perjantai 29. heinäkuuta 2016

Pellonperän kasviuutiset ja muita lööppejä

Hello!

Taas hervoton blogihiljaisuus, mutta nyt päivitystä vihdoin! Terkkuja tädille ja muille lukijoille, täällä ollaan :)

Kesä on rullaillut työn merkeissä eteenpäin, mutta nyt pukkasi loman! Tämä on eka kunnollinen loma pitkiin aikoihin. Koska teen talvisin vähemmän töitä, olen tehnyt melkein aina kesät töitä lukuunottamatta pientä työttömyysjaksoa keväisin/syksyisin. Nyt ajattelin ottaa ihan totaalisesti lomaa ja yritän suhtautua siihen niin. Lähden jonnekin, ettei tule vain tehtyä tekemättömiä hommia kotosalla. Lomalomaloma! <3


Pelto!
Sitten Pellonperän kasviuutisiin: Kurkkua on tullut kasvihuoneesta varmaan joku 6 kpl. Nyt tosin oli kuivuus päässyt yllättämään ja pelkään että punkki iski kurkkuun. Seurataan tilannetta. Tomaatit on raakoja eikä niitä tule mitenkään runsaasti. Sain myös niittäjän pellon "perälle". Saatiin kumoon koko pellon takaosa, joka on ollut ihan autenttinen pujoineen ja nokkosineen. Tontti laajeni hurjasti ja murska veti heinät aivan pieneksi, joten jälki on hiton siistiä! Olen tosi tyytyväinen. Jos saisi pari kertaa kesässä niiton tuohon, niin riittäisi varmaankin pitämään sen alueen siistinä.Voisihan tuonne sitten istuttaa vaikkapa puita tai jotain muuta, jahka saisi alueen pidettyä muutoin siistinä. Bensaa kuluu aikalailla ja tunteja jos koko pellon ajaa ruohonleikkurilla. Pitäisi olla isompi masiina alla.

Outo valoilmiö iltaisella taivaalla.
Puutarhassa olisi aika paljon kitkettävää nyt, mutta en ota paineita. Hiukan eilen jo ehdin aloittelemaan reunuksista. Kesäkurpitsat kukkii nyt ja kurppia varmaan alkaa kohta pukkaamaan ihan kivasti. Ainakin maanpäällinen kasvusto on runsas enkä ole bongannut kovin paljon lehtokotiloitakaan kurppapenkistä. Kuivuus varmaan on auttanut asiaa, sillä en ole ehtinyt juurikaan torjumaan. Toivotaan että kesäkurpitsoja tulee runsaasti! Marjaa tulee myös paljon, sekä vattua että herukoita. Mustaherukkaakin ihan kivasti tänä vuonna, joskaan ei kamalan isoja. Karhunvatukassa on runsaasti raakileita.

Nyt kukassa on keltainen lilja, tarha-alpi, pallohortensia, hirvenjuuri, kurjenpolvet jaksaa kukkia edelleen ja palava rakkaus vähän jo lopettelee. Punaväriminttu on kukassa (kiitos Mailan!) ja siemenestä laitetut ruusupavut alkaa myös kukkia. Kesäkukat on vähän oman onnensa nojassa, mutta josko sitä tänään ehtisi vähän kastella ja nyppiä.
Myrdepyrdekin näyttäytyi.

Myynnissä!
Meidän Misaki-kissa varmaan joutuu tässä hammasöröntgeniin ja olen ryhtynty kerämäään rahaa mahdollisiin hammashoitoihin, jotka kuulemani mukaan voivat olla aikamoinen lovi budjettiin. Olen tehnyt sitä mitä osaan: maalannut akvarelleja ja tehnyt korvakoruja ja keramiikkaa myyntiin. Tuotteita on Facebookissa sivuillani myynnissä, mutta kuvia voi kysellä tätäkin kautta. On tummia korviksia hematiiteilla, pinkkejä ja vihreitä ja teen lisääkin jahka saan materiaalia. Kaikissa olen pyrkinyt käyttämään lasihelmiä, kristalleja tai aitoja kiviä. En pidä muovihelmistä. Koukkuina on 925 hopeaa tai hopeoitu kuparilanka. Kummin vain haluaa. Pyrin hyvään laatuun ja väännän koukut itse ja viilaan koukkujen kärjet. Roikkuvan osan sisällä on korumetallia oleva piikki. Toiveiden mukaan voin myös tehdä, esim haluamallasi värillä. Hinta 12 €/kpl sisältäen postikulut. Käyvät ihaniksi kesälahjoiksi tai itselle. Saa kysellä!

Kesärötkö.

Kissoilla on ollut kuuma. Ne on rötköttäneet tarhassa ja sisällä raatoina. Eipä ihme, on niin helle ollut. Ollaan vähän opeteltu hampaiden harjausta eläinlääkärin suosituksesta. 3 krt viikossa pitäisi saada mirrien hampit harjattua. Harjat ja tahna hankittu ja ensikosketukset otettu. Eihän ne siitä tykänneet eikä se kovin kivaa ollut, mutta antoivat vähän sohia hampaita harjalla. Se riitti ensikosketukseksi ja tahna oli niistä hyvää. Nyt pitäisi vaan jaksaa itse harjata, että muodostuisi rutiini. Ja villiä leikkiä harjauksen päälle palkinnoksi. Onneksi meidän kissat on paljon käsiteltyjä, joten ovat tottuneet siihen, että harjataan ja leikataan kynsiä ja otetaan syliin ja katsotaan suuhun. Joskus pestään pyllyjä jos on ripaska. Antavat tehdä jutut, vaikka eivät tykkää. Onneksi näin, niin ei tarvitse olla reikiä täynnä!

Tätä hommaa on piisannut...

Nukan poismenon vuosipäiväkin oli. <3
Nukan kuoleman vuosipäiväkin meni. Ajattelin silloin Nukkaa. Sen erikoislaatuisuutta. Se oli minun vauva. Minun kakarani. Ihana ja rasittava. On yhä ikävä kun ajattelee. Muistot elää. Vaalin niitä mielessäni ja sydämessäni. Iloitsen siitä, että sain tuntea Nukan ja se sai elää meillä lyhyen elämänsä hoidettuna, ruokittuna ja suuresti rakastettuna. Sen elämä ei päättynyt kurjasti auton alle tai Viron kaduille hylättynä ja nälkäisenä, vaan eläinlääkärin pöydälle rapsuttelun ja kyynelten ja suuren ikävän saattamana. Sinä olet aina minun sydämessäni Nukka, erityinen kissa <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti