sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulusta ja ihan vähän futoneista

No niin. Kaikista hienoista puheista huolimatta niin se plopsahti minullekin. Joulustressi. Niin tyhmää! Tyhmää ja turhaa. Se aika vuodesta, kun pitäisi rauhoittua ja hiljentyä, siitä tulee (jostakin syystä) ahdistava suorittamisen paikka. Se on niin järjetöntä! Tiedän, että minua stressaa nyt myös se, että kalenterissa on aika monta asiaa, jotka pitäisi hoitaa ennen joulua. On kouluhommaa, hammaslääkäriä (yhyy!) hierojalle meno on hyvä asia (mutta sekin vaatii säätöä, kun lapsi pitää viedä hoitoon) sitten on näitä joulumuistamisia. On ihmisiä, joille haluan lähettää kortin, koska tiedän, että he ovat yksinäisiä. Vaikka muuten en lähettäisikään. En ole joka vuosi lähettänyt kortteja, niiden suhteen olen mennyt fiiliksen mukaan. Mutta sitten mietin, että kummit, jotka muistavat YHÄ minua, aikuista ihmistä, joka joulu ja synttäri, ovat kyllä ansainneet joulukortin. Ja kuvan Poikasesta. Sitten näitä must do - juttuja kertyy useampia ja huomaakin että tadaa, stressi on valmis!

Sinällään tosi hölmöä joulustressailu, koska miksi joulu olisi se ainoa päivä vuodessa kun pitää muistaa ihmisiä? Voihan tutuille lähettää kortin, kirjeen, soittaa, mennä käymään tai tehdä muita tekoja kaikkina vuoden muinakin päivinä.

Tiedän, että joulu on monelle ahdistavaa aikaa. Yksinäisille, jos ei ole perhettä tai ystäviä joiden kanssa joulua viettää. Tai on muita ongelmia perheessä vaikka. Tai niille lapsille, jotka ei saa yhtään pakettia. Tai jouluruokaa. Siksi tänä vuonna päätin lähteä mukaan ystävän ehdotukseen tehdä joulunaikaan jotakin hyvää. Leivoimme porukalla sämpylöitä ja pullaa ja kuivakakkuja ja veimme ne seurakuntaan diakonian kautta lahjoitettavaksi vähävaraisille. Kerättiin myös vaatteita, leluja yms. Paikallinen kauppakin lähti mukaan ja lahjoitti puuroriisiä ja konvehtirasioita. Sellaisesta tulee oikea joulumieli. Auttamisesta. Meillä on vielä yksi lapsiperhe, jolle järjestämme joulun. Ollaan kaikki kerätty/leivottu jouluruokaa, vähän paketteja lapsille, vaatetta tulevalle vauvalle, joulukoristeita yms. Ainakin siinä perheessä vietetään ihan kunnon joulua jouluruokineen. Tein jokaiselle lapselle piparit, joihin koristelin heidän nimensä päälle. Ja oman joulukortin. Toivottavasti näistä olisi iloa ja helpotusta heidän arkeensa ainakin hetkeksi.  Se pistää miettimään, kun on joku joilla ei ole mitään. Ja itsellä on yllinkyllin. On antanut perspektiiviä moneen asiaan.

Ilokseni sain huomata, että aika moni oli kiinnostunut näistä tavoista auttaa joulun alla. Jäi kuva, että ihmiset haluavat auttaa joulun alla vaikka juuri leipomalla. Ensi jouluna meinaan lähteä uudestaan mukaan tällaiseen. Jos jokainen jolla ylenmäärin on, lahjoittaisi vaikka yhden paketin kahvia, kaikki joisivat jouluna hyvät joulukahvit. Ei kaikilla ole varaa hyvään kahviin.  Jos monta leipoo yhden pussin sämpylöitä, saadaan monta pussia, eikä  yksi rasitu liikaa leipomisista. On ihana tunne, kun joku kiinnostuu ja kysyy, että pääseekö mukaan. Sitä on vielä olemassa, yhteishenkeä.

Sitten vielä niistä joululahjoista. Ostin tutulta käsityöläiseltä hienon keppihevosen joulupakettiin Poikaselle. Siinä oli juuri sopivan lyhyt varsi pienenkin ratsastaa. Ja heppa oli tosi hieno. Tiedän kuka sen on tehnyt ja mistä materiaaleista. Ainakaan tämä osto ei paina omassatunnossa. Hommattiin me sitten vielä puinen parkkitalo. Se on varmaan mieluinen myös, kun pikkuautot on kova juttu Poikasella. Tykkää hirveästi leikkiä autoilla ja traktoreilla.  Vaatetta ja varmaan piirustuvälineitä ja muovailuvahaa on myös tulossa. Sellaista käyttötavaraa.

Kävin muuten todella taitavalla hierojalla tässä männäviikolla. Hänellä oli ihan omanlainen tyyli hieroa, joka sopi minun kroppaan hirveän hyvin. Hän kyseli patjani kunnosta, kun puhuin selkävaivoistani. Meillähän oli aiemmin futon, joka sitten meni kuopalle erinäisistä syistä (minun ja isännän kokoero) ja jouduttiin laittamaan kiertoon. Kävipä siihen kissanpissaonnettomuuskin. Nyt sitten mietin, että hommaan 80 cm leveän futonin vain omalle puolelle sänkyyni. Se nimittäin auttoi selkävaivoihin silloin. Petauspatjalla sitten voi säädellä hiukan pehmeyttä. Olkoon vaikka tämä minun joululahjani. Olen jo niin pitkään kärsinyt selkävaivoista ja mikään patja ei tunnu olevan sopiva. Josko tämä toisi helpotusta vaivoihin ja toivon, ettei se omasta painostani menisi kuopallekaan oikealla hoidolla. Isäntää ei päästetä sitten minun puolelle sänkyä!

No tämmöisiä sekavia aatoksia. Hyvää sunnuntaita kaikille!

4 kommenttia:

  1. Ihanasti olet saanut olla mukana tuomassa jouluiloa monelle! Itsekin sain eräänä yönä mieleen tutun perheen, jossa työttömyyttä, joten päätin laittaa lapsille paketit. Siunattua joulua sinulle, ja koeta olla enää stressaamatta! Kyllä joulu tulee vähemmälläkin touhulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana idea sinulta. Mahtoiko Pyhä Henki antaa ajatuksen juuri tuosta perheestä. Siunattua joulua sinullekin Hitunen. Yritän karsia stressin. Ainakin sain tänään tehtyä asioita, jotka ovat olleet mielessä. Helpotti heti kummasti. Kyllä se joulu sieltä tulee.

      Poista
  2. Niin totta! Kaupungissa asuessamme olin itsekin joka joulu vapaaehtoishommissa järjestämässä joululahjoja & -ruokia vähävaraisille perheille, siitä sai kyllä mahtavasti joulumielen. Joulunlaittajana olen nykyään rento, en jaksa enää ressata ja jahdata "täydellistä joulua". Kokemus on vuosien varrella osoittanut, että ylirasittunut& takakireä äiti pilaa joulutunnelmaa paljon tehokkaammin kuin se että rosolli on ostettu kaupasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että oot ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa :) Se on antoisaa. Joo, kyllä aikalailla valmiilla mentiin monessa kohtaa. Aattona olikin joulumieli kadoksissa, mutta kirkosta sai sitä vähän takaisin.

      Poista