sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Lehtokotiloasiaa ja muut kuulumiset

Kesän duunit alkoivat maanantaina. Perjantaina hurrasin viikonloppua, kyllä tuo ensimmäinen viikko tuntui niin vahvasti kropassa. Onneksi työ on pääsääntöisesti kivaa ja tekemistä riittää, ei tarvitse vilkuilla kelloa. Aamu kuuden herätys tuntui vähän tiukalta, kun on saanut koko talven nukkua joka aamu käytännössä katsoen nii pitkään kuin haluaa, mutta siihenkin tottuu äkkiä. 
Rypäleitä tulee. :)
Tomaatit ja kurkut istutettu!


Piipussa asukkaita...
Minulla oli kauhea stressi jo päällä, kun en ole ehtinyt laittaa vielä kasvihuoneeseen mitään. (miksiköhän, nythän eletään vielä toukokuuta...hyvin ehtii!) Eilen sitten vapaapäivän kunniaksi hurautimme taimikaupoille ja hakemaan multaa. Isäntä korjaili pumppua, että saataisiin vesitalous kuntoon pihamaalla. Eniten harmittaa se, että jos istutetut taimet kuolevat siksi, etten ole ehtinyt niitä kastella tai jaksanut kantaa vettä kastelukannuilla! Kuitenkin, kastelen myös viime vuonna istutettuja puita ja pensaita. Nyt on viimevuotisista purppuraomenapuu, onnenpensas, 2 pensasmustikkaa (joista toisen söi jänikset ja silti siinä on kukkia!) sekä kuusi saskatoonia. Ja pallohortensia. Tämän vuotisista Suomen köynnösruusu, mysteeriomppu ja kuutamohortensia. Niin ja yksi tammen alku. Luulin, että syyshortensia Vanille Fraise olisi heittänyt henkensä, mutta juuresta tulee uutta. Jouduin vetämään sen alas. Viime talvi on kyllä vienyt kasveja. Syksyllä istuttamani syysleimut kuolivat, lumikärhö tulee kovin hitaasti ja surkeasti, tulppaanit eivät kuki yhtään niin hienosti kuin viime vuonna. Samoin ruusut ja angervot ovat kärsineet. Työmaalla on monta rutikuivaa pensasryhmää angervoista tai hanhikeista, joihin tulee muutama vihreä lehti sinne tänne, samoin ruusut. Liekö lumettomuus vai mikä vienyt kasveja. 

Kasvihuone on nyt kunnossa. Ostin viisi tomaattia ja kaksi kurkkua. Vielä olisi hyvinkin mahtunut kaikkea kasvariin. Ehkä kylvän salaattia parvekelaatikkoon ja laitan kasvamaan? Kasvimaa on vielä vähän vaiheessa. Ostin kyllä eilen punasipulin istukassipuleita, jos saisi edes ne heitettyä maahan. Piti ostaa kesäkurppia, mutta unohdin, joten kylvin ne tänä vuonna. Laitoin niitä nyt kymmenkunta siinä toivossa, että jos lehtokotilot syövät viisi, minulle jää vielä viisi... Kasvimaalle tuuppasin jättikurpitsan alun myös. Kylvin mangoldia, joka piti jo viime vuonna laittaa.  

Ilokseni voin kertoa, että olemme isännän kanssa torjuneet keräämällä lehtokotiloita ja sillä vaikuttaisi olevan merkitystä niiden määrään. Ensin ajattelin, että se on ihan turhaa. Meillähän kotilot möllöttää tuolla vatukossa ja kaivon lähellä vuorenkilvissä. Muualla olen nähnyt satunnaisia tapauksia, mutta eivät ole kuitenkaan muhineet tuolla katteiden alla kasvimaalla, missä luulisi. Viime kesänä niitä oli ihan järkyttävästi ja havahduin siihen, että niitä pitää oikeasti torjua. Sateiset kelit lisäävät niiden määrää ja ehkä leudot talvet. Kuitenkin virheeni oli se, etten aloittanut torjuntaa heti keväällä ennen kuin ne ehtivät munia. Tänä vuonna olen ollut aktiivisempi. No, ollaan kerätty niitä, levitetty tuhkaa vatukkoon. Iltaisin ne kerääntyvät syömään, nälkäisiä varmaan ovat talven jäljiltä. On ollut helppo napsia ne kasvien lehdiltä. Sateen jälkeen luulin, että niitä olisi aivan pilvin pimein, mutta ei! Elättelen siis toivetta, että kerääminen on auttanut. Lohduttauduin ajatuksella, että yhden kun tuhoaa niin on kuin sata tuhoaisi. 

Lehtokotiloonhan ei tehoa perinteiset etanoiden torjuntakeinot. Olutansaa koetin, ei toiminut. Kyllä sinne pari kotiloa eksyi, mutta eipä paljon tuntunut satojen kotiloiden populaatiossa. Eivät hakeudu mitenkään massiivisesti myöskään lautojen tai levyejen alle. Laitettiin joku liukas levy tuonne vatukkoon, sen pinnalta kerättiin muutamia kotiloita, mutta edelleen ihan vapaa kerääminen käsin on tehokkainta. Kävin kaupassa kysymässä myrkkyä, Ferromol (rautaFOSFAATTI, huom. eri aine kuin rautasulfaatti) maksoi hunajaa, 2 kg paketti 59 €. Todettiin, että köyhällä ei ole varaa ja kerätään. Tuhkan ja kalkin ja hiekan levittäminen ilmeisesti voi auttaa, esim. rajaamalla kasvimaat tuhkalla. Kuitenkin sade kumoaa vaikutuksen. Sanotaan, että pihojen siistiminen ja nurmikon lyhyenä pitäminen auttaa. Kasat ja avokompostit pois. No... meillä on tuota vapaasti kasvavaa peltotilaa tontilla ja naapurissa, joten... Kyllä hävitin yhden läjän tuolta pihan perältä, se on ehkä vähän auttanut ja ajetaan nurmikkoa vatukon ympäriltä lyhyeksi. Lehtokotilot tykkää pehmeälehtisistä kasveista, esim. nokkosesta ja voikukista. No kumpikin rehottaa pihamaalla sen verran runsaasti, etten vaan yksinkertaisesti pysty ja jaksa alkaa poistamaan näitä kasveja tontilta kokonaan. Eli sekään ei juuri meillä toimisi. Ilmeisesti linnut syövät jonkin verran näitä, kanat ovat aika tehokkaita, mehän ei kanoja saatu vaikka olisi haluttukin. Rastaat niitä popsivat, siilit ja sammakot. Eli jos mahdollista niin näitä elukoita pihalle. Eivät nekään kuitenkaan jaksa kaikkia popsia. Kova kuori kaiketi on hankala, jos tarjolla on helpompaa ruokaa niin sitä kai linnutkin syövät. Kaikkia poppakonsteja ihmisillä tuntuu olevan, kuparilanka, hiusten levittäminen kasvimaalle jne, näiden tehokkuudesta en osaa sanoa. Tietysti tärkeää olisi, että naapurustokin osallistuisi lehtokotiloiden torjuntaan ennen kuin tilanne räjähtää käsistä. Kuitenkin, aina on niitä vapaana kasvavia peltoja, ojia, pusikoita jne, joissa kotilot lisääntyvät. Sille vaan ei voi mitään. Kuitenkin ölliäiset saattavat esiintyä melko paikallisesti. Naapureita haastattelemalla olen kuullut, että niitä ei olisi kovinkaan paljon esim. tien toisella puolella. Ehkäpä tuo meidän vatukko on se yksittäinen ongelmakohde tässä. Kuitenkin kaikesta huolimatta, olen itse lehtokotilon torjunnassa parhaimmaksi todennut: 

* aktiivinen kerääminen keväällä vaikkapa apujoukon kera ja oikeaoppinen tuhoaminen (kiehuva vesi päälle ja raadot sekajätteeseen, jos murskaa niin raadot myös sekajätteeseen, ei saa kompostoida etteivät munat kehity. Lehtokotilot syövät myös toistensa raatoja, joten pulskistuvat jos vaan rusauttelet rikki toverit saappaalla) 
* Ferromol- lisänä, sillä ei ole vahingollista siileille tai pikkuotuksille (jos vaan on varaa. Ilmeisesti ainetta voi myös tilata jostain ulkomailta nettikaupoista) 
* Taimien ja kasvimaan suojaaminen, esim. tuhka/kalkki/hiekkaraidalla. (toki paskiaiset voivat lyllertää siitäkin yli vahingoittumattomina) 

No, tulipa avauduttua lehtokotilosta. En löytänyt kuvaa tähän hätään, mutta google on pullollaan kuvia noista öttiäisistä, jos jollekulle on epäselvää miltä lehtokotilo näyttää. 

Eipä tässä oikein muuta tähän hätään. Kissat voi hyvin ja ulkoilevat paljon tarhassa. Neko on välillä valjaissa pihamaalla, kuten eilen aamulla. Sen valkoiset tassut oli ihan vihreät ruohonleikkuujätteestä, kun ajoin nurmikot perjantaina vielä töiden jälkeen. Raukka joutui pesemään pitkän tovin, ennen kuin tuli puhdasta. Myrttikin voi hyvin ja me ihmiset vaan raadetaan töissä! Perussettiä. 

Hyvää sunnuntaita!

torstai 12. toukokuuta 2016

Piharaportti

Piharaporttia pukkaa! Siis kevät. Kevät. KEVÄT. Oon niin kaikki aistit avoinna pihamaalla, nauttinut nyt vapaista ja puuhannut pihahommia. Kevät on parhainta. En vaan voi lakata hehkuttamasta tätä ihmeellisyyttä, miten se on niin uskomatonta, miten roudan ja kylmyyden jälkeen tulee kevät ja kaikki alkaa versoa, siitä samasta maasta, joka äsken vielä oli roudassa. Ihmettä on se. 

Nyt kukassa on kirjopikarililjat, rentukka (joka selvisi altaassa talven yli) kirsikat on viittä vaille kukassa, tuomi kukkii (ei tosin meidän pihalla) skopolia ja narsissit, esikot, helmililjat, idänsinililjat, krooukset jo lopettelee kukintaa. Vaahterat on olleet komeasti kukassa ja ihan yhtäkkiä koivuissakin on jo iso lehti. On se vaan ihanaa!

Skopolia vierellään tulppaani, joka jo vähän kurkistaa lehtien välistä :)

Nämä ketunleivät eivät valitettavasti kuki meidän tontilla, mutta ihania ovat työmatkankin varrella!
Tuosta ketunleivän kuvasta tuli mieleeni se Risto Rasan runo: "Antaisin sinulle kukan, mutta täällä on niitä niin vähän, vain oravalle marja ja ketulle leipä."

Mansikkamaa!

Niin, kunnostin mansikkamaan! Mullahan ei ole mitään "oikeaa" mansikkamaata, vaan nuo kolme laatikkoa, joihin olen lykkinyt mansikan taimia. Otin mansikat ylös ja laitoin yhteen laatikkoon paremmat muovit reunoille ja lisäsin kaikkiin multaa. Taimet takaisin ja laitoin hiekkaa juurelle, koska lehtokotilot. Toivottavasti lähtevät hyvin kasvuun! 

Hääpäivän kunniaksi 5.5. tehtiin keikaus paikalliselle taimistolle. Meillä on traditio ostaa aina joku taimi hääpäivänä. Viime vuonna ostettiin karhunvatukka, onnenpensas ja purppuraomenapuu. Tänä vuonna mukaan tarttui kuutamohortensia ja Suomen köynnösruusu. Ruusun sain jo istutettua, pistin sen sen kuolettumassa olevan omenapuun juurelle. Saa jäädä sittne köynnöstueksi. Hortensian paikka on vielä hakusessa. 

Nurmikonkin ehdin jo kerran ajella, kohta varmaan saa taas huristaa. Luumupuiden aluset perkasin ja laitoin sanomalehdet ja päälle haketta. Tuli hyvä siitäkin. Kasvimaa on vielä vaiheessa, juolavehnänjuuria olen perkaillut sieltä pikkuhiljaa. Istutin hedelmätarhaan yhden mysteeriomenapuun, jonka isäntä oli saanut enoltaan. Katsotaan mitä siitä kasvaa. 

Olen nauttinut ihan täysillä näistä vapaapäivistä. Mulla on vielä yksi kurssi ja sitten kuun lopussa alkaa puutarhahommat kaupungilla. Niissä merkeissä kutakuinkin tämä kesä, loppukesästä varmaan vielä lomaa. Kuitenkin, olen tehnyt juuri sitä mistä olen nauttinutkin: pönkinyt puutarhassa, juonut kahvia keinussa, käynyt kirpparilla ja urheillut, tänään siivosin kotona oikein reippaasti ja kuuntelin musiikkia. 

Ainiin ja poimin nokkosia ja kiehautin ja kuivatin leivinpaperin päällä saunan lauteilla. Hyvin kuivuivat rapeiksi. Pitäisi vielä lisääkin kerätä talven varalle. Nokkonen on pinaattiakin tehokkaampi rautapommi ja sisältää muutenkin paljon C-vitamiinia ja kalsiumia, superfoodia siis! 

Huippua kevättä kaikille!

maanantai 2. toukokuuta 2016

Kasvihuone iskussa!

Heippa.

Olen ehtinyt harmillisen vähän pihahommiin, mutta aina sitä jotain saa eteenpäin! Vähän päivässä, paljon viikossa! Saatiin kärrätä naapurista ihanteelliset määrät soraa, joten jatkoin kasvihuoneen reunuksien fiksausta. Meidän kasvihuonehan on ihan maapohjalla ja alkuun siellä kasvoi metrinen nurmikko! Väsäsin sitten multasäkeistä ja matoista pohjan, mutta kyllähän ne ruohot silti kasvoivat reunoilta ja tursottivat aika rumasti. Otin ensin lapiolla hyvät urat nurmikkoa pois kasvihuoneen ympäriltä, alle muovi ja päälle soraa. Sitten siirryttiin kasvihuoneen sisäpuolelle ja heitin matot pihalle ja kaivoin muovit pois. Tasoittelin epätasaista pohjaa lapiolla ja laitoin muovit takaisin, päälle soraa. Nyt on kasvihuone iskussa viljelykautta varten! Enää tarvitaan jotkut verhot/varjostussysteemit kuumimpia helteitä varten. (ja säkkitolkulla multaa...) Olen niin iloinen, kun kasvihuone on kunnossa. Haaveilen sellaisesta valurautaisesta puutarhapöydästä ja tuolista kasvihuoneeseen, jossa voisi hörppiä päiväkahvia. :)

Toivottavasti valkovuokko leviää runsaasti pihalla <3

Tänään lyllersi siili pihamaalla ja tonki syötävää nurmikolta. Hetken päästä laskeutui vaahteran oksalle kyyhkyset sukimaan höyhenpeitettään. Kylpyhuoneestakin löytyi eläinyllätys, nimittäin ampiainen. Niitä on joka vuosi tullut jostakin ilmarööristä kylppäriin. Pelästyin puolikuoliaaksi, allerginen pistoksille kun olen!  Isäntä toimitti ampparin pihalle mukin ja mainoslehtisen avulla. Toimi.

Krookuksia kasvaa meillä useammassakin kukkapenkissä.

Kukkapenkkien reunoja pitäisi ehtiä kanttamaan ja paikkapaikoin tarvittaisiin multaa. Onpa minulla vielä talvisuojauksiakin puiden ympärillä, nekin saisi ottaa pois. Vaahterat on tiputtaneet taas kuivia oksia. Pian alka nurmikon leikkaaminenkin! Aika vehreää jo on. 

Soraa sisällä ja ulkona!

Esikot ovat aloitelleet kukintaa. Ihania!
Kirjopikarililjat on nupullaan, krookukset ja idänsinililjat kukkivat, samoin valkovuokko aloittelee kukintaansa. Köynnöskuusamassa on jo tukevat silmut ja tulppaanien varret on hyvän matkaa maasta ylöspäin suuntautumassa. Tämä on ihanaa aikaa, parasta vuoden aikaa. Olin viikonlopun tapaamassa ystäviä toisessa kaupungissa, vannotin isäntää, että sen on pakko kuvat jokainen aukeava kukka ja lähettää kuvat, etten missaa mitään. Tulikin piharaportti :) 

Leipäkorilla on vientiä...

Hyvää viikkoa kaikille!