tiistai 17. tammikuuta 2017

Lisää pohdintoja

Hitsi kun aika kiitää niin nopeasti eteenpäin! Raskauskin etenee aimo harppauksia eteenpäin. Äskenhän vasta saatiin tietää, että jotakin elämää siellä on, nyt jo tiedetään vauvan sukupuoli ja on nähty hänet kaksi kertaa ultrassa. Vuodenvaihteessa alkoivat liikkeet tuntua selkeästi. Sen jälkeen onkin joka päivä tuntunut potkuttelua mahassa. Aika ihmeellistä. Luulisi, että se tuntuisi jotenkin omituiselta (siitä huolimatta että onkin luonnollista) kun joku pöykkii sisältäpäin mutta ei se tunnu. Aika mahtavaahan se on, kun saa konkreettisen varmistuksen, että siellä sitä ollaan ja kaikki hyvin.  Möykkynen yleensä herää aamupalalla, kun saa vähän kahvia koneeseen. Olen juonut kupillisen päivässä, aamukahvin nyt kun se taas maistuu. Olen tehnyt myös melkein joka aamu vihresmoothieta, johon tulee kurkkua, pinaattia, avokadoa, salaattia, päärynää ja pähkinää, vettä notkeuttajaksi. Joskus lisäilen kuivattua lehtikaalia tai kiiwiä tai jotain muuta. Se on hyvää kun päärynä antaa makeutta ja tietää, että saa aimo annoksen vihervoimaa rehuista! Puuro luumuilla ja marjoilla ja raejuustolla menee joka aamu.

Olen kyllä edelleen ollut aika herkillä ajatusmaailmani kanssa. Onhan tämä niin iso juttu meille ja elämänmuutos. Pelkoja nousee pintaan. Toivoisin, että ne positiiviset ajatukset ja ilo olisivat vahvempia kuin ne pelot ja murheet. Yksi päivä juteltiin isännän kanssa, että mitä kaikkea ollaan pelätty tähänastisen matkan varrella ja yksikään niistä peloista ei ole käynyt toteen. Että aivan turhaa energiaa kuluu murehtimiseen! Mistä löytyisi se rennompi elämänasenne ja luottamus, että asiat soljuvat painollaan...? Välillä löydän sen olotilan hetkittäin, mutta toisinaan pelko vaan vyöryy kaiken yli valtavalla painolla ja voimalla, eikä siinä paljon auta kun joku sanoo että "ajattele positiivisesti". Kysymyksiini ei ole vastauksia vaan ne vastaukset tulevat päivä kerrallaan sitä mukaan, kun elämää elää eteenpäin. En voi tietää miten jaksan väsymystä ja pienen vauvan hoitoa, en voi tietää muodostuuko vauvaan heti kiintymyssuhde vaiko vasta sen myötä kun opimme tuntemaan toisemme. En voi tietää milloin palaan töihin ja onko töitä mihin palata... Ystävät on lohduttaneet, että ihan normaaleja ajatuksia päässäni pyörii. Se kyllä oikeasti lohduttaa. Ehkä olisi huolestuttavampaa jos en pohtisi mitään... Syvällinen pohtiminen on aina ollut osa meikäläistä, oli sitten aihe mikä hyvänsä. Välillä se rasittaa todella paljon. Kun päivittäin funtsii elämän tarkoitusta, kuolemaa, syntymää jne, niin ei ihme jos hiukan kaipaa kevennystä arkeen.

Eilen oli niin ihanaa nauraa. Miten nauramisestakin on tullut eräänlaista luksusta. Aikuisten elämä on niin vakavaa eikä asiat enää naurata. Tuntuu, että aina löytyy aihetta huoleen ja murheeseen, jos ei itsellä niin lähipiirissä. Eilinen naurukohtaus oli ihan järjetön ja aihe mitätön, mutta se tuntui niin hyvältä. Isäntäkin sanoi "oli kivaa välillä nauraa". Niin, mistä sitä naurua löytyisi elämään enemmän? Keveyttä.... Tiedän kyllä, että pienistä asioista se ilo ja onni koostuu ja niitä näenkin kyllä päivittäin ympärillä ja koetan niihin kiinnittää huomiota.

Tein juuri kalakeiton ja tänään on töitä illalla. Eilen kävelin töihin ja vielä jaksoin tuon 4 km kävellä vaikka hitaampaa se tietysti on ja hengästyy nopeammin. Osan viikosta joudun kävelemään töihin, kun ei ole autoa käytössä tai sitten täytyy opetella käyttämään bussia joka harvakseltaan tuosta kylän läpi suhaa. Onneksi välimatkat ei ole järjettömiä. Lonkkakin on palautunut normaaliksi, mitä nyt välillä juilii, mutta liikkeelle pääsee hyvin. Olo on kohtuullisen hyvä fyysisesti ja olen pystynyt tekemään jumppaakin aina välillä.

Kevättä kohti mennään, tänään lauloi tintti titityytä ja jäin sitä oikein kuuntelemaan. Kirjakauppiaskin sanoi samaa, että tintti laulaa. Valo lisääntyy ja siitä voi olla kiitollinen ja iloinen ja sen tuntee konkreettisena omassa mielessäkin. Odotan kevättä, kevät on paras <3

4 kommenttia:

  1. Voi, joko tintti laulaa titityytä...itse en ole vielä kuullut..no tammikuussahan vasta ollaankin, mutta on se ihanaa kun taas mennään kevääseen päin :) Vauvan kanssa sinullakin on kiva olla kesällä :) Omista lapsistani on kaksi syntynyt kesän alussa ja kolme syksyllä/talvella...kesävauvan kanssa oli helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monet on sanoneet, että kesävauva on kiva. Niin ajattelin itekin :) Talvi ei oo pahaa aikaa odottaa, ainakaan ei oo kuuma. Tietty liukkaita joutuu varomaan kun liikkuu.

      Poista
  2. On ihan normaalia ja asiaankuuluvaa miettiä syvällisiä, kun kuitenkin kantaa sisällään uutta elämää. Negatiiviset asiat haihtuvat mielestä sillä hetkellä, kun saat nyytin syliisi. Ensimmäiset potkut vatsassa ovat unohtumattomia. Nautiskelevaa odotusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta <3 Kyl tää ihan tavattomasti ajatuksia herättää ja kun niitä on aikaa funtsia... Tietty hormonitkin varmaan herkistää. Yritän nauttia odotusajasta, oon kyl kiitollinen tän hetkisesti melko hyvästä fyysisestä kunnosta!

      Poista