sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Nekon hurjat seikkailut ulkomaailmassa. Kirjoittajana NeKo. T. Neko. Sydämin.

Moi! Neko täällä. Aattelin vähän kirjootella välis kun tolta Emännältä silmä vältti. Tänään tapahtu semmoneen ihme, jotta myö mentiin ulkoilee! Ei tarhaan, Nuhru ja Misaki siellä tarhassa möllötti verkon takana, mut mäpä pääsinkin valjastelee! Ihan tonne ulkomaailmaan. Tiesin heti, että pääsen ulos kun näin valjaat. Niistä mä pusken pääni läpi aina innolla, kun tiijän että pääsee pihalle.

Tässä mää ihmettelen.
Toi Äippä meinas, että siellä on märkää. Että jos en tykkää kun tassut kastuu. No, kyl mä vähän ravistelin kun oikein johonkin lammikkoon osu. Sitten juoksin äkkiä, kun ajattelin et pääsen nopeemmin märän kohan yli. Mut sit oli märkää kaikkialla. Ei se haitannu. Kun kerran pääsi ulos. 

Löysin mä ojankin! Ja omasta mielestä vihreitä heiniä...

Äippä tarkasteli marjapuskain kuntoa, mä lähinnä haistelin niitä hajuja mitä nousi maasta. Kevät! Se on aika jännä juttu. Kissat alkaa mouruta (paitsi me, kun me ollaan ihan siistei sisäkattei, leikattuja ja silleen) ja kaikkia hajuja pyörii joka paikassa ja Nuhru alkaa käyttäytyä niinku talossa ei olis akkavalta ollenkaan. Ihme pullistelua semmonen. Mut kyl se talttuu kun mä mojautan tassulla kuonolle et "Ole siinä!" Misaki ei sit tiijäkään et on kevät. Se vaan on. Se on semmonen. Mut mä tiijän. Keväässä on sellaista jotakin salaista. Ja ihanaa. Ja odotusta. Emäntä sanoo, että se on paras vuodenaika. Että se märkä ja löllökin on hienoo. No, ainakin se haisee jännälle ja sit pitää pestä tassuja hirveesti sisällä. 

Meniskö marjatarhaan...vaiko ei...
Ja sit oli aika tuulistakin. Mun häntä meinas irrota tuulen mukana ja lähtee lentoon, mut onneks se on aika tukevasti kii. Mä halusin mennä kaikkien puskien alta ja koloista ja jokapaikasta. En tiijä miks tuo Äippä ei halunnu, että mä tungen kaikkiin koloihin. Ehkä siks, kun se ei olis mahtunu mun perässä sinne. Kasvihuoneeseen se koetti mua houkutella, avas oven ja kaikkee ja sano et on lämmin. Mut enhän mä sinne voi mennä, minne Äippä haluais. Sehän vois vaikka luulla, et mä tottelen! Joku roti sentään...

Meen!
Sit mä ihan ite halusin jo sisälle kun piti päästä tassupyykille. Menin ovesta kun Äippä avas. Se oli kivaa, se ulkoilu. Jospa mä pääsisin kohta taas, vaikka tarhassakin on ihan kivaa. Sinne pääsee jo joka päivä vähäksi aikaa. Kerran mut kyllä unohdettiin sinne tunniksi. Sillon en kauheesti tykänny. Huusin vaan, mut Äippä sano ettei se ollu kuullu, kun mulla on muka niin pieni ääni. En tajuu. Mutta en mä mököttäny yhtään kun puskin vaan kauheesti, kun mut päästettiin sisälle ja sain kauheesti hellyyttä. Silleen.

Nyt mä aion käpertyy tonne sohvalle villapeiton mutkaan. Siellä on aika kiva paikka. Hyvää pääsiäistä!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Jokimaisemaa ja kylvöjen (epä?)onnistumisista

Heippa.

Käytiin eilen isännän kanssa huristelemassa ja poikettiin yhdellä lintutornilla. Hienon keväistä keliä oli, joskin kylmää. Otin kuvia jäästä ja vedestä. Jotenkin jaksaa inspiroida tuo auringon valo jään pinnalla ja heijastukset lumesta. Niin hienoa taidetta luonto meille tarjoilee! Tässä vähän kuviakin.





Kylvöksistäni ovat pintaan nousseet basilika ja timjami sekä ruusupapu. Kvittenissä, pelakuussa eikä samettikukissa näy vielä mitään eloa. En kylläkään tiedä myöskään siementen kunnosta, liekö liian vanhoja. No, odotellaan vielä. Nuo kiinanruusutapit ovat säilyneet toistaiseksi hengissä. Josko ne vaikka juurtuisivat. Näyttää kyllä vedessäkin olevat juurtuvan. Hukuan pian kiinanruusuihin. (eli jos tarvitset kiinanruusun alkua niin täältä saa lähitulevaisuudessa tulla hakemaan!) Ruusupavut kasvaa vauhdilla. Missähän säilön niitä kesään asti...? Pitää laittaa omiin ruukkuihinsa ja istuttaa syvempään. Malttakaas nyt! (vai pitikö noin sanoa itselleen...?) 

Ruusupavut.
Suivaannuin vuorimännylle, josta oli yksi oksa tuonne naapuriin päin ärsyttävästi nojallaan. Sitä piti aina kumarrella, kun nurtsia ajoi tuosta. Otin sahan käteen ja kävin vähän parturoimassa. Kauhea oksa siitä irtosikin ja muutenkin tuli vähän skrätsättyä. Nyt pitäisi päästä kasvihuoneellekin kivemmin kulkemaan. Keväällä iskee leikkushulluus. Tekisi mieli leikata vähän sitä ja tätä ja tuotakin. Paikat avartuu kun leikkaa, mutta harkintakykyäkin tarvitaan. Jos omenapuita leikkaa kamalasti, ne alkaa puskea vesioksaa ja siitä on melkeinpä pelkkää harmia. Noh, minä en ole vielä aloittanut omppujen enkä marjapuskien leikkuuta. Oppilaat saavat leikellä parin vkon päästä. Toivottavasti keli ei ole samanmoinen kuin nyt pihalla... lunta nimittäin turputtaa!

Tässä olisi asunto vapaana!
Fiksattiin muuten linnunpöntöt! Otettiin kaikki kolme pönttöä alas ja avattiin. Parissa oli muutama kuollut poikanen ja kaikenlaista pesätöhnää. Höyheniä, sammalta ja heiniä. Olin yllättynyt siitä, että pöntöissä oli pikkulinnut pesineet, sillä en nähnyt yhtään poikasta tai ollut varma, jäikö kukaan pönttöön asumaan. Kiva kuitenkin tietää, että pöntöt ovat kelvanneet. Isäntä laittoi yhteen uuden takaseinän. Muutoin pöntöt oli ok. Laitettiin ne kyllä uusiin paikkoihin nyt. Toivottavasti sijainnit on hyvät. Mieli tekisi hommata lisää pönttöjä. Pitäisi opetella nikkaroimaan itse. Nuo on rompepäiviltä ostettuja pönttöjä kaikki. Meinataan laittaa ulkorakennuksen päätyyn lauta pääskysille. Jos ne eksyisivät meillekin pesimään. Olisi ihanaa saada pääskysiä pihapiiriin. Laitoin syreeniin roikkumaan tuollaisen talipallohäkkyrän, jonka tungin täyteen höyheniä, jostain vanhasta toppatakista jääneitä varmaan. Pesämatskua linnuille :) Ilmoitin pönttöni Miljoona Linnunpönttöä- haasteeseen. Onko sinun pöntöt rekisteröity? 

Iloista viikkoa!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tulin, näin, skrätsäsin

Kiinanruusut leikattu & vaihdettu mullat.
Tässä päivänä eräänä iski kevät ja oli pakko alkaa tekemään jotain kasveihin liittyvää. Otin sitten sekatöörit kauniiseen käteen ja skrätsäsin kiinanruusut. Olivat aikamoiset pöheiköt. Leikkaan joka vuosi kiinanruusuja aika reilulla kädellä, koska ne kasvaa muuten valtaviksi ja vievät liian paljon tilaa. Lisäksi kiinaruusut tykkäävät leikkaamisesta ja runko & oksat paksuuntuvat. Kiinanruusuista kasvaakin pieniä puita sisälle. Minulla on keltainen ja vaaleanpunainen, molemmat on kulkeneet mukana jo vuosikausia! Pinkin saan välillä kukkimaan, mutta keltainen on vaikeampi. Jos se nupulla ollessa pääsee kuivahtamaan, peli on menetetty ja nuput putoavat maahan. Vaihdoin myös kiinanruusut hiukan isompiin ruukkuihin, mitä olivat. Pidän saviruukuista, vaikka ne pinttyvät ja imevät kosteutta itseensä. Ovat kuitenkin hengittäviä. Mullanvaihdossa laitoin salaojan ruukun pohjalle, yleensä saviruukun palasia tai lecasoraa. Valuu ylimääräinen vesi sitten pois eikä jää lötköttämään juuristoon. Nyt näkee taas hetken ikkunasta pihalle :D

Pistokkaita juurtuu...

Laitoin pari kokeellista kiinanruusun pistokasta suoraan multaan. Viilsin varteen viillon ja pidän kosteana. Jätin vain pienet lehdet. Osan laitoin veteen. Kiinanruusun pistokkaat juurtuu jotenkin huonosti minulla, tai sitten olen vain liian huolimaton niiden kanssa. Isot lehdet haihduttavat paljon, joten kamalasti ei kannata lehtiä jättää. Nyt laitoin kokeiluun paksumpia oksia ja ohuempaa uutta kasvustoa. Katsotaan miten käy. Yleensä juurrutan ja laitan multaan tai annan tutuille pistokkaita. En mitenkään pysty pitämään kaikkia itse, muuten hukkuisimme viherkasveihin!

Kylvöhommia oli myös pakko aloitella. Olin ajatellut kylväväni vain pelargonioita, mutta sitten minulla olikin vain muutama pinkin pelakuun siemen. Niinpä laitoin ne, samettikukkia ja ruusupapua. Basilikaa ja timjamia kylvin myös, sekä koeelliset ruusukvittenin siemenet, jotka sain ystävältä. Niitä kylmäkäsittelin pakastimessa joitain kuukausia talvella. Saapa nähdä nouseeko niistä mitään. Hieno olisi jos nousisi! 

Tärähti tämä kylvöskuva... Jospa kuvaajakin on tärähtänyt!
Tänään sitten painuin pihalle ja aloin leikkuuhommiin. En vieläkään tarrannut omenapuihin enkä marjapensaisiin mutta tässä tulos... No, tuossa oli aika paljon kuivaa, jo aiemmin leikattua oksaa, sekä marjapuskia tuolta vatturyteiköstä. Siellä kasvaa myös tuomia ja vaahteroita, jotka vedin poikki. Kuusiaidan luota sahasin pari vaahteranalkua myös pois, jotka on jääneet aiempina vuosina huomiotta. Ehkä ne joskus kuolee kun vetää tarpeeksi monta kertaa pois. Vaahteran taimet on yksi riesa! Jos näette niitä pihassa, nyppikää pienenä jo pois. Toki niistä saa hienoja, suht nopeasti kasvavia puitakin aikaan. Yhden jätinkin tuonne marjatarhan keskelle ja sitä olen pitänyt kurissa leikkaamalla loppukesästä. Kumivuodon takia ei saa leikata keväällä, vaikka ei ne siihen kuole. (todettu on! Vaikka yrittäisi tapaa niin ei siltikään...) Useat kasvit on yllättävän sitkeitä puutarhassa. Sitten ne, joita yrittää saada kasvamaan ei kasva millään.  Vanhaa tuijaa skrätsäilin myös. Tuli oikein majapaikka tuonne kuusiaidan ja tuijan väliin. Paljon kuivaa oli siellä. Tuijan oksat on hienoja käkkyräisiä. Pitihän niistä oksista yksi iso kranssi vääntää. Vitsit kun iskee luova inspiraatio n iin ei tahda pihahommista tehdä mitään, kun kaikki oksat näkee hienon värisinä ja miettii mitä niistä voisi tehdä! No, ainakaan materiaali ei lopu kesken...

Mietin taas tuota vatukkoryteikköä ja sitä, että olisikohan mahdollista vaan traktorilla myllätä koko vatukko kaikkine päivineen ylösalaisin ja perustaa siihen uusi vattumaa ja istuttaa puita ja pensaita ja nurmikkoa. Nyt se on vaan valtava pusikko, jossa lehtokotilot jyllää ja vanhat marjapuskien juurakot elää omaa elämää. Lapion kanssa vähän liian iso urakka kääntää koko pellonpuolikas. (nyt mä tartten enää traktorin..) 

Alottelinpa pihahommia!

Eipä muuta kun kivaa sunnuntaita, tämä menee kahvin keittoon. <3

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Jos haluat löytää uusia lihaksia, kokeile lumilautaa...

Tämmönen peli jalkoihin kii...

...tuosta alas sitten vuan!

Eilinen näytti meikäläisellä tältä! Eli kävin lumilautailemassa sitten toooodella pitkän ajan jälkeen. Teininä joskus kävin mäessä jonkin verran, sittemmin ei ole tullut mentyä mäkeen. Oli se hurjan kivaa ja ihmeekseni olin enemmän pystyssä kuin pyrstölläni. Nyt toki sattuu jokapaikkaan ja uusia lihaksia on löytynyt... Menen varmaan toistekin jos vaan talvi vielä jatkuu! Jännäsin tosi paljon miten selviän hississä, se aina jännittää eniten, että vedän turvalleni laudan kanssa ja muut jyräävät päälle. Onneksi en kaatunut ja uskalsin mennä jopa lauta kiinni jaloissa, niin oli helpompaa.

Nyt uhkaavasti näyttää siltä, että flunssa iskee. Isäntähän on tuossa jo toista viikkoa kärvistellyt ja mietinkin jo, etteikö minulle iske ollenkaan. No... tässä sitä ollaan. Nenää polttelee ja vetelä olo. Ei voi mitään, toivotaan että menisi vähällä ohi.

Nyt on aivot niin jumissa varmaan flunssankin takia, että eipä tästä pidempää postausta taida tulla. Anyways, kiva viikonloppu takana. :)

Pysykää te muut terveinä!

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Viiden vuoden päiväkirjamerkinnät

Joskus parhaimmat kuvat tulee sattumalta...

Upeita aurinkoisia päiviä ollut tässä! Intouduin pihamaallakin liikuskelemaan ja vähän jo pohtimaan keväthommia. En aloittanut vielä kevätleikkauksia kun minulla on tulossa sitä varten kurssi, jossa tehdään käytännön hommia pihamaalla! Eli pitää jättää tekemistä kurssilaisillekin (mm. omenapuiden leikkaus) Tosin marjapensaita voisi alkaa leikkaamaan aivan hyvin vaikkapa pellon toisesta päästä, yleensä meikäläisen leikkuuinto lopahtaa puolivälissä ja aina kauimmaiset jää vähemmälle hoidolle. Ehkä pitäisi vähentää marjapensaiden määrää, jotta jaksaisi hoitaa paremmin ne, jotka jää. Määrällisesti ei millään ehditä poimia kaikkia marjoja kuitenkaan. Ensi kesän hommia...? Tosin kun työvälineenä on lapio, niin puskain kaivaminen ei ole ihan helpommasta päästä hommia, mutta been there, done that, eli kyllä se lapiollakin onnistuu. Kyllähän se hartiavoimia vaatii melkoisesti. Mutta jos pari puskaa ottaisi ylös, voisi tuolta vattupöheiköstä pelastaa sen viherherukan tilalle, eikö? (muistin viime kesänä laittaa tukkapompulan kiinni oksaan, että tiedän mikä niistä puskista on oikea!) Niin kun minä mietin, että tänä kesänä tehdään vain ylläpitoa ja istutetaan korkeintaan pari havukasvia pihalle. Niin varmaan...

Olen muuten alkanut pitää viiden vuoden päiväkirjaa. No, onhan tämä blogikin eräänlainen, mutta tuossa kirjoitetaan päivittäin pieni pätkä. En välttämättä muista joka päivä kirjoittaa, mutta nyt kun on jo vuoden pitänyt, on aika hauska katsoa mitä sinä päivänä edellisenä vuonna on tapahtunut. Jotenkin aika hassua, että sattumalta tekee samoja asioita samoina päivinä tai parin päivän erotuksella. Esim. käy kylässä jonkun ihmisen luona. Jonkinlainen sisäinen rytmi ehkä? En tiedä. Kiva seurata myös säätä, vaikka olenkin vähän huono laittamaan pakkaslukemat ylös, mutta olen välillä yrittänyt skarpata. Toisinaan tuo tila, mihin kirjoitetaan on aika pieni, siihen mahtuu ehkä kolme hyvin muotoiltua lausetta kokonaisuudessaan. Sitten kun tapahtuu jotain merkityksellistä (esim. siskon 18v synttärit) niin ei tahdo tila riittää, että saisi kirjoitettua kaiken siihen liittyvän ylös. Mutta nopeisiin merkintöihin se on oiva. Sää, mitä on tehnyt, missä käynyt ja kenen kanssa.

Myrtsikän terraario odottaa sisustamistaan. Kuorin jo omenapuun oksia, jotka aikanaan säilytettiin kanalan orsiksi. Kun ei tullut kanoja, niin saadaan oksista Myrtille kiipeilypuita. Isäntä on ollut flunssassa, joten kaikki projektit on ollut jäissä, mutta ehkä kohta päästään terraarion kimppuun. Oksien kiinnityksessä tarvitsen isännän apua ja muutenkin tekniikan suunnittelussa. Terraarioon pitää saada oikeat lämpötilat lampuilla ja lämpömatolla. Joutuu käyttämään mielikuvitusta, että keksii miten saadaan oksat kiinni täysin lasiseen terraarioon. Oksat pitää kiinnittää hyvin, ettei käärme loukkaa itseään kiipeillessä. Pitää olla tukevasti kiinni. Saunottiin jo oksien kanssa kerran, että pikkuötökät ja pöpöt oksista kuolisi. Nyt tuo koko höskä odottaa tuossa lattialla homman etenemistä.

Meinaan kaivaa näinä päivinä muoviruukut, kylvömullan ja taimihyllyn esiin! Mieluisaa puuhaa viikonlopulle!

Ihanata viikonloppua kaikille!