keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Talvi tuli ja meni...

Pari ihanaa lumista päivää...
 Heippa.

Pari päivää oli ihanaa ja lumista. Nyt on märkää ja pimeää. Ei sitten yhtään houkuttele lähteä rämpimään läpi tuon harmauden työmaalle. Sohva vetää puoleensa magneetin lailla, kuten tuosta alakuvasta huomaa. Kai sitä laskeutuisi mielellään talvilepoon niin kuin karhut. Lilluisi kevyessä unessa yli tämän pimeän ajan. Tosin välillä tuntuu että tässä lillutaan kevyessä unessa ihan muutoinkin... Toisina päivinä ei ole ihan parhaimmillaan. Tietäisi, että voisi panostaa enemmänkin mutta kun ei vaan jaksa/kehtaa/viitsi/kykene/huvita tai jotain. 

Valo!
 
Misan kanssa lepiä ottamassa.

Tämmöstäkin puuhaa!
Blogimaailmassa on kovasti postattu kalkkimaaleista ja niinpä meillekin rantautui ensimmäiset. Ostin ison purkin vanhaa valkoista ja rupesin tuunaamaan. Vielä tarvitsisin vahaa maalin päälle. Kalkkimaali on kätevää, sillä sitä voi alkaa kärsimättöminkin maalari sutimaan vaan suoralta kädeltä huonekalun päälle. Ei tarvita hiomisia eikä paklaamisia. Siitä vaan hommiin! On minulla pieni purkki keltaistakin piristämään. En vielä tiedä mihin sitä laitan. Katsotaan. 

Eilen tarttui kirppikseltä mukaan pienenpieni senkki. Tai lipasto. Tai miksi sitä nyt sanoisi, tuo tuossa alakuvassa. Sanokaa te, mikä se on? Hirveän söpö. En vielä tiedä maalaanko sen. Vähän enkrausta se vaatii, isäntä saa laittaa tasot kohdilleen. Kissat keksi sille kyllä heti käyttöä. Jotenkin räjähtäneellä tavalla hirmu suloinen kaappi. Maksoin siitä 27e. Vielä hakusessa paikka mihin sen laitan.


Viimeaikoina on taas ahdistanut tämä maailman meno. Miksi tuntuu, että kaikki negatiiviset kommentit ja asiat ja uutiset on niin paljon suurempia kuin ne positiiviset? Ja tuntuu että kaikki ikävät asiat, onnettomuudet, luonnon katastrofit, kaikki tuhoava suorastaan vyöryy päälle hyökyaallon tavoin. On pakko säännöstellä esim. uutisten tulvaa, kun ei vaan kykene ottamaan vastaan pahoja asioita/uutisia. Oman mielenterveyden kannalta. Kaivattaisiin vähän sitä iloa ja valoa ja hyvää mieltä. Jotain rakentavaa, ei rikkovaa. Odotan joulua. Josko se toisi jotain iloa tähän hetkeen ja pimeyteen.

Ensilumi kuvattuna makkarin ikkunasta.

Päädyin muuten aloittamaan lintujen talviruokinnan ja ehdin jo täyttämään lintulaudat kun tuli lunta. Tinttejä on käynyt ahkerasti laudalla, kuusitiainen, sinitintti ja talitintti. Näin myös punatulkkuja pihlajassa! Ihania! Tikka on myös säännöllinen vieras. Ostin sitten talipallojakin kuitenkin telineeseen. Tarkoitus on kyllä tehdä itse niitä siemenkakkuja myös. Ekan fasaaninkin bongasin, kyllä ne taas tulee jahka saadaan talvikin ensin!

Iloa ihmisten loppuviikkoon! Jakakaa ympärille positiivisia asioita! :)

lauantai 14. marraskuuta 2015

Joulu(?)raivaus


Joulusiivouksen sijaan alotettiin ihan (joulu)raivaus! Olen jo tässä tovin miettinyt, että nurkat pitäisi kompata läpi niin, ettei tulisi jemmattua vinttiin mitään turhaa tavaraa tai tavaraa mitä ei oikeasti tarvitse tai ei ole käyttänyt pitkään aikaan. En tykkää jemmata kamaa ajatuksella "joskus vielä tätäkin tarvitaan" jos sitä oikeasti ei ole tarvittu vuosikausiin. Kierrättäminen on tyydyttävää ja vaikka pidän esineistä ja tavaroista, niitä ihania ja tunnearvoa sisältäviä tavaroita voi olla vähemmänkin. Ja on myös kiva antaa jollekin tutulle tavara tai esine, jota hän ihailee tai haluaa tai peräti tarvitsee! 


Tuo kuvan hervoton laatikko, joka siis on todella syvä, (kuva ei aivan täysin anna oikeutta sille miten syvä tuo laatikko todella on!) on täynnä johtoja, laitteita ja kojeita ja jouluvaloja, jotka on rikki tai syystä tai toisesta tarpeettomia. Sekä isännän harrastelumateriaalia: tietokoneen osia, hiiriä, näppis, lisää hiiriä yms tietsikkaroinaa! Onpahan pohjalla yksi tulostin, parranajokone ja muutakin. Tuo laatikko painoi ihan tuhottomasti! Oli ihan mieletön tyydytyksen tunne saada dumpata se kierrätyspisteelle! (ja se rikkinäinen imuri myös...) Ihan kuin taakka olisi pudonnut hartioilta.

Nyt on käyty läpi:

- leffat ja pelit (Näistä tuli yksi iso laatikollinen kirppikselle kamaa!
- cd:t (kuunteleeko joku vielä cd-levyjä... Jätettiin nostalgisimmat, loput pistettiin kiertoon)
- jouluvalolaatikko (monet rikkonaiset lähti kiertoon, nyt on enää toimivat jäljellä)
- työhuoneen kaapit ja komerot 
- keramiikat (näistä lähti pikkusiskolle, myyjäisiin ja rehellisesti roskiin osa) 

Tämä on siis vasta alku, mutta kuitenkin alku! Itselläni kyllä menee kovin kausittain tämä hamstraaminen ja luopuminen ja täytyy sanoa, että ei meidän talouteen nyt ole mitään pommia pesiytynyt jos tavaramäärää ajattelee. Välillä tulee tehtyä (kirpparilta) hankintoja enemmänkin, sitten taas jossain kohtaa laitetaan rajummin kiertoon mitä ei tarvita. Esim. vaatekaapin sisällön käyn aika säännöllisesti läpi ja laitan pois vaatteet joita en käytä. Harvemmin jaksan ottaa kirppispöytää tai lähteä myymään tavaroita. Joitakin tiettyjä juttuja tarjosin tietyille ihmisille, joiden tiedän pitävän jostakin genrestä. Niin saa muutaman euron kotiinkin päin. Helpostihan sitä tulee kysymys, entäs se raha mitä tuotteisiin on laitettu? Onhan se totta, että en tule koskaan saamaan sitä summaa takaisin mitä olen sijoittanut. Toisaalta paljon meille on ostettu kirpputorilta, jopa saatukin. Olen myös kokenut hyväksi lahjoittaa hyväntekeväisyyskirpputoreille, yhdistysten hyväksi tuleville kirppareille ja seurakuntien kirppareille tavaraa. Siellä tietää, että raha menee hyvään tarkoitukseen ja tavara pääsee kiertoon. Kaikesta ei tarvitse saada rahaa itselle. Arvokkaimpia voi tietysti koettaa myydä nettikirppiksilläkin jos vaan jaksamista on. Meikäläisellä ei juurikaan ole. Kunhan pääsee tavarasta eroon.

Jos minulla on kolme kannua, voin laittaa niistä yhden (ehkä jopa kaksi) taatusti kiertoon. Sama pätee maljakoihin, kynttilänjalkoihin, tuikkukippoihin jne... Nyt olen sujuvasti jemmannut pikkusiskolle lähtevään laatikkoon omassa taloudessa tarvittavia esineitä sitä aikaa odottamaan, kun hän muuttaa omilleen muutaman vuoden päästä. Silloin on iloinen kun löytyy juustohöylä ja purkinavaaja, eikä tarvitse lähteä kauppaan niitä hakemaan. Ainakin itse olin aikoinani kiitollinen mummolle ja äidille tavaroista, joita he olivat jemmanneet. Paripuoli haarukat ja lusikat jne. Kuitenkin koetan myös kunnioittaa siskon toiveita. Eihän hän vielä tiedä mitä kaikkea tarvitsee ja osaa ajatellakaan, mutta kysyn mielipidettä ennen kuin laitan tavaran laatikkoon. Näin hän saa ainakin itse vaikuttaa mitä ottaa vastaan.

Koko tämä raivaus sai alkunsa valokuvalaatikosta. Katselin kuvia omasta rippikoulustani ja muita menneisyyden kuvia. Otin roskiksen vierelle ja heivasin menemään ne kuvat, joista en koskaan ole pitänyt (itsestäni) tai jotka koin ei-niin-tärkeiksi. Jätin tärkeimmät jäljelle ja vinon pinon kuvia lähetin tutuille ja siskoille ja ystäville, joissa he esiintyvät itse. Jotenkin oli puhdistavaa laittaa pois kuvia ihmisistä joihin välit on esim. katkenneet. Joitakin jätin muistoksi, ei tämä mikään "sururaivaus" ollut, mutta jotenkin tilanteen päivitys ikään kuin. Tärkeät kuvat jäi laatikkoon, kirjeet ja kortit on vielä käymättä läpi. Sekin aika ehkä tulee joskus.

Kaippa tällainen siivous on kuitenkin sitä sisimmänkin siivousta. Sitä vapautuu ikäänkuin sisältäpäin kun laittaa sitä turhaa ympäriltä pois. Kyllä se niin on, että tavara ei tuo ihmiselle onnea eikä hamstraaminen voi sisäistä tyhjiötä täyttää, vaikka hetkellisesti ehkä voi tuntuakin siltä.

Liian armoton en ole tavaroidenkaan suhteen. Meidän kodista ei koskaan tule askeettista ja on niitä keraamisia patsaita joista en tule koskaan luopumaan. Meidän ikkunoilla rehottaa aiva villi viidakko viherkasveja. Tulen aina pitkämään kauniista esineistä, tauluista, taide-esineistä, peileistä ja tekstiileistä. Tavaroita raivatessa löytyi monta muistoja herättävää esinettä. "Muistatko kun ostin tämän sinulle seurusteluaikoina?" Niistäkin karsittiin sopivasti pois. Myös isännällä on oma kokoelmansa omantyylisiä tavaroita, joille myös on tärkeää löytyä meidän kodista paikka, vaikka ne kaikki tavarat eivät omaan silmääni hivelisi. Kuitenkin tämä on meidän molempien koti. Seisoohan meidän työpöydän nurkassa sotilasmallinukke "Majuri" kaasunaamari päässään ja katossa roikkuu täytetty korppi!

Illoo viikonloppuunne! Tää emäntä painuu nyt sohvalle katselemaan televisiota ja kirja kouraan. Lepoa raivauspäivän päätteeksi <3 Ei huono.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Punahilkkani mun & askartelua


Pimeys.  Nääh. Meinasin alottaa nuin, mutta en sittenkään. Jotenkin pahaenteinen kaiku tuossa sanassa. On pimeetä kyllä, ulkona ja välillä sisälläkin, mutta on hienojakin päiviä ollut. Ulos ja raikkaaseen ilmaan sitä hinkuu vaikka kuinka oliskin pimeetä ja märkää. Happee tarttee ihminen. Niin se vaan on. En valita pimeyttä kummiskaan. Onhan sitä elämässä aiheita olla kiitollinen. Pimeydestä huolimatta. Heräsinhän tähän päiväänkin! Toivon kyllä lunta ja pakkasta kuitenkin.

Apukissi Terttu Pomppunen.
Olin eilen askartelemassa joulukortteja ihanassa paikassa, ystävän luona, jossa oli ihanainen Terttu-niminen kissa. Terttu auttoi askartelussa tosi paljon myös. Tyhjä laatikko ei ollut mitään verrattuna siihen laatikkoon, jossa oli niitä askartelutarvikkeita. Nih. Ettäs tiedätte. Tassulla oli kans kiva kokeilla miten liimapuikko vierii ja nauhakin rapisi ihanasti.

Punahilkka.

Mummo!

Sus!
Kävin tuossa reissuloimassa kun olin ihanissa ystävän juhlissa. Samalla tuli käytyä kirpparilla ja sieltä tarttui tämä tosi erikoinen nukke mukaan. Nukke on tehty Koreassa, se on tosi hyväkuntoinen ja siististi pidetty. Nukessa on oikeastaan kolme nukkea, on Punahilkka, jonka hameen alta löytyy mummo (tai toisin päin, kummin hameen nyt kääntääkään) ja mummon takaraivossa on vielä susikin! Tosi erikoinen nukke, en voinut sitä ohittaa. Punahilkan silmät menevät kiinni ja aukeavat ja minusta kasvot on tehty hienosti. Jotenkin nuket on alkaneet kiehtoa minua, en tiedä miksi ja nyt minulla on jo yksi omakin! Onhan se vähän creepykin, mutta ehkä juuri siksi niin hieno!

Kaikki yhes koos! (susi mummon takaraivossa)
Työrintamalla on ollut vähän kiiruisempaa, kiva huomata, että itsestään saa jotain irti kun vaan ryhtyy toimeen ja tekee mitä tarvitsee tehdä. Toivotaan nyt että oppilaita ilmaantuu kursseille.


Myrttikin on ilmeisesti luomisen prosessissa. Se on möyrinyt itsensä tuonne pohjamateriaalin alle, eikä ole näyttäytynyt muutamaan päivään. Heitin ilmankostuttimen seinään, jotta nahan luominen onnistuu paremmin.

Eipä tässä muuten ihmeempiä. Iloista keskiviikkoa!!!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Siivouspäivän välttelyä

Voiko jostain päätellä että on marraskuu? No ei!

Eilen piti olla mun siivouspäivä. Mutta ei sitten ollutkaan kun aurinko paistoi niin ihanasti, että painuin pihalle. Tulikin oltua koko päivä pihalla siihen saakka kun isäntä tuli töistä kotiin! (kävin kyllä syömässä välillä) Tuli sitten haravoitua vielä ja ajettua nurtsi hedelmätarhasta ja tuolta ulkorakennuksen takaa. Tuli siitä nyt kyllä siisti. Täytyy myöntää, että tänä syksynä olen jaksanut varmaan eniten tehdä pihahommia aikaisempiin syksyihin verrattuna. Edelleen lykkään syksyn lehtiä kukkapenkkeihin ja kasvimaalle katteeksi, mutta paljon ollaan kuskattu lehteä tuonne pellon takaosaan "joutomaalle". Maatukoot sinne. Omenapuiden alta kasasin lehdet säkkeihin ja viedään ne kaupungin biojätteen keräyspaikkaan. Eipähän muumiot jää pyörimään tontille. Olen kovin tyytyväinen :)

Siivosin myös autotallin valmiiksi, että kun ruohonleikkuri lähtee talvitelolle niin saadaan auto talliin talven pakkasia piiloon. Se on luksusta kun ei tarvitse raapata ikkunoita aamulla pimeässä ja kylmässä! Laitettiin vielä verkot isännän kanssa pilvikirsikan ja koristeomenapuun ympärille, ettei jänöt tule järsimään. Talvi sais nyt tulla meikäläisen puolesta.

Marraskuun kukkia.
Olen pohtinut tässä lintujen talviruokintaa, aloittaako vaiko eikö. Siihen kun pitää sitten sitoutua koko talveksi ja siemenen kulutus voi olla runsastakin. Eilen kuitenkin pesin hyväksi sekä fasaanien ruokintapömpelin ja tuon roikkuvan ruokinta-automaatin ja laittelin paikoilleen. Isäntä osti mulle uuden talipallotelineen kun orava mussutti muovisen parempiin suihin. Nyt enää mietiskelen, mitä talipalloja kannattaisi ostaa, kun tuntuu että toiset ovat laadullisesti niin huonoja, että ei edes linnuille kelpaa. Onko jollain tietoa tai kokemusta mitkä pallot uppoaa lintuihin eikä jää pyörimään telineeseen? Vai pitäisikö tehdä talipallot itse? Kiinnitin myös tuohon tien puolen telineeseen pari vaahteran oksaa, jotta linnut voi siihen pysähtyä syömisen lomassa. Nyt tuo teline on aika "paljas" kun pihlajaankin tulee muutaman metrin matka. Sitten kun nuo syreenit tuosta vielä kasvaa, niin teline on suojaisampi. Mutta tykkään kun se on lähellä ikkunaa, että näkee hyvin ketä lintulaudalla käy. Pitää kyllä joku tarra tms "pelote" laittaa ikkunaan ettei tintit lennä päin. Elikkä ilmeisesti aion ruokkia lintuja tänäkin talvena.

Tunnelmointia...

Pyhäinpäivän lyhtyasetelma :)

On tullut viriteltyä kynttilöitä ja lyhtyjä sinne tänne. Jotenkin vaan pimeät kutsuu tunnelmoimaan. Serkku kävi kylässä ja Pyhäinpäiväksi väsättiin sitten vanhoista lyhdyistä tuommoinen hieno kokoelma tuonne tien puolelle pihlajaan roikkumaan. Pöllölyhtykin pääsi runkojen keskelle kurkkimaan. Osa lyhdyistä oli vanhoja ja tuulessa osasta oli lasit menneet rikki, mutta viritettiin niihin sisälle lasipurkit, ettei kynttilät sammu tuulessa. Pesin lyhdyt hämähäkinseiteistä ja tulipas niistä kivat! Nyt on hyvä paikka polttaa kynttilöitä, näkyy niin ikkunasta itselle kuin naapureille ja tiellä kulkeville. Tämmöistä kaipasinkin pihalle. Eikä tuuli riko kun ovat ketjuilla hyvin kiinni oksissa.


Eipä tässä muuta. Nyt tarttis takertua siihen siivoukseen kun eilen se jäi tekemättä... Hyvää viikon puoliväliä kaikille!