perjantai 19. heinäkuuta 2019

Tavaraa, kamaa, roinaa, romua, rompetta, rösettä, ihanaa kamalaa!

Olen ihminen, joka pitää kauniista esineistä ja tavaroista. Tuotan niitä myös itse keramiikkaa kun teen ja taidetta. Pidän taulunkehyksistä ja tauluista, peileistä, lasiesineistä, vanhoista tavaroista, vanhoista huonekaluista yms. Mutta viime aikoina olen alkanut arvostaa yhä enemmän käytännöllisyyttä, sitä että pöydän saa pyyhittyä kun siinä ei vello kahdeksaamiljoonaa yksittäistä tavaraa, mainosta, lippulappua jne. Olen alkanut haaveilla lattioista, joilla ei seilaa vaateröykkiöitä (joo leluja seilaa, vaikka niitäkin kierrätän jatkuvasti, lisääntyykö ne muovieläimet ja pikkuautot keskenään öisin??) ja jotka voisi maidon kaatuessa vetäistä ihanasti mopilla puhtaaksi. Olen alkanut toivoa, että kaikilla käyttötavaroilla olisi paikka, jonne ne laitettaisiin käytön jälkeen. Onhan tämä myös tapakysymys. Tavan vuoksi jätän tavaroita lojumaan ihan itse (en voi edes isäntää aina syyttää!) enkä viitsi palauttaa niitä paikkoihinsa. Mutta tosi on se, että tavaraa on liikaa, kun se ei mahdu enää kaappeihin ja niitä omia paikkoja kaikille tavaroille ei ole.

Milloin viimeksi käytin kyttilänjalkaa? 2 vuotiaan kanssa ja kissataloudessa ei paljon kruunukynttilöitä poltella. Onhan ne kauniita, mutta riittäisikö vaikka yksi pari?! Tietyt keramiikkapatsaat minulla on joista en luovu, ystäville olen jakanut keramiikkaa, mutta osalla vaan on syvällinen tunnearvo ja merkitys, ne säilytän. Mutta taulut, kivoja taulujakin on maailma täynnä, mutta kun seinätila ei vaan kertakaikkiaan riitä kaikille maailman tauluille. Se vaan on niin!

Vaatteet, rytkyt, mekot, aleostokset, hetken mielijohdeostokset. Nyt vihdoin saan vaatekaappini kuntoon uuden tilavan kaapin myötä ja pystyn tekemään kunnon inventaarion vaatteiden suhteen. Alan oikeasti olla sitä mieltä, että töissä voisin käyttää samaa asua aina. Kaksi paria riittäisi. Kun toinen on pesussa - toinen on päällä. Se, jos mikä olisi järkevää! Ainakin kokeilemisen arvoista. Tiedä sitä sitten, kyllästyisikö sitä työasuun heti. Ehkä sitä voisi piristää asusteilla...? Kun vaatteet lojuu kasoissa, ei edes tiedä mitä vaatteita omistaa. Ja mihin sijoitetaan kesävaatteet talvella ja talvivaatteet kesällä?

Lahjat. En voi luopua, kun tämän osti isän siskon kummin kaiman serkun kaverin kissa vuonna kolme synttärilahjaksi. Jos annat lahjan, annat vapauden tehdä lahjalla mitä haluaa. Kierrätä, anna, lahjoita. Monet eläinsuojelupaikat pitävät kirpputoripöytiä ja tuotto menee eläinsuojelutyölle. Siitä saa hyvän mielen itselle ja tavara ei mene "hukkaan". Ja seurakuntien kirppikset. On paikkoja minne voi kamaa viedä hyvillä mielin.

Onhan siinä aina se vaara, että luopuu jostain ja hetken kuluttua miettii, hitto nyt olisin tarvinnut sitä. Minusta on tullut myös tosi hyvä kysymään. Kysyn tutuilta tai Facessa, onko teillä sitä tai tätä ylimääräisenä, tehdäänkö vaihtokauppa. Sain vanhan mutta pomminvarman yleiskoneen, kun piti tehdä paljon sämpylöitä. Win-win. Ihmisillä on tavaraa, en tiedä onko se noloa kysyä, jos jotain tarvitsee. Jos on, olen nolo. Iloinen nolo. Itsekin voin antaa eteenpäin sitten, kun joku muu tarvitsee. Viimeksi annoin anopille tekemäni linnun piha-allasta piristämään. Ja monesti olen lahjoitanut itselle sopimatonta shampoota tms vastaavaa tutuille.

Taiteilijat hamstraa kun pitää olla matskua kun iskee inspiraatio. Sen olen huomannut. Mutta vähempikin riittää. En tarvitse välttämättä isoa laatikollista ajopuun kappaleita, ehkä kymmenkunta voisi riittää. Vähentäminen on myös mahdollista. Puolet pois. Ja ateljee. Se olisi jotakin, kun olisi tila missä tehdä ja kaikki romu säilyttää!

Rikkinäiset. Korjaaminen on tyydyttävää kun tuote on sen arvoinen. Rytky, reikäinen euron t-paita joutaa lattian pyyhkimisen jälkeen roskiin. Seuraavan t-paidan voi ostaa laatua ja toivottavasti se kestää useamman pesukerran. Juuri käytin olkalaukun suutarilla, josta oli vetskari hajonnut. Korjaaminen olisi maksanut enemmän kuin kirppislaukku. Ehkä panostan seuraavaksi nahkalaukkuun, jonka voi korjauttaa suutarilla ja joka on ikuinen.

Joskus vaan on pakko ostaa ihana kahvikuppipari kirpparilta. Sitten vähän myöhemmin kierrättää pari astiastoa, kun kaappeihin ei enää mahdu. Balanssi pysyy kun ostaessa uuden laittaa yhden vanhan pois.

Kierrätätkö sinä vai jemmaatko kaiken? Ahdistaako kama vai oletko sinut tavaranpaljoudessa?

Näillä miettein viikonloppuun, iloisia kesäpäiviä!

7 kommenttia:

  1. Vähitellen tavara on alkanut ahdistamaan. Pyrin kierrättämään ja myös välttämään tarpeettomasti uuden ostamista. Kaupassa jotain tavaraa katsellessani esitän itselleni kysymyksen: "tarvitsenko tätä todella?". Jos vastaus on vähänkin epäröivä, tavara jää kauppaan. Kaappeja siivotessa ja järjestellessä siirrän epämieluisat/käyttämättömät puoleksi vuodeksi vaatehuoneeseen. Jos en ole niitä sinä aikana kaivannut, saavat mennä. Silti on paljon tavaroita, joista en luovu vaikkapa niihin sisältyvän tunnearvon vuoksi. Tavara herättää paljon ristiriitaisia tunteita tässä yltäkylläisyyden maaimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pointtia Between! Nimenomaan, herättää ristiriitaisia ajatuksia. Kamaa on niin paljon ja tuoko se onnea? Loppupeleissä ei. Toisaalta jotkut tavarat on ihania... Kultaista keskitietä etsiessä!

      Poista
  2. Mun täytyy myöntää, että olen kauniin tavaran hamsteri, siis minun silmissä kauniin...ja olen keräilijä luonne. Joten kummallisia "kokoelmia" vaan kertyy...Rahaa ei tosin paljoa kulu, kun silmäniloa löytää kirppikseltä ja kierrätyskeskukselta. Yleensä olen aika sovussa tavaran kanssa, joskus sitten vähennän rumemmasta päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jos on itse sinut sen keräilyn kanssa :) Kirppikset ja kierrätyskeskukset on kivoja paikkoja ja välillä tekee hyviä löytöjä! :)

      Poista
  3. Kylläpä taas osuit naulan kantaan näillä pohdinnoillasi -voisi olla minunkin kirjoittamaani. Kaikkea kaunista minäkin rakastan, ja sitä sitten on kertynyt. Tosin on kaapeissa ja esillä sellaistakin lahjaksi saatua, jota ei viitsi heittää pois, vaikkei niin silmää miellytäkään. Ehkä pitäisi ajatella enemmän itseään! Mutta monesti olen ajatellut, että vähemmän on enemmän, ja yritän pyrkiä sitä kohti. Tällä viikolla kävin kahdellakin kirpparilla ostamatta mitään, vaikka monta kivaa ja kaunista esinettä näin. Tsemmpiä sulle raivaukseen ja rajoittamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä olen ruvennut ajattelemaan, että lahjaksi saatuakaan ei ole pakko säästää - vapaus siinäkin. Olen myös välillä itse antanut aineetonta/kierrätettyä/itsetehtyä tms lahjaa muille. Kirppareilla voi luuhata myös ostamatta mitään 8) Joskus tekee hyviä löytöjä. Kuten itse ostin Pioni-tarjoilulautasen (ison lasisen) neljällä eurolla tässä joku aika sitten.

      Poista
  4. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista