torstai 23. maaliskuuta 2017

Kyyhkyset, kirppislautasten kohtalo?

Piti oikein kuviakin laittaa tähän postaukseen, mutta jostain syystä ei nyt oikein toimi tämä kuvapuoli. Tuotetaan siis tekstiä vain...

Ulkona on mieletön auringonpaiste! Ihan hirveät poltteet olisi pihahommiin, kun kaikki lumikin on sulanut pois. Olisi haravoitavaa ja leikattavaa yms. Kasvihuoneenkin saisi siivota. Kumminkin taitaa tältä vuodelta jäädä minimiin nämä hommat, kun ei tämän mahan kanssa tahdo paljon pystyä tekemään. Yritän olla ressaamatta. Maahan varisseet lehdet lannoittaa ja ehkä omenapuutkin kaipaavat välivuotta. Ei tämä piha tästä mihinkään karkaa.

Oltiin synnytysvalmennuksessa isännän kanssa. Minä olen menossa vielä pelkopolille juttelemaan tästä synnytysasiasta. Tuntuu, että siitä on tullut nyt mörkö joka kummittelee öisin ja liian usein mielessä. Ei löydy rauhaa ajatuksilta. Toisaalta ei jaksaisi asiaa enää vatkata, niin paljon siitä on tullut jo puhuttua kaikkien kanssa... Se on tapahtuma, jossa on vaan pakko luottaa. Luottamuspula taitaa olla meikäläisen ongelma. Toivon vaan, että luonnollisesti kun raskaus etenee ja olo tukaloituu sitä alkaa odottaa, että vauva syntyy.  Minua eniten helpottava tekijä on se, että isäntä on mukana. Että se on kuullut samat ohjeet, kuin minäkin ja tietää miten toimia jos minä menen liian paniikkiin. Välillä tuntuu, että isäntä olisi paljon minua parempi suorittamaan tämän synnytyksenkin! Vaan kyllä se meikäläisen hommaksi jää.

Yöt on olleet vähän huonoja viimeaikoina, selkään sattuu ja vauva havahtuu kun käännän kylkeä ja alkaa potkuttelemaan. Hyvää asentoa on vaikea löytää, nenä on tukossa ja refluksi vaivaa. Jalat kramppaa. Onneksi työn puolesta ei tarvitse nousta kovin aikaisin ja yleensä ehtii jonkinlaiset torkutkin päivän aikana yleensä ottamaan. Rauta-arvot olivat nyt parantuneet lisäraudalla, fyssarilta olen saanut liikkeitä ja vinkkejä iskiaksen suhteen. Yritän vaan sinnitellä loppuviikot työmaalla äippäloman alkuun. Aurinko ja valo auttaa.

Eilen neuvolassa vauva ainakin oli pää alaspäin ja ilmeisesti samassa asennossa viihtynyt jo jonkin aikaa. Kyllä ne jalat vaan on, jotka tuonne navan oikealle puolelle potkii. Onneksi Paukkunen on suht ponteva liikkuja, niin ei tarvitse panikoida onko kaikki hyvin. Voisikin pysytellä loppuun asti pää alaspäin, ettei tarvitse ruveta vielä perätilaakin murehtimaan.

Kävin kirpparilla yhtenä päivänä kun löysin itsestäni yllättävää energiaa. Ostin söpöjä syviä lautasia 6 kpl, ajattelin niitä kukanalusvadeiksi (mystisesti ne katoavat ja yhtään lautasta ei löydy kun pitäisi vaihtaa kukkiin multia. Mihin ne menee...? Kotitontut varastaa?) mutta sitten ne näytti niin kivoilta, etten raaskinutkaan. Astiakaappiin ne menivät! Katsotaan nyt tuleeko käytettyä, vai otanko ne kuitenkin kukille. Astioitakaan ei tarvitse olla liikaa. Kaikista ei ehdi syödä kumminkaan.

Kaupassa silmäilin viherkasveja ja meinasin kartuttaa kokoelmaa, mutta sitten mietin mihin oikein kukat sijoitan. En ostanut. Pitäisi keksiä parempia ikkunalautoja ja ripustussysteemejä, jos meinaa lisätä kasvien määrää. Liian monta ikkunaa on pyhitetty kissoille tässä taloudessa! (ja nekin joita ei ole, ovat silti kissojen käytössä tavalla tai toisella...huoh.)

Putsattiin isännän kanssa linnunpönttöjen sisällöt. Meillä on nyt viisi pönttöä, joista yhden oli ampparit ottaneet pesäkseen! Putsattiin ja ripustettiin se uuteen paikkaan myös. Yhteen pönttöön ei kajottu, kun sinitintti hääräsi siinä niin ahkerasti. Kaikissa pöntöissä oli hiukan pesämateriaalia, että ainakin joku on niissä käynyt ja pesinytkin. Haluaisin vielä muutaman pöntön lisää. Ehkä ostan, jos tulee hyvän näköisiä vastaan. Vuosittaiset rompepäivätkin lähestyvät, siellä varmasti on pönttöjä myynnissä. 

Ainiin! Kyyhkynen on tullut pihapiiriin! Meillä on joka kevät tullut tähän pariskunta, jotka varmaan pesii jossakin tässä lähistöllä. Käyvät tuossa fasaanien ruokintapaikalla ja rakastan niitten huhuilua. Nyt oli vaan yksi, mutta jospa se parikin vielä saapuu :) Ihanaa kun ne aina tulee. Mustarastaita on pompahdellut myös pihamaalla ja tänään oli kolme fasaaninaarasta. Oravatkin on olleet ahkeria. Vein vielä siemeniä ruokintapaikalle.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Raskasta menoa, kevään tekoa

Vauhti hidastuu
lyllerrän paikasta toiseen
sattuu!
kolottaa!
jomottaa!
Vauva tekee pesää.

***

Olin viikon saikulla, iskiaskipu vei jalan alta. Ilman jalkaa on vaikea toimia, tiedättekö. Hankala luopua jutuista. Vielä saan sukat jalkaan, mutta kenkien sitominen on jo aika haastavaa. Suihkuun piti raahata penkki. Laturia pitää säilyttää nykyään kirjahyllyssä eikä lattianrajassa. Närästyslääkettä pitää ottaa joka aamu. Pohkeet kramppaa ja paikat puutuu istuessa kovalla. Sydän hakkaa ja hengästyn jo kun pelkästä puhumisesta. Odotan, että saan kropan takaisin, mutta synnytys pelottaa. Se on vielä ihan oma lukunsa tässä tarinassa! Ystäväni sanoi, että isäntäkin on raskaana, tarkoitti sitä, että hän joutuu ottamaan vastuuta niistä jutuista mistä minä en enää pysty ja hän on ottanutkin. Ihmettelen sitä kärsivällisyyden määrää. On jaksanut tsempata ja hoitaa asioita ja olla tukena. Niin paras ukko. <3 Toivottavasti lapsi perii edes puolet häneltä, eikä minun kärsimättömyyttäni.

Mielialanvaihtelut on myös tosi kivoja. Välillä turskitaan räkää ja panikoidaan, että jos en osaakaan sitä, äitiyttä. Sitten hetken päästä jo naurattaa taas. (kauheeta!)

No, nyt olen taas töissä ja päivä kerrallaan mentävä. Toissapäivänä olin kuolemanväsynyt ja kipuinen töiden jälkeen, eilen taas olin pirteämpi. Päivät vaihtelee paljon. Toisaalta kun on töissä, ei ehdi murehtia niin paljon ja miettiä. Se on hyvä puoli.

Loppupeleissä olen kyllä päässyt suht vähällä vielä tähän asti kipuineni ja kärsimyksineni (vaikka niistä valitankin) Kuitenkin fyysinen kipu on pysynyt siedettävissä rajoissa ja helpottanut levolla yleensä. Enkä ole ollut kipeänä koko raskauden aikana, vaikka niin olen pelännyt norovirusta ja töissä desinfioinut ovenkahvoja paniikissa! Nyt on rv 29, joten voiton puolella ollaan vahvasti. Isäntäkin tsemppasi, että olen pärjännyt hyvin. Suurin haasteeni lienee tämä henkinen puoli. Ettei murehtisi liikaa. Luottamusta tarvitsen, elämään, Jumalaan, itseeni, kroppaani, luontoon, terveydenhoitojärjestelmään, läheisiin...

Ihanat rakkaat ystävät järjestivät minulle vauvakutsut! Olin niin menossa isännän kanssa muka treffeille, kun minut vietiinkin juhlapaikalle, jossa oli ihania naisia paikalla, herkkuja ja lahjoja <3 Olin niin puulla päähän lyötynä tästä yllätyksestä, en arvannut yhtään ennen kuin näin tyttöjen virnuilevat naamat oven raossa! Ja tätä ne olivat hautoneet isännän avustuksella jo kuukauden päivät! Enkä minä aavistanut yhtään mitään! Kaikki ihanat ihmiset raahautuneet pitkien matkojen päästä minun ja Möykkysen takia. Sanoin illalla tytöille, että tämä oli yksi mun elämän parhaita päiviä <3 

Vauva voipi hyvin, ainakin liikuskelusta päätellen. Sillä on lempiasento mahassa. Jotenkin hassusti "nurkasta nurkkaan" makoilee niin, että navan oikealla puolella tuntuu aina kova kohta (pää?) ja alavatsassa vasemman jalan puolella tuntuu räpelöintiä (jalat?) En osaa sanoa miten päin vauva mahassa muljaa. Välillä tuntuu että menee ihan ympäri. Liikkeet näkyy selvästi vatsan päältä ja välillä tuntuu, että kaveri porautuu pihalle nahkan läpi kun niin mykyttää. Maha tuntuu itsestä jo valtavalta, mutta iltaisin se on isompi kuin aamuisin! Mystinen vauvamaha.

Olen käppäillyt kävelysauvojen kanssa pihamaalla kuin vanha muori ja katsellut turpoavia syreenien silmuja ja sulavaa lunta! Tekee mieli niin hitsisti alkaa kasvattaa kaikkea ja kun jo vähän pääsisi ruopsuttelemaan sitä sun tätä pihalla! Saapa nähdä jääkö ruopsuttelut tältä vuodelta kokonaan...  Olisi kyllä ihana saada muutama tomaatinvarsi kasvihuoneeseen ja vähäsen salaattia kasvimaalle.... Facebook ilmoitti, että viime vuonna olin näihin aikoihin aloittanut oksien leikkuun. Kieltämättä ajatukset jo kääntyivät omenpuihin. No, ehkä isännän avustuksella saisi vähän niitä oksittua? Vai antaisiko välivuoden?

Mutta ihana aurinko, ihana aurinko! Sinitintit pörrää jo pöntöillä. Se tulee, kevät <3