keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kuhinaa pihamaalla

Katselin ikkunasta mun vakituiselta "kyttäyspaikalta" lintujen puuhia pihalla. Meillä on iso pihlaja tuossa tien puolella ja vielä parissa muussakin kohtaa tontilla. Ne ovat houkutelleet parvittain räkättirastaita ja punakylkirastaita tontille. Rupesin oikein seuraamaan noita rastaiden puuhia. Ne on aika elämäniloisia ja vilkkaita. Hypähtelevät ja pörhistelevät, roikkuvat oksista ja napsivat pihlajanmarjoja, kylpevät lätäköissä antaumuksella ja pomppivat sinne tänne. Välillä ajavat toisiaan takaa huimaa vauhtia. Osaisipa itsekin sadepäivistä nauttia samalla tavalla! 

En ole ennen erottanut punakylkirastasta ja räkättirastasta. Nyt vaan rupesin katselemaan, että eiväthän nuo kaikki olekaan saman näköisiä. Vilahtipa kuvassa kottarainen ja mustarastaskin. Mustarastaat tykkää omenoista ja nokkivat niitä. Ehkä muutkin rastaat. 

En muistanut miten kivaa on bongailla lintuja ikkunasta. Suunnittelin jo talviruokintapaikkaa ja mietin miten voisin sitä kehittää vielä paremmaksi ja toimivammaksi linnuille. Onneksi vieressä kasvavat syreenit on kasvaneet aika tavalla, antavat suojaa lintuje käydä ruokintapaikalla. Istutin toiselle puolelle sen kuutamohortensian josta pitäisi tulla toista metriä pitkä! Sitten piisaa suojaa. Ihan lintuja ajattelin kun istutin. 

Harmittelin, että digikamerastani on laturi hukassa. Olisi ollut kiva zoomailla kylpeviä rastaita ja ottaa kuvia. Jotenkin niin ihanan vilkasta ja elämäniloista meininkiä noilla. Puhelimella ei zoomailu onnistu millään. Nautin vaan silmilläni esityksestä. Jospa sitä itsekin saappaat jalkaan ja lätsyttelisi lätäköiden läpi kun menen töihin? Jos näette jonkun aikuisen kadulla tekemässä niin, niin voi olla että se olen minä 8) 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Alivireestä irti

Olen päässyt vähän jonkinsorttisesta aliviretilasta eroon. Oon miettinyt ylipäänsä murehtimista viime aikoina ja todennut, että murehdin liikaa kaikkea ja se vie elämästä ilon. Lepokaan ei ole lepoa, jos murehtii. Eikä tekemisestä saa iloa, jos tekee väkipakolla. Onneksi tulee oivalluksia, joitten kautta sitten voi päästä eteenpäin asioissa. 

Olen tehnyt syystöitä pihamaalla ja vähäsen vain harmitellut sitä, että miksi se tekemisinto on nyt löytynyt, eikä kesällä kun olisi tarvinnut. No toki näin syksylläkin tekemistä piisaa paljon. Tänään ajelin nurtsit ja haravoin lehtiä. Kompostitkin sain tässä viikko takaperin tyhjennettyä, nyt voi talvi sen puoleen tulla. Ensi vuonna pitäisi olla todella hyvää multaa kakkoskompostissa. Kippasin ykkösestä kakkoseen kompostin ja väliin aina lehtiä. Hienosti vajui ja nousi kuumuutta, pöhisköön siinä vielä. Innostuin jopa torjumaan vähän lehtokotiloitakin. Voisivat kyllä pysytellä pois kasvimaalta, se olisi kiva. Pitäisi saada vielä oksa/puutavarakuorma tontilta veks. Siivottiin toissa viikonloppuna liiteri isännän kanssa ja sirkkelöitiin hukkalautoja ynnä muuta puutavaraa saunan pesään sopiviksi. Paljon tuli sellaista kamaa vastaan, josta pitäisi päästä eroon. Vanhat kaninkopit, sohvanrämä, pari sängyn vanhaa runkoa... Tulisi tilaa ulkorakennukseenkin. Peräkärryttömänä ja peräkoukuttomana nämä siirrot vaan on aina niin hakalia. Joutuu vaivaamaan tuttuja. Ehkä joskus meilläkin on auto, jossa on peräkoukku ja sitten voi hommata kärrynkin. Olisi kätevää se.

Alettiin fiksaamaan ulkorakennuksen lattiaa. Siinä on meidän puukasan yläpuolella ollut vain heinäseipäitä, joiden päällä vanha peiliovi ja jotain pahvihässäkää lattiana. Siitä olen monesti yli loikkinut vähän henkeni kaupalla. Käärittiin pahvi veke kokonaan ja nostettiin peiliovi turvaan (siitä saisi tuunattua hienon pöydän vaikkapa, sitä ei viedä lämmölle!) nyt lattia on auki ja heinäseipäät pelastetaan tietysti myös tuunaus/ askartelukäyttöön. Sitten voikin laudoittaa lattian. Pikkuhiljaa, saas nähdä edistyykö projekti ennen talvea. 

Hieno ilma ulkona! Aurinko paistaa, tosin aamusta oli vain pari astetta lämmintä. Kylmä yö ollut. 

Nyt kahvin keittoon ja sitä kautta työmaalle. 

Kivaa viikon jatkoa kaikille :)

perjantai 16. syyskuuta 2016

Syystöitä pihamaalla ja kissojen kuulumiset

Eilen kuvia, tänään sanoja. 

Lehtiä on alkanut tippua puista. Ei vielä paljon, mutta silleen, että haravaa saa jo heilutella. Se on ihan kivaa, tykkään haravoinnista. Olen vähän mietiskellyt, että mitä sitä tekisi kaikille lehdille. Aikaisempina vuosina ollaan kipattu tuonne pellon "perälle" ja hyvin ovat sinne maatuneet. Nyt sieltäkin on nurmikko leikattu lyhyeksi (eihän se tietysti mitään haittaa) ja ollaan koitettu pitää koko peltoa hoidettuna alueena niiton jälkeen. Kasvimaalle olen aina läjännyt lehtiä, mutta lähinnä nyt mietin, että pahennanko lehtokotilo-ongelmaa näillä "kasoillani". Lehdet häviää kyllä aika nopeasti ja painuvat. Peräkärryttömänä kaikki siirrot on hankalia. Ei viitsisi jätesäkeillä roudata kaupungin puutarhajätteen keräykseen, kun säkkejä tulisi varmasti triljoonittain... Molemmat kompostit pursuavat myös täyteyttään. Olenkin aina syksyllä tyhjentänyt kompostit, että talven biojätteet mahtuvat. Kompostia on hyvä sekoittaa lehtiin ja heittää kasvimaalle... No pohdintaa ja valintoja ovat nämä.

Lehtokotiloiden torjuntaintoni on lopahtanut täysin ja nyt niitä möyrii jo raparepereissäkin. Se vähän masentaa, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Pitää yrittää hommata myrkkyä ensi keväänä...

Sisällä on keltainen ja pinkki kiinanruusu kukkinut komeasti. Keltainen varsinkin jo monta viikkoa. Aina vaan tulee uusi kukka. Saa niitä kyllä kastella myös ihan todella paljon. Vaaleanpunainenkin teki vielä toisen kukan, mutta nyt en ole tarkastellut tuleeko uusia. Harmittavan lyhyen aikaa kestävät nuo kukat, mutta on ne kauniita.

En muista kerroinko jo Misaki-kissin kuulumiset. Sillä siis on ollut koko ikänsä sitä suuvaivaa ja viimeisimmän eläinlääkärikäynnin yhteydessä ell sanoi, että hampaat kannattaisi röntgenkuvauttaa, että näkisi onko juuret huonossa kunnossa ja tarvitaanko hampaiden poistoja. No, varasin eläinklinikalle ajan röntgeniin ja Misakin suu kuvattiin. Hyviä uutisia tuli sieltä, eli hampaiden juurissa ei ole muutoksia ja poistoja ei tarvita ainakaan vielä. Ikenissä oli hyvin paikallista tulehdusta hammasrivistön ulkopuolella (posken puolella) ja vain muutaman hampaan osalta. Ell suositti hampaiden säännöllistä harjausta ja hammaskiven poistoa vuosittain. Jos ei auta nämäkään niin, sitten hampaita pois. Nyt sitten ostettiin kaikille kolmelle omat hammasharjat ja kanan makuista tahnaa. Eipä kissat kamalan innoissaan itse harjausoperaatiosta ole, mutta tulevat kyllä kärkkymään kun tahnan näkevät. Se on niin hyvää niiden mielestä. Nuhrulla on kaikista kissoistamme isoimmat ja järeimmät hampaat ja Nekolla taas tosi pienet ja siltä on poistettukin jokunen heiluva hammas hammaskiven rapsutuksen yhteydessä. No, joka ilta suoritetaan nyt tämä operaatio ja sen päälle palkkana on leikkituokio. Ihan hyvin on tämä rutiini arkeen asettunut ja meidän kissoja on aina pidelty ja sylitelty niin paljon, että ne kyllä antavat toimenpiteen suorittaa, vaikkei suun ronkkiminen niistä koskaan kivaa ole. Toivotaan, että Misakin ikenet tuosta paranevat ja tulehdus kaikkoaa harjauksen ja hoidon myötä. Suuri helpotus kuitenkin oli, että vielä ei ainakaan tarvitse ryhtyä kalliisiin hammasoperaatioihin. Toivon, ettei siihen tarvitsisi mennä. Misakikin on jo kuitenkin 9 vuotias, ei mikään pentu enää.

Olen syöttänyt kissolle kania, jota ostan tutulta kanitilalliselta. Voi että se maistuu niille hyvin ja koko kanin voi käyttää luineen päivineen! Älyttömän kätevää ja hukkaprosentti pieni. Hyvin kaikki kissoista rouskuttavat luita menemään ja hampaat puhdistuu. Kanan siivet ovat kokeneet jonkinlaisen inflaation, eikä ne tahdo oikein maistua aina. Kiva kun löytyy ruoka joka uppoaa. Pistinkin lisää kania tilaukseen. Ainoa itseä hankaloittava juttu on pakasteen sen verran sulattaminen, että saa pilkottua ja sitten olen kyllä heittänyt uudelleen pakkaseen, vaikka toiset sanovat että ehdottomasti ei saa. Kissoilla olen kyllä näin uskaltanut tehdä, jos pakaste ei ole kokonaan sulanutta. Joutuu vaan käyttämään aika paljon voimaa, teräviä veitsiä ja oksasaksia ja mielikuvitusta, että saa kanin paloiksi.

Nostin eilen toisen ison kurpitsan kasvimaalta. Se jäi nyt ulkoportaalle jatkokäsittelyn odottamista. Onko hyviä talvikurpitsan käyttövinkkejä? Kurpitsakeittoa tein jo koskenlaskijalla, se oli hyvää mutta herkkävatsaiselle ei sopinut joko koskenlaskija tai kurpitsa, mene ja tiedä :D Uunissa suolan, öljyn ja pippurin kera olen myös kurpitsaa käyttänyt. Hyvää.

No, nyt yritän saada aikaiseksi vapaapäivän vireen ja lähteä vähän pihahommiin, aurinko kun paistaa. Oiva päivä syystöille pihamaalla.

Iloista viikonloppua!

torstai 15. syyskuuta 2016

Ei sanoja





Tänään ei irtoa tekstiä.Tuntuu, että kirjoitan samoja asioita yhä uudelleen. Ettei mitään ole tapahtunut ja samalla paljonkin. Tässä nämä kuvat nyt kuitenkin. Syksyn tunnelmaa. On ollut hienoja päiviä, vaikka tänään ei paistakaan.