torstai 27. huhtikuuta 2017

Loppusuoralla

Alkaa tää raskaus olemaan kohtapuoliin loppusuoralla. Kyllä 9 kk menee äkkiä loppupeleissä. On tää kyllä ollut aikamoinen kasvunpaikka ihmisenä ja sopeutumista... En oo jaksanut yhtään mitään haihattelua ja sellasta raskausajan glitteröintiä, vaan ollut kovasti rehellinen itelleni ja muille oloista ja tunnoista raskauden aikana. Moni juttu, mitä luulin et pitää paikkaansa raskauden aikana ei oo mun kohdalla ollut niin. Kaikille se on yksilöllistä ja toiset on varmaan jotenkin "luontaisempia" raskaana olijoita kuin toiset. Jokainen nainen varmasti on tavallaan, kun kroppa siihen on suunniteltu, mutta ei tää ole helppoa aikaa kuitenkaan. Itelle henkisesti ehkä raskainta, niin paljon epävarmuutta ja kysymysmerkkejä, kun ei ole voinut juuri vaikuttaa asioihin. Ainakin kun vauva syntyy, niin sen saa syliin ja toivottavasti pystyy reagoimaan ja vastaamaan sen tarpeisiin. Nyt vaan joutuu pohtimaan, että onhan siellä kaikki hyvin ja luottamaan että olis. Ja olot muuttuu. Toinen kipu katoaa ja tilalle tulee joku uusi oire, jota sitten vähän aikaa miettii että mitäs tämä nyt on...

En tiedä nauranko omille ajatuksille sitten kun vauva on syntynyt ja tulee arki ja ymmärrän mitä se oikeasti on, että on oma lapsi ja olet siitä vastuussa. Tai tuleeko tätä mahaa ikävä, niin kuin moni on sanonut. Jopa syyllisyyteen asti olen kuullut sitä, että "nauti sun raskaudesta". Joo, aika-ajoin olen nauttinut, mutta kokonaisuutena tämä on ollut mulle enemmän muuta kuin nautintoa, vaikka kaikki onkin mennyt loppupeleissä oikein hyvin. En ole sairastellut, ultrat on olleet puhtaat ja kaikin puolin näyttäisi tulevan terve lapsi. Iskiaskin on helpottanut niin, että pystyn tekemään lyhyitä kävelylenkkejä ja puuhaamaan kotihommia.

Ja veikkaan, että tämä olotilan pikkuhiljaa tukaloituminen karkottaa synnytyspelon pois. Tulee vaan olo, että tule jo ulos, ihan sama miten! Katsotaan. Aikamoinen prosessi. Ei sitä tiedä raskautta suunnitellessa, mitä tämä oikein on. Ehkä hyvä niin, ettei tiedä.

Tämä on mun kokemus tähän asti. Jollakin toisella se on aivan toisenlainen. Ja se on ok. Ehkä tämä prosessi tuo mulle sitä itsevarmuutta, mitä koen jotenkin jääneeni vaille tai mitä on ollut vaikea löytää itsestäni. Ehkä mulla tän kaiken jälkeen on olo, että selvisin. Sitten sen näkee.

Nyt on ollut kyllä niin vaihtelevia kevätpäiviä, että! Toisena päivänä + 10 ja linnut laulaa ja krookusta pukkaa ja seuraavana aamuna räntää viistosti ja rakeita! Toisaalta kai hyvä, että kevät on vähän viipynyt, että tulisi sitten lämpimänä ja jatkuisi siitä. Kurja pihahommien suhteen. Täällä tosin on kaikki lumi sulanut aina päivässä pois, mitä on tullutkin.

Laitoin basilikaa ja samettikukkia itämään ja ovatkin jo nousseet taimelle. Kasvatin myös herneenversoa leivän päälle ja salaattiin. Hyvää. Vähän jotain kevätpuuhaa.

Äitiyslomakin alkoi vihdoin. Onneksi sain pari sijaista tuuraamaan pari vaille jäänyttä kertaa, työstressi alkaa helpottamaan. Näyttelykin saatiin kunnialla pakettiin ja oli varsin onnistunutkin! Kaikenmaailman hakemukset ja paperihommatkin alkaa olla tehtynä. Voiko oikeesti vaan relata ja nukkua kun nukuttaa? Aika jees. Tässä äippälomalla olen jo ehtinyt vähän leipoa ja ryhdyin maalaamaan vauvan hoitopöydän viereiselle seinälle värikästä taulua. Saa Paukkunen sitä sitten ihmetellä, kun vaippoja vaihdetaan :) Taulu on sellainen, jonka aloitin jo aikaa sitten mutta en ollut siihen tyytyväinen. Siinä on kasvillisuutta ja sammakoita ja kukkasia, joilla on kasvot. Nyt jatkoin taulua eteenpäin ja siitä saattaa tulla ihan kivakin kun valmistuu.  Olen tietoisesti koittanut keksiä tekemistä, koska tiedän että tylsistyn äkkiä. Leipominen on yksi niistä tekemisistä. Tietty kaikenlainen näpertely. Kirjastostakin hain pari paksuhkoa romaania, jotka voisi koittaa lukaista äippiksen aikana.

Tuntuu oudolta, ettei tartte(saa) mennä töihin toviin. Toisaalta mietin jo, että  miten sitä malttaa olla ilman savitöitä, vaikka enpä paljon ole itse ehtinyt tekemään mitään opettaessani. Oppilaat on kyllä olleet ihania ja luvanneet tulla rotinoille kun vauva syntyy! Kovasti mua on tsempattu synnytykseenkin :) Kyllä niitä ikävä tulee, mutta onneksi voi pitää yhteyttä muutenkin kuin työn merkeissä.

Nyt saunaan!

2 kommenttia:

  1. Äkkiä se aika tosiaan hurahtaa. Ensimmäinen raskaus on uutta ja outoa, joten ei mikään ihme, että se herättää kaikenlaisia ajatuksia. Ehkä niiden on tarkoituskin valmentaa äitiyteen ja vastuuseen uudesta elämästä.
    Aikanaan äitiyslomalle jäätyäni sanoin työpaikalla, että meinaan nukkua ja nukkua ja nukkua. Varastoon vähintäänkin. No, eihän sitä voi varastoon nukkua, mutta hyvin levänneenä jaksoi kuitenkin paremmin alkuaikojen valvomiset.
    Toivotan onnellista odotusta viime metreille ja hauskaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Näinhän se on. On se hyväkin pohtia näitä kaikkia asioita, mutta välillä tulee pohdittua liikaakin... Onneksi itsellä yöunet suht hyvät, vaikka välillä tulee valvomisia. Päivällä olen kyllä ottanut päiväunet joka päivä!

      Poista