tiistai 6. marraskuuta 2012

Rakas päiväkirjani...

Kello herätti seitsemältä erittäin ikävällä äänellä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että herätyskellon äänen on oltava lempeä ja rauhallinen, mutta jämäkän päättäväinen. Lempilauluaan ei kannata laittaa herätysääneksi, sillä sitä oppii vihaamaan enemmin tai myöhemmin. Raavin vaatetta ylle ja raahauduin zombina alakertaan ja pistin vedenkeittimen kiehumaan. Mittasin vakituiset satsit puuroa + chia-siemeniä + leseitä kulhoon ja kuumaa vettä päälle (=emännän pikapuuro). Samalla kun hain pakkasesta karviaisia (kääk, olen kohta jo syönyt kaikki marjat pakastimesta eikä talvi ole vielä edes alkanut! Tämä tietää sitä, että emännän on oltava ahkerampi ensi vuonna puskien ja marjanpoimuun kanssa...) nappasin kissoille kalaa ja heitin sen mikroon. Lusikoin puuron raejuuston ja karviaisten kanssa naamariin ja luin päivän sanana psalmeja. Askartelin hienon kyltin isännälle mikron oveen, jossa oli kolmen kissan kuva ja yrmeä kala, joka oli siellä mikrossa siinä kuvassa ja pakkasin kamat kassiin ja vedin erittäin hienon uuden piponi päähän. Minun piti ostaa pipo, joka sopii fiksulle naiselle ja järkevälle ihmiselle vaikkapa villakangastakin ja saappaiden kanssa. No, astelin ulos kaupasta kädessäni musta läppäpipo (sellainen, jossa on ne läpät korvilla + narut) jossa oli pinkkejä pääkalloja joilla on rusetit. Se siitä hienosta ja fiksusta. No, se näyttikin minulta. Anyways, se on lämmin ja mukava ja peittää hyvin kampaajaa kirkuvan tukkani.

Ryysin pihalle ja ahtauduin Nissukkaan, jolla hurautin työpaikan pihalle napsauttamaan uunin päälle. Siitä hurautin pankkiautomaatille, tarkoituksenani oli ottaa käteistä auton korjaamisen maksamista varten. Iskin kortin sisään ja samalla tuli totaalinen black out - tunnusluku! Ei mitään hajua siitä, mitä se olisi voinut olla. Kokeilin paria mahdollisuutta, mutta ei. Totesin, että on parempi lopettaa kokeileminen, tai Otto nielee kortin kokonaan. Sadattelin lahoavaa päätäni ja läksin viemään autoa korjattavaksi. Heti aamusta kehtasin tupata vierailulle mukavan immeisen luokse aivan siihen autokorjaamon naapuriin, tai samaa pihapiiriähän ne ovatkin :) Siinä aika meni rupatellessa ja kahvitellessa, kunnes piti taas joutua eteenpäin. Auto saatiin puoliksi valmiiksi, kun jouduin lähtemään tohtoriin viereiseen kaupunkiin. Huristelin sinne ja lääkäri ihmetteli viidettä viikkoa kipuilevaa olkapäätä. Sain sitten sairaslomaa ja lähetteen fysikaaliseen. Kiitin kauniisti siitä. Poikkesin kirpparille, jossa hypistelin ihania virkattuja amigurumeja ja mietin tarvitsenko lisää nauhoja, nappeja tai nahkapaloja, totesin että en ja lähdin kaupan kautta kotosalle. Isäntä oli sillävälin lähtenyt hakemaan lämpöhaapaa meitin saunaan + laattoja. Kotona luovin tieni tiskipöydälle kulhovuorien (kyllä, syön aamuisin puuroa ja illalla raejuustoa, tämä tekee yhteensä 2 kulhoa, taloudessa jossa ei ole VIELÄ astianpesukonetta...) ohitse ja aloin taistella likaista tiskiä vastaan.

Isäntä toi puupaneelit, jotka majaileekin nyt meidän olohuoneessa odottamassa seinille lätkijää. Se homma alkanee huomenissa mahdollisesti. Hirveästi himottaisi mennä raottelemaan laattalaatikoita ja varmistella, että olihan ne tosi hienot laatat, mutta maltan mieleni. (enkä viitsi koska olen laiska ja laatat on ulkorakennuksessa...) Isäntä ja pappa lähtivät syöpöttelemään, koska minä epäemäntänä en ollut varannut heitille mitään sapuskaa (paitsi salaattia, mutta kun kaikki miehet ei ole yhtä mieltä siitä, että se on sapuskaa, minusta se on kun siihen tunkee tonnikalaa, luomuista täysjyväpastaa ja katkarapuja) ja samalla tulikin sitten ilmoitus, että meikäläisen patja + petari ovat saapuneet naapurikaupungin huonekaluliikkeeseen. Niitä lähtivät sitten vielä hakemaan. Pappa vei vieläpä vanhan runkopatjan ja pyykkipussitkin mukanaan mennessään.  Erittäin hyvä palvelu oli se.

Tämä päivä on ollut mahakipuinen, iltapäivällä en kestänyt enää vaan lähdin käpyttelemään pihalle, josko kipu helpottaisi ja auttoihan se. Ei sovi kahvi minun ruoansulatukselle, se on nyt todettu jo moneen kertaan. Katselin ihmisten pihoihin, siellä täällä paloi lyhdyssä kynttilöitä, näytti niin kivalle pimeässä. Soitin äiteelle puhelun ja hölistiin niitä näitä. Kiva on kävellä ns. "uusia" lenkkipolkuja, kun entisessä asuinpaikassa oli jo kolunnut kaikki mahdolliset reitit läpi.

Tänään oli vähän niinkuin joulu, kun tuli kaikkea kivaa, vaikka osa onkin rakennusmateriaalia. Mutta nyt saadaan pian taas remppaa eteenpäin ja jotain konkreettista tehtyä kun paneelit heivataan seiniin. Hienolta näyttää paketeissaan lämpöhaapa, on tosi kauniin sävyistä. (ja lompakossa näyttää erittäin tyhjältä...)

Nyt koitan pikkuhiljaa totutella tätä ärtynyttä mahaparkaa sapuskaan ja käyn sohvalle iltaa viettämään kera jääpussin, kissojen ja töllöttimen. Isäntä on päivä/iltaunilla, sen verran kuitti oli tästä päivästä hänkin.

Semmoinen päivä oli emännän tiistai. Kuvasaastetta taas, jahka jotain kuvattavan arvoista tapahtuukin.

Mukavaa viikkoa!

3 kommenttia:

  1. Mulla kävi tuollainen tunnuslukublackout keväällä, kun oli eka palkkapäivä ja kaikkea ois pitäny ostaa jne. Menin automaatille ja ei mitään käryä. Luulin olevani ihan varma tunnusluvusta ja mietin, että menikö siinä nyt sitten vaan numerot väärään järjestykseen. Kun kotona kerroin isännöitsijälle episodista se sanoi, että olin näppäillyt hänen vanhan pankkikorttinsa tunnuslukua automaatilla. Pankista onneksi tulee sama tunnusluku, uusi tulee vain siinä tapauksessa, jos kortti on pöllitty.

    Huomaa, että oot oleskellut siellä "naapurikaupungissa" jonnin verran, käytät nykyään aika paljon meittiä ja heittiä :)

    PS. Voiks ottaa sanavahvistuksen pois käytöstä, se on tosi ärsyttävä ja ne on niin epäselviä, et aina pitää suurinpiirtein arpoa ne kirjaimet ja numerot :P

    VastaaPoista
  2. Mukavaa viikkoa sinullekin!
    Tuttu ilmiö tuo blackout, ja tutummaks vaan tulee kun vanhenee :)

    VastaaPoista
  3. Tiina: Nyt pitäs olla sanavahvistus poissa, ainakin räpelöin noita asetuksia... Äääh, en tykkää ku murre tarttuu!! En kyl tiedä käytänkö noita sanoja puheessa. Muistin kyl sen tunnuksen sit vähän myöhemmin :D Onneks ei sit tarvinnutkaan vielä maksaa, niin en joutunut "häpeään", vaikkei ollu käshiä.

    Sesse: musta tuntuu et harvase päivä on jotain hukassa tai toisella puhelimella soitellaan toiseen, et kuultais missä se on... :D

    VastaaPoista