lauantai 20. helmikuuta 2016

Ulkorakennuksen siivousta


Tänään tuli, ekaa kertaa tänä keväänä, fiilis, että on pakko päästä tekemään jotain pihalle tai edes puuhailemaan jotain. Siivosinkin sitten vanhan saunan, jonne ei edes ovesta sisälle päässyt. Kaikenlaista roinaa oli tullut tupattua sinne, joten ei kun hommiin. Meillähän on siinä saunaneteisessä vanha jääkaappi, joka toimittaa työkalukaapin virkaa. Järjestelin sinne kaikenlaisia naularasioita, sekatöörejä, kuokkia yms kamaa. Varmaan pari jätesäkillistä muoviruukkuja ynnä muuta rohjoa lähti roskikseen ja nyt taas pääsee vanhalle saunallekin. Saanpahan haettua kukkaruukkuja sitten kun multien vaihto on ajankohtaista. 

Hauska lumikuorrutus kukkapenkin reunuspuilla.
Käänsin kompostiakin taas ja ilokseni totesin, että se oli kaikessa hiljaisuudessa alkanut käymään. Minullahan ei siis ole lämpökompostoria, vaan kippaan koko talven biojätteet tuohon tavalliseen kompostoriin, jossa ne kyllä talvella jäätyvät, mutta keväällä se alkaa pöhisemään omia aikojaan ja vajuu taas. Tuntuisi kamalalta heittää biojätettä sekajätteen joukkoon. Yksi päivä pohdiskelin montakohan suodatinpussia meiltä tulee vuodessa ja mietin, että onkohan siinä mitään järkeä, että keittää yhden kupillisen kahvia ja heittää suodatinpaperin mäkeen. Sitten kuitenkin ajattelin, että meneehän ne onneksi kompostiin ja sitten pihamaalle. Takaisin kiertokulkuun. Ei sentään kaatopaikalle. Se ajatus tuotti minulle iloa sekä mielenrauhaa. 

Ystävän pihalta napattu kuva.
Jonkin verran oksia oli tippunut puista. Osa oli jäätynyt maahan, joten ei siinä vielä päässyt juurikaan oksia keräilemään tai mitään "pihahommia" varsinaisesti tekemään. Omenapuita olisi varmaan jo voinut nipsiä, mutta en vielä ryhtynyt siihenkään hommaan. Ehtiihän tässä vielä.

Sen verran sain tehtyä, että haravoin ja harjasin tuolta fasaanien ruokintapaikalta auringonkukan kuoret pois. Sangollinen niitä tulikin. Heivasin ne tylysti tuonne pellon laitaan, kun siinä oli vielä ihan hyviäkin siemeniä. Kaivelkoot naakat sieltä syötävät esiin.

Ollaan tässä hiukan mietitty, että otettaisiinko kesäkaneja. Siis sellaisia, jotka voisi syksyllä palauttaa kotiinsa ja niitä saisi kesän hoidella. Tänään siivosin sitten kanilankin osittain. Sen jälkeen kun omat kanit lähti, olin jotenkin masiksessa siitä kanihommasta, enkä jaksanut edes kunnolla siivota häkkejä. Otin vain isoimmat pois. Nyt harjasin pesäkopit ja häkit ja ovet kunnolla. Olisipa kiva, jos saisi kesäksi asukkaita kanilaan ja taas vähän eloa sinnekin.

Nyt täytyy tehdä keikka kierrätyspisteelle. Löysin romumetallia, lämpölaitokselle vietävää puutavaraa, pahveja yms roinaa, mitkä pitää saada pois tontilta. Kummasti kertyy nurkkiin kaikkea rojua. Keittiörempankin jäljiltä on vielä kierrätettävää jätettä. No, pikkuhiljaa.

Iloista viikonloppua!

ps. pähkinakkeli teki taas paluun!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Kevät mun mielessäin!

Tämmösiä päitä syntyi...
Helou ja kevättä! Aurinko paistaa ja huomasin aamukahvia hörppiessä miettiväni miten outoa on, että siellä ne tulppaanien ja kukkasten sipulit ja siemenet ja juurakot on kyykyssä lumen ja maan alla ja odottelee, että kelit lämpenee ja saa alkaa pukata pinnalle. Jotenkin jännä ajatus, että siellä ne on, ihan elinvoimaisina vaikka olisi pakkasta ja lunta ja kylmää ja märkää. Kummasti auringonpaiste kääntää ajatukset kevääseen. 

Puro.
Mun pitäis tarttua oikeesti imuriin tai lähteä imemään aurinkoa pihamaalle. Hommaa olis ennen illan duunivuoroa, mutta näköjään onnistun hyvin välttelemään hommia tässä koneen ääressä. (oho, kolme fasaania kipittää just tätä kirjoittaessani ikkunan alta naapuriin)

Oli ihan huikea viikonloppu taas, siskon 18v synttärit jossa näki taas ihania ihmisiä (terkut tädille!) ja ystävienkin kanssa ehti saunoa ja murkinoida. Saatiin kamuilta ihana Kastehelmi-sarjan kakkuvati, sellainen jalallinen. Saatoin jossain vaiheessa mainita, ettei mulla vielä ole sellaista. Nyt kelpaa laittaa kakut tarjolle <3 Kiitos rakkaat ystävät!

Kyllä sitä vaan ystävänpäivän tiimoilla taas olin niin kiitollinen omista ystävistäni. Mikä siunaus, että saa jakaa elämää ihanimmillaan ja kamalimmillaan ystävien kanssa. Olla oma itsensä, teeskentelemättä. Kun yksi ystävyys loppui, niin avautui paljon syvällisemmin kolme muuta ystävyyttä. Niistä olen kiitollinen tänään ja joka ikinen päivä. 

Vieras lintulaudalla.

Bloggaus on ollut kovin hajanaista viimeaikoina, on ollut tuota uuteen työhön orientoitumista ja muuten vaan elämätä elettävänä, ettei ole ehtinyt niin paneutumaan tähän bloggaamiseen. Kuiteskin, täällä ollaan! Kiva tietää, että porukka käy lukemassa ja kurkkimassa blogia.

Täytyyhän se taimihylly kaivella jossain vaiheessa esiin ja eilen kyttäilin pelakuiden siemeniä kaupasta (ei ollut) vaikka niitä voi olla mulla kyllä ennestäänkin. Pelrgonioita on todella helppo kasvattaa itse. Meikäläisen vaikein osuus taimikasvatuksessa lienee kasvien pelastaminen kissojen kynsistä ja kastelu. Kuitenkin toivoisin, että ehdin tänä vuonna istuttaa enemmän hyötykasveja kasvihuoneeseen. Pitäisikin laittaa kissoille omaa kauraa kasvamaan. Siitä ne tykkää.

Nyt tarraan siihen imuriin. Ihan totta. Iloista viikkoa kaikille!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Me päivitettiin taas!

Äitee on sanonu, jotta oon outo kun tykkään hirmusesti sen synttärilahjaksi saamista pinkeistä Reino-tossuista. En mä kyl tiijä onko siinä mittään outoo kun ne haisoo niin ihanalle ja tietysti on pinkit...tykkään pinkistä hirrrveesti! Ja hajusta. Mää aina pusken kaikki tarkasti ja haistelen. Varsinkin jos tulee vieraita tai ulkoo jotakin jännää.

...mä tahtosin itellekin neljään tassuun semmosseet Reinot, mutta en mä vaan tiijä että valmistetaanko niitä kissojen koossa. Eikä ne vois kyl olla Reinot nimeltään, ehkä Miukut tai jotain. Kuiteski... joskus mulla on vähän sellanen tunnelma niinku joku kyttäis minuu. Silleen pahansuovasti. Kai mää vaan kuvittelen...
Sit mä söin sen! Tosta vaan, nappasin suuhun ja ihmettelin et miks äitee rymyää kontallaan pöydän alla mun perässä. Hilpasin tietysti karkuun ja vedin ympäri olkkarin kautta takas keittiöön, äitee huus kurkku suorana, en tiijä minkä slaakin se oikein sai! Mää pelästyin. Ja söin tosi äkkiä sen. Glumps vaan ja siellä se oli miun masussa.

Niin... että äitee joutu sitten soittamaan eläinlääkäriin ja jotain se kokoajan puhuu että "Nuurunen, me halutaan nyt nähdä kakka!" En kyllä yhtään ymmärrä miks se kyttää minuu kokoajan ja tonkii hiekkalaatikolla. En sit tiijä oliko sillä jottain yhteyttä siihen aamulliseen pöydän alla konttaamiseen. Taikka siihen kuminauhaan jonka mä söin. Ai että se oli herkkua!


Älytöntä! Kuka nyt kuminauhaa söisi? Minä syön vain serpentiiniä, lahjanarua ja raakaruokaa!

Kyl... kyl... kyl mä söisin! Paitti raaka lohi. Se oli kyllä pyhäinhäväistys suorastaan! Ikinä en oo semmosta shaissea nähnyt ruokakuppiini pistettävän! LOHTA! Hyi! Ihan silimät pullistuu piästä kun ees ajattelen! Örk!

Mut ne Reinot <3 Mä meen ihan hykerryksiin kun ees aattelen niitä <3 Neko, etkö sää haluis semmosia kans? Neko: - nyt lopetat ton hulluttelun ja mää hilipasen pihalle tästä kuvasta. En tommosta kattele enkä kuuntele. Se on moro!

tiistai 2. helmikuuta 2016

Juhlien jälkimainingeissa, ikkunasta kyttäystä monessa muodossa

Siellä se vaan pähkinää puree... minä kyllä mielelläni vähän kurmoottaisin sitä ihteensä...

Maistuis varmaan sullekin...

Helou!

Takana on ihan huikee viikonloppu onnistuneine synttärijuhlineen! Kaikkea oli sopivassa määrin, vieraita, sapuskaa, rentoutumista kylpytynnyrissä, seurustelua, lahjojakin ja iloisia uutisia. Pitäisi juhlia juttuja enemmän, sen takia että voisi kutsua ihania ihmisiä koolle useammin. Ihan kaikkien kanssa ei juhlien aikana ehtinyt jutella niin paljon kuin olisi halunnut, mutta niinhän se tuppaa olemaan. Tarjottavatkin onnistuivat yllättävän hyvin. Kiitos vielä kaikille.

Nyt tämä arkeen orientoituminen on vähän haastavaa kun haluaisi jatkaa vaan juhlien jälkimainingeissa. No, eilen sain jo rästihommia aika rutkasti tehtyä, siitä tulee aina hyvä fiilis kun saa jotakin juttuja eteenpäin.

Osallistuitteko muuten pihabongaukseen viikonloppuna? BirdLifella oli taas lintujen pihabongaus. Itse ehdin puolella silmällä vilkuilla lintusia. Nakkelia ei tietysti sillä hetkellä näkynyt, mutta mustarastaita, naakkoja, harakoita, fasaaneja, ja erilaisia tinttejä.

Yöllä tuli lunta rutkasti. Nyt on taas valkoinen maa, ehtihän se sulaa melkein kokonaan poiskin täältä. Josko sitä vielä hiihtämään ehtisi toisenkin kerran. Hartioille tekisi hyvää hiihto.

Palataan!