Se on hyvää kuntoilua ja saa mielen virkeäksi. Happea aivoihin ja kroppaan. Ajatukset leijailee vapaasti kun puuhaa kasvien parissa. Näkee heti työnsä tuloksen ja jo puolessa tunnissa saa paljon aikaan. Toki puutarhasta voi myös stressaantua, jos vaatimukset on liian korkealla tai aika kortilla. Kuitenkin, toivon että osaisin suhtautua omaan puutarhaani armollisesti. Voikukat saa kukkia meidän nurmikolla. Se ei ole vakavaa, niilläkin on paikkansa ja keltainen on hieno väri!

Ihanaa kevättä!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Hääpäivän mietteet


Noin 10 vuotta sitten alkoi minun ja isännän yhteiselämä. Tasan 8v sitten menimme naimisiin kuta kuinkin tunnin päästä seisoa tönötimme alttarilla kaksin. Tuohon taipaleeseen on mahtunut paljon vastamäkeä, haasteita ja vastoinkäymisiä. Mutta myös iloa, kasvua ja rakkautta. Oppimista itsestä, oppimista toisesta. Oman heikkouden myöntämistä, omien haavojen havaitsemista ja parantumista. Sinnikkyys palkitaan aina, tavalla tai toisella. En halua tästä postauksesta mitään lässynlässyn kiiltokuvapostausta. Elämä ei ole sellaista eikä avioliitto ole ainakaan meidän kohdalla ollut sellaista. Jokainen avioliitto on varmasti erilainen ja jokainen suhde uniikki. Ei niitä oikein voi verrata toisiinsa. Voi vaan kertoa oman kokemuksensa.  Tämä on minun.

Kasvihuoneessa kukkii jo!

Vaikeuksien kautta voittoon kuvastaisi tätä päivää, olotilaani ja tätä hetkeä. Elämään pitää tarttua ja parisuhdetta hoitaa, luoda yhteyttä ja tietä toisen luokse aktiivisesti, itse, eikä odottaa että vain kaikki loksahtaa kohdalleen tai että toinen ottaa sen ensimmäisen askeleen. Joskus se polku voi olla umpeen kasvanutta ryteikköä, toisinaan neulasten peittämää, pehmeää ja helppokulkuista. Toisinaan tarvitaan ulkopuolista opastajaa, että löytää jälleen tien. Se on rohkeutta ja viisautta, turvautua apuun silloin kun sitä tarvitsee.

Parhaimmat hääpäivälahjat! Onnenpensas ja purppuraomenapuu.

Meillä on isännän kanssa traditio, jonka aloitimme viime vuonna. Joka hääpäivä käymme paikallisella taimistolla ja ostamme jonkun taimen. Viime vuonna se oli karhunvatukka, nyt mukaan lähti purppuraomenapuu ja onnenpensas. Saapa nähdä kasvaako tuo kasvimäärä joka vuosi! Jokatapauksessa, parhautta! Parhaimpia lahjoja mitä voi olla. Jotakin kasvavaa, kauneutta ympärille luovaa, elävää. Parempaa kuin leikkokukat. Tykkään.



Iloa viikkoonne, jokaiselle <3 Minä jatkan vielä niiskutusta ja viikkokin on kiireinen työmaalla. Ei se haittaa kun on hyvä pössis! Elämä on lahja, joka päivä. Tänäänkin!