sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Nekon hurjat seikkailut ulkomaailmassa. Kirjoittajana NeKo. T. Neko. Sydämin.

Moi! Neko täällä. Aattelin vähän kirjootella välis kun tolta Emännältä silmä vältti. Tänään tapahtu semmoneen ihme, jotta myö mentiin ulkoilee! Ei tarhaan, Nuhru ja Misaki siellä tarhassa möllötti verkon takana, mut mäpä pääsinkin valjastelee! Ihan tonne ulkomaailmaan. Tiesin heti, että pääsen ulos kun näin valjaat. Niistä mä pusken pääni läpi aina innolla, kun tiijän että pääsee pihalle.

Tässä mää ihmettelen.
Toi Äippä meinas, että siellä on märkää. Että jos en tykkää kun tassut kastuu. No, kyl mä vähän ravistelin kun oikein johonkin lammikkoon osu. Sitten juoksin äkkiä, kun ajattelin et pääsen nopeemmin märän kohan yli. Mut sit oli märkää kaikkialla. Ei se haitannu. Kun kerran pääsi ulos. 

Löysin mä ojankin! Ja omasta mielestä vihreitä heiniä...

Äippä tarkasteli marjapuskain kuntoa, mä lähinnä haistelin niitä hajuja mitä nousi maasta. Kevät! Se on aika jännä juttu. Kissat alkaa mouruta (paitsi me, kun me ollaan ihan siistei sisäkattei, leikattuja ja silleen) ja kaikkia hajuja pyörii joka paikassa ja Nuhru alkaa käyttäytyä niinku talossa ei olis akkavalta ollenkaan. Ihme pullistelua semmonen. Mut kyl se talttuu kun mä mojautan tassulla kuonolle et "Ole siinä!" Misaki ei sit tiijäkään et on kevät. Se vaan on. Se on semmonen. Mut mä tiijän. Keväässä on sellaista jotakin salaista. Ja ihanaa. Ja odotusta. Emäntä sanoo, että se on paras vuodenaika. Että se märkä ja löllökin on hienoo. No, ainakin se haisee jännälle ja sit pitää pestä tassuja hirveesti sisällä. 

Meniskö marjatarhaan...vaiko ei...
Ja sit oli aika tuulistakin. Mun häntä meinas irrota tuulen mukana ja lähtee lentoon, mut onneks se on aika tukevasti kii. Mä halusin mennä kaikkien puskien alta ja koloista ja jokapaikasta. En tiijä miks tuo Äippä ei halunnu, että mä tungen kaikkiin koloihin. Ehkä siks, kun se ei olis mahtunu mun perässä sinne. Kasvihuoneeseen se koetti mua houkutella, avas oven ja kaikkee ja sano et on lämmin. Mut enhän mä sinne voi mennä, minne Äippä haluais. Sehän vois vaikka luulla, et mä tottelen! Joku roti sentään...

Meen!
Sit mä ihan ite halusin jo sisälle kun piti päästä tassupyykille. Menin ovesta kun Äippä avas. Se oli kivaa, se ulkoilu. Jospa mä pääsisin kohta taas, vaikka tarhassakin on ihan kivaa. Sinne pääsee jo joka päivä vähäksi aikaa. Kerran mut kyllä unohdettiin sinne tunniksi. Sillon en kauheesti tykänny. Huusin vaan, mut Äippä sano ettei se ollu kuullu, kun mulla on muka niin pieni ääni. En tajuu. Mutta en mä mököttäny yhtään kun puskin vaan kauheesti, kun mut päästettiin sisälle ja sain kauheesti hellyyttä. Silleen.

Nyt mä aion käpertyy tonne sohvalle villapeiton mutkaan. Siellä on aika kiva paikka. Hyvää pääsiäistä!

9 kommenttia:

  1. Onpa Nekolla tuuhea häntä. Ei ihme, että tuuli siihen tarttuikin.

    VastaaPoista
  2. Olipa tosiaan hurjat seikkailut! Lisää näitä! Ja hyvää pääsiäistä koko sakille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nekon puolesta siis. Neko varmaan toivoo lisää seikkailuja kans 8)

      Poista
  3. Nekon ihanat kevät seikkailut :)

    VastaaPoista