Vladimir Purr-tin ja komposti käy - käske käydä meilläkin

Meidän oma komposti, maamuna kuusen alla!

Tänään paistoi aurinko iiiihanasti. Kävin möyhimässä kompostia taas. Se on jatkanut käymistään, vaikka välillä kävi pakkaset ja se pysähtyi. Nyt taas pöhisee. Ihan itsekseen on lähtenyt taas toimimaan, en ole mitenkään herätellyt enkä tehnyt juuri mitään muutakaan sen kummempaa. Edelleen ihmettelen miten se toimiikin niin hyvin! Luulin, että kompostoiminen olis jotenkin paljon vaikeampaa. Olen heittänyt ruokajätteiden päälle kuusen alta keräämääni neulasmuhjua ja pöhinyt kompostia sopivin väliajoin. Hyvin on vajunut ja jopa kokonaiset omenat hajonneet hienosti. Kananmunan kuoret kompostoituvat kuulema erittäin hitaasti, mutta en ole silti niitä murskannut, paitsi pöyhiessäni. Olen tullut siihen tulokseen, että kompostin pöhinään edesauttavat seuraavat seikat: säännöllinen kompostijätteiden vienti (suodatinpaperit kahveineen, teepussit, hedelmien kuoret, ruoantähteet yms) puutarhajätteen (lehdet, neulasmuhju, kasvijätteet) lisääminen ja säännöllinen pöyhiminen. Komposti ei haise, silloin se toimii. Lämpökompostorissa on sitten ihan omat jujunsa, siitä en tiedä mitään, meidän komposti on ihan tavallinen vain. Mutta toimii <3 Kompostointi on parasta! [miten niin olette kuulleet tämän saman jutun ennenkin?]

Tänään tepasteli pihalla kaksi fasaanikukkoa. Pötkivät pellolle pakoon, kun kävin viemässä remppapuolelta puutavaraa liiteriin. Aurinko paistoi, jäin tuijottamaan miten se kimmelsi kuusen oksien läpi. Romumobilen metalliset piparimuotit ja avaimet on alkaneet ruostua. Näyttää hienolta!

Kävelin illalla pienen matkan päästä kotiin ja ihmettelin taas astuessani talomme pihaan, miten ihanalla kodilla meitä on siunattu! Että edelleen tuntuu tosi hienolta kun saa tulla omaan kotiin! Edelleenkin isännän kanssa jompikumpi tokaisee muutamien päivien välein, voitko kuvitella, me asutaan täällä, tää on meidän koti! Niin ihmeellistä se on.

Meille tulee neljäs kissa! Pakko nyt on vähän hehkuttaa jo täälläkin, kun maksoin tänään kulukorvauksen hänestä. (huomatkaa, Hän ei Se) Hän tulee Rekku Rescuen kautta Virosta meille. On 1,5 vuotias (arviolta) pitempikarvainen, leikattu kolli. Varsin lupsakan näköinen (ainakin kuvissa) ja oloinen. Itsenäisyyspäivän jälkeen hänen pitäisi Suomeen matkata ja jännittää jo kovasti, miten hän sitten sopeutuu laumaamme. Uskoisin, että hyvin. Tämä kissa on ensimmäinen aikuisena meille tullut kissa. Kaikki muut ovat tulleet pentuina ja sen takia sopeuttaminen on ollut helppoa. Kovasti ollaan mietitty hänelle nimeä. Minä pohdin pitäisikö nimen jotenkin edustaa hänen Virolaista alkuperäänsä, isäntä siihen ehdotti et miten olisi Vladimir Purr-tin. (eihän se kyllä Viroon mitenkään liittynyt, mutta nauratti silti) Itse ehdotin Kasimiriä, se olisi vähän niinkuin pehmoisen turkin mukaan, cashmir, mutta lempparinimenä voisi olla Kasi. Katsotaan nyt, kai se nimikin sieltä putkahtaa kun ensin näemme herran livenä.

Rempasta sen verran, että laatat on seinillä ja hyvältä näyttää. Aivan oikeat oli laattavalinnat ainakin seinille, olen tyytyväinen! Ilmeisesti lattiakin oli antanut jo hyviä lukemia mittariin, eli siis kutakuinkin kuiva jo! Seuraavaksi varmaan panelointivaihe. Tässä jo malttamattomina odotellaan milloin pääsee uuteen saunaan :)

Mukavaa viikonloppua!!