keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Puutarhatonttuja liikenteessä

Huomenta.

Heräilin tässä kukonlaulun aikaan. On aika tunnelmallista herätä aamulla aikaisin, kun luontokin vielä vähän uinuu, taivaanranta on vaaleanpunainen mutta pikkulinnut jo liikehtii pihamaalla ja hakee viimeisiä siemeniä lintulaudalta. Kaikkialla on hiljaista, maailma ei ole vielä herännyt. Kissat venyttelee puoliunisina ja katselee aamutouhujani. Eivät vielä vaadi äänekkäästi ruokaa. Aamut on hienoja, niitä pitäisi vaalia enemmän. Niissä on sopiva flow kirjoittamiselle ja pohdinnalle, hiljentymisellekin.
Olen saanut  merkillisen paljon kukkasia raskausaikana... En valita! <3

Minulla on viisi päivää töitä ennen äitiyslomaa. Viisi päivää! Välillä ne on tuntuneet viideltä tuhannelta päivältä, eilen todettiin taas rauta-arvojen laskeneen ja aloitin taas lisäraudan popsimisen järeämmällä annostuksella. Tuntui kuin olisin herännyt eloon horroksesta. Vein jopa roskatkin! Tuntui niin hyvälle kun jaksoi vähän enemmän. Toimeliaalle ihmiselle on aika rasittavaa, ettei pysty tekemään kaikkea sitä mitä ennen on pystynyt. No, tilanne on väliaikainen. Onneksi osa vaivoista on helpottanut, uusiakin tullut tilalle. Mutta ei enää kauaa äitiyslomaan, eikä kovin kauaa uuden ihmisen syntymään. Nähdään vihdoin Möykkynen Pöykkynen. Se vetää kyllä nöyräksi kun ajattelee. Isäntä on minua lohduttanut, kun olen tuskaillut olotiloissa ja väsymisissä. "Sinä kypsytät meidän lasta sisälläsi. Ei ihme jos väsyttää." Niin. Se on totta. Miksi sitä pitäisi aina jotenkin suoriutua paremmin? Josko vaan antaisi armoa itselleen?

Tilanne raskausviikolla 32!
Meillä kävi puutarhatonttuja pihamaalla hyörimässä yhden päivän ajan. Täytyy sanoa, että nyt on Pellonperän tontti haravoitu varmaan paremmin kuin meidän aikaan ikinä! Syksyn moskat sai kyytiä nurmikolta kun isännän vanhemmat kävivät ruopsuttelemassa. On siistiä! Kompostikin tuli käännettyä ja kasvihuoneesta multaruukut tyhjennettyä! Puihin ilmestyi kolme uutta linnunpönttöä ja niissä on jo kuhina käynyt. Haravoin minäkin hetkisen pihamaalla, mutta aika onnetonta se oma työskentely oli. Jätettiin talvisuojat vielä päälle, sillä rusakoita on pomppinut tontilla aamuisin. Ei passaa liian ajoissa ottaa verkkoja pois, ettei käy hassusti. Saskatoonit ja pensasmustikat jäivät peittelemättä viime syksynä ja saskatoonit olikin parturoitu aika hyvin. Saa nähdä virkoavatko siitä. Kovasti mieli on pihalle päin, mutta hidasta lyllerrystä lukuunottamatta, aika vähiin jäävät keväthommat minun osalta. Katsotaan sitten kun Paukkunen syntyy, ehtiikö sitä mitään silloin.


Siistiä!
Napsin kirsikasta oksia maljakkoon. Niiden silmut on jo vihreät. Kevättä sisällä talossakin. Vielä ei krookukset ja pikarililjat kuki, mutta ei siihen enää kauaa mene... Iloa viikkoonne!

2 kommenttia:

  1. Varmaan monella muullakin pihalla kaivataan puutarhatonntuja ;) Hienoa, että kävivät teillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti. Vähän olo, että meidän olisi pitänyt tonttuilla jossain eikä muiden meillä, mutta aika aikaansa kutakin...

      Poista