keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Viherterapiaa

Taajamafarmarilla oli huippukiva postaus viherkasveista, joten minäkin yritän. Yhtä hyviä kuvia ei minun postauksestani löydy, mutta kiva avata viherkasvien tarinoita!

Teininä totesin, että äiti yrittää päästä eroon jostain viherkasvista kun hän toi niitä huoneeseeni. Sittemmin tajusin, etteivät ne ehkä kuolekaan hoidossani ja lähtiessäni kotoa omilleni, sain mukaan tietysti viherkasveja. Niistä ainakin yksi on vielä hengissä ja se on vaaleanpunainen iso kiinanruusu. Kuvakavalkadissa ei ole nyt kuvaa juuri tästä kiinanruususta, se on yläkerrassa ja tarvitsee hiukan erityistä huolenpitoa talven jäljiltä. Muutoinkin talvi on aina vähän koettelemus vähine valoineen ja kuiva huoneilma tekee tehtävänsä. Keväällä sitten yleensä aktivoituu hoitamaan kasvejakin paremmin. En ole mikään superhoivaaja viherkasvien suhteen, en sumuta ja välillä unohdan kastella tai kastelen liian runsaasti kerralla. Pyrin käyttämään kukat suihkussa ainakin kerran vuodessa, että saa pölyt pois lehdiltä tarvittaessa liotettua kuivia juuripaakkuja. Keväisin tykkään vaihdella multia, jos on tarvetta. Toisinaan vaihdan vaan pintamullan kasveille. Jokin erkkerin tapainen ikkunaratkaisu tai muuten katosta lattiaan yltävät ikkunat jossain huoneessa olisi varmaan ihanneratkaisu, että kaikki viherkasvit saisi nätisti esille. Oma lukunsa on myös estää kissojen tuhot ja niiden estäminen (järsiminen, ikkunoille änkemäinen ja kasvien tiputtelu lattioille...) Kesäisin voi kukat heittää pihallekin, mutta oma kokemus on, että ne kärsivät aikalailla ja ötökät ovat ongelma. Kasvihuone taas on liian kuuma paikka.

Mutta tästä esittelyyn:

Parit orkideat keittiön ikkunalla...

Kuparilehti ja anopinkieli.
Kuparilehden pistokkaan sain anopilta ja se on röyhähtänyt isoksi. Kasvaa samassa ruukussa anopinkielen kanssa (jota en saanut anopilta vaan ystävältäni...) ja vaikka onkin nättilehtinen, niin liian runsaskasvuinen makuuni. Kivaa vihreyttä se kyllä tuo ikkunalle ja aika kiitollisen oloinen kasvatettava. Vähän kuparilehden takaa pilkottaa jonkinlainen kaktus, pylväskaktus tuli nimenä mieleen, mutta en ole varma mikä sen oikea nimi on. Pistokkaat napsin kaupungintalolta, kun siellä jonakin vuonna olin hoitamassa viherkasveja :) Hauska alkuperä siis tällälkin kasvilla.



Tämä on ihan oikea ananas, jonka kasvatin kaupasta ostamani ananaksen kannasta. Tykkään tuosta kasvina, mutta lehdet on todella terävät ja kovat ja kasvi leveä. Ei siis tahdo löytää paikkaansa minkään kulkureitin varrelta, ettei silmät puhkeaisi ihmisiltä ja kissoilta! (mihin ihmeeseen sen laitan? Amppeliin kylpyhuoneeseen?!) Hauskaa oli se, että sain röntin kasvamaan eikä se homehtunut. 


Orkideoja minulla on neljä tällä hetkellä. Tämän valkoisen olen saanut isännältä hääpäivälahjaksi joskus muinoin. Se on kukkakaupasta ostettu ja huomaa, että on ollut hyvät lähtökohdat elämään. Se on vankka ja kestävä. Muut orkideat on vähän niin ja näin, kyllä ne välillä kukkivat, mutta en jaksa sumuttaa tai mitenkään todella säännöllisesti hoitaa. (toki liika hoito myös tappaa orkidean) Upottelen silloin tällöin tai suihkuttelen hanan alla. En ole mikään himolannoittaja myöskään. Orkideoja on vaikea saada nätisti ikkunoilla sojottavien juurien ja kallistuvien lehtien takia. (puhumattakaan kissoista) Haaveilenkin jonkinlaisesta riippuvasta orkideahyllystä johon saisi orkideat mahdollisimman runsaaseen valoon ja kuitenkin helposti alas otettaviksi ja hoidettaviksi. Amppelit tuntuu työläiltä juuri upottamisen takia. 

Tämän metrisen kaktuksen nimeä en tiedä. Olen saanut pistokkaan äidiltäni ja meinaan luopua tästä suuren kokonsa vuoksi! Ei tahdo mahtua mihinkään ja kovin on piikkinenkin.
...tietysti pari pistokasta otin kaktuksesta kumminkin.


Tuossa yläkuvassa on olohuoneen viherkasvit. Tuo ikkuna lienee valoisin talossamme (ehkä jopa paahteinen aurinkoisilla päivillä) ja siihen olen sopivasti tällännyt suurimman osan viherkasveista. Kukkapöytä pursuaa senkin takia, ettei kissat mahtuisi änkeämään väleihin ja tiputtelemaan/järsimään rehuja. Jos jättää yhtään tyhjiä tiloja ruukkujen väliin, ne taatusti tunkevat itsensä ikkunaan!

Keskellä on iso keltainen kiinanruusu, jonka emokasvin toivat isäni ja hänen vaimonsa anopilleni meidän hääjuhliin kohta 10v sitten. Itse emokasvista en tiedä mihin se on johkaantunut, tämä on pistokas, jota olen kasvatellut. Se kukkii upein keltaisin kukin, kunhan ei pääse nuppuvaiheessa kuivahtamaan. Kasvaa ihan törkeästi ja on leikattava joka kevät runsaasti. Tarvitsee myös paljon vettä. Talvella tulee helposti ötökkää. Mutta on se kaunis <3 Katossa roikkuu pikkuposliinikukka, sen pistokkaat olen saanut anopilta myös. Minulla on vielä isompi pikkuposliinikukka makuuhuoneessa. Toisesta ajattelin luopua, kun en tarvitse kahta. Yläkuvassa näkyy huonosti taustalla myös isoposliinikukka, joka on nyt aika kärsinyt ja tiputtaa lehtiä. Myrkytin sitä varmaan turhan radikaalisti ötököiltä, eikä se tykännyt. Vähän harmittaa. Katsotaan selviääkö. Jos ei, otan pistokkaat. Leikkaamisesta se ei myöskään tykkää... Tämä alku on napattu työmaalta n. 6v sitten ja alun juromisen jälkeen se on kasvanut hirveästi!

Toisessa valkoisessa altakasteluruukussa on äidiltä saamani kastanjaviini. Sen nimi oli pitkään hukassa ja aina sen unohdan. Kasvissa on todella isot lehdet ja se kiipeää imukärhien avulla. Kasvaa aivan törkeästi ja olen ihan hätää kärsimässä mihin sen laittaisin suikertamaan. Olen ajatellut viedä sen työmaalle, jossa sillä olisi tilaa kasvaa! Hieno kasvi, mutta tilanpuute ja kastanjaviini ei ole hyvä yhdistelmä.

Kukkapylväässä on kastanjaviinin pistokas ja pari kuparelehden pistokasta, sekä ylimmässä korissa psykiatrian poliklinikalta pöllitty alku kissuksesta. Nyttemmin jo ihan iso kasvi siis. On huvittanut tuon kasvin alkuperä! Aika sitkeä on vähemmässäkin valossa ja ikävästi olenkin laiminlyönyt tämän kasvin hoitoa. Nyt sain kuitenkin ruukutettua sen parempaan ruukkuun ja multaan. Mietin vain onko paikka liian paahteinen...

Työmaalla minulla on kultaköynnös (huonolla hoidolla) josta nappasin pistokkaita kotiin tuotavaksi. Siinä on kiitollinen ja kaunis kasvi. Voisinkin tänään tehdä päivän hyvän työn ja viedä multaa ja isomman ruukun sille. Siellä on myös pääsiäiskaktus, joka samoin on liian huonossa ruukussa/hoidossa. Pitää miettiä tuonko kasvit kotiin äitiysloman ajaksi, vai saanko jonkun hoitamaan niitä siellä.

Näiden lisäksi aina on epämääräinen määrä erilaisten kasvien pistokkaita, joista osaa en saa ikinä istutettua ruukkuihin ja joista osa päätyy muualle annettaviksi. Talvisin kasvimäärään tuskastuu ja keväisin niitä haalii lisää!

Tämmöistä viherterapiaa tälläkertaa! Iloista viikon jatkoa!

4 kommenttia:

  1. Ananas, vau! Kyllä tuo yksi on pylväskaktus. Pikkuposliinikukka kasvaa niin paljon että yhtäkkiä se onkin isoposliinikukka :)
    -Ä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tuntuu et kaikki viherkasvit kasvaa ihan järkyttävän kokoisiksi ennemmin tai myöhemmin. PItäs olla oma huone rehuille talossa 8)

      Poista
  2. Hieno homma kun sait kannasta ananaksen kasvamaan! Itse kerran yritin ja se homehtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Mä tein niin, että revin ananaksesta alimpia lehtiä pois. Siellä näkyi jo pienet valkoiset juurennystyt. Laitoin lasiin jossa oli tosi vähän vettä pohjalla ja odotin, että juuret kasvaa hiukan. Sitten kun olivat kasvaneet vähän, istutin multaan ja siitä lähti. Mutta homehtuu tosi helposti!

      Poista