maanantai 13. huhtikuuta 2020

Arki

Tässä kotosalla käkkineenä, on ollut aikaa miettiä kaikenlaista. Uudenlainen arki on pakottanut miettimään, että millaista se arki ja oleminen kotona on. Onko se rentoa, rauhallista, kivaa vai pakotettua olemista, jossa palaa käämi? Noh. Tulkoon totuus: tajusin, ettei tämä meidän arki mitään kovin kivaa ole, vaan kauheaa jatkuvaa hosumista paikasta toiseen ja ajan riittämisen tappelua. Jatkuvaa syyllisyyttä omasta ajasta tai tekemisestä jne. Tajusin, että kiire on jäänyt kroppaan vauvavuodesta. Niin, kohta lapsonen on 3v. Aika jolloin juoksin vessaan ja juoksin pukemaan suihkun jälkeen, on jättänyt jäljen, että on kiire, koska aikaa ei ole. Aikaa imetysten välissä, aikaa kun lapsi nukkuu, aikaa tehdä kaikki. Joten olen hosunut. Hosunut ruokaa, hosunut äkkiä ulos, kiukustunut kun ei lapsi tee yhteistyötä pukemisesta kun pitäisi olla jo ulkona. Tekemässä mitä? Ulkoilemassa. Miksi sinne on kiire sinne ulos? No... Kun vaan on. Pitää joutua. Että kerkiää syömään. Ja nukkumaan.

Päätin, että nyt tämä loppuu. Tämä ikuinen kiire. Ei ole kiire. Kiire on nyt loppunut. Lapsen päikkärit on loppuneet, enää ei tarvitse kiirehtiä nukkumaan, ei kotiin, ei kerhoon, ei hoitoon, ei töihin. Minä olen se, joka luon kiireen, jos luon. Hengitin syvään. Sanoin itselleni, että nyt yksi juttu kerrallaan. Loppuun asti ja rauhassa. Ei tartte multitaskata. Ei tartte kiirehtiä. Voi hengittää. Kun leikin, leikin lapsen kanssa rauhassa. Kun teen jotain muuta, niin ei tarvitse juosta, ei hosua.

Hävettää, että tajusin asian vasta nyt. Olen kadehtinut niitä äitejä, jotka vaan lilluu arjessa vailla kiirettä lapsia levollisesti hyysäten. Olen ajatellut, etten vaan ole sellainen äiti. Eikä toki tarvitsekaan olla minkään muunlainen kuin olen, mutta ei ole mitään syytä kiirehtiäkään. Olen toki impulsiivinen luonteeltani ja mikään ei ole estämässä ikäänkuin ideoiden toteuttamista, mutta hosumiseksihan se on mennyt. Asiasta toiseen, ideasta toiseen. Eihän siinä lapsikaan pysy mukana.

Olen sitten hengitellyt. Hengittänyt, kun tulee olo, että pitää tehdä tämä äkkiä. Pitää keittää tämä kahvi äkkiä ja laittaa tämä ruoka äkkiä. Kun hidastaa, aikaa tuleekin lisää. Sen mitä teen, teen kunnolla, rauhassa, lopputulos tyydyttää enemmän kuin, että tekisin sata asiaa hosuen ja olisin itse uupunut ja tyytymätön, kun olen kaiken läpi kiirehtinyt.

Että jos tässä maailmantilassa jotain positiivista on, niin se pakottaa miettimään omaa olemista ja arkea. On tässä paljon muutakin asiaa ollut tapetilla, esim. parisuhteeseen liittyen, mutta niistä ei nyt enempää.

Muut kuulumiset:

Meille muutti kolme ihanaa tyttöhiirulaista! On ollut tosi kivaa opetella hiirien hoitoa ja kesyttää pikkuruisia nappisilmiä. Hiiret sai nimet Täti (lapsen keksimä) Taateli ja Tulppaani. He asuvat lasisessa terraariossa olohuoneessa (nurkan takana Myrtistä, oops!) ja niiden puuhia on kiva seurailla. 

Ulkona sataa vuoron perään räntää ja vettä, sitten paistaa aurinko. Olin flunssassa ja poikanenkin vähän, joten ollaan oltu vain sisällä. Nyt entistä suuremmalla innolla pihahommiin, jahka kelit paranee.

Pääsiäinen on sisältänyt pannukakkua, possun uunissa kermassa haudutettuja pihvejä, metsäretkeä, saunaa, kirjeen kirjoittelua, hiirien kesytystä, syvällisiä keskusteluja, pääsiäisen sanoman pohdintaa, taimien hoitelua ja kyyhkysten kosiskelun seurailua. Varsin hyvä pääsiäinen siis.

Ole siunattu. 

3 kommenttia:

  1. Pakollinen hiljentyminen on tehnyt hyvää, "tylsyys" onkin piristävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Ja jotenkin aikaa on yhtäkkiä tehdä kaikkia niitä juttuja mitä on ollut mielessä pitkän aikaa. Kuten kutoa kaulaliinaa!

      Poista
  2. Oi, Reeta, kiitos ihanista ajatuksistasi! Olet oivaltanut jotain hyvin oleellista elämästä. Itsehän me sen kiireen aina luomme, ja se on tapa, josta voi oppia pois. Olen nauttinut kyllä tästä etä/eristysajasta, jolloin on ollut pakko hidastaa.
    Voimia ja siunausta sinulle, varsinkin jokaiseen räntäiseen arkipäivään! Kyllä se kesä vielä tulee, joten nautitaan nyt tästä kettuilevasta keväästä.

    VastaaPoista