torstai 16. maaliskuuta 2017

Raskasta menoa, kevään tekoa

Vauhti hidastuu
lyllerrän paikasta toiseen
sattuu!
kolottaa!
jomottaa!
Vauva tekee pesää.

***

Olin viikon saikulla, iskiaskipu vei jalan alta. Ilman jalkaa on vaikea toimia, tiedättekö. Hankala luopua jutuista. Vielä saan sukat jalkaan, mutta kenkien sitominen on jo aika haastavaa. Suihkuun piti raahata penkki. Laturia pitää säilyttää nykyään kirjahyllyssä eikä lattianrajassa. Närästyslääkettä pitää ottaa joka aamu. Pohkeet kramppaa ja paikat puutuu istuessa kovalla. Sydän hakkaa ja hengästyn jo kun pelkästä puhumisesta. Odotan, että saan kropan takaisin, mutta synnytys pelottaa. Se on vielä ihan oma lukunsa tässä tarinassa! Ystäväni sanoi, että isäntäkin on raskaana, tarkoitti sitä, että hän joutuu ottamaan vastuuta niistä jutuista mistä minä en enää pysty ja hän on ottanutkin. Ihmettelen sitä kärsivällisyyden määrää. On jaksanut tsempata ja hoitaa asioita ja olla tukena. Niin paras ukko. <3 Toivottavasti lapsi perii edes puolet häneltä, eikä minun kärsimättömyyttäni.

Mielialanvaihtelut on myös tosi kivoja. Välillä turskitaan räkää ja panikoidaan, että jos en osaakaan sitä, äitiyttä. Sitten hetken päästä jo naurattaa taas. (kauheeta!)

No, nyt olen taas töissä ja päivä kerrallaan mentävä. Toissapäivänä olin kuolemanväsynyt ja kipuinen töiden jälkeen, eilen taas olin pirteämpi. Päivät vaihtelee paljon. Toisaalta kun on töissä, ei ehdi murehtia niin paljon ja miettiä. Se on hyvä puoli.

Loppupeleissä olen kyllä päässyt suht vähällä vielä tähän asti kipuineni ja kärsimyksineni (vaikka niistä valitankin) Kuitenkin fyysinen kipu on pysynyt siedettävissä rajoissa ja helpottanut levolla yleensä. Enkä ole ollut kipeänä koko raskauden aikana, vaikka niin olen pelännyt norovirusta ja töissä desinfioinut ovenkahvoja paniikissa! Nyt on rv 29, joten voiton puolella ollaan vahvasti. Isäntäkin tsemppasi, että olen pärjännyt hyvin. Suurin haasteeni lienee tämä henkinen puoli. Ettei murehtisi liikaa. Luottamusta tarvitsen, elämään, Jumalaan, itseeni, kroppaani, luontoon, terveydenhoitojärjestelmään, läheisiin...

Ihanat rakkaat ystävät järjestivät minulle vauvakutsut! Olin niin menossa isännän kanssa muka treffeille, kun minut vietiinkin juhlapaikalle, jossa oli ihania naisia paikalla, herkkuja ja lahjoja <3 Olin niin puulla päähän lyötynä tästä yllätyksestä, en arvannut yhtään ennen kuin näin tyttöjen virnuilevat naamat oven raossa! Ja tätä ne olivat hautoneet isännän avustuksella jo kuukauden päivät! Enkä minä aavistanut yhtään mitään! Kaikki ihanat ihmiset raahautuneet pitkien matkojen päästä minun ja Möykkysen takia. Sanoin illalla tytöille, että tämä oli yksi mun elämän parhaita päiviä <3 

Vauva voipi hyvin, ainakin liikuskelusta päätellen. Sillä on lempiasento mahassa. Jotenkin hassusti "nurkasta nurkkaan" makoilee niin, että navan oikealla puolella tuntuu aina kova kohta (pää?) ja alavatsassa vasemman jalan puolella tuntuu räpelöintiä (jalat?) En osaa sanoa miten päin vauva mahassa muljaa. Välillä tuntuu että menee ihan ympäri. Liikkeet näkyy selvästi vatsan päältä ja välillä tuntuu, että kaveri porautuu pihalle nahkan läpi kun niin mykyttää. Maha tuntuu itsestä jo valtavalta, mutta iltaisin se on isompi kuin aamuisin! Mystinen vauvamaha.

Olen käppäillyt kävelysauvojen kanssa pihamaalla kuin vanha muori ja katsellut turpoavia syreenien silmuja ja sulavaa lunta! Tekee mieli niin hitsisti alkaa kasvattaa kaikkea ja kun jo vähän pääsisi ruopsuttelemaan sitä sun tätä pihalla! Saapa nähdä jääkö ruopsuttelut tältä vuodelta kokonaan...  Olisi kyllä ihana saada muutama tomaatinvarsi kasvihuoneeseen ja vähäsen salaattia kasvimaalle.... Facebook ilmoitti, että viime vuonna olin näihin aikoihin aloittanut oksien leikkuun. Kieltämättä ajatukset jo kääntyivät omenpuihin. No, ehkä isännän avustuksella saisi vähän niitä oksittua? Vai antaisiko välivuoden?

Mutta ihana aurinko, ihana aurinko! Sinitintit pörrää jo pöntöillä. Se tulee, kevät <3

4 kommenttia:

  1. Vahvuutta ja luottavaista mieltä odotukseesi. Älä pelkää, usko ainoastaan. Kannat itsessäsi suurinta lahjaa. Kevätvalo ymoäröiköön sut lempeydellään. Uuden kasvun aika. Luonto heräilee ja oksiin kiipeää vihreys. Kaikkea hyvää sinulle ja maha-asukkaalle. Liikutuin tekstiesi äärellä. Minä nuhanenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista <3 Parane sinä nuhanenä.

      Poista
  2. Kaikkea hyvää ja voimia viimeisiin raskausviikkoihin...ne varmaan tuntuu pitkiltä, mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu, sitten saat iloita yhdessä luonnon kanssa uudesta elämästä. Kevät on muutenkin niin ihanaa aikaa :)

    VastaaPoista